Verohallituksen päätös vuodelta 1987 toimitettavassa verotuksessa verosta vapaaksi katsottavien matkakustannusten korvausten perusteista ja määristä V

1987 1000/1987 Verohallituksen päätös vuodelta 1987 toimitettavassa verotuksessa verosta vapaaksi katsottavien matkakustannusten korvausten perusteista ja määristä Verohallitus on 31 päivänä joulukuuta 1974 annetun tulo- ja varallisuusverolain (1043/74) 22§:n 1 momentin 8 kohdan, sellaisena kuin se on 30 päivänä toukokuuta 1986 annetussa laissa (404/86), 8 a kohdan, sellaisena kuin se on 31 päivänä lokakuuta 1986 annetussa laissa (774/86) ja 2 momentin nojalla, sellaisena kuin se on 23 päivänä kesäkuuta 1977 annetussa laissa (510/77), sekä Kostamuksen alueella tapahtuvan toiminnan aiheuttamista poikkeuksista verolainsäädäntöön 16 päivänä joulukuuta 1977 annetun lain (943/77) 5§:n nojalla, sellaisena kuin se on 22 päivänä joulukuuta 1978 annetussa laissa (1036/78), määrännyt vuodelta 1987 toimitettavassa verotuksessa verosta vapaaksi katsottavien matkakustannusten korvausten perusteet ja määrät seuraavasti: 1 § Matkakustannuksia ovat verovelvolliselle Suomessa tai ulkomailla tehdystä työmatkasta aiheutuneet kustannukset. 2 § Työmatkalla tarkoitetaan matkaa, jonka verovelvollinen työnantajan määräyksestä tilapäisesti tekee työhön kuuluvien tehtävien suorittamiseksi erityiselle työntekemispaikalle varsinaisen työpaikan ulkopuolelle. Mikäli verovelvollisella työn luonteen vuoksi ei ole varsinaista työpaikkaa, työmatkana pidetään matkaa, jonka verovelvollinen työnantajan määräyksestä tilapäisesti tekee työn suorittamiseksi asunnoltaan erityiselle työntekemispaikalle. Työmatkana ei pidetä verovelvollisen asunnon ja varsinaisen työpaikan välistä matkaa. Aloilla, joilla erityistä työntekemispaikkaa alalle tunnusomaisen työn lyhytaikaisuuden vuoksi joudutaan usein vaihtamaan, pidetään työnantajan määräyksestä riippumatta päivittäistä asunnon ja erityisen työntekemispaikan välistä matkaa vain 5, 6 ja 7§:ssä tarkoitettuun matkustamiskustannusten korvaukseen oikeuttavana työmatkana. Verovelvollinen on kuitenkin oikeutettu myös 12§:ssä tarkoitettuun ateriakorvaukseen, jos työmatka edellä mainituilla aloilla on tehty työnantajan määräyksestä eikä verovelvollisella ole tilaisuutta varsinaiseen työnantajan järjestämään työpaikkaruokailuun erityisellä työntekemispaikalla tai sen välittömässä läheisyydessä. 3 § Varsinaisella työpaikalla tarkoitetaan paikkaa, jossa verovelvollinen vakituisesti työskentelee. Jos verovelvollisella työn liikkuvuuden vuoksi ei ole paikkaa, jossa hän vakituisesti työskentelee, pidetään varsinaisena työpaikkana paikkaa, josta hän hakee työmääräykset, säilyttää työssä käyttämiään asusteita, työvälineitä tai työaineita, tai muuta työn tekemisen kannalta vastaavaa paikkaa. 4 § Matkavuorokaudella tarkoitetaan enintään 24 tunnin pituista ajanjaksoa, joka alkaa verovelvollisen lähtiessä työmatkalle työpaikaltaan tai asunnoltaan. Matkavuorokausi päättyy verovelvollisen palatessa työmatkalta työpaikalleen tai asunnolleen. 5 § Työmatkasta suoritettavalla matkustamiskustannusten korvauksella tarkoitetaan korvausta matka-, paikka- ja makuupaikkalipuista sekä muista niihin verrattavista välttämättömistä varsinaiseen matkustamiseen kuuluvista maksuista. Matkustamiskustannusten korvauksena pidetään myös korvausta työvälineiden ja muiden sellaisten esineiden kuljetuksesta, joita verovelvollisen on pidettävä mukanaan. 6 § Työmatkasta suoritettavien matkustamiskustannusten korvausten enimmäismäärät ovat: matkustustapa korvauksen enimmäismäärä juna, laiva tai suoritettu maksu, kui- lentokone tenkin enintään maksu I luokan paikasta raitiovaunu, suoritettu maksu yhdes- linja-auto tai tä paikasta muu linjaliikenteen kulkuneuvo vuokra-auto maksu, jonka verovel- vollinen osoittaa suorit- taneensa vuokramoottorivene kohtuulliseksi katsottava maksu, jonka verovel- vollinen osoittaa suorit- taneensa muu tapa 33 penniä kilometriltä tai korkeampi kohtuulli- seksi katsottava maksu, jonka verovelvollinen osoittaa suorittaneensa. 7 § Verovelvollisen omistamallaan tai hallitsemallaan kulkuneuvolla tekemästä työmatkasta suoritettavien matkustamiskustannusten korvausten enimmäismäärät ovat: kulkuneuvo korvauksen enimmäismäärä auto 128 penniä kilometriltä, jota korotetaan - 14 penniä kilomet- riltä perävaunun kuljet- tamisesta autoon kiinni- tettynä ja 30 penniä ki- lometriltä silloin, kun työn suorittaminen edel- lyttää asuntovaunun kuljettamista autoon kiinnitettynä - 75 penniä kilomet- riltä silloin, kun työn suorittaminen edellyttää taukotuvan kuljettamis- ta autoon kiinnitettynä - 4 penniä kilometriltä sellaisista autossa kulje- tettavista koneista tai muista esineistä, joiden paino ylittää 80 kiloa tai joiden koko on suuri - 4 penniä kilometril- tä, jos verovelvollinen työhönsä kuuluvien teh- tävien vuoksi kuljettaa autossa koiraa moottorivene 160 penniä kilometriltä moottorikelkka 104 penniä kilometriltä moottoripyörä 85 penniä kilometriltä moottoripolkupyörä 61 penniä kilometriltä muu kulkuneuvo 33 penniä kilometriltä Jos verovelvollisen omistamassa tai hallitsemassa kulkuneuvossa matkustaa muita henkilöitä, joiden kuljetus on työnantajan asiana, korotetaan 1 momentissa tarkoitettujen korvausten enimmäismääriä 4 penniä kilometriltä kutakin mukana seuraavaa henkilöä kohden. 8 § Päivärahalla tarkoitetaan korvausta ruokailu- ja muiden elinkustannusten lisäyksestä, joka verovelvolliselle aiheutuu työmatkasta. Päivärahaan ei lueta matkustamisesta eikä majoittumisesta suoritettavaa korvausta. 9 § Päivärahan suorittaminen edellyttää, että erityinen työntekemispaikka on yli 15 kilometrin etäisyydellä verovelvollisen varsinaisesta työpaikasta tai asunnosta tai, mikäli työmatka tehdään toisen kunnan alueelle, yli 5 kilometrin etäisyydellä kunnan rajasta. 10 § Työmatkan kestoajasta riippuen päivärahan enimmäismäärät ovat: työmatkan kestoaika päivärahan enimmäismäärä yli 6 tuntia 58,- yli 10 tuntia 130,- kun matkaan käytetty aika ylittää viimeisen täyden matkavuorokau- den - vähintään 2 tunnilla 58,- - yli 6 tunnilla 130,- Jos verovelvollinen jonakin matkavuorokautena saa ilmaisen tai matkalipun hintaan sisältyneen ruoan, päivärahan enimmäismäärä on puolet 1 momentin mukaisista määristä. Ilmaisella ruoalla tarkoitetaan kokopäivärahan kysymyksessä ollen kahta ja osapäivärahan kysymyksessä ollen yhtä ilmaista ateriaa. 11 § Ulkomailla tehdystä työmatkasta suoritettavien päivärahojen enimmäismäärät ovat: maa tai alue päivärahan enimmäismäärä Afganistan 250,- Alankomaat 280,- Alankomaiden Antillit 200,- Albania 135,- Algeria 400,- Amerikan yhdysvallat 275,- Andorra 180,- Angola 250,- Arabiemiraattien liitto 320,- Argentiina 210,- Australia 240,- Bahamasaaret 260,- Bahrain 250,- Bangladesh 170,- Barbados 240,- Belgia 295,- Benin 165,- Bermuda 260,- Bolivia 180,- Brasilia 160,- Brunei 250,- Bulgaria 190,- Burma 135,- Burkina Faso 160,- Burundi 230,- Chile 200,- Costa Rica 175,- Djibouti 240,- Dominikaaninen tasavalta 200,- Ecuador 160,- Egypti 190,- El Salvador 180,- Espanja 250,- Fid§suzi 210,- Filippiinit 200,- Gabon 300,- Gambia 135,- Ghana 190,- Grenada 200,- Guadeloupe 240,- Guatemala 170,- Guinea 320,- Guyana 180,- Haiti 190,- Honduras 195,- Hongkong 210,- Indonesia 205,- Irak 360,- Iran 400,- Irlanti 230,- Islanti 250,- Iso-Britannia 230,- Israel 240,- Italia 300,- Itävalta 250,- Jamaika 220,- Japani 420,- Jemenin arabitasavalta 210,- Jemenin kansandemokr. tasavalta 210,- Jordania 280,- Jugoslavia 175,- Kamerun 210,- Kanarian saaret 180,- Kanada 230,- Keski-Afrikan tasavalta 200,- Kiina 190,- Kolumbia 175,- Komorit 185,- Kongo 300,- Korean demokraattinen kansantasavalta 180,- Korean tasavalta 315,- Kuuba 180,- Kuwait 280,- Kypros 200,- Lesotho 135,- Libanon 200,- Liberia 250,- Libya 260,- Liechtenstein 190,- Luxemburg 280,- Malesia 200,- Malediivit 135,- Mali 210,- Malta 180,- Marokko 200,- Martinique 240,- Mauretania 170,- Mauritius 180,- Meksiko 190,- Monaco 295,- Mongolia 135,- Mosambik 170,- Neuvostoliitto 200,- Nicaragua 210,- Niger 200,- Nigeria 220,- Norja 270,- Norsunluurannikko 235,- Oman 250,- Pakistan 160,- Panama 210,- Papua-Uusi Guinea 190,- Peru 190,- Portugali 180,- Qatar 250,- Ranska 290,- Romania 200,- Ruanda 170,- Ruotsi 240,- Saksan demokraattinen tasavalta 240,- Saksan liittotasavalta 240,- Sambia 135,- Sao Tome ja Principe 135,- Saudi-Arabia 340,- Senegal 205,- Seychellit 185,- Singapore 205,- Somalia 135,- Sudan 190,- Surinam 200,- Sveitsi 290,- Syyria 250,- Taiwan 180,- Tansania 200,- Tanska 240,- Thaimaa 160,- Togo 180,- Tonga 135,- Trinidad ja Tobago 290,- Tshekkoslovakia 160,- Tunisia 190,- Turkki 190,- Uganda 200,- Unkari 165,- Uruguay 160,- Uusi-Seelanti 200,- Zaire 280,- Zimbabwe 155,- Maa, jota ei ole erikseen mainittu 150,- Päiväraha lasketaan matkavuorokausittain. Matkavuorokausi on 24 tuntia työmatkan alkamisesta tai edellisen matkavuorokauden päättymisestä. Päivärahan enimmäismäärä määräytyy sen maan tai alueen mukaan, missä matkavuorokausi ulkomailla päättyy. Jos matkavuorokausi päättyy laivalla tai lentokoneessa, määräytyy päiväraha sen maan tai alueen mukaan, josta laiva tai lentokone on viimeksi lähtenyt tai Suomesta lähdettäessä ensiksi saapuu. Suomeen palattaessa verovelvollisella on oikeus puoleen viimeksi päättyneeltä matkavuorokaudelta maksetusta ulkomaanpäivärahasta, jos työmatkaan käytetty aika ylittää viimeisen ulkomaan alueella tai sieltä lähteneessä laivassa tahi lentokoneessa päättyneen täyden matkavuorokauden yli kahdella tunnilla. Jos edellä tarkoitettu viimeisen täyden matkavuorokauden ylittävä aika on yli kymmenen tuntia, verovelvollisella on oikeus viimeksi päättyneeltä matkavuorokaudelta maksettuun ulkomaanpäivärahaan. Kotimaahan paluun jälkeen alkaneelta matkavuorokaudelta tai sen osalta maksettavan päivärahan enimmäismäärä määräytyy 10§:n mukaan. Jos ulkomaille tehty työmatka on kestänyt vähintään 10 tuntia, verovelvollisella on oikeus kysymyksessä olevaa maata varten vahvistettuun päivärahaan. Mikäli työmatkaan käytetty kokonaisaika jää alle 10 tunnin, verovelvollisella on oikeus kotimaan työmatkoja koskevien säännösten ja markkamäärien mukaiseen päivärahaan. Jos verovelvollinen on jonakin matkavuorokautena saanut ilmaisen tai matkalipun taikka hotellihuoneen hintaan sisältyneen ruoan, päivärahan enimmäismäärää alennetaan 50 prosentilla. Ilmaisella ruoalla tarkoitetaan ulkomaanpäivärahan kysymyksessä ollen kahta ilmaista ateriaa. Milloin työmatka työnantajan määräyksestä tehdään Suomen alueen ulkopuolelle siten, että työ tehdään Suomessa olevan työnantajan lukuun poikkeuksellisissa olosuhteissa ja verovelvollinen palaa yöksi Suomen alueelle eikä työmatkasta suoriteta 10§:n mukaista päivärahaa, työmatkasta suoritettavan korvauksen enimmäismäärä on 1 momentista poiketen 88 markkaa. Poiketen siitä, mitä 1 momentissa on määrätty, Kostamuksen alueella tehdystä työmatkasta suoritettavan päivärahan enimmäismäärä on 172 markkaa. 12 § Ateriakorvauksen maksaminen edellyttää, että työmatkasta ei suoriteta päivärahaa ja että verovelvollisella ei työn vuoksi ole mahdollisuutta ruokailutauon aikana aterioida tavanomaisella ruokailupaikallaan. Ateriakorvauksen enimmäismäärä on 32,50 markkaa. Jos verovelvollinen joutuu työmatkalla aterioimaan kaksi kertaa tavanomaisen ruokailupaikkansa ulkopuolella, eikä työmatkasta suoriteta päivärahaa, ateriakorvauksen enimmäismäärä on 65 markkaa. 13 § Työmatkasta päivärahan lisäksi suoritettavan majoittumiskorvauksen enimmäismäärä on majoitusliikkeen antaman tositteen tai muun luotettavan selvityksen mukainen määrä. 14 § Yömatkarahan suorittaminen edellyttää, että päivärahaan oikeuttavasta matkavuorokaudesta vähintään 4 tuntia on kello 21.00-07.00 välisenä aikana ja että työnantaja ei järjestä verovelvolliselle ilmaista majoitusta eikä suorita majoittumiskorvausta tai korvausta makuupaikasta. Yömatkarahan enimmäismäärä on 25 markkaa. 15 § Mitä edellä on määrätty matkakustannusten korvauksesta, sovelletaan tulo- ja varallisuusverolain 22§:n 1 momentin 8 a kohdassa tarkoitettuihin merityötuloa saaville verovelvollisille maksettuihin korvauksiin. 16 § Muiden kuin edellä mainittujen matkakustannusten korvausten osalta noudatetaan valtion kulloinkin virka- tai työmatkasta suorittamien matkakustannusten korvausten perusteita ja määriä. Helsingissä 3 päivänä joulukuuta 1987 Pääjohtaja Lauri Honkavaara Vs. verotussihteeri Eero Kuusisto