2021 false KKO:2021:8 A Oy:llä oli saatava B Oy:ltä. A Oy asetettiin konkurssiin, minkä jälkeen sen konkurssipesän pesänhoitaja vaati konkurssiuhkaisella maksukehotuksella B Oy:tä suorittamaan velkans

§:n 2 momentissa tarkoitetun läheisyyssuhteen osalta käräjäoikeus on lausunut, että konkurssiin asetettu yhtiö ei menettänyt omistusoikeuttaan konkurssipesään kuuluvaan omaisuuteen ja konkurssissa yhtiön määräysvaltaa ainoastaan rajoitettiin. Käräjäoikeus on katsonut, että A Oy:n konkurssiin asettamisen jälkeen maksu oli edelleen tehty velkojayhtiö A Oy:lle. Läheisyyttä tuli siten lähtökohtaisesti arvioida yhtiöiden välillä maksuhetkellä vallinneissa olosuhteissa. 5. Yhtiöiden välistä läheisyyttä arvioidessaan käräjäoikeus on katsonut, että maksuhetkellä CG oli B Oy:n läheinen johtavan asemansa vuoksi ja CG, DG, EG ja FG olivat yhtiöiden omistuksen kautta kummankin yhtiön läheisiä. Yhtiöt olivat siten

§:n 2 momentin 3 kohdan perusteella läheisiä keskenään. A Oy:n konkurssipesä oli kuitenkin saattanut asiassa todennäköiseksi, että B Oy oli maksanut velkansa konkurssihakemuksen vireille tulon välttämiseksi eikä maksulla ollut ollut yhteyttä läheisyyssuhteeseen. Käräjäoikeus on hylännyt kanteen.

1. B Oy:n konkurssipesä on valittanut hovioikeuteen, joka on hyväksynyt käräjäoikeuden perustelut ja johtopäätöksen siitä, että läheisyyttä oli arvioitava A Oy:n ja B Oy:n välillä. Hovioikeus on lisäksi todennut, että takaisinsaantilain 10 §:n säätämisen tarkoituksena oli ehkäistä käyttäytymistä, jolla pyritään suosimaan jotain velkojaa muiden velkojien kustannuksella. Jos läheisyyttä tarkasteltaisiin velallisyhtiön ja konkurssipesän välillä, esimerkiksi omistukseen perustuvat läheisyyden edellytykset eivät käytännössä milloinkaan täyttyisi, mitä ei voitu pitää takaisinsaantilain tarkoituksen mukaisena.
2. Läheisyyssuhteen yhteydestä velan maksamiseen hovioikeus on todennut, että asiaa oli arvioitava siitä näkökulmasta, oliko B Oy:n maksun vaikuttimena ollut läheisvelkojan suosiminen. Peräytettäväksi vaadittu velka oli maksettu sen jälkeen, kun A Oy:n konkurssipesän pesänhoitaja oli lähettänyt konkurssiuhkaisen maksukehotuksen B Oy:lle. Velka oli maksettu konkurssin välttämiseksi, eikä sillä ollut ollut yhteyttä yhtiöiden väliseen läheisyyteen. Hovioikeus ei ole muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta. Korkeimman oikeuden ratkaistavana olevat kysymykset
3. Korkeimmassa oikeudessa on ratkaistavana kysymys siitä, onko

§:n 2 momentin 3 kohdan mukaista niin sanottua toisen asteen läheisyyssuhdetta tarkasteltava velallis- ja velkojayhtiön vai velallisyhtiön ja velkojayhtiön konkurssipesän välillä. Lisäksi, jos läheisyyssuhde oli olemassa, kysymys on vielä siitä, oliko läheisyyssuhde yhteydessä velan maksuun. Sovellettavat säännökset ja niiden tulkinta 9. Takaisinsaantilain 10 §:n mukaan velan maksu myöhemmin kuin kolme kuukautta ennen määräpäivää peräytyy, jos velka on maksettu epätavallisin maksuvälinein tai ennenaikaisesti taikka määrällä, jota pesän varoihin nähden on pidettävä huomattavana. Maksu ei kuitenkaan peräydy, jos sitä voidaan pitää olosuhteet huomioon ottaen tavanomaisena. Jos maksu on suoritettu velallisen läheiselle edellä sanottua aikaisemmin mutta myöhemmin kuin kaksi vuotta ennen määräpäivää, maksu peräytyy vastaavasti, jollei näytetä, ettei velallinen ollut maksukyvytön eikä maksun vuoksi tullut maksukyvyttömäksi. 10.

§:n 2 momentin mukaan toistensa läheisinä pidetään yksityistä elinkeinonharjoittajaa, yhtiötä, muuta yhteisöä tai säätiötä sekä 1) sitä, jolla yksin tai yhdessä läheisensä kanssa on osakkuuden tai siihen rinnastettavan taloudellisen seikan perusteella olennainen etujen yhteys elinkeinonharjoittajan, yhteisön tai säätiön kanssa; 2) sitä, jolla johtavan aseman perusteella on olennainen vaikutusvalta elinkeinonharjoittajan, yhteisön tai säätiön toiminnassa; sekä 3) sitä, joka on 1 tai 2 kohdassa tarkoitetun läheinen. Pykälän 3 momentin mukaan 2 momentin 3 kohtaan perustuvalla läheisyyssuhteella ei ole merkitystä, jos saatetaan todennäköiseksi, ettei sillä ole ollut yhteyttä oikeustoimeen.

1. Takaisinsaantilain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen mukaan lailla pyritään tehostamaan velkojien mahdollisuuksia takaisinsaantiin ja siten lisäämään velkojien välistä tasa-arvoa. Velkojien kannalta erityisen vaarallisia ovat velallisen ja velalliseen läheisessä suhteessa olevien väliset omaisuusjärjestelyt. Velallisella on usein houkutus siirtää konkurssin uhatessa varallisuuttaan lähipiiriinsä kuuluvalle tätä suosiakseen tai saadakseen ainakin välillisesti hyödyn itselleen. Yritystoiminnassa velkojia vahingoittavia omaisuuden siirtoja tapahtuu esimerkiksi niin, että yrityksen omaisuus siirretään samojen henkilöiden omistamaan toiseen yritykseen. Jotta keinotteluluonteisiin järjestelyihin päästäisiin tehokkaasti puuttumaan, takaisinsaantiaikojen läheisten välisten oikeustointen osalta tulee olla riittävän pitkät. Pidempi takaisinsaantiaika on perusteltu siksi, että velallista lähellä oleva on yleensä selvillä velallisen taloudellisesta tilanteesta. (HE 102/1990 vp s. 1, 16-17 ja 21)
2. Hallituksen esityksen mukaan toisinaan ei siihen perustuvalla läheisyyssuhteella, että sama henkilö on jäsenenä eri yhtiöiden hallituksissa, kenties ole merkitystä oikeustoimeen ryhtymisen tai sen sisällön kannalta. Esimerkkinä tällaisesta tilanteesta mainitaan se, että yhtiöiden välillä saatetaan tehdä liiketoimia, joista päättäminen kuuluu hallitusta alemmalle tasolle ja jotka välttämättä eivät edes tule hallituksen tietoon. Tämän vuoksi ei ole perusteltua, että läheisyyssuhteelle annettaisiin merkitystä pelkästään sen vuoksi, että sama yhtiöiden ulkopuolista sidosryhmää edustava henkilö sattuu kuulumaan molempien yhtiöiden hallitukseen (s. 46).
3. Korkein oikeus ei ole aiemmin antanut ennakkopäätöstä siitä, minkä tahojen välillä läheisyyssuhdetta on puheena olevan kaltaisessa tilanteessa arvioitava. Ennakkopäätöstä ei ole myöskään siitä, milloin

§:n 2 momentin 3 kohtaan perustuvalla toisen asteen läheisyyssuhteella on ollut saman pykälän 3 momentissa tarkoitettua yhteyttä peräytettäväksi vaadittuun oikeustoimeen, eli onko läheisyyssuhteella siten ollut asiassa merkitystä.

1. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että toisen asteen läheisyyssuhteissa ”vaikutusolettama” on kumottavissa alennetulla eli todennäköisyyskynnyksellä. Läheisvastaajan todistelun on kohdistuttava seikkoihin, joiden perusteella on todennäköistä, että samanlainen oikeustoimi olisi tehty samalla tavoin toisen asteen läheisyydestä riippumatta. Kynnyksen saavuttaminen merkitsee todistustaakan siirtymistä: kantajan asiana on nyt näyttää, että läheisyyssuhteella ja oikeustoimella oli laissa tarkoitettu yhteys, lähinnä motiivi suosia läheisvelkojaa tai käyttää läheistä välikätenä omaisuuden suojaamiseksi velkojilta. (Tuomas Hupli, Konkurssitakaisinsaanti oikeudenkäyntinä, 2006, s. 218-219) Arvioidaanko läheisyyssuhdetta yhtiöiden vai velallisyhtiön ja velkojan konkurssipesän välillä?
2. Konkurssilain 1 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan konkurssi on velallisen kaikkia velkoja koskeva maksukyvyttömyysmenettely, jossa velallisen omaisuus käytetään konkurssisaatavien maksuun. Konkurssin tarkoituksen toteuttamiseksi velallisen omaisuus siirtyy konkurssin alkaessa velkojien määräysvaltaan. Velallisen omaisuuden hoitamista ja myymistä sekä muuta konkurssipesän hallintoa varten on tuomioistuimen määräämä pesänhoitaja.
3. Konkurssilain 3 luvun 1 §:n mukaan konkurssin alettua velallinen menettää oikeuden määrätä konkurssipesään kuuluvasta omaisuudestaan. Lain 14 luvun 2 §:n mukaan päätösvaltaa konkurssipesässä käyttävät velkojat siltä osin kuin asia ei kuulu lain mukaan pesänhoitajan päätettäväksi tai hoidettavaksi.
4. Konkurssilakia koskevan hallituksen esityksen (HE 26/2003 vp s. 32) mukaan konkurssipesän käsite on konkurssioikeudessa hyvin vakiintunut, mutta se ei ole yksiselitteisesti ilmaistavissa, minkä vuoksi konkurssipesän määritelmän sisällyttämistä lakiin ei pidetty aiheellisena. Konkurssipesä voidaan luonnehtia velallisen omaisuudesta muodostetuksi varallisuusmassaksi. Konkurssipesällä on oma hallinto-organisaationsa, ja se voi hankkia oikeuksia ja velvollisuuksia sekä muun muassa käyttää puhevaltaa oikeudenkäynneissä. Laissa konkurssipesällä tarkoitetaan asiayhteyden mukaan joko varallisuusmassaa tai konkurssihallintoa.
5. Korkein oikeus toteaa, että yhtiö ei purkaudu konkurssin alkamisen perusteella eikä konkurssin alkaminen muuta konkurssivelallisen omistussuhteita. Konkurssin alkamisesta huolimatta velallisella säilyy omistusoikeus saataviinsa ja muuhun omaisuuteensa. Konkurssin alkaminen ei myöskään päätä yhtiön toimielimen toimikautta. Konkurssin alkamisen perusteella velallinen kuitenkin menettää oikeuden määrätä konkurssipesään kuuluvasta omaisuudestaan ja omaisuus siirtyy velkojien määräysvaltaan. Konkurssipesään kuuluva omaisuus käytetään konkurssisaatavien maksuun.
6. Korkein oikeus toteaa lisäksi, että konkurssisaatavien maksun jälkeen konkurssivelalliselle jää vain harvoin jäljelle omaisuutta. Sen vuoksi osakkuuteen tai siihen rinnastettavaan taloudelliseen seikkaan perustuva olennainen etujen yhteys menettää käytännön merkitystään läheisyyssuhdetta arvioitaessa. Samoin läheisyyssuhteen muodostava johtava asema menettää käytännön merkitystään, kun velkojien määräysvallan vuoksi velallisen johtavassa asemassa oleminen ei oikeuta päätösvallan käyttöön tehtäessä ratkaisuja konkurssipesään kuuluvasta konkurssivelallisen omaisuudesta. Edellä mainitut läheisyyssuhteen merkitystä vähentävät seikat puoltavat sitä, että läheisyyttä arvioitaisiin velallisyhtiön ja velkojan konkurssipesän välillä.
7. Konkurssin alkaminen ei kuitenkaan poista tai lakkauta

§:n 2 momentin 1 kohdan mukaista osakkuuteen tai siihen rinnastettavaan taloudelliseen seikkaan perustuvaa olennaista etujen yhteyttä tai 2 kohdan mukaista johtavaa asemaa. Konkurssivelallisella myös säilyy määräysvallan rajoittamisesta huolimatta omistusoikeus saataviinsa ja muuhun omaisuuteensa. Jos läheisyyssuhdetta tällaisessa tilanteessa arvioitaisiin velallisyhtiön ja konkurssipesän välillä, läheisyyssuhde päättyisi konkurssiin. Tällöin velkojien suojaksi säädetyt takaisinsaantilain läheisten välisiä oikeustoimia koskevat säännökset eivät tulisi sovellettaviksi. Korkein oikeus katsoo näillä perusteilla, että läheisyyttä on perusteltua arvioida yhtiöiden välillä, vaikka velallinen on maksanut velan velkojan konkurssipesälle. 21. Läheisyyssuhdetta on tässä asiassa siten arvioitava A Oy:n ja B Oy:n välillä. 22. Asiassa on riidatonta, että A Oy ja B Oy ovat olleet velan maksuhetkellä

§:n 2 momentin 3 kohdassa tarkoitettuja läheisiä keskenään. Arvioitavaksi jää, onko yhtiöiden välinen läheisyyssuhde ollut yhteydessä velan maksuun. Onko läheisyyssuhteella ollut yhteyttä oikeustoimeen? 23.

§:n 3 momentin mukaan säännöksen 2 momentin 3 kohtaan perustuvalla läheisyyssuhteella ei ole merkitystä, jos saatetaan todennäköiseksi, ettei sillä ole ollut yhteyttä oikeustoimeen. Takaisinsaantilaissa eikä sen esitöissä ole täsmennetty sitä, millaista yhteyttä laissa tarkoitetaan tai miten sitä arvioidaan. Korkein oikeus katsoo, että yhteyttä on arvioitava peräytettäväksi vaaditun maksun maksuhetken mukaan mutta arvioinnissa voidaan ottaa huomioon kaikki asiassa ilmenneet seikat. Läheisyyssuhteen olemassaolo ja läheisyyssuhteen yhteys oikeustoimeen ovat toisistaan erillisiä kysymyksiä. Läheisyyssuhteen yhteys oikeustoimeen ei ratkea yksinomaan läheisyyssuhteen muodostavien tekijöiden perusteella, vaikka niillä voi olla merkitystä yhteyden arvioinnissa. Läheisyyssuhteen ja oikeustoimen välisen yhteyden arvioinnissa merkitystä on myös sillä, olisiko samanlainen oikeustoimi tehty samalla tavoin läheisyydestä riippumatta.

1. B Oy:n velka A Oy:lle on erääntynyt kesäkuussa
2. A Oy on asetettu konkurssiin 10.7.
3. A Oy:n konkurssipesän pesänhoitaja on vaatinut B Oy:tä maksamaan velkansa konkurssiuhkaisella maksukehotuksella. Pesänhoitaja on 3.12.2015 lähettänyt CG:lle viestin, jonka mukaan maksukehotuksen määräaika päättyy kyseisenä päivänä. Pesänhoitaja on ilmoittanut hakevansa B Oy:n konkurssiin, mikäli maksua tai hyväksyttävää maksuesitystä ei saada samana päivänä. Viestin mukaan konkurssihakemuksen vireilletulon voi varmuudella välttää vain täydellä ja välittömällä suorituksella. B Oy on 4.12.2015 maksanut nyt peräytettäväksi vaaditun velan A Oy:n konkurssipesälle. Päätöksen velan maksamisesta B Oy:ssä on tehnyt CG.
4. G:n perheen jäsenet ovat omistaneet A Oy:n koko osakekannan, ja CG:llä sekä hänen puolisollaan DG:llä on ollut noin 13 000 euron pääomalainasaatava A Oy:ltä. He eivät olleet valvoneet saataviaan A Oy:n konkurssissa. Valvontapäivää ei ollut määrätty vielä velan maksuhetkellä, mutta velallisselvityksestä ja konkurssipesän pesäluettelosta oli laadittu luonnokset. Pesäluetteloluonnoksen mukaan yhtiöllä on ollut velkaa 682 391,14 euroa ja varoja 415 552,43 euroa. Yli puolet yhtiön veloista on ollut verovelkoja. Noin puolet varoista on muodostunut pääomalainasaatavasta tuolloin jo konkurssiin asetetulta yhtiöltä.
5. Korkein oikeus toteaa, että A Oy:n ja B Oy:n yhteinen läheinen CG on tehnyt päätöksen velan maksusta. A Oy:n konkurssipesän selvitys on myös ollut velan maksuhetkellä kesken, eivätkä G:n perheen mahdolliset jako-osuudet pesässä ole olleet selvillä. Edellä mainitut seikat puhuvat velan maksun ja läheisyyssuhteen välisen yhteyden olemassaolon puolesta.
6. B Oy:n velka A Oy:lle on kuitenkin erääntynyt jo lähes puoli vuotta ennen sen maksua. Erääntynyttä velkaa ei ole maksettu vielä silloin, kun A Oy on heinäkuussa 2015 asetettu konkurssiin. B Oy on maksanut velan A Oy:n konkurssipesälle vasta ja varsin pian sen jälkeen, kun sen pesänhoitaja on vaatinut maksua konkurssiuhkaisella maksukehotuksella. Nämä seikat viittaavat siihen, että läheisyyssuhteella ei ole ollut yhteyttä velan maksuun.
7. Kukaan G:n perheestä ei ole valvonut saataviaan A Oy:n konkurssissa. A Oy:n konkurssipesän varojen on pesäluetteloluonnoksessa selvitetty muodostuneen suurelta osin pääomalainasaatavasta konkurssiin asetetulta yhtiöltä. Yhtiön verovelat ovat olleet huomattavat. Korkein oikeus katsoo, että asiassa esitetyn selvityksen perusteella B Oy:n velan maksun ei ole voitu olettaa hyödyttävän A Oy:n läheisiä eikä B Oy:n velan maksussa ole viitteitä sellaisesta muita yhtiön velkojia vahingoittavasta omaisuuden siirrosta, jolla sen omaisuutta olisi siirretty suojaan maksukyvyttömyyden varalta.
8. CG:llä ja hänen puolisollaan DG:llä on ollut A Oy:n kokonaisvelkoihin nähden A Oy:ltä vähäinen saatava, jota he eivät ole valvoneet A Oy:n konkurssissa. Siten G:n perheen jäsenillä ei ole voitu katsoa olleen vaikutusvaltaa konkurssipesän päätöksiin. A Oy:n veloista ja varoista esitetyn selvityksen perusteella varoja ei jää jäljelle velkojen maksun jälkeen, joten velan maksun ei ole voitu olettaa hyödyttävän G:n perheen jäseniä A Oy:n omistajina tai johtavaan asemaan kuuluvina henkilöinä.
9. Korkein oikeus katsoo, että B Oy:n velka on maksettu A Oy:n konkurssipesän pesänhoitajan sellaisten perintätoimien jälkeen, jotka ovat tavanomaisia muiden kuin läheisten välisissä suhteissa. G:n perheen jäsenet eivät ole A Oy:n velkojina, omistajina tai johtavassa asemassa olevina henkilöinä olleet saamassa hyötyä maksusta A Oy:n konkurssipesään. Näissä olosuhteissa on perusteltua katsoa, että A Oy:n konkurssipesä on saattanut todennäköiseksi, että yhtiöiden läheisyyssuhteella ei ole ollut yhteyttä velan maksuun. A Oy:n ja B Oy:n välisellä

§:n 2 momentin 3 kohdan läheisyyssuhteella ei siten ole asiassa merkitystä. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Asian ovat ratkaisseet presidentti Tatu Leppänen (eri mieltä) sekä oikeusneuvokset Jarmo Littunen, Mika Ilveskero, Asko Välimaa ja Alice Guimaraes-Purokoski (eri mieltä). Esittelijä Minna Heikinsalmi. Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot Oikeusneuvos Guimaraes-Purokoski: Olen Korkeimman oikeuden ratkaisusta eri mieltä siltä osin kuin arvioidaan, onko läheisyyssuhteella ollut yhteys oikeustoimeen. Lausun kohtien 23-30 sijasta seuraavan. Tässä asiassa on kysymys velan maksun peräytymistä koskevan takaisinsaantilain 10 §:n objektiivisen takaisinsaantiperusteen soveltamisesta. Pykälän mukaan velan maksu myöhemmin kuin kolme kuukautta ennen määräpäivää peräytyy, jos velka on maksettu epätavallisin maksuvälinein tai ennenaikaisesti taikka määrällä, jota pesän varoihin nähden on pidettävä huomattavana. Maksu ei kuitenkaan peräydy, jos sitä voidaan pitää olosuhteet huomioon ottaen tavanomaisena. Jos maksu on suoritettu velallisen läheiselle edellä sanottua aikaisemmin mutta myöhemmin kuin kaksi vuotta ennen määräpäivää, maksu peräytyy vastaavasti, jollei näytetä, ettei velallinen ollut maksukyvytön eikä maksun vuoksi tullut maksukyvyttömäksi. Vähän ennen konkurssia tehtyjen epätavallisten maksujen peräytyminen turvaa maksukyvyttömän velallisen velkojien yhtäläistä oikeutta maksuun. Takaisinsaantilakia koskeneessa hallituksen esityksessä erityisen tärkeänä pidettiin mahdollisuutta peräyttää takaisinsaantiaikana tehty pesän varoihin nähden huomattava maksu, vaikka se ei olisi ennenaikainen. Näin velallinen ei pysty juuri ennen konkurssia suosimaan yhtä velkojaa suorittamalla tälle velallisen taloudelliseen asemaan nähden merkittävän maksun muiden velkojien jäädessä maksun vuoksi jako-osuudetta. Peräytymättä voivat sen sijaan jäädä liiketoiminnassa suoritetut tavanomaiset juoksevat maksut, joilla ei voida katsoa olevan yhteyttä tulevaan konkurssiin. (HE 102/1990 vp s. 15) Takaisinsaantilaissa tarkoitetut velallisen läheiset määritellään lain 3 §:ssä. Lain esitöissä läheisyyssuhteessa tehtyjä omaisuusjärjestelyitä on pidetty velkojien kannalta erityisen vaarallisina. Velallisella on usein houkutus siirtää konkurssin uhatessa varallisuuttaan lähipiiriinsä kuuluvalle tätä suosiakseen tai saadakseen ainakin välillisesti hyödyn itselleen (HE 102/1990 vp s. 21). Läheisiin sovelletaan laissa säädettyjä tavanomaista pidempiä takaisinsaantiaikoja ja eräitä erityisiä todistustaakkasääntöjä. Läheisten piiri on määritelty yhdenmukaisesti riippumatta siitä, minkä takaisinsaantiperusteen soveltamisesta on kysymys, ja läheisyyssuhdetta arvioidaan objektiivisten, ulkonaisesti havaittavissa olevien seikkojen kannalta.

§:n 2 momentin 3 kohdan mukaan toistensa läheisinä pidetään yksityistä elinkeinonharjoittajaa, yhtiötä, muuta yhteisöä tai säätiötä sekä sitä, joka on momentin 1 tai 2 kohdassa tarkoitetun läheinen. Pykälän nyt puheena olevassa 3 momentissa säädetään kuitenkin, että mainittuun 3 kohtaan perustuvalla, niin sanotulla toisen asteen läheisyyssuhteella ei ole merkitystä, jos saatetaan todennäköiseksi, ettei sillä ole ollut yhteyttä oikeustoimeen. Hallituksen esityksessä mainittua 3 momentissa säädettyä rajoitusta perustellaan seuraavasti (HE 102/1990 vp s. 46): Toisinaan, etenkin kun kysymyksessä ovat suuret yhtiöt, joissa hallitukset saattavat olla monijäsenisiä ja joissa hallitukseen usein kuuluu myös yhtiön omistajapiirin ulkopuolelta valittuja, etäisempiä sidosryhmiä edustavia henkilöitä, ei siihen seikkaan perustuvalla läheisyyssuhteella, että sama henkilö on jäsenenä eri yhtiöiden hallituksissa, kenties ole merkitystä oikeustoimeen ryhtymisen tai sen sisällön kannalta. Yhtiöiden välillä saatetaan tehdä liiketoimia, joista päättäminen kuuluu hallitusta alemmalle tasolle ja jotka välttämättä eivät edes tule hallituksen tietoon. Tämän vuoksi ei ole perusteltua, että sanotunlaiselle läheisyyssuhteelle annettaisiin merkitystä pelkästään sen vuoksi, että sama yhtiöiden ulkopuolista sidosryhmää edustava henkilö sattuu kuulumaan molempien yhtiöiden hallitukseen. Korkein oikeus ei ole antanut ennakkopäätöksiä, joissa olisi sovellettu puheena olevaa säännöstä. Takaisinsaantilakia säädettäessä on laajalti hyödynnetty pohjoismaisen aineellista konkurssioikeutta koskevan valmistelutyön tuloksia. Vastaavaa rajoitussäännöstä ei kuitenkaan sisälly pohjoismaisiin konkurssilakeihin, joten myöskään pohjoismaista oikeuskäytäntöä ei voida hyödyntää tulkinta-apuna. Takaisinsaantilain mainituista säännöksistä ja esitöistä ilmenee, että puheena olevan säännöksen tarkoituksena on ollut rajoittaa muutoin mahdollisesti liian laajalle ulottuvaa toisen asteen läheisten piiriä (ks. myös Jarmo Tuomisto, Takaisinsaanti, 3. p. 2012, s. 41). Lainkohdassa on tarkoitettu rajata ulkopuolelle etäiset toisen asteen läheisyyssuhteet, joilla ei ole merkitystä oikeustoimen kannalta. Säännöksessä edellytetään vain läheisyyssuhteen yhteyttä oikeustoimeen eikä näyttöä esimerkiksi oikeustoimen vaikuttimista. Todistustaakka tämän yhteyden puuttumisesta on takaisinsaantivastaajalla, mutta todennäköisyysnäyttö on riittävä. Läheisyyssuhteen olemassaoloa arvioidaan peräytettävän oikeustoimen tekemisen ajankohdan mukaan (HE 102/1990 vp s. 47). Samaa ajankohtaa on perusteltua pitää ratkaisevana myös arvioitaessa sitä, puuttuuko toisen asteen läheisyyssuhteelta yhteys oikeustoimeen. Arvioinnissa ei olennaista merkitystä ole tämän mukaisesti syytä antaa sen paremmin ennen oikeustoimeen ryhtymistä kuin sen jälkeen vallinneille olosuhteille. Tässä asiassa on riidatonta, että kanteessa tarkoitettu maksu on ollut määrältään B Oy:n pesän varoihin nähden huomattava, eikä sitä ole voitu pitää tavanomaisena. Riidatonta on myös, että B Oy on velan maksaessaan ollut maksukyvytön tai tullut maksun vuoksi maksukyvyttömäksi. Velka on maksettu A Oy:n konkurssipesän pesänhoitajan esittämän konkurssiuhkaisen maksukehotuksen vuoksi, minkä käyttö on maksukyvyttömyystilanteissa velkojien kilpailulle tyypillistä. Velan maksussa ei siten ole ollut kysymys olosuhteet huomioon ottaen sellaisesta tavanomaisesta, juoksevien maksujen maksamisesta, jolla ei ole ollut yhteyttä B Oy:n tulevaan konkurssiin. Kun velka on kuitenkin maksettu noin yhdeksän kuukautta ennen määräpäivää, ratkaisevaksi muodostuu se, sovelletaanko A Oy:öön läheisiä koskevaa kahden vuoden takaisinsaantiaikaa. Kanteessa tarkoitetusta velan maksusta A Oy:lle on B Oy:ssä päättänyt CG. Hän on yhdessä puolisonsa ja lastensa kanssa omistanut kokonaan kummankin yhtiön osakekannan. Lisäksi hän on ollut tosiasiallinen määräysvallan käyttäjä B Oy:ssä sekä A Oy:n hallituksen puheenjohtaja ja toimitusjohtaja. Jo näiden seikkojen perusteella voidaan todeta, ettei kysymys ole ollut edellä esitöissä tarkoitetun kaltaisesta tilanteesta, vaan läheisyyssuhteella on ollut yhteys velan maksuun. Maksun vaikuttimia tai muita vastaavia seikkoja ei ole tämän toteamiseksi tarpeen eikä pidä arvioida. Kysymys on vielä siitä, onko asiaa arvioitava toisin sen vuoksi, että velkojayhtiö A Oy oli maksun hetkellä asetettu konkurssiin. Kun jo Korkeimman oikeuden ratkaisussa todetuin perustein on katsottu, että läheisyyssuhdetta on velkojayhtiön konkurssista huolimatta arvioitava yhtiöiden välillä, vastaavin syin on perusteltua katsoa, ettei konkurssi ole katkaissut läheisyyssuhteen yhteyttä oikeustoimeen. A Oy:n konkurssin alkaminen ei ole lakkauttanut CG:n osakeomistusta eikä johtavaa asemaa yhtiössä, vaikka onkin vähentänyt niiden tosiasiallista merkitystä. Viime kädessä kysymys on kahden maksukyvyttömän yhtiön, A Oy:n ja B Oy:n, velkojien välisestä kilpailusta. On perusteltua, että vähän ennen maksukyvyttömän velallisyhtiön konkurssia tehty huomattavan määräinen, epätavallinen maksu peräytyy tuon yhtiön konkurssipesään jako-osuuksina kaikille konkurssivelkojille jaettavaksi, eikä maksu hyödytä täysimääräisenä velkojayhtiön konkurssivelkojia sen mahdollisesti sattumanvaraisen seikan vuoksi, että viimeksi mainittu yhtiö oli haettu ensin konkurssiin. Näillä perusteilla katson, että A Oy:n ja B Oy:n

§:n 2 momentin 3 kohdan mukaisella läheisyyssuhteella on ollut yhteys B Oy:n 4.12.2015 A Oy:n konkurssipesälle suorittamaan velan maksuun. Näin ollen peräytän maksun ja velvoitan A Oy:n konkurssipesän suorittamaan maksetun määrän 133 244,37 euroa korkoineen B Oy:n konkurssipesälle. Presidentti Leppänen: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Guimaraes-Purokoski.