KKO/2024/44
2024 false KKO:2024:44 Rikosasian asianomistajalle oli määrätty oikeudenkäyntiavustaja oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 1 a §:n nojalla oikeudenkäyntiä varten. Korkein oikeus katsoi, että oikeudenkäyntiavustajan palkkio voitiin maksaa oikeusturvavakuutuksen omavastuuta koskevilta osin valtion varoista ja että omavastuuosuus määräytyi yleisten oikeudenkäyntikulusäännösten perusteella. (Ään.) ROL 2 luku 1 a § ROL 2 luku 10 § Asian käsittely alemmissa oikeuksissa Rovaniemen hovioikeuden tuomio 11.2.2022 nro 22/105680 Rikosasian asianomistaja A, jonka oikeudenkäyntiavustajaksi oli oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 1 a §:n nojalla määrätty asianajaja B, valitti käräjäoikeuden rikosasiassa antamasta tuomiosta. Hovioikeus, joka hylkäsi A:n valituksen, hylkäsi myös vaatimuksen A:n oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuutta vastaavan määrän korvaamisesta B:lle valtion varoista, koska A:lle ei ollut myönnetty oikeusapua oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuuteen.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Auli Vähätörmä (eri mieltä), Teija Ahola ja Marjo Juotasniemi.
Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos Vähätörmä katsoi, että oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain mukaisen avustajanmääräyksen nojalla vakuutuksen omavastuuosuus tuli maksaa valtion varoista.
Muutoksenhaku korkeimmassa oikeudessa A:lle ja B:lle myönnettiin valituslupa.
Valituksessa vaadittiin, että avustajan palkkioksi hovioikeudessa vahvistetaan 3 681,93 euroa ja että valtion varoista maksetaan avustajalle oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuus 552,29 euroa.
Syyttäjä ilmoitti vastauksessaan hyväksyvänsä valituksen.
Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut Asian tausta 1. Asianajaja B on oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (rikosoikeudenkäyntilaki) 2 luvun 1 a §:n nojalla määrätty alempien oikeuksien käsiteltävänä olleessa rikosasiassa toimimaan asianomistaja A:n oikeudenkäyntiavustajana. A:lla on myös hänen oikeudenkäyntikulunsa tässä rikosasiassa kattava oikeusturvavakuutus 15 prosentin omavastuuosuudella.
Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa 3. Korkeimman oikeuden ratkaistavana on kysymys siitä, tuleeko rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun 1 a §:n nojalla määrätyn oikeudenkäyntiavustajan palkkio maksaa valtion varoista oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuutta vastaavilta osin. Lisäksi asiassa on kysymys siitä, määräytyykö mahdollinen valtion varoista maksettava palkkio tällöin oikeusapulain vai yleisten oikeudenkäyntikulusäännösten perusteella.
Sovellettavat oikeusohjeet ja arvioinnin lähtökohdat 4. Rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun 1 a §:n mukaan tuomioistuin voi määrätä asianomistajalle oikeudenkäyntiavustajan esitutkintaa ja, silloin kun asianomistajalla on vaatimuksia syyttäjän ajamassa asiassa, oikeudenkäyntiä varten muun ohella henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuvaa rikosta koskevassa asiassa, jos sitä rikoksen vakavuus, asianomistajan henkilökohtaiset olosuhteet ja muut seikat huomioon ottaen on pidettävä perusteltuna.
Korkeimman oikeuden arviointi 10. Rikosoikeudenkäyntilain 2 luvussa säännelty järjestelmä on julkisen oikeusavun rinnalla yhteiskunnan tukema oikeudellisen avun muoto rikosasian asianomistajalle. Rikosoikeudenkäyntilain mukainen oikeus oikeudenkäyntiavustajaan ei perustu asianomistajan taloudelliseen asemaan kuten oikeus oikeusapuun, vaan etuuden saamisen edellytykset liittyvät kysymyksessä olevan rikoksen laatuun ja edunsaajan oikeussuojan tarpeeseen. Oikeudenkäyntiavustajan palkkio kustannetaan tällöin valtion varoista riippumatta asian lopputuloksesta tai asianomistajan varallisuusasemasta.
Johtopäätökset 19. A:lle on rikosasian asianomistajana määrätty oikeudenkäyntiavustaja rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun 1 a §:n nojalla. Hänellä on tällä perusteella oikeus siihen, että hänen oikeudenkäyntiavustajansa palkkio maksetaan valtion varoista. A on käyttänyt oikeuttaan hyödyntää oikeusturvavakuutustaan rikosoikeudenkäyntilain mukaisen oikeudenkäyntiavustajan määräyksen rinnalla ja vaatinut valtion varoista korvattavaksi oikeudenkäyntikulunsa vain vakuutuksen omavastuuosuutta vastaavilta osin. A:lle määrätyn oikeudenkäyntiavustajan palkkio on tällöin korvattava valtion varoista oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuuden osalta yleisten oikeudenkäyntikulusäännösten perusteella.
Päätöslauselma Muutos hovioikeuden tuomioon:
Valtion varoista maksetaan asianajaja B:lle palkkiona A:n avustamisesta hovioikeudessa oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuutta vastaavilta osin 552,29 euroa, mikä määrä jää valtion vahingoksi.
Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Kirsti Uusitalo, Lena Engstrand (eri mieltä), Tuija Turpeinen ja Pekka Pulkkinen (eri mieltä). Esittelijä Silja Leino.
Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot Oikeusneuvos Pulkkinen:
Asian tausta ilmenee Korkeimman oikeuden ratkaisun perustelujen kohdista 1-2. Ratkaistavana on Korkeimman oikeuden perustelujen kohdan 3 ensimmäisen virkkeen mukaisesti kysymys siitä, voidaanko rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun 1 a §:n nojalla määrätyn oikeudenkäyntiavustajan palkkio maksaa valtion varoista päämiehen oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuutta vastaavilta osin.
Rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun 1 a §:n mukaan tuomioistuin voi määrätä asianomistajalle oikeudenkäyntiavustajan esitutkintaa ja, silloin kun asianomistajalla on vaatimuksia syyttäjän ajamassa asiassa, oikeudenkäyntiä varten muun ohella henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuvaa rikosta koskevassa asiassa, jos sitä rikoksen vakavuus, asianomistajan henkilökohtaiset olosuhteet ja muut seikat huomioon ottaen on pidettävä perusteltuna.
Rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun 10 §:n 1 momentin mukaan kyseisen luvun nojalla määrätylle puolustajalle ja asianomistajan oikeudenkäyntiavustajalle maksetaan valtion varoista palkkio ja korvaus noudattaen soveltuvin osin, mitä oikeusapulain 17 ja 18 §:ssä säädetään avustajan palkkioista ja korvauksista.
Oikeusapulain 17 §:n 1 momentin mukaan yksityiselle avustajalle vahvistetaan kohtuullinen palkkio tarpeellisista toimenpiteistä niihin käytetyn ajan perusteella ja välttämättömästä matkustamisesta johtuvasta ajanhukasta sekä korvaus kuluista. Valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin muun muassa palkkioon oikeuttavista toimenpiteistä ja tuntipalkkion suuruudesta.
A:n oikeudenkäyntiavustajalle on vaadittu valtion varoista palkkiona maksettavaksi A:n oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuutta vastaava määrä, joka on vähemmän kuin se määrä, joka oikeudenkäyntiavustajalle voidaan edellä selostettujen oikeudenkäyntiavustajan palkkiota koskevien säännösten mukaan valtion varoista maksaa. Palkkio on siten maksettava valtion varoista vaatimuksen mukaisesti. Tässä asiassa ei ole kysymys siitä, voidaanko oikeudenkäyntiavustajan palkkio kyseisen määrän ylittävältä osalta periä A:n oikeusturvavakuutuksesta.
Näillä perusteilla muutan hovioikeuden tuomiota siten, että määrään valtion varoista asianajaja B:lle maksettavaksi palkkiona A:n avustamisesta hovioikeudessa 552,29 euroa.
Oikeusneuvos Engstrand:
Olen eri mieltä ratkaisun perusteluista siltä osin kuin kysymys on siitä, voidaanko rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun 1 a §:n nojalla määrätyn oikeudenkäyntiavustajan palkkio maksaa valtion varoista oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuutta koskevilta osin. Lisäksi olen eri mieltä siitä, miten valtion varoista maksettava palkkion osuus määräytyy. Kohdan 10 jälkeen lausun seuraavaa.
Oikeusturvavakuutus ei perustu asianomistajan taloudelliseen asemaan, vaan kysymys on vapaaehtoisesta vakuutussopimuksesta, joka on kattavuudeltaan julkista oikeusapua selvästi suppeampi. Oikeusturvavakuutus ja julkinen oikeusapu ovat vaihtoehtoisia ja ainakin eräiltä osin toisiaan täydentäviä järjestelmiä (HE 82/2001 vp s. 35 ja 36).
Julkisen puolustajan ja asianomistajan oikeudenkäyntiavustajan määräämisessä on lähtökohtana vahvempi virallistoimintoisuus kuin julkisessa oikeusavussa, sillä julkinen puolustaja ja asianomistajan oikeudenkäyntiavustaja voidaan määrätä viran puolestakin. Julkisen puolustuksen järjestelmä on ensisijainen julkiseen oikeusapuun nähden. Jos epäillylle määrätään puolustaja, hänelle ei voida määrätä oikeusapulain nojalla avustajaa. Jos epäillylle on määrätty avustaja oikeusapulain nojalla ennen kuin hänelle määrätään puolustaja, on avustaja määrättävä puolustajaksi (rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun 2 §:n 4 momentti). Asianomistajan oikeudenkäyntiavustajan järjestelmä ei sitä vastoin ole ensisijainen julkisen oikeusavun nojalla tapahtuvaan avustamiseen nähden, vaan oikeudenkäyntiavustajan saaneelle voidaan myöntää oikeusapua ilman avustajan määräystä (HE 82/2001 vp s. 12 ja 13).
Vuonna 2002 voimaan tullutta oikeusapulakia säädettäessä on katsottu, että oikeusturvavakuutuksen ja julkisen oikeusavun välinen sääntely on tarpeellinen ottaen huomioon niiden erilaiset lähtökohdat. Julkisen oikeusavun tarkoituksen mukaisesti julkiseen oikeusapujärjestelmään turvautumista on pidettävä perusteltuna lähtökohtaisesti vain silloin, kun henkilö ei taloudellisen asemansa vuoksi kykene itse vastaamaan tarvitsemansa oikeusavun kustannuksista tai kun hän ei saa niitä muuta kautta katetuiksi. Yhteiskunnan tukea oikeusapunsa kustantamisessa ei tarvitse henkilö, jolla on sanotut kustannukset kattava vakuutus (HE 82/2001 vp s. 35-37).
Kun kustannukset korvataan oikeusturvavakuutuksesta, tarvetta julkiseen oikeusapuun voi olla lähinnä vain vakuutuksen omavastuun ja vakuutuksen enimmäiskorvausmäärän ylittävien kustannusten osalta. Tarvetta julkiseen oikeusapuun vakuutuksen omavastuuosuudenkaan kattamiseksi ei kuitenkaan ole silloin, kun vakuutuksen omavastuu muodostuisi pienemmäksi kuin asianomaisen omavastuu julkisen oikeusavun perusteella, koska hakija tällöin pääsisi jo vakuutuksensa perusteella parempaan asemaan kuin mihin julkisella oikeusavulla tähdätään. Näin on asia käytännössä aina muulloin paitsi silloin, kun asianomainen olisi taloudellisen asemansa perusteella oikeutettu julkiseen oikeusapuun ilman omavastuuosuutta. Koska julkisen oikeusavun ja oikeusturvavakuutuksen välisen suhteen sääntelyn tarkoituksena on säätää vain siitä, kumpaa järjestelmää on pidettävä ensisijaisena, eikä heikentää vähävaraisimpien oikeusapuasiakkaiden asemaa, julkiseen oikeusapuun ilman omavastuuosuutta oikeutettujen kuitenkin tulee voida saada myös vakuutuksen omavastuuosuus katetuksi julkisena oikeusapuna (HE 82/2001 vp s. 77).
Lain perusteluissa todetun mukaisesti oikeusapulain 3 b §:ssä säädetään, että henkilö, jolla on asian kattava oikeusturvavakuutus voi saada oikeusapua vakuutuksen omavastuuosuuden kattamiseen, mutta vain silloin, kun hän on taloudellisen asemansa perusteella oikeutettu oikeusapuun korvauksetta. Oikeusturvavakuutuksen suhteesta rikosoikeudenkäyntilain asianomistajan oikeudenkäyntiavustajan järjestelmään ei sen sijaan ole säädetty erikseen, vaikka rikosoikeudenkäyntilakiin on tehty erinäisiä muutoksia vuoden 2002 oikeusapulakia säädettäessä.
Edellä mainitut seikat voisivat puoltaa sellaista tulkintaa, että asianomistajalla, jolle on määrätty oikeudenkäyntiavustaja rikosoikeudenkäyntilain nojalla, on oikeus saada korvausta valtion varoista oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuuden kattamiseen vain siinä tapauksessa, että hän olisi taloudellisen asemansa perusteella oikeutettu oikeusapuun korvauksetta. Tällainen tulkinta olisi kuitenkin ristiriidassa rikosoikeudenkäyntijärjestelmän avustajamääräyksen tarkoituksen kanssa, koska asianomistajalle ei tulisi tällaisessa järjestelmässä jäädä minkäänlaista kuluvastuuta.
Asiaa arvioitaessa on lisäksi otettava huomioon, että sekä rikosoikeudenkäyntilain oikeusavustajajärjestelmä että oikeusturvavakuutus ovat henkilön taloudellisesta asemasta riippumattomia etuuksia. Tämän vuoksi lainsäätäjällä ei ole ollut tarvetta säännellä siitä, kumpaa näistä kahdesta järjestelmästä on pidettävä ensisijaisena. Näin ollen katson kuten Korkeimman oikeuden enemmistö, että asianomistajalla on oikeus valita rikosoikeudenkäyntilain järjestelmän ja oikeusturvavakuutuksen välillä, ja asianomistaja voi myös turvautua rikosoikeudenkäyntilain järjestelmään oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuuden kattamiseen. Koska oikeudenkäyntiavustajan määräys pysyy voimassa siihen asti, kun tuomioistuin on rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun 4 §:n 3 momentin ja oikeusapulain 9 §:n 2 momentin mukaisesti päättänyt sen peruuttamisesta, kysymys ei ole oikeusapulain 3 b §:n nojalla myönnetystä oikeusavusta omavastuuosuuden kattamiseen, vaan suoraan rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun 1 a §:n nojalla annetusta avustajamääräyksestä johtuvasta oikeudesta.
Toisin kuin enemmistö katson, että valtion varoista suoritettava avustajan palkkio määräytyy tällaisessa tapauksessa rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun 10 §:n 1 momentin viittaussäännöksen sekä oikeusavun palkkioperusteista annetun asetuksen (palkkioasetus) 1 §:n 1 momentin 2 kohdan perusteella asetuksen 6 §:stä ilmenevän pääsäännön mukaisesti tuntipalkkion ollessa 110 euroa. Palkkioasetuksen 14 § ei sovellu, koska asianomistajalle ei ole myönnetty oikeusapua.
Totean lisäksi, että oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin on sisällytetty perustuslain 21 §:ään. Asianosaisen oikeus saada oikeudellista apua tarvittaessa julkisen vallan kustannuksella ja valita itse oikeusavustajansa sisältyy oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin käsitteen piiriin (HE 82/2001 vp s. 23). Asianosaisen valintaoikeus on tärkeä periaate perus- ja ihmisoikeuksien kannalta ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin kulmakivi (LaVM 22/2001 vp).
Olen edellä katsonut, että asianomistajalla on oikeus hyödyntää oikeusturvavakuutusta myös rikosoikeudenkäyntilain nojalla saadun avustajamääräyksen rinnalla. Se, että avustajan palkkio oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuuden kattamiseen tällöin maksetaan palkkioasetuksen 6 §:n nojalla eikä yleisten oikeudenkäyntikulusäännösten perusteella ei ole ristiriidassa sen kanssa, että asianomistajalla on oikeus valita haluamansa henkilö oikeudenkäyntiavustajakseen. Tämä ei myöskään heikennä asianomistajan asemaa, koska avustaja ei saa periä palkkiota avustamaltaan henkilöltä.
Näillä perusteilla muutan hovioikeuden tuomiota niin, että asianajaja B:lle suoritetaan palkkiota valtion varoista A:n avustamisesta hovioikeudessa palkkioasetuksen 6 §:n nojalla. Kun otetaan huomioon avustajan tehtävän hoitamiseen vaaditun työn määrä sekä se, että palkkiovaatimus koskee avustajan toimenpiteitä vain oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuutta vastaavilta osin, määrään valtion varoista B:lle suoritettavaksi palkkiona A:n avustamisesta hovioikeudessa 220 euroa sekä arvonlisäveroa 52,80 euroa, mitkä määrät jäävät valtion vahingoksi.