2026 false KKO:2026:20 A ja B olivat syyllistyneet elinkeinoaan harjoittaessaan eläinsuojelurikokseen jättämällä omistamiaan useita kymmeniä nautoja noin 1,5 vuoden ajan vaille tarpeellista hoitoa ja

§:n 1 momentin (14/2011) mukaan joka tuomitaan törkeästä eläinsuojelurikoksesta on samalla tuomioistuimessa määrättävä eläintenpitokieltoon. Tuomioistuin voi kuitenkin jättää kiellon määräämättä, jos siihen on erityisen painavia syitä. Joka tuomitaan eläinsuojelurikoksesta tai lievästä eläinsuojelurikoksesta, voidaan samalla määrätä eläintenpitokieltoon. Mainittua säännöstä on sittemmin muutettu lailla 696/2023. Voimassa oleva

§:n 1 momentti vastaa asiallisesti aikaisemmin voimassa ollutta säännöstä. 5.

§:n 2 momentin mukaan eläintenpitokieltoon määrätty ei saa omistaa, pitää eikä hoitaa eläimiä eikä muuten vastata eläinten hyvinvoinnista. Kielto voi koskea määrättyjä eläinlajeja tai eläimiä yleensä. Tuomioistuin voi kuitenkin erityisistä syistä määrätä, että tuomittu saa edelleen omistaa kokonaan tai osaksi eläimiä, jotka eivät ole rikoksen kohteena ja jotka ovat hänen omistuksessaan päätöstä tehtäessä, jos niiden määritteleminen päätöksessä on mahdollista. Pykälän 3 momentin mukaan eläintenpitokielto voidaan määrätä vähintään yhden vuoden määräajaksi tai momentissa tarkemmin säädetyin edellytyksin pysyväksi. 6.

§:n esitöiden (HE 97/2010 vp s. 38-39) mukaan eläinten hyvinvoinnin turvaaminen syrjäyttää omaisuuden suojan tilanteissa, joissa kyse on rikoksen kohteena olleiden eläinten omistamisen kieltämisestä. Eläintenpitokielto rajoittaa siihen määrätyn oikeutta hankkia toimeentulonsa eläinten pitoon tai niiden hyvinvointiin liittyvällä elinkeinolla kiellon aikana. Eläintenpitokiellolla ei pyritä puuttumaan yrittämisen vapauteen sinänsä, vaan estämään sellainen elinkeinovapauden väärinkäyttö, joka perustuu lainvastaisuuksiin ja eläinten vahingoittamiseen. Eläintenpitokiellolla turvataan myös niiden yrittäjien toimeentulomahdollisuuksia, jotka harjoittavat eläimiin kohdistuvaa tai niihin liittyvää liiketoimintaa asianmukaisesti. 7.

§:n 2 momentissa säädettyä eläimen omistuksen sallimista tuomitusta rikoksesta huolimatta on esitöissä kuvattu poikkeuksellisena mahdollisuutena estää kohtuuttomuuksia yksittäistapauksissa (HE 97/2010 vp s. 38-39). Säännöksen perusteluissa (s. 26) on kuitenkin korostettu, että poikkeusmahdollisuus koskisi vain eläinten omistamista, ei niiden hoitamista tai niiden hyvinvoinnista vastaamista muulla tavoin. Eläintenpitokiellon määräämisen lähtökohdat

1. Eläintenpitokieltoa koskevalla sääntelyllä turvataan eläinten hyvinvointia, ja kyse on tulevaisuuteen ulottuvasta turvaamistoimesta. Eläintenpitokiellon määräämisen edellytyksiä arvioitaessa keskeistä on, voidaanko henkilöä pitää sopimattomana tai kykenemättömänä huolehtimaan eläinten hyvinvoinnista eläinten kohtelua koskevien säännösten mukaisesti. Tätä arvioitaessa merkitystä on syyksi luetun eläinsuojelurikoksen vakavuusasteella ja sen laadulla. Arvioi­taessa henkilön kykyä turvata eläinten hyvinvointi vastaisuudessa merkitystä on myös asiassa esitetyn selvityksen perusteella tehtävällä arviolla eläinsuojelurikoksen uusimisriskistä. Tässä arvioinnissa voidaan kiinnittää huomiota esimerkiksi siihen, millaista piittaamattomuutta rikoksen tekotapa ja muut teon olosuhteet osoittavat eläinten hyvinvointia kohtaan taikka miten laajamittaista ja pitkäaikaista säännösten vastainen menettely on ollut. (Ks. KKO 2024:78, kohta 9.) Viime kädessä kysymys on kokonaisharkinnasta.
2. Eläintenpitokieltoa koskevista säännöksistä ja niiden esitöistä ilmenee, että eläintenpitokiellon tarvetta arvioidaan eri vakavuusasteen rikoksissa säännöksistä ilmenevien erilaisten lähtökohtaolettamien pohjalta. Perusmuotoisesta eläinsuojelurikoksesta tuomittaessa lähtökohtana voidaan pitää eläintenpitokiellon määräämistä. Tällöin syyksi luettua rikosta voidaan tyypillisesti pitää sellaisena, että se itsessään osoittaa soveltumattomuutta tai kykenemättömyyttä huolehtia eläinten hyvinvoinnista. Tästä lähtökohdasta voidaan poiketa, jos syyksi luettu teko ei tällaista soveltumattomuutta tai kykenemättömyyttä kuitenkaan yksittäistapauksessa osoita eivätkä muutkaan huomioon otettavat seikat sellaisen määräämistä edellytä. (KKO 2024:78, kohdat 10-11.)
3. Eläintenpitokiellon sisältöä on

§:n 2 momentin nojalla mahdollista rajoittaa vain kiellon kohteena olevien eläinten ja poikkeuksellisesti eläimen omistamisen osalta. Korkeimman oikeuden aiemmassa ratkaisukäytännössä kiellon määräämisharkinnassa ei ole arvioitu sen seikan merkitystä, että eläintenpitokielto merkitsee rajoitusta hoitaa kiellossa tarkoitettuja eläimiä myös toisen palveluksessa olevana työntekijänä. Kielto on tässä suhteessa esimerkiksi liiketoimintakieltoa ankarampi. Esitöissä eläintenpitokieltoa on edellä todetusti käsitelty vain eläinten omistamisen ja elinkeinonharjoittamisen estymisen näkökulmasta.

1. Korkein oikeus toteaa, että eläintenpitokiellon kuten muidenkin turvaamistoimenpiteiden tarkoituksena on suojata vastaisuudessa niiden suojelupiiriin kuuluvia oikeushyviä lainvastaisilta teoilta. Eläintenpitokiellon tarvetta ar­vioitaessa voidaan siten ottaa huomioon kaikki sellaiset tiedot tekijän toiminnasta ja olosuhteista, jotka voivat osoittaa tekijän soveltuvuutta ja kykenevyyttä huolehtia eläinten hyvinvoinnista. Myös tekijän ammattitoiminnalla voi tapauskohtaisesti olla merkitystä esimerkiksi sen arvioinnissa, kuinka laajana eläintenpitokielto on tarpeen määrätä.
2. Korkein oikeus toteaa, että ammatinharjoittamisen yhteydessä tehty eläinsuojelurikos voi paitsi osoittaa tekijän yleistä piittaamattomuutta eläinten hyvinvoinnista myös viitata korkeampaan uusimisriskiin, mikäli tämän sallitaan jatkaa eläimiin liittyvän ammattinsa harjoittamista. Siten tilanteessa, jossa tällainen rikos on tehty valvontaviranomaisten toistuvista eläinten hyvinvoinnin kannalta keskeisten puutteiden korjauskehotuksista piittaamatta, tekijän voidaan yleensä katsoa olevan soveltumaton tai kykenemätön vastaamaan ainakin rikoksen kohteena olleiden kaltaisten eläinten hyvinvoinnista. Eläintenpitokielto on tuomitun henkilön elinkeinovapauden estämättä tällöin määrättävä siitäkin huolimatta, että eläimiin liittyvällä toiminnalla on keskeinen merkitys hänen toimeentulonsa kannalta. Korkeimman oikeuden arviointi tässä tapauksessa
3. Tässä asiassa vastaajat on tuomittu lainvoimaisesti eläinsuojelurikoksesta. Lähtökohtana on näin ollen eläintenpitokiellon määrääminen. Asiassa on kuitenkin vielä arvioitava, onko vastaajien syyksi luetun teon tai muiden seikkojen perusteella pääteltävissä, etteivät he olisi soveltumattomia tai kykenemättömiä huolehtimaan eläinten hyvinvoinnista eikä kiellon määräämistä sen vuoksi olisi pidettävä tarpeellisena.
4. Vastaajien syyksi nyt eläinsuojelurikoksena luetut laiminlyönnit ovat jatkuneet noin puolitoista vuotta, ja niiden kohteena on ollut useita kymmeniä nautoja. Laiminlyöntejä on ollut eläintenpidon useilla eri osa-alueilla, ja vakavimmat ovat koskeneet huolehtimista nautojen keskeisimmistä perustarpeista, kuten ravinnon, veden ja levon saannista sekä puhtaudesta. Rikoksen tekoaikana tehdyissä tarkastuksissa havaittuja puutteita on osin korjattu, mutta myöhemmissä tarkastuksissa on kuitenkin havaittu uusia samankaltaisia puutteita. Lopulta eläimet on jouduttu määräämään kiireellisenä toimenpiteenä lopetettavaksi taikka myytäväksi. Vastaajien syyksi luettu rikos osoittaa näin ollen kykenemättömyyttä huolehtia eläinten hyvinvoinnista. Teon vakavuus ja teko-olosuhteet puoltavat siten eläintenpitokiellon määräämistä.
5. Ennen nyt kysymyksessä olevaa tekoa vastaajien tilalla on ollut toistuvia laiminlyöntejä vuodesta 2011 alkaen, ja vastaajat on vuosina 2012 ja 2015 tuomittu sakkorangaistuksiin eläinsuojelurikoksista. Syyllistyminen uuteen eläinsuojelurikokseen aikaisemmista rangaistuksista huolimatta osoittaa, että vastaajat ovat myös soveltumattomia huolehtimaan eläinten hyvinvoinnista.
6. Korkein oikeus katsoo, että asiassa ilmi tulleita seikkoja kokonaisuutena arvioiden on selvää, että A:n ja B:n eläintenpidon jatkuessa eläinten hyvinvoinnista ei tultaisi huolehtimaan eläintenpitoa koskevissa säädöksissä määrätyin tavoin.
7. B on vedonnut kiellon määräämistä vastaan puhuvana seikkana vielä siihen, että eläintenpitokielto estää häntä ansaitsemasta elantoaan myös eläintenhoitajana toisen palveluksessa. Korkein oikeus katsoo, että tästä huolimatta hovioikeuden B:lle määräämää tuotantoeläimiä koskevaa eläintenpitokieltoa on pidettävä tarpeellisena turvaamistoimena uusien rikosten ehkäisemiseksi ot­taen huomioon, että hän on syyllistynyt edellä kuvattuun omistamiinsa nautaeläimiin kohdistuneeseen vakavaan ja pitkäkestoiseen eläinsuojelurikokseen näiden eläinten hoidosta vastatessaan.
8. Eläintenpitokiellon määräämiselle on siten ollut alempien oikeuksien toteama peruste. Eläintenpitokiellon kesto
9. Eläintenpitokielto on määrättävä vähintään vuoden määräajaksi tai tietyin edellytyksin pysyväksi. Laissa ei säädetä siitä, mitä seikkoja määräaikaisen eläintenpitokiellon kestoa harkittaessa on otettava huomioon.
10. Korkein oikeus katsoo, että turvaamistoimiluonteensa vuoksi eläintenpitokielto tulee määrätä niin pitkäksi aikaa kuin sitä voidaan pitää eläimiin kohdistuvien tulevien rikosten estämiseksi tarpeellisena. Eläintenpitokiellon pituutta harkittaessa voidaan ottaa huomioon vastaavanlaisia seikkoja kuin ne, jotka on

§:n 3 momentissa säädetty huomioon otettaviksi pysyvän eläintenpitokiellon määräämisharkinnassa. Näin ollen myös määräaikaisen eläintenpitokiellon kestoa harkittaessa voidaan ottaa huo­mioon tuomittavana olevan teon laatu, kieltoon määrättävän aikaisempi toiminta ja tämän henkilökohtaisista ominaisuuksista esitetty, eläintenpidon kannalta merkityksellinen muu selvitys. Viime kädessä kysymys on kokonaisharkinnasta, jossa kielto on määrättävä kussakin yksittäisessä tapauksessa käsillä olevien tosiseikkojen perusteella sen pituiseksi, että se toteuttaa tehokkaasti sääntelyn tarkoitusta uusien eläimiin kohdistuvien rikosten ennalta ehkäisemisestä. Tästä syystä myöskään tilastotiedoille ei voida antaa samanlaista merkitystä kuin rangaistusta määrättäessä. 21. Edellä kohdissa 14 ja 15 kuvatun mukaisesti A:n ja B:n osalta kysymys on ollut pitkäkestoisista ja perustavanlaatuisista eläintenpidon puutteista. Korkein oikeus katsoo, että kerrotuissa olosuhteissa vastaajien kyvyssä huolehtia eläinten hyvinvoinnista ei voida olettaa tapahtuvan ratkaisevia muutoksia kovin lyhyessä ajassa. Ottaen huomioon vastaajien eläintenpitokiellon perusteena olleen teon laatu ja heidän aikaisempi toimintansa perusteita hovioikeuden heille määräämän viiden vuoden pituisen eläintenpitokiellon lyhentämiselle ei ole. Hovioikeuden tuomiota ei siten ole aihetta muuttaa. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kirsti Uusitalo, Eva Tammi-Salminen, Tuija Turpeinen, Kaarlo Hakamies ja Heli Melander. Esittelijä Pekka Pöyhönen.