2025 false KKO:2025:52 A oli aikaisemmin tuomittu 1 vuoden 11 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. A:n syyksi luettiin rikokset, jotka oli tehty ennen ehdottomaan vankeuteen tuomitsemista ja j

§:n 1 momentin mukaan määräaikainen, enintään kahden vuoden vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdolliseksi, jollei rikoksen vakavuus, rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys tai tekijän aikaisempi rikollisuus edellytä ehdottomaan vankeuteen tuomitsemista. 13.

§:n 1 momentin sanamuodon mukaan alle kahden vuoden vankeusrangaistuksissa lähtökohtana on rangaistuksen ehdollisuus, elleivät säännöksessä mainitut seikat edellytä rangaistuksen tuomitsemista ehdottomana. Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että mitä lähempänä rangaistus on kahta vuotta vankeutta, sitä painavampia perusteita tarvitaan, jotta rangaistus voidaan tuomita ehdollisena. Yleensä ehdottoman vankeusrangaistuksen tuomitseminen ensikertalaiselle tulee kysymykseen vasta yli vuoden pituisissa rangaistuksissa. Ehdollisen ja ehdottoman vankeuden välinen rangaistuslajin valinta on kuitenkin kokonaisharkintaa. (KKO 2020:48, kohta 17 ja siinä viitatut ratkaisut.) 14. Ehdollisen ja ehdottoman vankeuden välisessä lajivalinnassa keskeisiä arvioitavia seikkoja ovat rikoksen vakavuus, rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys ja tekijän aikaisempi rikollisuus.

§:n säätämiseen johtaneesta hallituksen esityksestä ilmenee, että aikaisemmalla rikollisuudella tarkoitetaan niitä rikoksia, joista tekijä on tuomittu rangaistukseen ennen kuin hän syyllistyy tuomittavana olevaan uuteen rikokseen. Jos samaan konkurrenssiryhmään kuuluvista eri rikoksista tuomitaan rangaistukseen kahdessa eri oikeudenkäynnissä, ensimmäisessä oikeudenkäynnissä käsiteltyjä rikoksia ei voida pitää syytetyn aikaisempana rikollisuutena, vaan ehdollisen vankeusrangaistuksen mahdollisuus määräytyy rikosten vakavuuden ja tekijän syyllisyyden perusteella. (HE 44/2002 vp s. 205.)

1. Rangaistuksen määräämistä koskevilla rikoslain säännöksillä on yleisesti pyritty siihen, ettei rikosten ilmitulon ajankohta ja rangaistusten tuomitseminen eri oikeudenkäynneissä vaikuta rangaistustasoon. Seuraamusharkinnan tulee tapahtua tekokokonaisuuksien pohjalta, eikä rangaistuksen laatu ja määrä tai kokonaisrangaistus saisi riippua siitä, onko rikokset käsitelty yhdessä vai useammassa oikeudenkäynnissä, jos ne periaatteessa olisi kaikki voitu käsitellä yhdessä. (Esim. KKO 2021:61, kohta 7 ja siinä viitattu ratkaisu.)
2. Korkein oikeus on ehdollista vankeusrangaistusta koskevassa ratkaisussaan KKO 2001:37 katsonut yhtenäisrangaistuksen periaatteista johtuvan, että seuraamusharkinnassa tuli ottaa huomioon kaikki ne teot, joista yhteisen rangaistuksen tuomitseminen olisi ollut mahdollista. Rangaistuslajin valinta oli ratkaistava siltä pohjalta, olisiko kaikista rikoksista määrättävä yhteinen vankeusrangaistus ollut ehdoton vai ehdollinen.
3. Ratkaisussa KKO 2001:37 oli sovellettavana aikaisemmin voimassa ollut ehdollisesta rangaistuksesta annettu laki, jonka 1 §:n 2 momentin mukaan vankeusrangaistus voitiin määrätä ehdolliseksi, jollei yleisen lainkuuliaisuuden ylläpitäminen vaatinut rangaistuksen tuomitsemista ehdottomana. Mainittu laki kumottiin 1.9.2001, jolloin voimaan tulleen rikoslain 2 b luvun 1 § (520/2001) sisälsi nykyisin voimassa olevaa

§:ää sisällöltään vastaavan säännöksen ehdollisesta vankeudesta. Lainmuutoksen esitöistä ilmenee, että lakiin kirjattiin tuolloin täsmällisemmin aikaisemmassa oikeuskäytännössä sovelletut rangaistuksen lajivalintaperusteet (ks. HE 177/2000 vp s. 11-12 ja LaVM 8/2001 vp s. 4).

1. Korkein oikeus katsoo, ettei edellä mainitun lainmuutoksen yhteydessä ole ollut tarkoitus muuttaa ratkaisusta KKO 2001:37 ilmenevää rangaistusharkinnan lähtökohtaa. Tätä tukee myös voimassa olevan säännöksen esitöissä lausuttu siitä, että tuomitun rikollisuus konkurrenssitilanteissa saattaa muodostua niin vakavaksi, että hänet on myöhemmässä oikeudenkäynnissä tuomittava ehdottomaan vankeusrangaistukseen (HE 44/2002 vp s. 205-206).
2. Korkein oikeus katsoo edellä mainituilla perusteilla, että arvioitaessa ehdollisen vankeusrangaistuksen edellytyksiä rikosten vakavuuden osalta huomioon on otettava vastaajan kokonaisrikollisuus myös sellaisten aikaisemmin syyksi luettujen rikosten osalta, jotka olisi voitu käsitellä samassa oikeudenkäynnissä. Rangaistuslajin valinta tässä asiassa
3. A:n syyksi luettujen huumausainerikoksen ja ampuma-aserikoksen vakavuus ja niistä ilmenevä tekijän syyllisyys eivät yksin edellytä ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomitsemista. Ehdollisen vankeuden puolesta puhuu myös nyt tuomittavan vankeusrangaistuksen pituus.
4. Päijät-Hämeen käräjäoikeus on 18.3.2022 antamallaan tuomiolla tuominnut A:n 1.1.2018-7.6.2021 tehdystä törkeästä rahanpesusta 1 vuoden 11 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Itä-Suomen hovioikeus ei ole tuomiollaan 31.5.2024 muuttanut käräjäoikeuden tuomiota tältä osin. Käräjäoikeuden tuomio on annettu vasta sen jälkeen, kun A oli syyllistynyt nyt kysymyksessä oleviin tekoihin. Käräjäoikeuden tuomiossa syyksi luettua rikosta ei siten voida pitää

§:n 1 momentissa tarkoitettuna A:n aikaisempana rikollisuutena.

1. Nyt kysymyksessä olevat rikokset olisi voitu käsitellä samassa yhteydessä käräjäoikeuden mainitulla tuomiolla syyksi luetun törkeän rahanpesun kanssa. Yhteistä rangaistusta ei olisi tällöin voitu määrätä ehdolliseksi huomioon ottaen A:lle käräjäoikeuden tuomiossa tuomitun ja tässä asiassa tuomittavan rangaistuksen pituudet. Korkein oikeus katsoo yhdenvertaisuusperiaate huomioon ottaen, että ehdollisen vankeuden tuomitseminen tällaisessa tilanteessa voisi tulla kysymykseen vain poikkeuksellisesti.
2. Korkein oikeus katsoo, että ehdollista vankeutta puoltavista seikoista huolimatta A:n kokonaisrikollisuuden vakavuus edellyttää vankeusrangaistuksen tuomitsemista ehdottomana. Johtopäätös
3. A olisi tuomittava hänen syykseen nyt luetuista rikoksista 6 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Rangaistusta alentavana on rikoslain 7 luvun 6 §:n nojalla otettava huomioon Itä-Suomen hovioikeuden 31.5.2024 (Päijät-Hämeen käräjäoikeuden 18.3.2022) antamassa tuomiossa tuomittu ehdoton vankeusrangaistus. Korkein oikeus katsoo, ettei hovioikeuden tuomitsemaa 80 päivän vankeusrangaistusta ole aihetta muuttaa. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Mika Huovila, Juha Mäkelä, Tuija Turpeinen ja Pasi Pölönen. Esittelijä Laura Stenberg.