Valtioneuvoston päätös käynnistystuen maksamisesta nuorille viljelijöille Valtioneuvosto on maa- ja metsätalousministeriön esittelystä päättänyt: 1 §

1988 310/1988 Valtioneuvoston päätös käynnistystuen maksamisesta nuorille viljelijöille Valtioneuvosto on maa- ja metsätalousministeriön esittelystä päättänyt: 1 § Tämän päätöksen nojalla voidaan vuoden 1988 valtion tulo- ja menoarviossa varatun 135 000 000 markan rajoissa myöntää nuorille viljelijöille erityistä käynnistystukea. Määrärahaa saadaan käyttää myös käynnistystuen maksamiseen niille viljelijöille, jotka ovat hakeneet käynnistystukea ennen vuotta 1988, mutta joille määrärahan riittämättömyyden vuoksi tätä tukea ei voitu myöntää. 2 § Käynnistystukea voidaan myöntää ensimmäisen maatilansa alle 35-vuotiaana hankkineelle viljelijälle tai sellaisen yhteisesti alle 35-vuotiaina hankkineille viljelijöille. Milloin kuitenkin aviopuolisot ovat yhdessä hankkineet ensimmäisen maatilansa, otetaan ikärajaa harkittaessa huomioon puolisoista nuoremman ikä. Tuen myöntämisen edellytyksenä on, 1) että viljelijä tai viljelijät itse työhön osallistuen harjoittavat hankkimallaan maatilalla maataloutta, 2) että maatila on kooltaan ja sen rakennukset kunnoltaan ja kooltaan maatalousyrittäjien eläkelain 6 b§:n (1126/85) 1-3 momentin mukaiset ja 3) että muutoin maatilalaissa (188/77) ja maatila-asetuksessa (385/77) säädetyt edellytykset sisarosuuslainan myöntämiseen ovat olemassa. Maatilahallituksella on valta antaa määräyksiä niistä tulo- ja omaisuusrajoista, jotka ovat edellytyksenä tuen myöntämiselle sekä määräyksiä siitä, milloin on kysymys sellaisesta maatilalainsäädännössä tarkoitetusta maatilan pirstomisesta, joka on tuen myöntämisen esteenä. Sen estämättä, mitä 2 momentin 2 kohdassa on säädetty, voidaan maatilan koossa ottaa huomioon kaikki ne kyseiseen tilaan lisäalueeksi soveltuvat alueet, jotka viljelijä on saanut omistukseensa ennen maatilan omistusoikeuden saamista. Lisäksi voidaan ottaa huomioon myös ne lisäalueet, jotka viljelijä on saanut omistukseensa vuoden kuluessa maatilan omistusoikeuden saamisesta. Vaatimuksia maatilan vähimmäiskoosta ei sovelleta silloin, kun kysymys on maatilasta, jolla on harjoitettu yksinomaan tai pääasiallisesti erikoismaataloutta ja jolta viljelijä voi perheineen saada pääasiallisen toimeentulonsa. Maatilahallitus antaa viimeksi mainitun seikan osalta tarkemmat määräykset. 3 § Käynnistystuen suuruus on enintään 50 000 markkaa. Tukea voidaan suorittaa hyväksyttävien tositteiden tai kirjanpitoon perustuvien hakijan selvitysten sekä salaojitustyön hyväksytyn kustannusarvion perusteella jäljempänä mainittuihin tarkoituksiin seuraavasti: 1) maatilalain mukaan lainoituskelpoisen maatalousirtaimiston, siementen, siemenperunan ja lannoitteiden hankintaan sekä peltojen kalkitukseen ja salaojitustyöhön enintään 50 000 markkaa, kuitenkin ensinmainitun maatalousirtaimiston hankintaan enintään 10 000 markkaa; 2) sipulien, mukuloiden, taimien ja muun lisäysaineiston hankintaan tilalle, jolla jo ennestään on olennaisessa määrin harjoitettu kyseistä erikoistuotantoa, enintään 50 000 markkaa; 3) maatilan asuin- ja tuotantorakennuksen rakentamisesta, laajentamisesta tai peruskorjauksesta johtuvien kalliskorkoisten lainojen takaisinmaksuun korkoineen, ei kuitenkaan uuden kanalan rakentamista tai vanhan kanalan laajentamista koskevan lainan osalta, enintään 40 000 markkaa; sekä 4) talous- ja maksuvalmiussuunnitelman tai muun maatilan kehittämistä koskevan suunnitelman laatimiseen käytetyistä neuvontapalveluista aiheutuneiden kustannusten suorittamiseen enintään 2 000 markkaa. Mikäli 1 momentin 1, 2 tai 4 kohdassa mainittuun kohteeseen on myönnetty valtion tai muun yhteisön varoista muuta avustusta taikka valtion lainaa tai sellaista lainaa, jonka osalta valtio maksaa korkotukea, ei tämän päätöksen nojalla saa maksaa avustusta enempää, huomioon ottaen myös mitä käynnistystuen enimmäismäärästä tässä päätöksessä muutoin on säädetty, kuin että se yhdessä sanotun muun tuen kanssa kattaa kohteen hyväksyttävät kustannukset. Käynnistystukea saa 1 momentissa mainittuihin kohteisiin maksaa sinä vuonna, kun tuki on myönnetty, ja kolmena sitä seuraavana vuonna. Käynnistystukea maksettaessa hankintoja ja töiden kustannuksia tulee olla suoritettuna kulloinkin vähintään 1 000 markan määrä. 4 § Käynnistystuen suuruus on riippuvainen hankitusta maatilasta tai sen osasta maatalousirtaimistoineen rahana sekä poismaksettavina ja siirtyvinä velkoina sovitun vastikkeen ja kyseisen omaisuuden perintökaaren 25 luvun 2§:n mukaisen arvon, kuitenkin laskettuna elottoman irtaimiston osalta verotuksessa poistamattoman ja elollisen irtaimiston osalta käyvän arvon mukaan, keskinäisestä suhteesta seuraavasti: vastike / PK 25:2 arvo käynnistystuki enintään -0,45 25 000 mk 0,45-0,70 suhdeluvun alarajalla 25 000 mk, mistä tuki nousee tasaisesti ylärajalle 50 000 mk:aan 0,70-1,00 50 000 mk 1,00-1,75 suhdeluvun alarajalla 50 000 mk, mistä tuki alenee tasaisesti ylärajalle 25 000 mk:aan Mikäli 1 momentissa tarkoitettu suhdeluku on suurempi kuin 1,75, voidaan käynnistystukea myöntää vain, jos viljelijä ei ole hankkinut maatilaansa vanhemmiltaan tai jommalta kummalta heistä taikka heidän jommankumman kuoleman jälkeen suoritetun perinnönjaon tai osituksen yhteydessä. Käynnistystuen määrä on tällöin enintään 25 000 markkaa. Käynnistystukea ei kuitenkaan makseta, jos suhdeluku on suurempi kuin 3,

1. Käynnistystuki myönnetään täysinä viisinäsatoina markkoina. Käynnistystuen myöntämisen edellytyksenä muihin kuin 3 §:n 1 momentin 4 kohdassa mainittuun tarkoitukseen on lisäksi, että maatilan hankinnan ja tilan lähiajan välttämättömien investointien sekä tilan arvioitujen tulojen ja menojen pohjalta on laadittu maatilahallituksen tarkemmin määräämä maksuvalmiuslaskelma, jonka perusteella voidaan katsoa hakijalla olevan riittävät edellytykset selvitä sukupolvenvaihdoksen ja tilanpidon aiheuttamista kustannuksista. Maksuvalmiuslaskelmaa ei kuitenkaan tarvita, jos maatilasta tai sen osasta maatalousirtaimistoineen suoritettava vastike on enintään verotusarvon suuruinen. 5 § Edellytyksenä tuen myöntämiselle on, että hakemus tehdään yhden vuoden kuluessa maatilan omistusoikeuden saamisesta. Viljelijä, joka on hankkinut omistukseensa lisäalueen vuoden kuluessa maatilan omistusoikeuden saamisesta, saa jättää hakemuksen yhden vuoden kuluessa lisäalueen omistusoikeuden saamisesta. Hakemus on tehtävä maatilahallituksen hyväksymälle lomakkeelle ja siihen on liitettävä maatilahallituksen määräämät selvitykset. Hakemus on liitteineen jätettävä asianomaiselle maatalouspiirille tai sen kunnan maatalouslautakunnalle, jonka alueella maatilan talouskeskus sijaitsee. Hakemuksesta on hankittava tai siihen on liitettävä maatalouslautakunnan lausunto. 6 § Käynnistystuen myöntämisestä päättää asianomainen maatalouspiiri. Myöhästyneen hakemuksen perusteella ei käynnistystukea saa myöntää. Henkilölle, joka opiskelee maataloudellista tai muuta tutkintoa varten, eikä vakituisesti asu tilalla ja sitä viljele, voidaan myöntää käynnistystukea, mutta tuki saadaan maksaa vasta sen jälkeen, kun hakija on lopettanut opiskelunsa ja jäänyt tai siirtynyt tilalle asumaan, edellyttäen, että opiskeluaikaa ei ole jäljellä yli kahta vuotta. Tuen myöntämisen edellytyksenä on lisäksi, että henkilö on antanut kirjallisen sitoumuksen tilalle muuttamisesta ja viljelemisestä. Jos maatilan omistussuhteissa tuen myöntämisen jälkeen tapahtuu muutos omistajan kuoleman johdosta, voidaan suorittamatta oleva osa tuesta hakemuksesta maksaa uudelle omistajalle. 7 § Käynnistystuki voidaan periä osaksi tai kokonaan takaisin, jos 1) tukea on käytetty muuhun tarkoitukseen kuin mihin se on myönnetty, 2) tukea haettaessa on annettu olennaisessa kohdassa vääriä tietoja tai salattu tuen myöntämiseen olennaisesti vaikuttavia seikkoja, 3) tuen saaja ei ole noudattanut tukipäätöksessä asetettuja ehtoja, 4) tuen saaja ei ole viiden vuoden ajan tuen myöntämisestä lukien omatoimisesti viljellyt tilaa tai jos maatila on sanotun ajan kuluessa hänen toimestaan luovutettu toiselle henkilölle, mikäli menettelyn ei voida katsoa johtuneen sairaudesta tai muusta sen kaltaisesta syystä, taikka 5) maatila on viiden vuoden kuluessa tuen myöntämisestä maatilalain 4§:n 1 momentin ja 5§:n mukaan pirstottu. Takaisin perittävälle osalle tulee määrätä edellä 1 ja 2 kohdissa mainituissa tapauksissa tuen maksamisesta lukien vuotuista korkoa, joka vastaa Suomen Pankin kulloinkin perimää peruskorkoa lisättynä neljällä prosenttiyksiköllä, sekä 3-5 kohdissa mainituissa tapauksissa ehtojen noudattamatta jättämisestä, viljelyn lopettamisesta tai tilan luovuttamisesta taikka pirstomisesta lukien vuotuista korkoa, joka vastaa mainittua peruskorkoa lisättynä yhdellä prosenttiyksiköllä. Tuen takaisin perimisestä päättää maatalouspiiri. Milloin tuen saaja ei ole maksanut palautusta tai korkoa valtiolle määrättyyn eräpäivään mennessä, tuen saajan on maksettava valtiolle vuotuista viivästyskorkoa 16 prosenttia suoritettavalle määrälle eräpäivästä lukien. 8 § Tarkempia määräyksiä tämän päätöksen täytäntöönpanosta antaa maatilahallitus. 9 § Tämä päätös tulee voimaan 13 päivänä huhtikuuta
2. Helsingissä 7 päivänä huhtikuuta 1988 Ministeri Kaj Bärlund Erikoistutkija Seppo Hassinen