2023 false KKO:2023:69 Rikosasian vastaajat olivat selvästi tunnistettavissa asiassa todisteina esitetyiltä videotallenteilta. Tallenteiden sisältö huomioon ottaen ei kuitenkaan ollut syytä olettaa, e

§:n 1 momentin mukaan oikeudenkäyntiasiakirjan antamisen tavoista on voimassa, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 16 §:ssä säädetään. Viimeksi mainitun pykälän mukaan asiakirjan antamistapana on muun muassa kopion antaminen ja tieto asiakirjan julkisesta sisällöstä on pääsääntöisesti annettava pyydetyllä tavalla. 7. Oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä

§:n 2 momentin mukaan videotallenteesta tai siihen rinnastettavasta muusta kuva- ja äänitallenteesta tieto voidaan kuitenkin antaa vain luovuttamalla tallenne tuomioistuimessa nähtäväksi, jos tallenteen sisältö huomioon ottaen on syytä olettaa, että tiedon antaminen muulla tavoin voisi johtaa tallenteessa esiintyvien henkilöiden yksityisyyden suojan loukkaamiseen. Oikeudenkäynnin julkisuuden ja yksityisyyden suojan suhde

1. Perustuslain 12 § ja oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 1 § edellyttävät sekä käsittelyn että oikeudenkäyntiaineiston julkisuutta. Asiakirjajulkisuus tuomioistuimissa on keskeinen demokraattisen oikeusvaltion ominaispiirre. Oikeudenkäyntiaineiston yleisöjulkisuus turvaa tuomiovallan käytön julkista arviointia ja luotettavuutta.
2. Oikeudenkäynnin julkisuuden toteuttamiseen ja laajuuteen vaikuttavat kuitenkin muut perus- ja ihmisoikeudet. Perus- ja ihmisoikeudet ovat perustuslaissa samanarvoisia. Niiden tavoitteet on siksi pyrittävä toteuttamaan samanaikaisesti niin pitkälle kuin mahdollista. Oikeudenkäynnin julkisuuden kannalta merkittävä on perustuslain 10 §:ssä ja kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa turvattu yksityisyyden suoja (HE 13/2006 vp s. 9). Yksityisyyden suojaamiseksi myös oikeudenkäyntiaineiston julkisuutta saatetaan yksittäistapauksessa joutua rajoittamaan. Rajoitusten tulee olla välttämättömiä yksityisyyden suojaamiseksi, eivätkä ne saa rajoittaa oikeudenkäynnin julkisuutta laajemmin kuin on tarpeen.
3. Tässä asiassa on kysymys oikeudenkäyntiaineistoon sisältyvien julkisten videotallenteiden antamistavasta. Antamistavan valinnalla on käytännössä suuri merkitys oikeudenkäynnin yleisöjulkisuudelle. Muun muassa tiedotusvälineiden tiedonsaantioikeus ja mahdollisuus välittää tietoa tuomioistuimien ratkaisutoiminnasta on olennainen osa oikeudenkäynnin julkisuuden tosiasiallista toteutumista. Toisaalta antamistavalla on suuri merkitys myös sen suhteen, mikä vaikutus videotallenteen julkisuudella voi tosiasiassa olla tallenteella esiintyvien henkilöiden yksityisyyden suojan kannalta. Videotallenteiden antamistapaa koskevan arvioinnin lähtökohdat
4. Videotallenteen antamistapaa on edellä esitetyin tavoin rajoitettu oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä

§:n 2 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa. Lain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 13/2006 vp s. 49) on todettu, että asianosainen tai yleisö ei tällöin voisi saada videotallenteesta kopiota, vaikka sen sisältämät tiedot olisivat julkisia. Ainoa mahdollisuus tutustua videotallenteen sisältöön olisi käydä katsomassa sitä tuomioistuimessa. Säännöstä sovellettaisiin kuitenkin vain silloin, jos kopion antaminen videotallenteesta voisi loukata tallenteessa esiintyvien henkilöiden yksityisyyden suojaa. Säännöstä ei siten sovellettaisi esimerkiksi sellaisiin tuomioistuimelle todisteiksi toimitettuihin videotallenteisiin, joissa on kuvattu ainoastaan rakennuksia tai muita esineitä.

1. Hallituksen esityksen mukaan säännös on katsottu tarpeelliseksi, koska sinällään julkisetkin videotallenteet ovat niissä esiintyvien henkilöiden yksityisyyden ja persoonallisuuden suojan kannalta erittäin merkittäviä oikeudenkäyntiasiakirjoja. Aineiston väärinkäyttämisen mahdollisuus ja sen seurausten laajakantoisuus huomioon ottaen on katsottu, että kyseisen aineiston luovuttaminen tuomioistuinten ulkopuolelle epäilemättä johtaisi yksityisyyden ja persoonallisuuden suojan loukkauksiin.
2. Lakivaliokunta on hallituksen esityksestä antamassaan mietinnössä (LaVM 24/2006 vp s. 6) pitänyt tarpeellisena, että jo säännöksen sanamuodossa ohjataan tuomioistuimia kiinnittämään huomiota tallenteen sisältöön. Hallituksen esityksessä ehdotettua sanamuotoa on valiokunnan ehdotuksesta täydennetty asettamalla säännöksen soveltamisen edellytykseksi, että ”tallenteen sisältö huomioon ottaen on syytä olettaa” tiedon antamisen muulla tavoin kuin luovuttamalla tallenne tuomioistuimessa nähtäväksi voivan johtaa yksityisyyden suojan loukkaamiseen.
3. Lakivaliokunnan mietinnön mukaan tuomioistuimen tulee ennen tallenteen julkisuutta koskevaa ratkaisua tehdä asiassa erityisesti tallenteen sisällön huomioon ottava arvio niistä seurauksista, joihin kopion antaminen voi johtaa. Lakivaliokunta on lisäksi korostanut sitä, että vaikka tuomioistuin antaisikin tallenteesta kopion, siitä ei vielä sinällään seuraa oikeutta saattaa tallenteen sisältö esimerkiksi joukkotiedotusvälineen avulla yleisön saataviin, vaan tätä kysymystä on arvioitava muun lainsäädännön ja tiedotusvälineiden itsesääntelynormiston avulla.
4. Tuomioistuimen on siis ennen videotallenteiden kopioiden antamista arvioitava riskiä siitä, että kopion antaminen voisi johtaa tallenteessa esiintyvien henkilöiden yksityisyyden suojan loukkaamiseen. Jos on syytä olettaa, että kopion antaminen voisi johtaa sanottujen henkilöiden yksityisyyden suojan loukkaamiseen, tallenteesta voidaan antaa tieto vain luovuttamalla se tuomioistuimessa nähtäväksi. Antamistapaa koskevassa arvioinnissa on lain sanamuodon ja tarkoituksen mukaisesti kiinnitettävä huomiota erityisesti videotallenteen mahdollisesti yksityisyyden suojaa loukkaavaan sisältöön.
5. Rikoksesta epäillyn tai rikoksesta tuomitun yksityisyyden suojaa arvioitaessa on otettava huomioon, että rikos ei ole siihen syyllistyneen yksityisasia. Tästä huolimatta yksityiselämän suojaan sisältyvä oikeus elää rauhassa kuuluu kuitenkin lähtökohtaisesti myös rikoksesta rangaistukseen tuomitulle henkilölle ja rikosasian käsittely julkisesti saattaa tietyissä tilanteissa merkitä liian pitkälle menevää puuttumista yksityisyyden suojaan (ks. KKO 2005:136, kohta 10 ja KKO 2018:51, kohta 22). Rikoksesta epäillyn tai rikoksesta tuomitun yksityisyyden suojan kannalta ongelmallisia saattavat olla esimerkiksi oikeudenkäyntiaineistoon liitetyt videotallenteet rikoksesta epäillyn kuulusteluista, mikä johtuu jo yksistään kuulustelutilanteen luonteesta ja kuulusteltavan asemasta siinä (LaVM 24/2006 vp s. 6).
6. Rikosoikeudenkäynnin ja siihen liittyvien asiakirjojen julkisuudesta tai siitä, että tallenteesta on annettu kopio, ei sinänsä seuraa, että tiedot olisivat sellaisenaan esimerkiksi joukkoviestimien vapaasti julkaistavissa (ks. KKO 2005:136, kohta 11). Julkisenkin videotallenteen julkaiseminen voi esimerkiksi loukata sillä esiintyvän henkilön yksityisyyttä rikoslain 24 luvun säännösten vastaisesti. Korkeimman oikeuden arviointi videotallenteiden antamistavasta tässä asiassa
7. Kysymyksessä olevista videotallenteista kaksi on kuvattu samasta tilanteesta eri kuvakulmasta. Näillä kahdella tallenteella näkyy, kun vastaaja A tulee asuinrakennuksen varastotilaan. A avaa yhden häkkivaraston oven ja seisoo sen oviaukossa. Tämän jälkeen A käsittelee pienehköjä muovipusseja, joissa on valkoista jauhetta. Lopuksi A sulkee häkkivaraston oven ja lähtee pois varastotilasta. A on selvästi tunnistettavissa tallenteilta. Tallenteilta näkyy myös muutama häkkivarasto sisältöineen. Tallenteilla ei näy muita henkilöitä.
8. Kolmas videotallenne on kuvattu asuinrakennuksen pyykkituvassa, jossa on pyykkiä kuivumassa. Tallenteella A koskettelee tilan kattovalaisinta. A poistuu ja palaa myöhemmin B:n kanssa. B seisoo oven läheisyydessä pitäen kiinni ovenkahvasta. A koskettelee jälleen valaisinta. Pian A ja B poistuvat ja palaavat myöhemmin mukanaan tikkaat. B pitää kiinni ovenkahvasta ja A kiipeää tikkailla katonrajaan kaksi kertaa. Lopussa B osoittaa kameraa, ja tallenne päättyy, kun A tarttuu kameraan. A ja B ovat selvästi tunnistettavissa tallenteelta. Tallenteella ei näy muita henkilöitä.
9. Videotallenteiden antamistapaa on tässä asiassa arvioitava tallenteilla esiintyvien A:n ja B:n yksityisyyden suojan näkökulmasta. Kysymys on siitä, onko tallenteiden sisältö huomioon ottaen syytä olettaa, että kopion antaminen voisi johtaa heidän yksityisyyden suojansa loukkaamiseen. Sillä seikalla, että tallenteilta näkyy myös sivullisten irtaimistoa, ei ole merkitystä tallenteiden antamistapaa arvioitaessa.
10. Korkein oikeus katsoo, että kysymyksessä olevien videotallenteiden tapahtumat ovat hyvin yleisluontoisia. Tallenteilta ei ilmene mitään tallenteilla esiintyvien vastaajien henkilökohtaiseen elämänpiiriin viittaavaa. Myös tallenteiden tapahtumapaikat ovat tavanomaisia asuinrakennuksen yhteisiä kellaritiloja, jotka eivät ole liitettävissä vastaajien henkilökohtaiseen elämään.
11. Tallenteilta on nähtävissä syytteen mukaisten rikosten toteuttamiseen viittaavaa toimintaa. Edellä kohdassa 16 todetulla tavalla Korkein oikeus on oikeuskäytännössään katsonut, että rikos itsessään ei ole rikokseen syyllistyneen yksityisyyden suojan piiriin kuuluva asia, vaikkakin rikosasian käsittely julkisesti saattaa tietyissä tilanteissa merkitä liian pitkälle menevää puuttumista yksityisyyden suojaan. Tähän nähden Korkein oikeus katsoo, että pelkästään syytteen mukaiseen rikokseen viittaavan menettelyn ilmeneminen videotallenteilta ei vielä estä kopioiden antamista niistä.
12. T:n pyytäessä tallenteita hovioikeudelta A:n ja B:n syytteiden käsittely on ollut hovioikeudessa kesken. Korkein oikeus toteaa, että kopioiden antaminen tallenteista ei ole edellyttänyt sitä, että oikeudenkäynti olisi päättynyt tai vastaajat lainvoimaisesti tuomittu. Kyseiset tallenteet ovat tulleet julkisiksi siten kuin oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetussa laissa säädetään, eikä oikeudenkäynnin vaiheella ole merkitystä asiakirjan antamistapoja koskevaa lain 13 §:ää tämän jälkeen sovellettaessa.
13. Kysymyksessä olevat videotallenteet on saatu poliisin teknisellä katselulla. Näin ollen niiden käsittelyyn on sovellettu pakkokeinolain säännöksiä muun muassa siitä, kenellä on ollut oikeus tutkia tallenteita esitutkintavaiheessa. Korkein oikeus katsoo, että kun tallenteet ovat sittemmin tulleet julkisiksi oikeudenkäyntiasiakirjoiksi rikosoikeudenkäynnissä, pakkokeinolain säännöksillä ei ole merkitystä tallenteiden antamistavan arvioinnissa.
14. Johtopäätöksenään Korkein oikeus katsoo, että pelkästään se, että A ja B ovat tunnistettavissa tallenteilta, joilta ilmenee syytteen mukaisten tekojen toteuttamiseen viittaavia toimia, ei anna tässä asiassa syytä olettaa, että kopioiden antaminen tallenteista voisi johtaa A:n ja B:n yksityisyyden suojan loukkaamiseen. T:lle voidaan siten antaa tallenteista kopiot. Päätöslauselma Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Lena Engstrand, Juha Mäkelä, Eva Tammi-Salminen ja Pekka Pulkkinen. Esittelijä Laura Ritakari-Rautio.