2024 false KKO:2024:72 Lapsen isyyden selvittäminen oli keskeytetty, koska isyyden selvittämiseksi ei ollut saatavissa riittävästi tietoa. Lastenvalvoja ei ollut tehnyt isyyden selvittämisen uudelleen

§:ssä taattuun oikeusturvaan sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6, 13 ja 17 artikloissa turvattuihin oikeuksiin loukataan, mikäli lastenvalvojan katsotaan selvittäneen lapsen isyyttä siten, että hänelle on syntynyt oikeus käyttää lapsen puhevaltaa, vaikka lain edellyttämää kirjallista päätöstä isyyden selvittämisen jatkamisesta ei ollut tehty. Oikeusturva ja pääsy tuomioistuimeen 26.

§:n mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. Käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla.

1. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan mukaan jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa silloin, kun päätetään hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan tai häntä vastaan nostetusta rikossyytteestä.
2. Ihmisoikeussopimuksen 13 artiklan mukaan jokaisella, jonka yleissopimuksessa tunnustettuja oikeuksia ja vapauksia on loukattu, on oltava käytettävissään tehokas oikeussuojakeino kansallisen viranomaisen edessä siinäkin tapauksessa, että oikeuksien ja vapauksien loukkauksen ovat tehneet virantoimituksessa olevat henkilöt.
3. Ihmisoikeussopimuksen 17 artiklan mukaan minkään yleissopimuksessa ei saa tulkita suovan millekään valtiolle, ryhmälle tai henkilölle oikeutta ryhtyä sellaiseen toimintaan tai tehdä sellaista tekoa, jonka tarkoituksena on tehdä tyhjäksi jokin yleissopimuksessa tunnustettu oikeus tai vapaus tai rajoittaa niitä enemmän kuin yleissopimuksessa on sallittu. Korkeimman oikeuden arviointi
4. Korkein oikeus on edellä todennut, että isyyslain säännökset olisivat edellyttäneet, että lastenvalvoja olisi tehnyt kirjallisen ja valituskelpoisen päätöksen isyyden selvittämisen uudelleen aloittamisesta. Lastenvalvojan menettely ei tältä osin ole ollut isyyslain säännösten eikä myöskään hyvän hallinnon periaatteiden mukaista. Arvioidessaan sitä, loukkaako isyyskanteen tutkiminen mainituissa olosuhteissa C:n tai A:n edellä mainittuja perustuslaissa ja ihmisoikeussopimuksessa turvattuja oikeuksia, Korkein oikeus toteaa seuraavaa. 31.

§ ja ihmisoikeussopimuksen 6 artikla tulevat sovellettavaksi, kun on kyse henkilön oikeuksia tai velvollisuuksia koskevasta päätöksestä tai riidasta (ks. esim. ihmisoikeustuomioistuimen neuvoa-antava lausunto 13.4.2023 ratkaisuun KKO 2024:18). Myös ihmisoikeussopimuksen 13 ja 17 artiklan soveltaminen edellyttää, että mainittuihin artikloihin vetoavalla on muualla ihmisoikeussopimuksessa tunnustettuja oikeuksia tai vapauksia, joita on loukattu.

§ tai ihmisoikeussopimuksen mainitut artiklat eivät itsessään takaa aineellisia oikeuksia taikka tietynlaista sisältöä näille oikeuksille, vaan vaateella on oltava perusta muussa valtionsisäisessä oikeudessa tai ihmisoikeussopimuksessa. 32. Korkein oikeus toteaa, että isyyslain 6 luvun säännösten perusteella isyyden vahvistamista koskevassa asiassa ei ole kysymys A:n vaan C:n oikeudesta oikeudenkäynnissä, jossa A on yhtäältä lastenvalvojan kanssa rinnakkain lapsen edustajan ja toisaalta lapsen äitinä myös kuultavan roolissa. Kyseessä ei siten ole sellainen A:n oikeuksia tai velvollisuuksia koskeva riita tai päätös, jonka perusteella

§ tai ihmisoikeussopimuksen 6 artikla voisivat tulla hänen katsomallaan tavalla sovellettavaksi. 33. Siltä osin kuin kysymys on oikeusgeneettisen näytteen ottamisesta A:sta, asia koskee suoraan myös hänen oikeuttaan. Tältä osin A on kuitenkin saanut tuomioistuimesta perustellun päätöksen, josta hän on voinut ja on myös hakenut muutosta tässä asiassa. Koska A:lla ei muilta osin ole käsillä olevassa isyysasiassa

§:ssä tai ihmisoikeussopimuksen 6, 13 ja 17 artiklassa tarkoitettuja oikeuksia, mainitut säännökset eivät tule hänen osaltaan sovellettavaksi.

1. Korkein oikeus toteaa, että C:n oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin tässä isyysasiassa ei vaarannu isyyden selvittämisen uudelleen aloittamista koskevan kirjallisen päätöksen puuttumisen vuoksi ottaen huomioon se, että edes päätökseen liittyvä muutoksenhaku ei olisi edellä kohdassa 23 kuvatulla tavalla estänyt nyt kysymyksessä olevan kanteen nostamista ja tutkimista.
2. Toimivaltainen lastenvalvoja on selvittänyt C:n isyyttä ja nostanut isyyslain 31 §:n mukaisesti kanteen lapsen puhevaltaa käyttäen. Vaikka lastenvalvoja on vastoin isyyslain ja sen nojalla annetun asetuksen säännöksiä jättänyt tekemättä isyyden selvittämisen uudelleen aloittamista koskevan kirjallisen päätöksen ja C:n isyyttä on siitä huolimatta vaadittu vahvistettavaksi oikeudenkäynnissä, menettelyn ei voida katsoa edellä lausutuilla perusteilla loukkaavan C:n eikä A:n perustuslain ja ihmisoikeussopimuksen mukaisia oikeuksia. A:n vaatimukset isyyden selvittämisen päättämisestä
3. Korkein oikeus on edellä katsonut, että lastenvalvojalla on asiassa oikeus käyttää lapsen puhevaltaa isyyskanteen nostamiseen tämän nimissä. Sen jälkeen on vielä arvioitava, tulisiko isyyden selvittäminen enemmälti päättää A:n vetoamilla perusteilla.
4. Hovioikeus on jättänyt tutkimatta A:n toissijaisen vaatimuksen, jonka mukaan isyyden selvittäminen pitää lopettaa, koska asiassa ei ole ilmennyt perusteita selvittää B:n isyyttä ja koska isyyden selvittäminen on lapsen edun vastaista. Hovioikeus on perustellut ratkaisuaan muun ohella sillä, että määräys oikeusgeneettisestä tutkimuksesta ei ole asian lopullinen päätös vaan käräjäoikeus jatkaa isyyden vahvistamista koskevan asian käsittelyä oikeusgeneettisen tutkimuslausunnon saavuttua.
5. Korkein oikeus on todennut täysi-ikäisen lapsen adoptiota koskevassa ratkaisussa KKO 2024:18 ihmisoikeustuomioistuimen edellä kohdassa 31 mainittuun neuvoa-antavaan lausuntoon viitaten (kohdat 28-30), että henkilöllä, jonka yksityiselämää asia koskettaa, tulee olla oikeus tulla kuulluksi ja hänen esittämänsä seikat tulee ottaa huomioon päätöksenteossa siinä määrin kuin ne ovat asian kannalta merkityksellisiä. Korkein oikeus toteaa, että asia koskettaa C:n yksityiselämää sekä siltä osin kuin kysymys on A:n määräämisestä oikeusgeneettiseen tutkimukseen myös A:n yksityiselämää. Korkein oikeus katsoo, että A:n omasta ja C:n puolesta esittämät seikat on otettava sen vuoksi huomioon päätöksenteossa siinä määrin kuin ne ovat oikeusgeneettiseen tutkimukseen määräämisen kannalta merkityksellisiä.
6. Kuten edellä kohdassa 15 on todettu, isyyslain yleisenä ja ensisijaisena tavoitteena on edistää lapsen edun toteutumista isyysasioissa ja isyyslaki perustuu ajatukselle siitä, että isyyden selvittäminen on lähtökohtaisesti sekä lapsen että yhteiskunnan etu. Korkein oikeus toteaa, että isyyslaissa ei säädetä mahdollisuudesta torjua isyyden vahvistamista koskevaa kannetta taikka jättää sitä tutkimatta sillä perusteella, että isyyden vahvistamisen katsottaisiin olevan lapsen edun vastaista. Ainoastaan isyyslain edellä kohdassa 9 kuvatussa 11 §:n 2 momentin 3 kohdassa on säädetty isyyden selvittämisen keskeyttämisestä lapsen edun vastaisena. Lapsen edun vastaisenakaan isyyden selvittämistä ei säännöksen mukaan voida keskeyttää silloin, kun mies on tunnustanut isyyden, minkä on perusteltua katsoa koskevan myös tilannetta, jossa mies ilmoittaa aikovansa tunnustaa isyyden selvityksen osoittaessa hänet lapsen isäksi. Isyyslain säännösten perusteella väitetyn lapsen edun vastaisuuden huomioon ottaminen harkittaessa isyyden selvittämistä ja vahvistamista on siten mahdollista vain hyvin rajoitetusti.
7. Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen 3 artiklan mukaan kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Korkein oikeus toteaa, että lapsen etuun liittyvät näkökohdat on siten otettava huomioon myös isyyden vahvistamista koskevassa oikeudenkäynnissä siitä huolimatta, että isyyslaissa ei säädetä mahdollisuudesta torjua isyyden vahvistamista sillä perusteella, että sen katsottaisiin olevan lapsen edun vastaista.
8. Korkein oikeus katsoo, että hovioikeus ei olisi saanut ennen lapsen ja tämän äidin määräämistä oikeusgeneettiseen tutkimukseen jättää tutkimatta esitettyjä väitteitä siitä, että isyyden selvittäminen on lapsen edun vastaista. Näiden väitteiden tutkiminen isyystutkimuksen valmistumisen jälkeen vasta pääsian yhteydessä merkitsisi C:n ja A:n yksityiselämään puuttuvan viranomaismääräyksen antamista ennen kuin lapsen edun kannalta mahdollisesti merkitykselliset seikat on asianmukaisesti arvioitu. Korkein oikeus toteaa, että lapsen etua koskevat väitteet ja niitä koskeva selvitys on tässä asiassa tosiasiassa esitetty jo alemmissa oikeusasteissa ja myös vastapuolet ovat saaneet niistä lausua. Näin ollen Korkein oikeus viivästyksen välttämiseksi ja asian laatu huomioon ottaen tutkii mainitut väitteet itse asiaa hovioikeuteen tältä osin palauttamatta.
9. A on perustellut isyyden selvittämisen lapsen edun vastaisuutta sillä, että B on vainonnut häntä ja syyllistynyt häneen ja hänen lapsiinsa kohdistuneeseen laittomaan uhkaukseen. A on lisäksi esittänyt väitteidensä tueksi selvitystä.
10. Isyyslain säännökset lähtevät edellä mainitulla tavalla siitä, että isyyden vahvistamiseen ei sisälly isyyden laatuun liittyviä edellytyksiä taikka muutakaan intressipunnintaa. Isäksi vahvistetaan isyyslain 2 §:n mukaisesti lähtökohtaisesti se, joka on siittänyt lapsen, eikä isyyden vahvistamiseen lain 6 luvun säännösten perusteella sisälly harkintaa. Isyyden selvittämisen keskeyttämistä lapsen edun vastaisena koskevan isyyslain 11 §:n 2 momentin 3 kohdan perustelujen (HE 91/2014 vp s. 36) mukaan säännöksen tarkoituksena on kuitenkin ottaa huomioon tilanteet, joissa pyrkimyksen isyyden selvittämiseksi tulee väistyä tätä painavampien inhimillisten syiden vuoksi. Tällaisia syitä voi liittyä esimerkiksi tilanteisiin, joissa lapsi on saanut alkunsa raiskauksen tai insestin seurauksena tai joissa lapsen ja äidin terveys ja turvallisuus ovat uhattuina. Tällöinkin isyytensä tunnustaneella miehellä on lähtökohtaisesti oikeus vaatia isyyttään vahvistettavaksi.
11. Korkein oikeus toteaa, että isyyslaissa on tietoisesti valittu järjestelmä, jossa lapsen oikeutta biologisen alkuperänsä tuntemiseen painotetaan voimakkaasti muiden asiassa vaikuttavien intressien kustannuksella. Henkilön oikeus tuntea biologinen alkuperänsä on osa perustuslain 10 §:ssä turvattua yksityiselämän suojaa. Myös Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen 7 ja 8 artiklassa turvataan muun ohella lapsen oikeus vanhempaansa ja sukulaisuussuhteisiin, mitä oikeuksia tulee kunnioittaa niin kuin lainsäädännössä niistä määrätään. Lisäksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä on vakiintuneesti vahvistettu, että oikeus oman alkuperänsä tuntemiseen on osa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan turvaamaa yksityiselämän suojaa (KKO 2021:88, kohta 12 ja viitattu ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntö). Edellä todetun perusteella Korkein oikeus katsoo, että lapsen isyyden selvittäminen ja vahvistuskanteen tutkiminen voi estyä A:n tässä asiassa vetoaman kaltaisilla syillä vain hyvin poikkeuksellisissa tilanteissa.
12. Korkein oikeus katsoo edellä todettuun nähden, että A:n lapsen edun vastaisuuden perusteiksi vetoamat seikat eivät edes toteennäytettyinä ole niin painavia, että ne voisivat johtaa isyyden selvittämisen ja sen mahdollisen vahvistamisen estymiseen. Tähän nähden suullisen käsittelyn toimittaminen Korkeimmassa oikeudessa A:n ilmoittamien seikkojen selvittämiseksi ei ole tarpeen, ja suullisen käsittelyn toimittamista koskeva pyyntö hylätään.
13. Korkein oikeus hylkää edellä mainituilla perusteilla A:n toissijaisen vaatimuksen siitä, että isyyden selvittämistä ei jatketa lapsen edun vastaisena. [Perustelujen kohdat 47-50 jätetään tässä julkaisematta, koska ne eivät liity julkaistavaan oikeuskysymykseen.] Oikeusgeneettiseen isyystutkimukseen määrääminen
14. Isyyslain 37 §:n mukaan tuomioistuimen on omasta aloitteestaan määrättävä hankittavaksi kaikki se selvitys, minkä se katsoo asian ratkaisemisen kannalta tarpeelliseksi. Oikeusgeneettisestä isyystutkimuksesta annetun lain 2 §:n mukaan tuomioistuin voi käsiteltävänään olevassa isyyden vahvistamista koskevassa asiassa määrätä oikeusgeneettisen isyystutkimuksen tehtäväksi, jos asianosainen sitä vaatii tai jos tuomioistuin pitää sitä muutoin tarpeellisena asian selvittämiseksi.
15. Alempien oikeuksien ratkaisuissa todetuilla perusteilla on mahdollista, että B on lapsen isä. Lapsella on oikeus tuntea alkuperänsä ja saada isyys selvitetyksi. Näillä perusteilla Korkein oikeus hyväksyy hovioikeuden päätöksen oikeusgeneettiseen isyystutkimukseen määräämisestä. Päätöslauselma Hovioikeuden päätöstä muutetaan oikeusgeneettistä isyystutkimusta koskevien määräaikojen osalta siten, että A:n ja C:n on mentävä tutkimukseen 2.1.2025 mennessä. Muilta osin hovioikeuden päätöstä ei muuteta. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Ari Kantor, Kirsti Uusitalo, Eva Tammi-Salminen, Jussi Tapani ja Tuija Turpeinen. Esittelijä Paula Jutila.