2022 false KKO:2022:55 Käräjäoikeus oli määrännyt ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomitsemansa A:n vangittavaksi. Määräystä ei ollut saatu pantua täytäntöön A:n matkustettua ulkomaille. A ei ollut

§:n 3 momentin säännös koskee oikeudenkäyntimenettelyä. Myös oikeudenkäyntimenettelyä koskevan säännöksen tulkinnan lähtökohtana on sen sanamuoto, minkä lisäksi tulkinnassa voidaan ottaa huomioon esimerkiksi säännöksen tarkoitus ja eri tulkintavaihtoehtojen tosiasialliset seuraukset. Prosessioikeudellisia säännöksiä sovellettaessa tarkoituksenmukaisuudelle voidaan usein antaa tulkinnassa suurempi merkitys kuin esimerkiksi rikosoikeudellisia säännöksiä sovellettaessa. 8.

§:n 3 momentin säännös sanamuotonsa mukaan edellyttää käsiteltävänä olevan syytteen johdosta vangittuna olevan vastaajan henkilökohtaista läsnäoloa pääkäsittelyssä. Sanamuoto ei kuitenkaan ole yksiselitteinen siltä osin, tarkoitetaanko vangittuna olemisella vain sitä, että vastaaja on tuomioistuimen päätöksellä määrätty vangittavaksi, vai sitä, että tällainen määräys on myös pantu täytäntöön. Myöskään asiayhteydestä ei voida päätellä, kummassa merkityksessä käsitettä on käytetty. Lain sanamuoto mahdollistaa siten molemmat tulkinnat.

1. Mainitun säännöksen taustana on se, että rikosasian vastaajan on vanhastaan edellytetty saapuvan henkilökohtaisesti vastaamaan oikeuteen häntä vastaan nostettuun syytteeseen. Tätä läsnäolovelvollisuutta on viime vuosikymmeninä väljennetty lähinnä prosessitaloudellisista syistä oikeudenkäynnin sujuvuuden edistämiseksi ja poissaoloista aiheutuvien viivästysten välttämiseksi. Vastaavasti on painotettu rikosasian vastaajan oikeutta puolustautua niin halutessaan asiamiehen välityksellä ilman vastaajan itsensä henkilökohtaista läsnäoloa.
2. Vangitun vastaajan läsnäolovelvollisuutta on lievennetty 1.1.2019 voimaan tulleella lailla (423/2018) siten, että tuomioistuin voi

§:n 3 momentin kolmannen virkkeen mukaan päättää, ettei vangittuna olevan vastaajan tarvitse olla läsnä koko pääkäsittelyn ajan. Läsnäolovelvollisuudesta ei kuitenkaan ole kokonaan luovuttu. Mainitun lain perusteluissa on todettu, että rangaistusjärjestelmän uskottavuuden voidaan katsoa lähtökohtaisesti edellyttävän vangitun vastaajan henkilökohtaista läsnäoloa tuomioistuimessa (HE 200/2017 vp s. 16). 11. Pakkokeinolain 2 luvun 12 §:n 1 momentin mukaisen tuomitun vangitsemisen tarkoituksena on turvata rangaistuksen täytäntöönpano ja estää rikollisen toiminnan jatkaminen. Tuomitun vangitsemisen nimenomaisena tarkoituksena ei siten ole sen varmistaminen, että vangittuna oleva saapuu henkilökohtaisesti pääkäsittelyyn muutoksenhakuasteessa, mikäli tuomioon haetaan muutosta. Toisaalta vapauttaan vailla oleva vastaaja ei voi saapua asiansa käsittelyyn ilman viranomaisten myötävaikutusta.

§:n 3 momentin säännöksen tarkoituksena voidaan siten katsoa olevan erityisesti sen varmistaminen, että toimivaltainen viranomainen huolehtii asianomaisen henkilön tuomisesta pääkäsittelyyn tuomioistuimeen. Kummankaan säännöksen tarkoitus ei puolla tulkintaa, jonka mukaan pääkäsittelyn toimittaminen hovioikeudessa estyisi pelkästään sen vuoksi, ettei vangitsemismääräystä ole saatu pantua täytäntöön.

1. Tulkinta, jonka mukaan vangittavaksi määrätyn, mutta ei vielä vapauttaan menettäneen vastaajan poissaolo estäisi aina hänen asiansa käsittelyn hovioikeuden pääkäsittelyssä, olisi omiaan heikentämään muiden asianosaisten oikeutta saada asiansa joutuisasti käsitellyksi tuomioistuimessa. Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumista rikosoikeudenkäynnissä on arvioitava myös muiden asianosaisten kannalta (mm. KKO 2015:14, kohdat 41-43 ja 47). Mainittu tulkinta antaisi käräjäoikeuden tuomiolla vangittavaksi määrätylle mahdollisuuden estää tuomion lainvoimaiseksi tuleminen hakemalla siihen muutosta valittamalla ja tästä huolimatta karttamalla oikeudenkäyntiin osallistumista välttelemällä vangitsemismääräyksen täytäntöönpanoa.
2. Toisaalta

§:n 3 momentin toisen virkkeen mukaan vastaajan on oltava henkilökohtaisesti läsnä käräjäoikeuden pääkäsittelyssä myös, jos häntä syytetään rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kuusi vuotta vankeutta. Vaikka lainkohta koskee vain käsittelyä käräjäoikeudessa, se yhdessä kohdassa 10 mainitun perustelulausuman kanssa ilmentää sitä, että vakavissa rikosasioissa rangaistusjärjestelmän uskottavuus voi olla peruste edellyttää vastaajan henkilökohtaista läsnäoloa pääkäsittelyssä oikeusasteesta riippumatta. Useimmiten syyte, jonka johdosta vastaaja on vangittuna, koskee vakavaa rikosta. Näiden seikkojen perusteella on puolustettavissa myös sellainen tulkinta, että vangittavaksi määrätyn, mutta ei vielä vapauttaan menettäneen vastaajan henkilökohtainen läsnäolo pääkäsittelyssä olisi välttämätöntä. 14.

§:n 3 momentin ensimmäisen virkkeen säännöksen tarkoitukseen ja taustaan sekä oikeudenkäyntimenettelyn kehittymiseen pohjautuvat perusteet ja vastakkaisesta tulkinnasta aiheutuvat haitalliset seuraukset ovat kuitenkin selkeästi painavampia kuin edellisessä kohdassa mainitut seikat. Johtopäätös

§:n 3 momentin tulkinnasta 15. Korkein oikeus katsoo johtopäätöksenään, että

§:n 3 momentin ensimmäisen virkkeen säännöksessä vangittuna olevalla tarkoitetaan vangittavaksi määrättyä, joka on myös tosiasiallisesti vapauttaan vailla. 16. A ei ole ollut

§:n 3 momentin tarkoittamalla tavalla vangittuna. Hovioikeus on siten voinut käsitellä ja ratkaista hänen valituksensa ilman hänen henkilökohtaista läsnäoloaan pääkäsittelyssä. Aihetta hovioikeuden tuomion muuttamiseen ei näin ollen ole. Päätöslauselma Hovioikeuden tuomiota ei muuteta. Asian ovat ratkaisseet presidentti Tatu Leppänen sekä oikeusneuvokset Pekka Koponen, Mika Huovila, Kirsti Uusitalo ja Lena Engstrand. Esittelijä Johannes Koskenniemi.