2023 false KKO:2023:7 Käräjäoikeus oli lainvoimaisella tuomiolla tuominnut A:n vankeusrangaistukseen katsoen, että aikaisemmat ehdottomat vankeusrangaistukset, valvontarangaistukset ja yhdyskuntapalve

§:n 3 kohdan soveltaminen valvontarangaistusta koskevien säännösten kannalta 5.

§:n 3 kohdan mukaan lainvoiman saanut tuomio rikosasiassa voidaan syytetyn eduksi purkaa, jos vedotaan seikkaan tai todisteeseen, jota ei aikaisemmin ole esitetty, ja sen esittäminen todennäköisesti olisi johtanut siihen, että rikokseen olisi ollut sovellettava lievempiä rangaistussäännöksiä. 6. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2000:127 katsonut, että seuraamusjärjestelmän kehittyminen ja monipuolistuminen huomioon ottaen

§:n 3 kohta soveltuu myös tilanteeseen, jossa uuden selvityksen esittämisen johdosta olisi voitu seuraamusta valittaessa päätyä tuomitsemaan vankeusrangaistuksen sijasta syytetyn kannalta lievempänä seuraamuksena pidettävä yhdyskuntapalvelurangaistus.

1. Valvontarangaistus on otettu uutena rangaistuslajina käyttöön 1.11.
2. Valvontarangaistus on vankeusrangaistusta lievempi seuraamus. Tähän nähden ja ottaen huomioon ratkaisusta KKO 2000:127 ilmenevän oikeusohjeen Korkein oikeus katsoo, että

§:n 3 kohdan säännöstä voidaan soveltaa myös nyt käsillä olevaan tilanteeseen ja A:n hakemus voidaan hyväksyä, mikäli hän osoittaa, että tuomion purkamisen edellytykset myös muutoin täyttyvät. Purkamisen edellytysten arviointi 8. Asiassa on ensin arvioitava, onko hakemuksessa vedotuissa seikoissa kysymys

§:n 3 kohdassa tarkoitetuista seikoista. Jotta käsillä olisi lainkohdassa tarkoitettu seikka tai todiste, se ei ole saanut sisältyä kohderatkaisun oikeudenkäyntiaineistoon. Oikeus- tai todistustosiseikan on kuitenkin tullut olla olemassa jo kohderatkaisun antamisen aikaan. Välttämätöntä ei ole, että itse konkreettisen todisteen tai todistuskeinon olisi tullut olla olemassa jo tuolloin, vaan ratkaisevaa on se, että ne tosielämän tapahtumat, joihin uusi selvitys nojautuu, ovat peräisin kohderatkaisua edeltävältä ajalta. 9. A:sta tehty valvontarangaistusselvitys on valmistunut kaksi päivää käräjäoikeuden tuomion antamisen jälkeen. Ajallinen läheisyys huomioon ottaen valvontarangaistuskelpoisuutta koskevan arvioinnin kohteena olevien seikkojen on täytynyt olla käsillä jo tuomiota annettaessa. Käräjäoikeuden tuomiossa ei ole käsitelty niitä valvontarangaistusselvityksestä ilmeneviä seikkoja, joiden perusteella A:n suoriutumista valvontarangaistuksesta voidaan arvioida. Näin ollen Korkein oikeus katsoo, että A on hakemuksessaan vedonnut

§:n 3 kohdassa tarkoitettuihin seikkoihin.

1. Seuraavaksi on arvioitava, olisiko valvontarangaistusselvityksestä ilmenevä kannanotto siitä, että A:n voidaan arvioida suoriutuvan valvontarangaistuksesta, todennäköisesti johtanut siihen, että hänet olisi tuomittu valvontarangaistukseen, jos selvitys olisi ollut käräjäoikeuden käytettävissä.
2. Korkein oikeus toteaa, että

§:n 3 kohdassa tarkoitettua todennäköisyyttä on tarkasteltava siltä kannalta, miten asiaa käsitellyt tuomioistuin olisi ratkaisua tehdessään arvioinut asiaa, mikäli uusi selvitys olisi ollut sen käytettävissä. Tällainen arviointi on väistämättä hypoteettista, joten harkinnassa on kiinnitettävä huomiota tuomioistuimen ratkaisun perusteluihin ja muihin asiassa esille tulleisiin seikkoihin sekä tehtävä niiden perusteella kokonaisarviointi. Sen sijaan ratkaisun antamisen jälkeisillä seikoilla ei ole todennäköisyysarvioinnissa merkitystä, koska tuomioistuin ei olisi voinut ottaa niitä huomioon ratkaisua tehdessään.

1. Rikoslain 6 luvun 11 a §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan rikoksentekijä, joka tuomitaan enintään kuuden kuukauden pituiseen ehdottomaan vankeusrangaistukseen, tuomitaan sen sijasta samanpituiseen valvontarangaistukseen, jos valvontarangaistuksen tuomitsemiselle ei ole katsottava olevan aikaisemmin tuomituista valvontarangaistuksista tai ehdottomista vankeusrangaistuksista eikä kysymyksessä olevan rikoksen laadusta aiheutuvaa estettä. Käräjäoikeus on tuomionsa perusteluissa lausunut, että A:n aikaisemmat ehdottomat vankeusrangaistukset, valvontarangaistukset ja yhdyskuntapalvelurangaistukset huomioon ottaen A:lle tuomittavan vankeusrangaistuksen tulee olla ehdoton. Käräjäoikeus on siten katsonut, että valvontarangaistukseen tuomitsemiselle on ollut laissa tarkoitettu este. Tällöin käräjäoikeuden ei ole ollut enää tarpeen lausua pykälän 2 momentin mukaisista muista valvontarangaistuksen edellytyksistä kuten siitä, voidaanko A:n olettaa suoriutuvan valvontarangaistuksesta.
2. Edellä todettuun nähden käräjäoikeuden tuomion perusteluista voidaan päätellä, että käräjäoikeus ei olisi tuominnut A:ta vankeusrangaistuksen sijasta valvontarangaistukseen siinäkään tapauksessa, että sillä olisi ollut käytettävissään A:lle myönteinen valvontarangaistusselvitys. A:ta koskevat muut tuomiot, joissa hänet on tuomittu vankeusrangaistuksen sijasta valvontarangaistukseen, eivät anna aihetta arvioida asiaa toisin. Johtopäätös
3. Edellä todetuilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että valvontarangaistusselvityksen sisältämien seikkojen esittäminen ei todennäköisesti olisi johtanut siihen, että A olisi tuomittu valvontarangaistukseen.

§:n 3 kohdassa säädetyt tuomion purkamisen edellytykset eivät ole siten täyttyneet. Päätöslauselma Hakemus hylätään. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Tuomo Antila, Päivi Hirvelä, Eva Tammi-Salminen ja Tuija Turpeinen. Esittelijä Matti Pyöriä.