2026 false KKO:2026:21 Rikosasian vastaajat olivat syyllistyneet törkeisiin huumausainerikoksiin myymällä Subutex-tabletteja ja amfetamiinia. Vastaajat olivat rahoittaneet amfetamiinin hankintaa Subut

§:n 1 momentin mukaan valtiolle on tuomittava menetetyksi rikoksen tuottama taloudellinen hyöty, jolla tarkoitetaan 1) rikoksella välittömästi saatua omaisuutta; 2) 1 kohdassa tarkoitetun omaisuuden sijaan tullutta omaisuutta; 3) 1 ja 2 kohdassa tarkoitetun omaisuuden tuottoa; 4) 1-3 kohdassa tarkoitetun omaisuuden ja tuoton arvoa ja 5) rikoksella saadun säästön arvoa. Pykälän 2 momentin mukaan, jos hyödyn määrästä ei ole saatavissa selvitystä tai se on vain vaikeuksin esitettävissä, hyöty on arvioitava ottaen huomioon rikoksen laatu, rikollisen toiminnan laajuus ja muut olosuhteet. Pykälästä ei ilmene, miten rikoshyödyn määrä tarkemmin lasketaan. 8.

§:n 1 momentin säännöksellä on pantu kansallisesti täytäntöön rikoksentekovälineiden ja rikoshyödyn jäädyttämisestä ja menetetyksi tuomitsemisesta Euroopan unionissa annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/42/EU (”konfiskaatiodirektiivi”) 2 artiklan 1 kohdan ja 4 artiklan rikoshyötyä koskevat säännökset.

1. Konfiskaatiodirektiivin 1 artiklan 1 kohdasta ilmenee, että direktiivissä vahvistetaan vähimmäissäännöt, joiden nojalla omaisuus voidaan tuomita menetetyksi rikosasiassa. Direktiivin 2 artiklan 1 kohdan mukaan rikoshyödyllä tarkoitetaan kyseisessä direktiivissä rikoksen välittömästi tai välillisesti tuottamaa taloudellista etua; se voi muodostua mistä tahansa omaisuudesta, ja siihen kuuluvat minkä tahansa rikoksen välittömästi tuottaman hyödyn myöhempi uudelleensijoittaminen tai muuntaminen ja mitkä tahansa taloudellista arvoa omaavat edut. Direktiivin 4 artiklan 1 kohdassa velvoitetaan jäsenvaltiot toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet, jotta rikoshyöty tai rikoshyödyn arvoa vastaava omaisuus voidaan tuomita joko kokonaan tai osittain menetetyksi rikoksen johdosta annetulla lainvoimaisella tuomiolla.
2. Kun

§ on muutettu tässä asiassa sovellettavaan muotoonsa, tarkoituksena on osaltaan ollut laajentaa mahdollisuutta tuomita rikoksesta peräisin oleva omaisuus valtiolle menetetyksi (HE 4/2016 vp s. 1 ja 31-34 ja LaVM 4/2016 vp s. 1-2). Taloudellisen hyödyn aiempaa täsmällisempää määrittelyä on pidetty perusteltuna rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen ja siitä johdettavan täsmällisyysvaatimuksen kannalta (PeVL 8/2016 vp s. 2-3). Lain esitöistä (HE 4/2016 vp ja LaVM 4/2016 vp) ei kuitenkaan ilmene, että rikoshyödyn laskemista koskevaa oikeustilaa olisi ollut tarkoitus peruslähtökohdiltaan muuttaa direktiivin kansallisen täytäntöönpanon yhteydessä. 11. Oikeuskäytännössä on

§:n esitöiden (HE 4/2016 vp s. 5) mukaisesti vakiintuneesti katsottu, että rikoshyötynä tulee pääsääntöisesti menettää vain todellinen nettohyöty. Näin voidaan turvata sen tavoitteen toteutuminen, että menettämisseuraamus ei muodostu rangaistuksen luonteiseksi seuraamukseksi. Nettohyötyperiaatetta on kuitenkin rikoshyötyä laskettaessa syytä noudattaa ainoastaan silloin, kun rikoshyödystä vähennettäväksi vaaditut kustannukset eivät ole liittyneet muuhun rikolliseen toimintaan. Rikoksen valmistelusta tai täytäntöönpanosta aiheutuneet kustannukset voidaan pääsääntöisesti ottaa vähennyksenä huomioon menetettäväksi tuomittavaa taloudellista hyötyä laskettaessa, jollei niiden aiheutumiseen sinänsä liity rangaistavaa menettelyä. Huumausaineiden myynnin kohdalla aineiden ostohintaa ei oteta huomioon vähennyksenä, sillä huumausaineiden hankkiminen on itsessään rangaistavaa. (Ks. esim. KKO 2004:73, kohta 12, KKO 2007:1, kohta 13 ja KKO 2017:56, kohdat 14-16.) 12. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2007:1 soveltaessaan aiemmin voimassa ollutta

§:ää (875/2001) todennut (kohta 15), että huumausainerikoksen tuottaman hyödyn laskemisen perusteena on huumausaine-erien myymisestä saatujen kauppahintojen yhteismäärä. Saman rikoksentekijän peräkkäisistä kaupoista saamien myyntihintojen yhteenlaskeminen saattaa kuitenkin joissain tilanteissa johtaa hyödyn moninkertaiseen menettämiseen. Jos uusien huumausaineiden ostoa rahoitetaan aiemmista kaupoista saaduilla myyntituloilla, myöhemmästä kaupasta saatuun myyntihintaan sisältyy sellaista hyötyä, joka on tuomittava menetetyksi jo aiemman kaupan perusteella. Lain mukaan rikoksen tekijälleen tuottama hyöty on kuitenkin menetettävä vain yhteen kertaan. Edelleen ratkaisussa on lausuttu (kohta 16), että hyödyn moninkertainen menettäminen olisi täsmällisesti poissuljettavissa vain, jos toiminnan rahoituksesta olisi tarkka selvitys. Käytännössä tällaisen selvityksen esittämiseen ei yleensä ole mahdollisuutta sen enempää syyttäjällä kuin vastaajallakaan. Tarkan selvityksen puuttuessa menettämisseuraamuksen kertautuminen on pyrittävä estämään tarkastelemalla huumausainerikosta kokonaisuutena. Näissä tilanteissa huumausainerikoksen tekijälleen tuottama kokonaishyöty joudutaan viime kädessä arvioimaan.

1. Mainitussa ennakkopäätöksessä oli kysymys tilanteesta, jossa tekijä oli ostanut ja myynyt huumausaineita pienissä erissä kerrallaan noin puolentoista vuoden ajan rahoittaakseen omaa huumausaineiden käyttöään. Toimintaan alun perin sijoitettujen varojen määrä oli ollut verraten vähäinen ja tekijä oli jatkanut välitystoimintaansa aiemmista kaupoista saaduilla tuloilla. Korkein oikeus arvioi tekijän saaman kokonaishyödyn täydeksi määräksi 15 000 euroa, kun tekijän saamasta yhteenlasketusta 27 239 euron myyntitulosta tehtiin tuntuva vähennys rikoksen tuottaman taloudellisen hyödyn kertaantumisen estämiseksi (kohta 17). Korkeimman oikeuden arviointi rikoshyödyn määrän laskemisesta huumausainekaupassa
2. Rikoshyödyn määränä huumausainekaupassa on vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti pidettävä huumausaineiden myymisestä saatujen varojen yhteismäärää. Huumausaineiden hankintahintoja ei oteta huomioon laskennallisena vähennyksenä, eikä rikoshyötyä näin ollen määritetä tekijän kokonaisvarallisuusaseman muutoksen perusteella. Huumausaineita myynyt henkilö menettää huumausaineiden myynnistä saamiensa varojen ohella huumausaineiden ostamiseen käyttämänsä varat.

§:n 2 momentin mukaan rikoshyödyn määrä on arvioitava vain, jos hyödyn määrästä ei ole saatavissa selvitystä tai se on vain vaikeuksin esitettävissä.

1. Lausuttu tarkoittaa, että huumausainekaupoista saatu rikoshyöty lasketaan niin sanottua bruttohyötyperiaatetta noudattaen. Bruttohyötyperiaatetta noudatettaessa myöskään peräkkäisissä huumausainekaupoissa ei tehdä laskennallista vähennystä huumausainekauppaan käytettyjen varojen alkuperän perusteella. Rikoshyöty lasketaan mainitulla tavalla riippumatta siitä, onko myöhemmin myytyjen huumausaineiden ostamiseen käytetty aiemmasta huumausainekaupasta saatuja ja rikoshyödyksi katsottavia varoja vai tekijän muita varoja.
2. Korkein oikeus toteaa, että säännönmukaisen laskennallisen vähennyksen tekeminen rikoshyödystä sillä perusteella, että aiemmasta huumausainekaupasta saatuja varoja käytetään sittemmin myytävien huumausaineiden ostoon, merkitsee to­siasiassa poikkeusta muutoin huumausainekauppojen osalta vakiintuneesti noudatetusta bruttohyötyperiaatteesta. Ennakkopäätöksessä KKO 2007:1 periaatteesta poikettiin tällä tavalla tapauksessa, jossa tekijä oli ostanut ja myynyt huumausaineita vähäisiä määriä rahoittaakseen omaa huumausaineen käyttöään. Oikeuskäytännössä on sittemmin poikettu periaatteesta yleisesti niissä tapauksissa, joissa huumausaineiden myyntiä on rahoitettu aiemmista huumausainekaupoista saaduilla varoilla.
3. Korkein oikeus katsoo, että aikaisempiin myynteihin perustuvan vähennyksen tekeminen menettämisseuraamuksesta kohtelee tekijöitä perusteettomasti eri tavalla esimerkiksi sen mukaan, mitä varoja myöhemmässä ostossa on käytetty, tai riippuen siitä, ostetaanko huumausaineita kerralla suurempi erä vai toistuvasti aiemmista huumausainekaupoista saaduilla varoilla. Vähennysten tekemisen voidaan katsoa olevan myös vastoin lainsäätäjän tavoitetta estää rikoksesta saatujen varojen käyttäminen uusiin rikoksiin (ks. tältä osin esim. HE 4/2016 vp s. 32). Vähennykset joudutaan lisäksi yleensä arvioimaan, koska tarkan selvityksen esittäminen huumausainekaupan rahoituksesta ei useinkaan ole mahdollista. Vähennysten tekeminen voi sen vuoksi johtaa vaikeasti ennakoitavissa olevaan ja epäyhtenäiseen menettämisseuraamuskäytäntöön varsinkin, jos aiemman hyödyn kertautumisvaikutus joudutaan arvioimaan aina uuden oston kohdalla.
4. Edellä lausutun perusteella Korkein oikeus katsoo, ettei ratkaisussa KKO 2007:1 omaksuttua poikkeusta huumausainekaupoissa muutoin noudatetusta bruttohyötyperiaatteesta voida pitää perusteltuna. Mikäli periaatteen soveltaminen johtaa yksittäistapauksessa epäoikeudenmukaiseen tai kohtuuttomaan lopputulokseen, menettämisseuraamusta on mahdollista kohtuullistaa rikoslain 10 luvun 10 §:n nojalla kohtuullistamisen edellytysten täyttyessä. Korkein oikeus katsoo siten ratkaisusta KKO 2007:1 poiketen, että peräkkäisissä huumausainekaupoissa rikoshyödyn määränä on pidettävä huumausainekaupoista saatujen varojen yhteismäärää riippumatta siitä, millä varoilla huumausaine-eriä on hankittu. Rikoshyödyn määrä tässä asiassa
5. Koska vastaajien myymien huumausaineiden kauppahinnat ovat tässä tapauksessa selvillä,

§:n 2 momentin säännös hyödyn määrän arvioimisesta ei tule sovellettavaksi, vaan rikoshyötyjen määrinä on pidettävä kauppahintojen yhteenlaskettuja määriä. Kyseiset määrät on lähtökohtaisesti tuomittava kokonaisuudessaan menetetyiksi.

1. A:n, B:n ja C:n yhteisvastuullisen menettämisseuraamuksen määränä on edellä lausutun perusteella pidettävä näiden myymien huumausaine-erien yhteenlaskettuja kauppahintoja eli 233 500 euroa. D:n menettämisseuraamuksen määränä on pidettävä hänen huumausaineiden myynnistä saamiaan 41 200 euroa.
2. Asiassa on kuitenkin vielä arvioitava, antaako se, että A, B, C ja D ovat rahoittaneet uudempien huumausaine-erien ostoja aiemmista huumausainekaupoista saamillaan varoilla, aihetta kohtuullistaa menettämisseuraamuksia. Rikoshyödyn kohtuullistamisen lähtökohdat
3. Rikoslain 10 luvun 10 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan menettämisseuraamus saadaan jättää tuomitsematta, jos menettämisseuraamuksen tuomitseminen olisi kohtuutonta ottaen huomioon rikoksen ja esineen tai omaisuuden laatu, vastaajan taloudellinen asema sekä muut olosuhteet. Pykälän 2 momentin perusteella menettämisseuraamus voidaan 1 momentissa mainituilla edellytyksillä määrätä koskemaan vain osaa esineestä tai omaisuudesta tai sen arvosta. Menetetyksi voidaan niin ikään tuomita osa sekä esineestä tai omaisuudesta että sen arvosta. Menetetyksi voidaan tuomita myös osa hyödystä.
4. Kohtuullistamisharkinta tehdään laista ilmenevästi tapauskohtaisesti kulloistenkin olosuhteiden perusteella kokonaisarviointina. Rikoslain 10 luvun 10 §:n 1 momentin 3 kohdan perustelujen mukaan yleensä kohtuullistaminen tulisi laajemmalti kyseeseen tuottamuksellisten kuin tahallisten rikosten yhteydessä. Seuraamuksen tarvetta arvioitaessa olisi otettava huomioon myös yleisen lainkuuliaisuuden ja yhdenvertaisuuden vaatimukset. Tässä harkinnassa voidaan ottaa huomioon muun ohella se, muodostuuko konfiskaatio tosiasiallisesti rankaisun luonteiseksi. Menettämisseuraamuksen tulee olla oikeudenmukaisessa suhteessa tuomittavan olosuhteisiin ja hänen syykseen luettuun menettelyyn. Käytännössä kohtuullistaminen tulee kyseeseen erityisesti silloin, kun vastaaja ei ole rikokseen osallinen tai siitä hyötynyt. (HE 80/2000 vp s. 34-35.) Rikoshyödyn kohtuullistamisen edellytykset tässä asiassa
5. Vastaajien syyksi on luettu edellä kohdista 1 ja 2 ilmenevät törkeät huumausainerikokset. Tässä asiassa ei ole ilmennyt perusteita katsoa, että menettämisseuraamuksien tuomitsemista olisi pidettävä kohtuuttomana. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomiota muutetaan seuraavasti: A:n, B:n ja C:n yhteisvastuullisesti valtiolle rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä menetettäväksi tuomittu määrä korotetaan 233 500 euroksi. D:n valtiolle rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä menetettäväksi tuomittu määrä korotetaan 41 200 euroksi. Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta. Asian ovat ratkaisseet vahvennetussa jaostossa presidentti Tatu Leppänen sekä oikeusneuvokset Ari Kantor, Mika Huovila, Tuomo Antila, Kirsti Uusitalo (eri mieltä), Mika Ilveskero, Juha Mäkelä, Timo Ojala, Alice Guimaraes-Purokoski, Pekka Pulkkinen ja Kaarlo Hakamies. Esittelijä Pekka Pöyhönen. Eri mieltä olevan jäsenen lausunto Oikeusneuvos Uusitalo : Olen eri mieltä kuin Korkeimman oikeuden enemmistö tuomittavan menettämisseuraamuksen määrästä. Katson, ettei ole perusteita poiketa ratkaisussa KKO 2007:1 omaksutusta bruttohyötyperiaatteen tulkinnasta ja sen nojalla tehdystä niin sanotun kertaantumisvähennyksen tekemisestä. Tämän vuoksi hyväksyn hovioikeuden tuomion perusteluineen.