2023 false KKO:2023:18 Yksityistä pysäköinninvalvontaa harjoittava A Oy vaati autonvuokraustoimintaa harjoittavaa B Oy:tä esittämään autojen vuokraamista koskevat sopimusasiakirjat, joista A Oy:n muka

§:ää sovellettaessa voitiin määrätä asiakirja tuotavaksi tuomioistuimeen luvun 40 §:ssä säädetyn menettelyn mukaisesti.

§:ää ei kuitenkaan voitu soveltaa sen selvittämiseksi, kuka on hakijan vastapuoli mahdollisessa saatavan perintää koskevassa riita-asiassa. Hakemus hylättiin. OK 17 luku 40 § OK 17 luku 61 § Asian käsittely alemmissa oikeuksissa Hakemus ja vastaus Helsingin käräjäoikeudessa Yksityistä pysäköinninvalvontaa harjoittava A Oy vaati, että autonvuokraustoimintaa harjoittava B Oy velvoitetaan luovuttamaan jäljennökset vuokrasopimuksista, joista ilmeni B Oy:ltä tiettynä aikana auton vuokranneiden henkilöiden tiedot. A Oy tarvitsi tiedot selvittääkseen, ketkä olivat velvollisia suorittamaan A Oy:lle niin sanottuja yksityisoikeudellisia valvontamaksuja ja kohdistaakseen näihin henkilöihin vapaaehtoisen perinnän virheellisen pysäköinnin vuoksi. A Oy vetosi hakemuksensa tueksi oikeudenkäymiskaaren 17 luvun säännöksiin. B Oy vaati, että hakemus hylätään. B Oy:llä ei ollut oikeudenkäymiskaaren 17 luvun säännöksiin perustuvaa velvollisuutta luovuttaa vaadittuja asiakirjoja. Käräjäoikeuden päätös 24.6.2020 nro 20/35863 Käräjäoikeus katsoi, että A Oy:n oikeus oli todisteiden vastaanottamisen varassa. Lisäedellytys, jonka mukaan oli oltava vaara, että todiste häviää tai se voidaan vain vaikeuksin esittää myöhemmin, ei sanamuotonsa perusteella vaikuttanut soveltuvan tilanteeseen, jossa pyritään selvittämään tulevan asian vastaaja. Säännöksen tulkinnassa oli kuitenkin otettava huomioon, että sen ei tullut estää A Oy:tä saamasta selville oikeutensa toteutumisen kannalta olennaista tietoa. Asiakirjan esittämisvelvollisuus ei myöskään ollut B Oy:n kannalta kohtuutonta. Johtopäätöksenään käräjäoikeus lausui, että B Oy voitiin määrätä

§:n nojalla esittämään A Oy:n vaatimat asiakirjat. Käräjäoikeus velvoitti B Oy:n luovuttamaan vaaditut asiakirjat käräjäoikeudelle ja A Oy:lle käräjäoikeuden päätöksessä tarkemmin määritellyin tavoin. Asian on ratkaissut käräjätuomari Jukka Jaakkola. Helsingin hovioikeuden päätös 3.9.2021 nro 1125 B Oy valitti hovioikeuteen ja vaati, että käräjäoikeuden päätös kumotaan ja hakemus hylätään. Hovioikeus totesi, että oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 40 §:n säännös velvollisuudesta asiakirjan esittämiseen voi tulla sovellettavaksi vain tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa. A Oy:n vaatimusta ei ollut esitetty oikeudenkäynnissä, jossa asiakirjaa haluttiin käyttää todisteena. Riita-asiaa, johon esitettäväksi vaaditut asiakirjat näyttönä liittyisivät, ei ylipäätään ollut vireillä.

§:n osalta hovioikeus totesi, että A Oy vaati asiakirjoja luovutettavaksi sen selvittämiseksi, kenen kanssa ajoneuvon pysäköimistä koskeva sopimus oli syntynyt, eli kysymys oli vastapuolen selvittämisestä mahdollista perintää ja tulevaa oikeudenkäyntiä varten. Oikeuskirjallisuudessa oli katsottu, että todistelua vastaisuuden varalta ei ollut tarkoitettu sen selvittämiseksi, kuka olisi hakijan vastapuoli tulevassa oikeudenkäynnissä tai mitä kanneperusteita, oikeustosiseikkoja tai todisteita olisi löydettävissä. Hovioikeus katsoi, ettei

§:n perusteella ollut mahdollista antaa A Oy:n vaatimaa määräystä. Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen ja hylkäsi A Oy:n vaatimuksen. Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Johanna Jylhä ja Aksu Jokinen sekä asessori Tuukka Vähätalo. Esittelijä Tinja Schröder. Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa A Oy:lle myönnettiin valituslupa. A Oy vaati valituksessaan, että B Oy velvoitetaan luovuttamaan A Oy:n vaatimat asiakirjat. B Oy vaati vastauksessaan, että valitus hylätään. Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut Asian tausta

1. Yksityistä pysäköinninvalvontaa harjoittava A Oy on vaatinut, että autonvuokraustoimintaa harjoittava B Oy velvoitetaan luovuttamaan jäljennökset tarkemmin yksilöidyistä B Oy:n ja sen asiakkaiden välisistä vuokrasopimuksista. A Oy on perustellut vaatimustaan sillä, että vuokrasopimuksista ilmenee, ketkä ovat velvollisia suorittamaan sille niin sanottuja yksityisoikeudellisia valvontamaksuja. A Oy tarvitsee asiakirjoista ilmenevät autonvuokraajien tiedot kohdistaakseen heihin vapaaehtoisen perinnän virheellisen pysäköinnin vuoksi. B Oy on hakemuksensa tueksi vedonnut muun muassa oikeudenkäymiskaaren 17 luvun säännöksiin. Käräjäoikeus on hyväksynyt vaatimuksen.
2. B Oy on valittanut hovioikeuteen, joka on kumonnut käräjäoikeuden päätöksen ja hylännyt A Oy:n vaatimuksen. Korkeimmassa oikeudessa ratkaistavana oleva kysymys
3. Korkeimmassa oikeudessa on ratkaistavana kysymys siitä, voidaanko B Oy velvoittaa esittämään vaaditut asiakirjat sen selvittämiseksi, kuka on A Oy:n vastapuoli mahdollisessa saatavan perintää koskevassa asiassa. Arvioinnin lähtökohtia
4. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 40 §:n mukaan tuomioistuin voi määrätä asiakirjan tuotavaksi tuomioistuimeen, jos asiakirjalla voi olla merkitystä näyttönä. Säännös koskee todistelua vireillä olevassa oikeudenkäynnissä. Asiakirjojen esittämistä koskeva A Oy:n vaatimus ei liity vireillä olevaan oikeudenkäyntiin. Velvollisuus asiakirjan esittämiseen ei siten voi perustua suoraan oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 40 §:ään. 5.

§:ssä säädetään todistelusta vastaisuuden varalta. Toisin kuin muut oikeudenkäymiskaaren 17 luvun säännökset, se ei koske todistelua vireillä olevassa oikeudenkäynnissä. Pykälän 1 momentin mukaan asianomaisen henkilön hakemuksesta käräjäoikeudessa kuullaan todistajaa tai asiantuntijaa taikka esitetään asiakirja tai esine taikka toimitetaan katselmus riita-asiassa, josta oikeudenkäynti ei vielä ole vireillä, jos hakijan oikeus saattaa olla todisteen vastaanottamisen tai katselmuksen toimittamisen varassa. Edellytyksenä on lisäksi vaara, että todistajaa tai asiantuntijaa voidaan vain vaikeuksin kuulla myöhemmin tai että muu todiste häviää tai että se voidaan vain vaikeuksin esittää myöhemmin taikka että katselmus voidaan vain vaikeuksin toimittaa myöhemmin. 6. Pykälän säätämiseen johtaneesta hallituksen esityksestä (HE 46/2014 vp), aiemmin voimassa ollutta oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 10 §:ää koskevasta hallituksen esityksestä (HE 137/1945 vp) tai lainvalmistelutöistä muutoinkaan ei ole saatavissa merkityksellistä tulkinta-apua nyt arvioitavana olevien kysymysten suhteen. Voidaanko asiakirja määrätä tuotavaksi tuomioistuimeen, kun kysymys on todistelusta vastaisuuden varalta? 7.

§:ssä säädetään todistelun vastaanottamisesta tuomioistuimessa. Pykälän sanamuodosta ei ilmene, että tuomioistuin voisi pykälää soveltaessaan määrätä asiakirjan tuotavaksi tuomioistuimeen. 8.

§:ssä on luvun muiden säännösten tavoin kysymys todistelusta oikeudenkäyntiä varten, vaikka todistelu esitetään ennen kuin riita-asia on vireillä tuomioistuimessa. Pykälässä ei ole säännöksiä siitä menettelystä, jota noudatetaan otettaessa todistelua sen nojalla vastaan. Pykälää on johdonmukaista tulkita osana oikeudenkäymiskaaren 17 luvun kokonaisuutta siten, että siinä tarkoitettua todistelua koskevat soveltuvin osin vastaavat menettelysäännöt kuin todistelua vireillä olevassa oikeudenkäynnissä. Tämä lähtökohta ja säännöksen tarkoitus turvata todistelua myöhemmän oikeudenkäynnin varalta puoltavat sitä, että pykälän mukaisissa tilanteissa voidaan käyttää niitä pakkokeinoja, joita oikeudenkäymiskaaren 17 luvun mukaisessa todistelussa muutoinkin voidaan käyttää. Tällaista tulkintaa puoltaa sekin, että vaara myöhemmän todistelun vaikeutumisesta tai käymisestä mahdottomaksi liittyy tyypillisesti juuri tilanteisiin, joissa asiakirja on muun kuin sen hallussa, joka haluaa vedota asiakirjaan todisteena. Jos asiakirjaa ei voitaisi määrätä tuotavaksi tuomioistuimeen,

§ jäisi asiakirjatodistelun osalta käytännössä merkityksettömäksi. 9. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että

§:ää sovellettaessa voidaan määrätä asiakirja tuotavaksi tuomioistuimeen luvun 40 §:ssä säädetyn menettelyn mukaisesti.

§:n soveltamisen edellytykset 10.

§:n 1 momentin mukaan todistelua vastaisuuden varalta voidaan ottaa vastaan riita-asiassa, josta oikeudenkäynti ei ole vireillä, jos hakijan oikeus saattaa olla todisteen vastaanottamisen varassa. Säännöksen sanamuodosta ilmenee, että hakijan on kyettävä yksilöimään kysymyksessä oleva ennakoitu riita-asia riittävällä tavalla niin, että voidaan arvioida hakijan oikeuden saattavan olla vaaditun todistelun varassa. Todistelua on siten esitettävä tuomioistuimelle hakijan väitetyn oikeuden näyttämiseksi, ja hakijan on perusteltava, kuinka esitettäväksi vaadittu todiste vaikuttaa asian ratkaisemiseen. Sääntelyn tarkoituksena ei sitä vastoin ole käyttää todistelun turvaamiseen tarkoitettuja keinoja esimerkiksi pelkästään mahdollisten kanneperusteiden tai vastapuolten selville saamiseen. 11.

§:n laveampi tulkinta voisi edistää aineellisen oikeuden toteutumista yksittäistapauksissa. Se tekisi kuitenkin mahdolliseksi hakijan vastapuolen rasittamisen ja tuomioistuinlaitoksen kuormittamisen esimerkiksi laajoilla asiakirjojen esittämistä koskevilla, mahdollisesti tarpeettomilla vaatimuksilla. 12. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että todistelua vastaisuuden varalta koskevaa

§:ää ei voida soveltaa ja siihen liittyen luvun 40 §:n mukaista määräystä asiakirjan tuomisesta tuomioistuimeen ei voida antaa vain siinä tarkoituksessa, että hakija voisi asiakirjan perusteella selvittää, kuka on riita-asiassa hakijan mahdollinen vastapuoli. Arviointi tässä asiassa

1. A Oy on perustellut vaatimustaan sillä, että vaatimuksen kohteena olevista sopimuksista ilmenee, ketkä ovat sitä kohtaan maksuvelvollisia. Kyse on siten vain sen selvittämisestä, kuka olisi yhtiön vastapuoli saatavan perintää koskevassa asiassa. Edeltä ilmenevillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei A Oy:n vaatimusta voida hyväksyä oikeudenkäymiskaaren 17 luvun säännösten perusteella. [Perustelujen kohta 14 jätetään tässä julkaisematta, koska se ei liity julkaistavaan oikeuskysymykseen.]
2. Johtopäätöksenään Korkein oikeus katsoo, että A Oy:n hakemus on hylättävä. Päätöslauselma Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Mika Ilveskero, Juha Mäkelä, Tuija Turpeinen ja Pekka Pulkkinen. Esittelijä Minna Heikinsalmi.