2021 false KKO:2021:82 A oli syyllistynyt 13 pahoinpitelyyn, jotka olivat kohdistuneet tekohetkellä 7-9-vuotiaaseen A:n puolison lapseen. Korkein oikeus katsoi ratkaisusta ilmenevillä perusteilla, ett

§:n 1 momentin mukaan oikeus korvaukseen loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä on sillä, 1) jonka vapautta, rauhaa, kunniaa tai yksityiselämää on rangaistavaksi säädetyllä teolla loukattu, 2) jota on rangaistavaksi säädetyllä teolla syrjitty, 3) jonka henkilökohtaista koskemattomuutta on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta vakavasti loukattu, tai 4) jonka ihmisarvoa on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta vakavasti loukattu muulla, 1-3 kohdassa tarkoitettuihin loukkauksiin verrattavalla tavalla.

1. Lain perusteluiden mukaan kärsimyksen korvaamisen ensisijaisena perusteena ja tavoitteena on henkilöön kohdistuneen loukkauksen hyvittäminen. Kärsimyksestä suoritettavalla korvauksella loukkauksen uhri saa rahallisen hyvityksen hänen itsetunnolleen ja ihmisarvolleen aiheutuneesta loukkauksesta (HE 167/2003 vp s. 21).
2. Oikeus kärsimyskorvaukseen ei määräydy pelkästään tekijälle syyksiluetun rikoksen perusteella, vaan olennaisempaa on, mitä teolla on loukattu. Arviointi on siten suoritettava sen perusteella, sisältyykö tekoon sellaisten oikeushyvien loukkauksia, jotka

§:n 1 momentin mukaan oikeuttavat korvaukseen (KKO 2012:14, kohta 4 ja KKO 2019:48, kohta 4). 8. Nyt arvioitavana olevassa tapauksessa kyse on tekotavaltaan varsin tyypillisistä väkivaltaa käyttämällä tehdyistä pahoinpitelyistä. Kärsimyskorvauksen edellytyksiä on näin ollen perusteltua arvioida

§:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun henkilökohtaisen koskemattomuuden näkökulmasta. 9. Hallituksen esityksen mukaan henkilöön kohdistuvasta loukkauksesta aiheutuva kärsimys voi ilmetä tyypillisesti pelon, nöyryytyksen, häpeän tai mielipahan tunteena. Henkilökohtaisella koskemattomuuden loukkauksella tarkoitetaan ennen muuta ruumiillista koskemattomuutta. Henkilökohtaisen koskemattomuuden loukkauksella tarkoitetaan kuitenkin myös merkittävää puuttumista yksilön henkiseen koskemattomuuteen (HE 167/2003 vp s. 54 ja 57). 10.

§:n 1 momentin 3 kohta edellyttää henkilökohtaisen koskemattomuuden vakavaa loukkausta. Hallituksen esityksessä (HE 167/2003 vp s. 57-58) on tältä osin todettu, että henkilövahingon perusteella suoritettava korvaus aineettomasta vahingosta muodostaa yleensä tosiasiallisesti riittävän hyvityksen myös henkilökohtaisen koskemattomuuden loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä. Esimerkkinä on mainittu tavanomainen lievä pahoinpitely, jonka aiheuttama kärsimys tulee yleensä hyvitetyksi kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta tuomittavalla korvauksella. Loukkauksen vakavuutta olisi hallituksen esityksen mukaan arvioitava ennen muuta siltä kannalta, kuinka olennaisella tavalla teko loukkaa uhrin ihmisarvoa. Loukkausta voitaisiin pitää vakavana muun muassa silloin, kun teko on tehty erityisen raa’alla, julmalla tai nöyryyttävällä tavalla. Vakavana voitaisiin pitää myös toistuvien henkilöön kohdistuvien loukkausten muodostamaa kokonaisuutta, vaikka loukkaukset olisivat yksittäisinä tekoina vähäisiä. Lisäksi loukkauksen vakavuutta arvioitaessa voitaisiin ottaa huomioon teon vaikuttimet. Arviointi jää viime kädessä tapauskohtaisen harkinnan varaan. 11. Oikeuskäytännössä

§:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettuna henkilökohtaisen koskemattomuuden vakavana loukkauksena ei ole yleensä pidetty sellaista rikoslain 21 luvun 5 §:n mukaista pahoinpitelyä, josta ihmisarvoa vakavasti loukkaavat erityispiirteet puuttuvat. Fyysisten vammojen vakavuusastekaan ei sellaisenaan ratkaise oikeutta kärsimyskorvaukseen. Vähäisiäkin vammoja aiheuttava väkivallan käyttö saattaa sisältää sellaisia tekijän julmuutta osoittavia tai uhria alistavia ja halventavia piirteitä, joilla on merkitystä uhrin henkilökohtaisen koskemattomuuden loukkauksen vakavuutta arvioitaessa. Tekojen toistuvuus, tekoihin kätkeytyvä henkinen väkivalta ja tekojen ylläpitämä pelon ilmapiiri saattavat erityisesti perhe- ja läheissuhteissa merkitä uhrin ihmisarvon sellaista loukkausta, joka on säännöksen tarkoittamalla tavalla vakava (KKO 2009:46, kohdat 7-8). 12. Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2009:46 asianomistaja oli joutunut puolisonsa pahoinpitelemäksi kolme kertaa vuoden sisällä omassa kodissaan. Tekojen toistuvuus ja tekopaikka merkitsivät loukkausta, joka rikkoi uhrin elinpiirin turvallisuutta. Tekoihin ei kuitenkaan katsottu liittyvän sellaista erityistä raakuutta tai nöyryyttävää taikka halventavaa tekotapaa, jonka perusteella oikeus kärsimyskorvaukseen olisi syntynyt. Myöskään Korkeimman oikeuden ratkaisuissa KKO 2012:14, KKO 2012:74 ja KKO 2019:48 ei katsottu olevan

§:n 1 momentin 3 kohdassa vaadittuja edellytyksiä kärsimyksen korvaamiseen. Korkeimman oikeuden arviointi Korvauksen edellytykset

1. A on edellä todetuin tavoin ollut tekoaikana avioliitossa X:n isän kanssa ja hän on siten ollut X:n äitipuoli. X on ollut ensimmäisen syyksiluetun pahoinpitelyn tekoaikana 7-vuotias ja muiden aikana 9-vuotias. Hovioikeuden tuomiossa todetulla tavalla X on jäänyt asumaan syksyllä 2016 A:n kanssa, kun A ja X:n isä ovat muuttaneet erilleen. Pahoinpitelyistä 12 on tehty tämän jälkeen eli lokakuun 2016 ja tammikuun 2017 välisenä aikana.
2. Korkein oikeus toteaa, että perusmuotoisen pahoinpitelyn tunnusmerkistön täyttävä teko ei yleensä aiheuta kärsimyskorvauksen tuomitsemisen edellytyksenä olevaa vakavaa ihmisarvon loukkausta. Henkilökohtaisen koskemattomuuden vakavuutta ei kuitenkaan tule arvioida yksinomaan väkivallan tai sen fyysisten seurausten perusteella. Arvioinnissa on lisäksi otettava huomioon se, millä muulla tavalla henkilökohtaista koskemattomuutta loukkaava teko loukkaa myös teon kohteena olevan henkilön ihmisarvoa.
3. Korkein oikeus toteaa lisäksi, että aikuisen huolenpidosta riippuvainen lapsi on erityisen haavoittuvassa asemassa, kun lapsesta vastuussa oleva aikuinen pahoinpitelee häntä. Tällainen teko rikkoo lapsen ja aikuisen välistä luottamussuhdetta ja on omiaan loukkaamaan vakavasti lapsen itsetuntoa sekä aiheuttamaan pelkoa ja nöyryytyksen tunnetta lapsessa.
4. Kärsimyskorvauksen tuomitsemisen edellytyksiä arvioitaessa aikuisen puolustuskyvyttömään lapseen kohdistamaa pahoinpitelyä voidaan pitää lapsen henkilökohtaista koskemattomuutta vakavasti loukkaavana erityisesti silloin, kun väkivalta ja sen seuraukset ovat vähäistä vakavampia tai silloin, kun laadultaan vähäinen väkivalta on pitkäkestoista tai toistuvaa. Tällöin pahoinpitelyyn liittyy tyypillisesti myös ihmisarvon vakavaa loukkaamista osoittavia piirteitä.
5. A:n syyksi luetut teot ovat pääosin ajoittuneet noin neljän kuukauden ajanjaksolle, jolloin hän on toiminut X:n tosiasiallisena huoltajana. Tekoja on määrällisesti paljon, niissä on käytetty erilaisia tekovälineitä, ne ovat kohdistuneet eri puolille vartaloa, myös pään alueelle, ja tekopaikkana on ollut X:n oma koti.
6. Korkein oikeus katsoo, että A:n syyksi luetut teot eivät ole olleet laadultaan objektiivisesti arvioituna erityisen vakavia tai julmia. Tekijänä on kuitenkin ollut aikuinen, jonka huolenpidosta X on ollut riippuvainen ja johon nähden hän on ollut erityisen haavoittuvassa asemassa. X on ollut tekojen aikaan vain 7-9-vuotias. Tekokokonaisuus on ollut pitkäkestoinen, ja muodostunut toistuvista teoista, jotka ovat olleet omiaan loukkaamaan vakavasti X:n itsetuntoa sekä aiheuttamaan X:ssä pelkoa ja nöyryytyksen tunnetta.
7. Korkein oikeus katsoo johtopäätöksenään, että A:n syyksi luettu menettely on loukannut X:n henkilökohtaista koskemattomuutta vakavasti siten, että

§:n 1 momentin 3 kohdan edellytykset kärsimyskorvauksen tuomitsemiselle täyttyvät. Korvauksen määrä 20.

§:n 2 momentin mukaan korvaus määrätään sen kärsimyksen perusteella, jonka loukkaus on omiaan aiheuttamaan ottaen erityisesti huomioon loukkauksen laatu, loukatun asema, loukkaajan ja loukatun välinen suhde sekä loukkauksen julkisuus. Korkein oikeus arvioi oikeudenmukaiseksi ja kohtuulliseksi korvaukseksi X:lle aiheutuneesta kärsimyksestä 1 500 euroa. Tuomiolauselma Muutokset hovioikeuden tuomioon: A velvoitetaan maksamaan X:lle vahingonkorvauksena loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä 1 500 euroa korkolain 4 luvun 1 §:n mukaisine viivästyskorkoineen 13.1.2017 lukien. Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Mika Huovila, Lena Engstrand, Juha Mäkelä ja Jussi Tapani. Esittelijä Heikki Kemppinen.