2025 false KKO:2025:62 Markkinaoikeus oli yhtiö A:n vaatimuksesta määrännyt

§:n nojalla ulosottomiehen noutamaan tuomioistuimeen vastaajayhtiö B:n tehtaalla sijaitsevaa laitteistoa ja sen käyttöä koskevia asiakirjoja, jotka sisälsivät B:n liikesalaisuuksia. Kysymys liikesalaisuuksia sisältävien asiakirjojen tuomioistuimeen tuotavaksi määräämisen edellytyksistä teollisoikeuksien loukkaamista koskevassa asiassa. OK 17 luku 9 § OK 17 luku 19 § OK 17 luku 40 § Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (2004/48/EY) teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta 3 ja 6 art Asian käsittely markkinaoikeudessa Asian tausta sekä vaatimus asiakirjojen noutamiseksi tuomioistuimeen A Oy:llä oli suomalainen patentti numero FI 127449B, Suomessa voimaan saatettu eurooppapatentti numero FI/EP 3403791, sekä kaksi hyödyllisyysmallia numero FI 10928 ja FI 12813Y1, jotka koskivat puuviilujen esikuivatusta puristamalla, sorvausmenetelmää sekä järjestelyjä viilujen valmistamiseksi. A Oy oli nostanut markkinaoikeudessa B Oy:tä vastaan teollisoikeuksien loukkausta koskevan kanteen, jossa A Oy vaati sen vahvistamista, että B Oy oli loukannut edellä viitattuja teollisoikeuksia viilupuulevy-tuotteissa käytettävien puuviilujen valmistuksessa, sekä loukkauksen jatkamisen kieltämistä. A Oy vaati lisäksi loukkaukseen perustuvaa kohtuullista korvausta sekä siitä aiheutuneen muun vahingon korvaamista. A Oy oli vaatinut myös, että markkinaoikeus määrää todistelun turvaamisesta teollis- ja tekijänoikeuksia koskevissa riita-asioissa annetun lain mukaisena turvaamistoimena ulosottomiehen yhdessä puolueettoman teknisen asiantuntijan kanssa muun ohella ottamaan haltuunsa tai vaihtoehtoisesti tallentamaan B Oy:n tehtaalla sijaitsevan puuviilunipun esikuivaimen käyttöön liittyviä tietoja, sen tekniset ohjeet ja piirustukset sekä sen käyttämiseksi laaditut B Oy:n sisäiset ohjeet. A Oy oli vaatinut, että ulosottomies velvoitetaan luovuttamaan turvaamistoimen avulla saatu aineisto A Oy:n haltuun. B Oy oli vastustanut vaatimuksia vetoamalla muun ohella siihen, että sen käyttämä laite tai menetelmä eivät kuuluneet A Oy:n patenttien tai hyödyllisyysmallien suojapiiriin ja että A Oy:n yksinoikeudet olivat joka tapauksessa sammuneet, kun laite oli saatettu markkinoille sen suostumuksella. B Oy oli vedonnut edelleen siihen, että sillä oli joka tapauksessa keksintöön patenttilain 4 §:n 1 momenttiin ja hyödyllisyysmallilain 4 §:ään perustuva hyväksikäyttöoikeus (niin sanottu ennakkokäyttöoikeus) sekä siihen, että A Oy:n patentit ja hyödyllisyysmallit olivat mitättömiä puuttuvan uutuuden ja keksinnöllisyyden perusteella. Markkinaoikeus oli hylännyt turvaamistoimihakemuksen sillä perusteella, ettei A Oy ollut saattanut kannepatenttien tai -hyödyllisyysmallien loukkausta todennäköiseksi eikä turvaamistoimen niin sanottu vaade-edellytys siten täyttynyt. Markkinaoikeus oli jo aiemmin hylännyt A Oy:n ennen kanteen nostamista tekemässä hakemuksessa vaatiman turvaamistoimen vastaavalla perusteella. B Oy oli nostanut vastakanteen A Oy:n kysymyksessä olevien patenttien julistamiseksi mitättömäksi, tehnyt Euroopan patenttivirastolle väitteen eurooppapatentin osalta sekä esittänyt Patentti- ja rekisterihallitukselle vaatimuksen hyödyllisyysmallien mitättömäksi julistamisesta. A Oy vaati teollisoikeuksiensa loukkausta koskevan asian valmistelun kuluessa, että markkinaoikeus

§:n nojalla määrää ulosottomiehen noutamaan tuomioistuimeen vaatimuksessa yksilöidyt B Oy:n asiakirjat, jotka koskivat sen tehtaalla olevaa puuviilunippujen esikuivaukseen käytettävää puristinta, siihen liittyvää prosessilinjaa ja laitteistoa sekä näiden käyttöä B Oy:n liiketoiminnassa. B Oy vastusti vaatimusta vedoten muun ohella A Oy:n kanteen perusteena olevien teollisoikeuksien mitättömyyteen ja sammumiseen sekä ennakkokäyttöoikeuteen. B Oy:n mukaan asiakirjojen noutamismääräys edellytti, että A Oy:n esittää riittävää todistusaineistoa väitteidensä tueksi. Loukkauksen todennäköisyyttä arvioitaessa tuli ottaa huomioon myös B Oy:n asiassa vetoamat vastatosiseikat. Mikäli tällaisen edellytyksen soveltamista arvioinnissa ei pidetty selvänä, tuli asiassa tehdä Euroopan unionin tuomioistuimelle teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta annetun direktiivin 2004/48/EY 6 artiklan 1 kohdan sekä 3 artiklan 2 kohdan tulkintaa koskeva ennakkoratkaisupyyntö. A Oy oli B Oy:n merkittävä kilpailija ja sen vaatimus kohdistui lisäksi asiakirjoihin, jotka sisälsivät B Oy:n liikesalaisuuksia ja joiden salassapidon murtamiselle ei ollut perusteita. Joka tapauksessa A Oy:n vaatimusta ei voitu ratkaista ennen kuin kysymykset sen teollisoikeuksien mitättömyydestä ja sammumisesta oli lainvoimaisesti ratkaistu. Markkinaoikeus päätti loukkausasian valmisteluistunnossa, että asiakirjojen noutamista koskevan asian käsittelyä jatketaan ja loukkausasia jätetään muilta osin lepäämään, kunnes edellä mainituissa menettelyissä olisi saatu ratkaisu kanteen perusteena vedottujen teollisoikeuksien pysyvyydestä. Markkinaoikeuden päätös 30.10.2023 nro 494/2023 Markkinaoikeus totesi, ettei asiakirjojen tuomioistuimeen noutamista koskevan vaatimuksen ratkaisemiselle ollut B Oy:n esittämiä esteitä, eikä ennakkoratkaisupyynnön tekeminen Euroopan unionin tuomioistuimelle ollut vaatimuksen ratkaisemiseksi välttämätöntä. Markkinaoikeus katsoi, että asiakirjat oli niiden luonne huomioon ottaen riittävästi yksilöity siten, että ulosottomies voi tarvittaessa asiantuntija-apua hyödyntäen panna mahdollisen määräyksen täytäntöön. Myös asiakirjojen olemisesta B Oy:n hallussa oli esitetty riittävä selvitys. Vaaditut asiakirjat liittyivät keskeisesti sen toteennäyttämiseen, oliko B Oy loukannut A Oy:n yksinoikeuksia ja markkinaoikeus katsoi, että niillä saattoi olla näyttöarvoa asiassa. Markkinaoikeus katsoi asiassa esitetyn perusteella, että vaaditut asiakirjat voivat sisältää B Oy:n liikesalaisuuksia ja asiassa tuli siten arvioitavaksi, vaativatko erittäin tärkeät syyt niiden määräämistä noudettaviksi. Markkinaoikeus totesi, että A Oy:n yksinoikeuksien loukkaukseen perustuvien korvausvaatimusten täsmentymätön määrä oli suuruusluokaltaan muutamia miljoonia euroja ja asiassa oli siten kysymys huomattavasta intressistä. A Oy oli kanteensa perusteena vedonnut teollisoikeuksiensa esikuivauslaitetta ja sorvia koskevien menetelmä- ja laitevaatimusten loukkaukseen B Oy:n tehtaalla, eikä loukkauksesta ollut näissä olosuhteissa saatavissa muunlaista tai yhtä luotettavaa todistelua. Editiovaatimus koski siten sellaista olennaista todistelua, joka ei ollut helposti korvattavissa. Myös aineellisen totuuden selvittämisen tavoite ja A Oy:n kannalta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin liittyvät syyt puolsivat vaatimuksen hyväksymistä. B Oy ja A Oy toimivat samalla toimialalla ja olivat siten kilpailijoita. B Oy oli vedonnut myös siihen, että tietojen antaminen mahdollistaisi A Oy:lle kertopuutuotannon aloittamisen teollistaloudellisesti menestyksekkäällä tavalla. Markkinaoikeus totesi, ettei asiassa ollut esitetty sellaisia väitteitä tai näyttöä, josta olisi pääteltävissä, että A Oy olisi aikonut tai aikoisi aloittaa kertopuutuotannon. Asiassa ei ollut myöskään esitetty selvitystä vahingosta, joka tietojen paljastamisesta oikeudenkäynnissä voisi seurata. Markkinaoikeus piti asiassa esitetyn perusteella epätodennäköisenä, että vaadituilla asiakirjoilla olisi B Oy:n esittämin tavoin merkitystä A Oy:n kertopuutuotannon aloittamista koskevaan harkintaan. Näin ollen asiakirjojen esittämisen seuraukset puhuivat vain jossakin määrin vaatimusten hyväksymistä vastaan. Markkinaoikeus totesi, että asiakirjat oli mahdollista määrätä yleisöltä salassa pidettäviksi, jolloin A Oy:n asianosaisasemansa perusteella saamiin tietoihin kohdistuisi viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 23 §:n mukainen hyväksikäyttökielto. Tällaisten tietojen lainvastainen hyödyntäminen oli säädetty rangaistavaksi muun ohella rikoslain 38 luvun 1 §:n mukaisena salassapitorikoksena. Markkinaoikeus katsoi, että B Oy:n liikesalaisuuksien suoja voitiin edellä todettu huomioon ottaen riittävällä tavalla taata. Edellä todetuilla perusteilla markkinaoikeus katsoi, että oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 19 §:ssä tarkoitettujen erittäin tärkeiden syiden käsillä oloa puoltavat syyt olivat kysymyksessä olevassa asiassa merkittävästi painavampia kuin niitä vastaan puhuvat syyt. Näin ollen ja editiomääräyksen muidenkin edellytysten täyttyessä markkinaoikeus määräsi ulosottomiehen noutamaan markkinaoikeuteen päätöksessä yksilöidyt B Oy:n tehtaalla olevaa puuviilunippujen esikuivaukseen käytettävää puristinta koskevat asiakirjat. Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Sami Myöhänen, Jaakko Ritvala ja Pekka Savola sekä markkinaoikeusinsinööri Merja Heikkinen-Keinänen. Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa B Oy:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan B Oy vaati, että markkinaoikeuden päätös kumotaan ja A Oy:n editiovaatimus hylätään tai asia palautetaan markkinaoikeuteen käsiteltäväksi. Vastauksessaan A Oy vaati, että valitus hylätään. Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut Asian tausta 1. A Oy on nostanut markkinaoikeudessa B Oy:tä vastaan puuviilun ja puuviilunippujen esikuivaamiseen liittyvien patenttiensa ja hyödyllisyysmalliensa loukkausta koskevan kanteen. A Oy on asian kirjallisessa valmistelussa vaatinut, että markkinaoikeus määrää ulosottomiehen noutamaan tuomioistuimeen vaatimuksessa yksilöidyt B Oy:n asiakirjat, jotka koskevat B Oy:n tehtaalla olevaa puuviilunippujen esikuivaukseen käytettävää puristinta, siihen liittyvää prosessilinjaa ja laitteistoa sekä näiden käyttöä. Vaatimuksen kohteena oleviin asiakirjoihin on sisältynyt muun ohella esikuivauslaitteen tekniset ohjeet ja piirustukset sekä sen käyttöä varten laadittuja käyttöohjeita ja laitteen käytön yhteydessä syntyneitä asiakirjoja, jotka käsittelevät muun muassa sitä, millaisilla käyttöasetuksilla laitetta oli käytetty. 2. B Oy on kiistänyt editiovaatimuksen vedoten muun ohella siihen, ettei A Oy ollut esittänyt riittävää näyttöä loukkausväitteidensä tueksi ja että vaatimuksen kohteena olevat asiakirjat sisälsivät B Oy:n liikesalaisuuksia. B Oy:n mukaan harkinnassa oli otettava huomioon väitetyn loukkauksen todennäköisyys Suomea ja Euroopan unionia velvoittavan niin sanotun TRIPS-sopimuksen (Maailman kauppajärjestön (WTO) perustamissopimuksen liite 1 C, teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta annetun direktiivin 2004/48/EY (direktiivi) tulkintavaikutuksen vuoksi. Loukkausta ei voitu pitää todennäköisenä ottaen huomioon B Oy:n kysymyksessä olevien teollisoikeuksien mitättömyydestä esittämät väitteet ja niitä tukeva selvitys. B Oy on kiistänyt loukkauksen myös sillä perusteella, että sillä oli joka tapauksessa oikeus käyttää hyväksi A Oy:n patenteissa ja hyödyllisyysmalleissa tarkoitettuja keksintöjä niihin liittyvien yksinoikeuksien sammumisen sekä patenttilain 4 §:n 1 momentissa ja hyödyllisyysmallilain 4 §:ssä tarkoitetun niin sanotun ennakkokäyttöoikeuden perusteella. 3. Markkinaoikeus on

§:n perusteella hyväksynyt A Oy:n editiovaatimuksen. Markkinaoikeus on katsonut, että asiakirjat oli niiden luonne huomioiden riittävästi yksilöity ja että niiden hallussa olemisesta oli esitetty riittävä selvitys. Asiakirjat myös liittyivät keskeisesti sen toteennäyttämiseen, oliko B Oy loukannut A Oy:n rekisteröityjä teollisoikeuksia ja kaikilla vaadituilla asiakirjoilla saattoi siten olla näyttöarvoa asiassa.

1. Markkinaoikeus on edelleen katsonut, että vaatimuksen kohteena olevat asiakirjat voivat sisältää B Oy:n liikesalaisuuksia, mutta päätynyt arvioinnissaan katsomaan, että oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 19 §:ssä vaaditut erittäin tärkeät syyt liikesalaisuussuojan murtamiselle täyttyivät. Markkinaoikeuden ratkaisussa ei ole otettu kantaa B Oy:n vetoamiin, A Oy:n loukkausväitteiden menestymisen todennäköisyyteen liittyviin seikkoihin. Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa
2. Korkeimmassa oikeudessa on ratkaistavana kysymys siitä, täyttyvätkö teollisoikeuden loukkaamista koskevassa asiassa

§:ssä edition määräämiselle asetetut edellytykset sekä edellytykset mahdollisen liikesalaisuussuojan murtamiselle. B Oy:n vaatimuksen perusteella arvioitavana on myös se, edellyttääkö editiomääräyksen antaminen myös pääasiavaatimuksia tukevan näytön esittämistä. Sovellettavat oikeusohjeet 6.

§:n 1 momentin mukaan tuomioistuin voi määrätä esineen tai asiakirjan tuotavaksi tuomioistuimeen, jos esineellä tai asiakirjalla voi olla merkitystä näyttönä. Pykälän 3 momentin mukaan tuomioistuin voi myös määrätä, että ulosottomies noutaa asiakirjan tai esineen tuomioistuimeen.

1. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 9 §:n 2 momentin mukaan sillä, jolla on tuomioistuimessa kuulusteltaessa asianosaisena todistelutarkoituksessa, todistajana tai asiantuntijana velvollisuus tai oikeus kieltäytyä todistamasta, ei ole velvollisuutta luovuttaa esinettä tai asiakirjaa käytettäväksi todisteena salassa pidettävästä tai vaitiolo-oikeuden alaisesta tiedosta.
2. Luvun 19 §:n mukaan liikesalaisuudesta saa kieltäytyä todistamasta, jolleivät erittäin tärkeät syyt ottaen huomioon asian laatu, todisteen merkitys asian ratkaisemisen kannalta ja seuraukset sen esittämisestä sekä muut olosuhteet vaadi todistamista.
3. Teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamiseksi tarvittavia toimenpiteitä, menettelyjä ja oikeussuojakeinoja koskevia kansallisia sääntöjä on yhdenmukaistettu edellä viitatulla direktiivillä 2004/48/EY. Direktiivin II lukuun sisältyy todistusaineiston esittämistä koskeva 6 artikla, jonka 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, jos toinen osapuoli on esittänyt kohtuullisesti saatavissa olevaa ja riittävää todistusaineistoa väitteidensä tueksi ja on yksilöinyt sellaista väitettään tukevaa todistus-aineistoa, joka on vastapuolen hallussa, että toimivaltaiset oikeusviranomaiset voivat määrätä, että vastapuolen on esitettävä kyseinen todistusaineisto edellyttäen, että luottamuksellisten tietojen suoja taataan. Näytön esittämisestä on määrätty olennaiselta sisällöltään vastaavalla tavalla myös TRIPS-sopimuksen 43 artiklassa (SopS 5/1995).
4. Sekä direktiivi että TRIPS-sopimus ovat teollis- ja tekijänoikeuksien haltijoiden etuja turvaavaa minimisääntelyä, eikä direktiivi rajoita jäsenvaltioiden lainsäädännössä säädettyjen tai säädettävien keinojen käyttämistä sikäli kuin mainitut keinot ovat edullisempia oikeudenhaltijoille (2 artiklan 1 kohta).
5. Direktiivin 6 artiklaa kansallisesti täytäntöön pantaessa nykyisin voimassa olevaa sääntelyä asiallisesti vastanneen oikeudenkäymiskaaren 17 luvun editiosääntelyn on todettu täyttävän 6 artiklan vaatimukset ja olevan oikeudenhaltijoille osittain direktiivin edellyttämää edullisempaa siten, ettei tarvetta lainsäädäntömuutoksiin ollut (HE 26/2006 vp s. 8).
6. Direktiivin II lukuun sisältyy yleistä velvoitetta koskeva 3 artikla, jonka 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä tarvittavat toimenpiteet, menettelyt ja oikeussuojakeinot tässä direktiivissä tarkoitettujen teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamiseksi. Näiden toimenpiteiden, menettelyjen ja oikeussuojakeinojen on oltava oikeudenmukaisia ja tasapuolisia, ne eivät saa olla liian monimutkaisia tai kalliita, eivätkä ne saa sisältää kohtuuttomia määräaikoja tai johtaa aiheettomiin viivytyksiin. Artiklan 2 kohdan mukaan näiden toimenpiteiden, menettelyjen ja oikeussuojakeinojen on myös oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia, ja niitä on sovellettava siten, että vältetään luomasta esteitä lailliselle kaupankäynnille ja säädetään takeista niiden väärinkäytön estämiseksi. Edition määräämisen edellytykset teollisoikeuden loukkaamista koskevassa asiassa Säännösten tulkinta 13.

§:ssä edition edellytykseksi on asetettu se, että asiakirjalla voi olla merkitystä näyttönä, mutta säännös ei edellytä, että editiota pyytävä asianosainen esittää pääasiassa esittämänsä vaatimuksen tueksi näyttöä. Editiovaatimuksen on kuitenkin liityttävä pääasiassa esitettyyn vaatimukseen, jolle on esitetty perusteet. 14. Korkein oikeus on riita-asioita koskevassa ratkaisukäytännössään todennut editiomääräyksen edellytykseksi, että asiakirjan esittämistä koskevassa vaatimuksessa asiakirjat on yksilöitävä niin tarkoin, että esittämismääräyksen saaja pystyy sitä noudattamaan ja että määräys voidaan tarvittaessa panna

§:n 3 momentin mukaisesti täytäntöön (KKO 2019:7, kohta 15). Edellytyksenä on myös, että asiakirjalla voi olla merkitystä näyttönä, minkä lisäksi asiakirjaa vaativan on esitettävä riittävä näyttö siitä, että asiakirja on asianomaisen henkilön hallussa. Korkein oikeus on todennut, että näytöllisen merkityksen kynnys on matala ja riittävää on, että todisteella saattaa olla näyttöarvoa jollekin asiassa merkitykselliselle ja näyttöä kaipaavalle seikalle (em. tuomion kohdat 23 ja 31).

1. Edellä kohdassa 10 todetun mukaisesti direktiivin 6 artiklan 1 kohta tai TRIPS-sopimuksen 43 artikla eivät ole esteenä kansalliselle laille, jossa säädetyt toimenpiteet, menettelyt ja oikeussuojakeinot ovat direktiivissä tai sopimuksessa todettua edullisempia oikeudenhaltijoille. Korkein oikeus toteaa, että vaikka teollis- ja tekijänoikeuksien loukkausta koskevissa asioissa editiovaatimuksiin sovelletaan yleisiä oikeudenkäymiskaaren editiota koskevia säännöksiä, tällaisia editiovaatimuksia käsiteltäessä on näitä nimenomaisia oikeuksia koskevan direktiivin tulkintavaikutus kuitenkin otettava huomioon.
2. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on katsottu, että direktiivin 3 artiklasta seuraa jäsenvaltioille ja viime kädessä kansallisille tuomioistuimille velvollisuus tarjota takeet muun muassa siitä, ettei direktiivin II luvussa säädettyjä toimenpiteitä ja menettelyitä käytetä väärin (tuomio 27.4.2023 Castorama Polska ja Knor, C-628/21, EU:C:2023:342, 52 kohta). Tätä varten kyseisen tuomioistuimen on otettava asianmukaisesti huomioon kaikki pääasian objektiiviset olosuhteet (tuomio 27.4.2023 Castorama Polska ja Knor, C-628/21, EU:C:2023:342, 53 kohta).
3. Korkein oikeus toteaa, että direktiivin 3 artiklan 2 kohdan mukaiset vaatimukset velvoittavat osaltaan myös tuomioistuimia. Direktiivin 6 artiklan mukaista editiovaatimusta käsittelevän tuomioistuimen on näin ollen varmistettava muun ohella edition oikeasuhteisuus sekä se, ettei sitä käytetä väärin. Korkein oikeus on jo aiemmassa patentin loukkaamista koskevassa asiassa antamassaan ratkaisussa KKO 2015:51 todennut, että direktiivin 3 artiklan 2 kohdan mukaisilla yleisillä velvoitteilla, jotka koskevat muun ohella II luvun mukaisten toimenpiteiden ja menettelyiden oikeasuhteisuutta sekä takeita niiden väärinkäytön estämiseksi, voi sinänsä olla merkitystä prosessuaalisten säännösten soveltamisen ja tulkinnan kannalta (kohta 12).
4. Korkein oikeus toteaa, että teollisoikeuksia koskevassa asiassa myös editiovaatimuksen esittäjän pääasiavaatimusten menestymisen todennäköisyys voi siten olla

§:ssä säädetyn asiakirjan näytöllisen merkityksen edellytystä harkittaessa huomioon otettava seikka esimerkiksi siinä tilanteessa, että editiovaatimuksessa voidaan olosuhteiden perusteella olettaa olevan kysymys kielletystä oikeuden väärinkäytöstä tai siihen rinnastuvasta tilanteesta. Myös sellaisessa tilanteessa, jossa kanne ei ole oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 6 §:n 2 momentin perusteella hylättävissä selvästi perusteettomana, voivat vaatimukset ja niiden tueksi esitetyt perusteet viitata siihen, ettei asiaan liity aitoa tosiasiallista tai oikeudellista intressiä. Edition edellytysten arviointi tässä asiassa

1. A Oy on vaatinut editiota ennen muuta osoittaakseen, että B Oy:n laitteisto ja sen käyttö kuuluvat A Oy:n yksinoikeuksien suojapiiriin. B Oy ei ole Korkeimmassa oikeudessa kiistänyt asiakirjojen yksilöintiä tai hallussa oloa koskevien edellytysten täyttymistä mutta on katsonut, että vaatimuksen kohteena olevilla asiakirjoilla ei ole asiassa merkitystä todisteena. B Oy on tältä osin vedonnut siihen, että se ei loukkausväitteiden kiistämiseksi vetoamiensa seikkojen perusteella loukkaisi A Oy:n kysymyksessä olevia teollisoikeuksia, vaikka sen menettely kuuluisikin niiden suojapiiriin.
2. Korkein oikeus toteaa, että editiovaatimuksen kohteena olevat B Oy:n laitteistoa ja sen käyttämistä koskevat asiakirjat saattavat olla merkityksellisiä arvioitaessa riitaista kysymystä siitä, kuuluuko B Oy:n laitteisto ja laitteiston käyttäminen A Oy:n vetoamien yksinoikeuksien suojapiiriin. Korkein oikeus katsoo, että näytöllisen merkityksen edellytys täyttyy siitä riippumatta, että B Oy on puolestaan vedonnut seikkoihin, joiden perusteella loukkausasian arvioinnissa on mahdollista päätyä kanteen hylkäämiseen myös muulla perusteella ja riippumatta siitä, kuinka edellä todettu riitakysymys ratkaistaan.
3. Korkein oikeus katsoo, että asiassa edition määräämiselle

§:ssä asetetut edellytykset siten lähtökohtaisesti täyttyvät. Asiassa ei myöskään ole B Oy:n loukkauskanteen vastustamiseksi vetoamien seikkojen perusteella kysymys sellaisesta tilanteesta, jossa editiovaatimuksen esittämistä voitaisiin pitää kiellettynä oikeuden väärinkäyttönä. Mikäli tuomioistuimeen noudettavaksi vaadittuihin asiakirjoihin katsotaan sisältyvän B Oy:n liikesalaisuuksia, on asiassa kuitenkin vielä kysymys siitä, muodostaako liikesalaisuussuoja esteen editiomääräyksen antamiselle. Liikesalaisuussuojan murtaminen teollisoikeuden loukkaamista koskevassa asiassa Säännösten tulkinta

1. Liikesalaisuuksia sisältävien asiakirjojen määrääminen tuomioistuimeen noudettaviksi edellyttää, että sitä vaativat oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 19 §:ssä tarkoitetut erittäin tärkeät syyt, joiden arvioinnissa otetaan huomioon asian laatu, todisteen merkitys asian ratkaisemisen kannalta ja seuraukset sen esittämisestä sekä muut olosuhteet. Kysymys on siten asiaan liittyvien intressien punninnasta, jossa tapauskohtaiset olosuhteet on otettava laajasti huomioon.
2. Direktiivin 3 artiklan 2 kohdasta johtuvasta toimenpiteiden tehokkuusvaatimuksesta huolimatta liikesalaisuuden haltijan kieltäytymisoikeutta on pidettävä edition määräämistä koskevan arvioinnin lähtökohtana myös teollis- ja tekijänoikeudellisissa loukkausasioissa. Liikesalaisuussuojan murtamista arvioitaessa asian laadun merkitys on ratkaistava tapauskohtaisesti. Dispositiivisessa riita-asiassa kynnystä liikesalaisuuden murtamiseen voidaan jo lähtökohtaisesti pitää korkeampana kuin rikosasiassa tai riita-asiassa, jossa sovinto ei ole sallittu. Riita-asiassa painoarvoa voidaan antaa sille, minkälainen ja kuinka suuri intressi on kysymyksessä.
3. Todisteen merkitys asian ratkaisemisen kannalta viittaa siihen, kuinka olennaisesta todisteesta on kysymys. Merkitystä voi olla myös sillä, onko korvaavaa todistelua saatavissa. Todisteen esittämisen seurauksia on harkittava erityisesti sen kannalta, jonka hyväksi todistamiskielto on säädetty. Harkinnassa on syytä ottaa myös huomioon, jos todistamiskiellon murtamisen jälkeen todiste otettaisiin vastaan suljetuin ovin ja määrättäisiin salassa pidettäväksi. Muita harkinnassa huomioon otettavia seikkoja voivat olla esimerkiksi asianosaisten tasa-arvoiseen kohteluun ja muut oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin liittyvät vaatimukset (KKO 2019:7, kohta 47).
4. Editiomääräyksestä voidaan tyypillisesti katsoa aiheutuvan sen kohteena olevalle taholle merkittäviä seuraamuksia silloin, kun editio johtaa liiketoiminnan kannalta keskeisen, salassa pidettävän tiedon paljastumiseen sen kilpailijalle. Liikesalaisuuden haltijan oikeuksia voidaan tällöin turvata viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 23 §:n mukaisella hyödyntämiskiellolla sekä sen rikkomisen rangaistavuudella. Harkittaessa sitä, tulevatko liikesalaisuuksien haltijan oikeudet tällä tavoin riittävästi turvatuiksi, huomioon voidaan ottaa muun ohella kysymyksessä olevien liikesalaisuuksien arvo ja niihin liittyvän salassapitointressin ajallinen kesto sekä se, onko hyödyntämiskiellon noudattamista käytännössä mahdollista valvoa. Esimerkiksi tuotantomenetelmiä koskeva yksityiskohtainen tieto saattaa olla kilpailijan liiketoiminnan kannalta hyödyllistä, ja vastaavasti haltijan oikeuden kannalta vahingollista, vaikka tietoa ei suoraan käytettäisi kilpailijan omassa tuotannossa.
5. Vaikka direktiiviä täytäntöön pantaessa liikesalaisuuksien suojaa koskevan sääntelyn on katsottu täyttävän todistelun esittämisvelvollisuutta koskevan 6 artiklan 1 kohdan vaatimukset luottamuksellisten tietojen suojan takaamisesta (HE 26/2006 s. 8), editiovaatimusta koskevan asian arvioinnissa on kuitenkin edellä todetun lisäksi otettava huomioon direktiivin 3 artiklan 2 kohdan mukaiset vaatimukset sen II luvun mukaisten toimenpiteiden ja menettelyiden oikeasuhteisuudesta sekä takeista niiden väärinkäytön estämiseksi. Edition väärinkäytön estämisen ja sen oikeasuhteisuuden varmistamisen merkitys teollisoikeudellisessa asiassa korostuu erityisesti silloin, kun vaatimus kohdistuu liikesalaisuuksia sisältäviin asiakirjoihin, jolloin editiovaatimuksiin on suhtauduttava riittävällä varovaisuudella. Tilanteessa on suoritettava punnintaa edition kohteena olevien asiakirjojen näytöllisen merkityksen ja tietojen luovuttamisesta mahdollisesti aiheutuvan vahingon välillä.
6. Korkein oikeus katsoo, että direktiivin edellä todettujen vaatimusten takia liikesalaisuussuojan murtamisen edellytyksiä koskevassa harkinnassa teollisoikeudellisissa asioissa tulee osaltaan ottaa huomioon myös editiota vaativan asianosaisen pääasiavaatimusten menestymisen todennäköisyys. Esimerkiksi heikoin perustein esitettyihin kannevaatimuksiin liittyvä editiovaatimus saattaa viitata liikesalaisuuksien kalasteluun ja myös joissakin tilanteissa muodostaa olosuhteen, joka on edition väärinkäytön estämiseksi tai sen oikeasuhteisuuden varmistamiseksi otettava huomioon. Pääasiavaatimusten menestymisen todennäköisyyden huomioon ottaminen osana edition määräämistä koskevaa harkintaa ei kuitenkaan merkitse kanteen tueksi ja sitä vastaan esitettyjen seikkojen yksityiskohtaista arviointia.
7. Liikesalaisuussuojan murtamista koskevassa harkinnassa on otettava huomioon myös se, että editiovaatimuksen kohteena olevien asiakirjojen merkitys todisteena saattaa muuttua oikeudenkäynnin aikana. Näin voi olla erityisesti tilanteessa, jossa edition perusteena olevien pääasiavaatimusten aineellisen arvioinnin tarve on vielä epävarmaa, esimerkiksi vaatimusten ollessa riippuvaisia tulevasta välituomiosta tai siitä, että kysymys teollisoikeuksien voimassaolosta on samanaikaisesti käsiteltävänä eri prosessissa. Liikesalaisuuksia koskeva arviointi tässä asiassa
8. Markkinaoikeus on katsonut, että edition kohteena oleviin asiakirjoihin sisältyy B Oy:n liikesalaisuuksia. A Oy on Korkeimmassa oikeudessa kiistänyt tämän vedoten yhtäältä siihen, ettei B Oy ole riittävällä tavalla yksilöinyt liikesalaisuuksiaan ja toisaalta siihen, että B Oy on laiminlyönyt liikesalaisuuksiensa suojaamisen järjestäessään tehtaillaan vierailuja, joiden yhteydessä vierailijat ovat voineet havainnoida laitteistoa sekä sen käyttämistä ilman salassapitositoumuksia.
9. Korkein oikeus katsoo, ettei editiovaatimuksen kohteena oleviin asiakirjoihin sisältyvien, muun ohella B Oy:n laitteistoa ja sen käyttämistä koskevien tietojen liikesalaisuusluonnetta ole aihetta arvioida toisin kuin markkinaoikeus. A Oy ei ole esittänyt asiassa sellaista selvitystä, jonka perusteella B Oy:n voitaisiin katsoa laiminlyöneen kysymyksessä olevien tietojen suojaamisen. Korkein oikeus katsoo siten, että editiovaatimuksen kohteena oleviin asiakirjoihin sisältyy B Oy:n liikesalaisuuksia.
10. Asiassa on kyse direktiivin 2004/48/EY soveltamisalaan kuuluvasta asiasta ja editiovaatimus on kohdistunut liikesalaisuuksia sisältäviin asiakirjoihin. Tällä perusteella Korkein oikeus katsoo, että markkinaoikeuden olisi tullut arvioida editiomääräyksen edellytyksiä myös liikesalaisuuden suojaan puuttumisen oikeasuhtaisuuden ja väärinkäytön estämisen kautta ja osana tätä harkintaa ottaa huomioon myös B Oy:n vetoamien, A Oy:n loukkauskanteen menestymisen todennäköisyyteen liittyvien seikkojen merkitys asian arvioinnissa. Tämän puutteen takia markkinaoikeuden päätös on kumottava. Editiovaatimusta koskevan asian käsittelyä on oikeusastejärjestys huomioon ottaen perusteltua jatkaa markkinaoikeudessa. Päätöslauselma Markkinaoikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan markkinaoikeuteen, jonka on omasta aloitteestaan jatkettava sen käsittelyä. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Ari Kantor, Juha Mäkelä, Tuija Turpeinen, Pasi Pölönen ja Heli Melander. Esittelijä Sanna Holkeri.