KKO/2026/24
2026 false KKO:2026:24 Yksityistä pysäköinninvalvontaa harjoittava yhtiö vaati kanteessaan ajoneuvon haltijaksi rekisteriin merkityltä henkilöltä niin sanottuja yksityisoikeudellisia valvontamaksuja pysäköintialueen ehtojen vastaisen pysäköinnin perusteella. Rekisteriin merkitty haltija kiisti kuljettaneensa ajoneuvoa kanteessa tarkoitettuna aikana.
Kysymys näytön arvioinnista. (Ään.) OK 17 luku 1 § 2 mom OK 17 luku 2 § Asian käsittely alemmissa oikeuksissa Kanne ja vastaus Helsingin käräjäoikeudessa A Oy vaati kanteessaan, että B velvoitetaan maksamaan sille kaksi pysäköinninvalvontamaksua yhteensä 120 euroa. A Oy ilmoitti velan perustuvan yksityisoikeudelliseen pysäköinnin-valvontamaksuun, kun B oli 9.6.2020 ja 20.6.2021 pysäköinyt ajoneuvon pysäköintialueella vallitsevien ehtojen vastaisesti.
B vaati kanteen hylkäämistä. B:n mukaan hän ei ollut kuljettanut ajoneuvoa tapahtuma-ajankohtina eikä hän näin ollen ollut solminut sopimusta A Oy:n kanssa. B:n perheessä oli neljä ajokortillista jäsentä ja useita autoja, joita perheenjäsenten lisäksi satunnaisesti käytti myös useampi perheen ulkopuolinen henkilö. B:llä ei ollut tietoa siitä, kuka ajoneuvoa oli ajanut kyseisinä ajankohtina. B oli reklamoinut heinäkuussa 2020 ja heinäkuussa 2021 saatuaan maksumuistutukset pysäköintimaksuista. A Oy:n oli näytettävä, että B oli tosiasiallisesti pysäköinyt ajoneuvon tapahtuma-ajankohtina kyseessä olevaan osoitteeseen.
Käräjäoikeuden tuomio 25.5.2022 nro 22/22093 Käräjäoikeus hylkäsi A Oy:n kanteen. Käräjäoikeus katsoi asiassa jääneen näyttämättä, että B olisi ollut ajoneuvon kuljettaja 9.6.2020 ja 20.6.2021, kun kyseinen ajoneuvo oli pysäköity A Oy:n pysäköintivalvonta-alueelle vallitsevien pysäköintiehtojen vastaisesti. Näyttämättä oli näin ollen myös jäänyt, että B:lle olisi syntynyt sopimukseen perustuva velvollisuus valvontamaksun suorittamiseen.
Käräjäoikeus totesi, että sopimus ja valvontamaksun maksuvelvollisuus voivat syntyä vain ajoneuvoa kuljettaneen ja pysäköinninvalvontaa suorittavan yhtiön välillä. Näyttötaakan ajoneuvon kuljettajasta oli lähtökohtaisesti katsottava kuuluvan A Oy:lle. Asiaa kokonaisuutena arvioiden käräjäoikeus piti B:n kiistämistä siinä määrin uskottavana, että A Oy:n esittämä kokemussääntöön perustuva olettamus kuljettajan henkilöstä ei ylittänyt A Oy:ltä edellytettävää näyttökynnystä ajoneuvon kuljettajasta.
Asian on ratkaissut käräjänotaari Rufus Nordman.
Helsingin hovioikeuden tuomio 3.9.2024 nro 1249 A Oy valitti hovioikeuteen, joka kumosi käräjäoikeuden tuomion ja hyväksyi A Oy:n kanteen.
Hovioikeus totesi, että B oli riidattomasti ollut ehtojen vastaisesti pysäköidyn ajoneuvon haltija. Hovioikeus katsoi tämän seikan olemassaolon täyttäneen lähtökohtaisesti A Oy:n näyttötaakan ajoneuvon kuljettajasta. B:n oli puolestaan näytettävä ne seikat, joihin hänen vastustamisensa perustui. Kyse ei ollut käännetystä todistustaakasta. Hovioikeuden mukaan B ei ollut esittänyt mitään varsinaista todistelua ajoneuvon pysäköineestä henkilöstä tai olosuhteista muutenkaan. B:llä olisi tosiasiallisesti myös ollut paremmat mahdollisuudet esittää tarkempaa selvitystä tai näyttöä hallitsemansa ajoneuvon käytöstä kuin A Oy:llä. Asiaa kokonaisuutena arvioituaan hovioikeus katsoi tulleen näytetyksi, että B oli pysäköinyt ajoneuvon ehtojen vastaisesti.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Jaakko Rautio, Helena Valkama ja Teija Stanikić. Esittelijä Jesse Numminen.
Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa B:lle myönnettiin valituslupa. B vaati valituksessaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden tuomion varaan.
A Oy vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.
Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut Asian tausta ja kysymyksenasettelu 1. Ajoneuvo, jonka rekisteriin merkitty haltija on B, on 9.6.2020 ja 20.6.2021 pysäköity osoitteessa Ulvilantie 11 B, 00350 Helsinki sijaitsevalle yksityiselle pysäköintialueelle.
Näytön arviointia riita-asiassa koskevat oikeudenkäymiskaaren säännökset 4. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan riita-asiassa asianosaisen on näytettävä ne seikat, joihin hänen vaatimuksensa tai vastustamisensa perustuu. Pykälän 2 momentin mukaan seikan asettaminen tuomion perustaksi edellyttää, että asianosainen on esittänyt siitä uskottavan näytön. Pykälän 4 momentin mukaan mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, noudatetaan, jollei todistustaakasta tai näytöltä vaadittavasta vahvuudesta laissa toisin säädetä tai asian laadusta muuta johdu.
Näytön arvioinnin lähtökohdat niin sanottua yksityistä pysäköinninvalvontamaksua koskevassa asiassa 6. Yksityisestä pysäköinninvalvonnasta tai niin sanotuista yksityisoikeudellisista valvontamaksuista ei säädetä laissa. Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksessä KKO 2010:23 yksityiselle alueelle asetettujen opastetaulujen mukaisten ehtojen vastaisesti auton pysäköineen ja pysäköinninvalvontaa alueella harjoittaneen yhtiön välille on katsottu syntyneen sopimus, jonka perusteella ensin mainittu on ollut velvollinen suorittamaan viimeksi mainitulle ehtojen mukaisen valvontamaksun. Tällaisten sopimusperusteisten valvontamaksujen perimistä koskevissa asioissa näyttötaakkaa ja -kynnystä koskevaan arviointiin soveltuvat edellä mainitut todistelua riita-asioissa yleisesti koskevat säännökset. Lähtökohtana on tällöin oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 2 §:n 1 momentin mukainen todistustaakan jakautuminen ja pykälän 2 momentin mukainen uskottavaa näyttöä koskeva vaatimus.
Korkeimman oikeuden arviointi tässä asiassa 10. Asiassa on riidatonta, että B on kysymyksessä olevan ajoneuvon rekisteriin merkitty haltija. Asiassa ei ole edes väitetty, että rekisteriin olisi ajoneuvon haltijaksi merkitty ketään muuta B:n ohella. Ottaen huomioon edellä muun muassa kokemusperäisestä todennäköisyydestä ja asianosaisten näyttömahdollisuuksista lausuttu Korkein oikeus katsoo, että tällaisessa tilanteessa voidaan lähtökohtaisesti pitää uskottavana, mikäli merkittävää vastanäyttöä ei esitetä, että juuri B on kuljettanut ajoneuvoa, kun se on pysäköity kanteessa tarkoitetulle pysäköintialueelle.
Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mika Huovila, Mika Ilveskero (eri mieltä), Eva Tammi-Salminen, Pekka Pulkkinen ja Heli Melander. Esittelijä Mirva Näsi.
Eri mieltä olevan jäsenen lausunto Oikeusneuvos Ilveskero : Olen eri mieltä asian lopputuloksesta. Olen samaa mieltä kuin enemmistö perustelujen kohdista 1-8. Kohtien 9-13 asemesta lausun seuraavaa:
Kokemusperäisen todennäköisyyden perusteella auton kuljettaja on auton rekisteriin merkitty haltija. Toisaalta autolla voi olla haltijan ohella useita muita kuljettajia, joissa osassa tilanteista auton haltija ei ole tietoinen, kuka ajoneuvoa kulloinkin kuljettaa. Näyttökynnyksen korkeutta arvioitaessa on otettava huomioon mahdollisuus, että auton haltija ei ole auton kuljettaja, jolloin näyttötaakan siirtyminen auton haltijalle pelkästään auton haltijuuden perusteella aiheuttaisi luonnolliselle henkilölle velvollisuuden esittää vastatodistelua lähtökohtaisesti omasta sijainnistaan tai muusta yksityiselämäänsä liittyvistä seikasta pysäköinnin aikana taikka auton kuljettajasta, jolloin auton haltija sopimussuhteeseen nähden sivullisena olisi velvollinen osoittamaan pysäköinnin sopijaosapuolen. Jos autolla on usea käyttäjä, haltijan voi olla joissakin tilanteissa vaikeaa tai mahdotonta osoittaa, kuka autoa on kulloinkin kuljettanut.
Yleisen sopimusoikeudellisen periaatteen mukaan sillä, joka nojautuu vaatimuksensa tueksi sopimukseen, on todistustaakka sopimuksen syntymiseen vaikuttavista oikeustosiseikoista. Tässäkin asiassa auton kuljettajan tunnistaminen olisi ollut mahdollista pysäköintialueen kattavammalla valvonnalla, mikä tosin tekisi valvonnasta hankalampaa ja lisäisi valvonnan kustannuksia.
Tässä asiassa on kysymys yksityisoikeudellisen sopimuksen syntymisestä. Yksityisestä pysäköinninvalvonnasta ei ole annettu lainsäädäntöä, joten tähän asiaan ei sovelleta erityistä lainsäädäntöä, jolla olisi merkitystä näyttökynnyksen korkeutta harkittaessa.
Kun tässä asiassa on kysymys sopimuksen syntymiseen vaadittavien oikeustosiseikkojen osoittamisesta eli siitä, kuka auton on pysäköinyt, ja kun laissa ei ole säädetty auton haltijalle erityisiä velvollisuuksia tällaisen tilanteen varalta sekä ottaen huomioon edellä mainitsemani asianosaisten näyttömahdollisuudet, en katso perustelluksi, että auton haltijaa pidetään riittävällä todennäköisyydellä auton kuljettajana vain sillä perusteella, että hän on auton haltija, etenkään, kun yksityisen pysäköinninvalvontaan ei liity erityisiä oikeusturvakeinoja kuten hallinnollisissa sanktioissa.
Edellä lausutuin perustein katson, että pelkästään se, että B on auton haltija, ei muodosta uskottavaa näyttöä siitä, että hän on pysäköinyt auton kanteessa tarkoitetulla tavalla. Hylkään kanteen.