Laki kansainvälisluonteisiin sopimuksiin sovellettavasta laista Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään: 1 luku Soveltamisala 1 § Yleinen soveltamis

1988 466/1988 Laki kansainvälisluonteisiin sopimuksiin sovellettavasta laista Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään: 1 luku Soveltamisala 1 § Yleinen soveltamisala Tässä laissa säädetään, minkä valtion lain mukaan kansainvälisluonteisen yksityisoikeudellisen sopimuksen sopijapuolten keskinäistä suhdetta on arvosteltava (sovellettava laki). Sopimus on kansainvälisluonteinen, jos sillä on liittymiä useampaan kuin yhteen valtioon. Sopimusta ei pidetä kansainvälisluonteisena pelkästään sillä perusteella, että sopijapuolet ovat sopineet vieraan valtion lain soveltamisesta taikka sopimuksesta aiheutuvien erimielisyyksien ratkaisemisesta vieraan valtion tuomioistuimessa tai välimiesmenettelyssä vieraassa valtiossa. Yksipuolisista sitoumuksista on soveltuvin osin voimassa, mitä sopimuksista on säädetty. 2 § Poikkeukset ja toissijaisuus Tätä lakia ei sovelleta: 1) vekseleihin ja shekkeihin; 2) kuljetussopimuksiin; 3) sopimuksiin riitojen ratkaisemisesta välimiesmenettelyssä; eikä 4) oikeuspaikkaa koskeviin sopimuksiin. Tätä lakia ei myöskään sovelleta siltä osin kuin muussa laissa on toisin säädetty. 3 § Lain ulkopuolelle jäävät kysymykset Tämä laki ei koske: 1) sopijapuolen oikeustoimikelpoisuutta; 2) perhe- ja perintöoikeudellisia kysymyksiä; 3) yhteisö- ja säätiöoikeudellisia kysymyksiä; 4) sitä, onko edustajan tai toimielimen toiminta johtanut edustettavaa sitovaan sopimukseen; eikä 5) oikeudenkäynti- ja hallintomenettelyyn liittyviä kysymyksiä. 2 luku Yleiset lainvalintasäännökset 4 § Sopimus sovellettavasta laista Sopimukseen sovelletaan sen valtion lakia, josta sopijapuolet ovat sopineet (lakiviittaus). Lakiviittauksen on oltava nimenomainen tai sen on muuten käytävä riittävän selvästi ilmi sopimuksesta tai sopimukseen liittyvistä olosuhteista. Lakiviittaus voidaan tehdä sopimusta tehtäessä tai sen jälkeen ja sitä voidaan jälkeenpäin muuttaa. Alunperin pätevä sopimus ei tule myöhemmin tehdyn lakiviittauksen johdosta pätemättömäksi sillä perusteella, että sopimusta ei ole tehty uuden lakiviittauksen osoittaman lain edellyttämiä muotomääräyksiä noudattaen. Jälkeenpäin tehty tai muutettu lakiviittaus ei vaikuta muun henkilön kuin sopijapuolen asemaan. Muilta osin lakiviittauksen pätevyys määräytyy 7§:n mukaan. 5 § Sovellettava laki lakiviittauksen puuttuessa Jollei 4§:n mukaista lakiviittausta ole tehty, sovelletaan sen valtion lakia, johon sopimus kaikki olosuhteet huomioon ottaen läheisimmin liittyy. Jos jonkun sopijapuolen suoritus on sopimukselle luonteenomainen, katsotaan sopimuksen liittyvän läheisimmin siihen valtioon, jossa tällä sopijapuolella on liikepaikka. Mikäli sopimus kuitenkin yksittäistapauksessa kaikki olosuhteet huomioon ottaen selvästi liittyy läheisimmin muuhun valtioon, on sen lakia sovellettava. Jos sellainen osa sopimuksesta, joka voidaan siitä erottaa, liittyy läheisemmin muuhun valtioon kuin siihen, jonka lakia sopimukseen on 1 tai 2 momentin mukaan sovellettava, voidaan tähän osaan sopimusta erityisistä syistä soveltaa ensiksi mainitun valtion lakia. 6 § Sopimuksen muodon pätevyys Sopimus on muodoltaan pätevä, jos se täyttää sen valtion lain muotomääräykset, jossa molemmat sopijapuolet tai toinen heistä oli sopimuksen syntyessä taikka jonka lakia olisi sovellettava sopimukseen, jos se olisi pätevä. Jos sopimuksen on tehnyt sopijapuolen edustaja, edustajan olinpaikka on 1 momentin säännöstä sovellettaessa ratkaiseva. Yksipuolinen tahdonilmaisu, joka liittyy tehtyyn tai tekeillä olevaan sopimukseen, on muodoltaan pätevä, jos se täyttää sen valtion lain muotomääräykset, jossa tahdonilmaisu on annettu tai jonka lakia sovellettaisiin sopimukseen. 7 § Sopimuksen aineellinen pätevyys Sopimuksen tai sen ehdon pätevyys muuten kuin muodon osalta määräytyy sen lain mukaan, jota olisi sovellettava, jos sopimus tai ehto olisi pätevä. Sopijapuoli saa kuitenkin vedota siihen, ettei hänen käyttäytymisensä olisi johtanut sitovan sopimuksen tai ehdon syntymiseen sen valtion lain mukaan, jossa hänellä on liikepaikka, jos tämän kysymyksen ratkaiseminen 1 momentissa mainitun lain perusteella olisi olosuhteisiin nähden kohtuutonta. 8 § Oikeuksien siirto Jos oikeus siirretään toiselle, määräytyy siirtäjän ja siirronsaajan välinen suhde sen lain perusteella, jota tämän lain mukaan on sovellettava heidän väliseensä sopimukseen. Kysymykset siitä, 1) voidaanko oikeus siirtää; 2) mikä on velallisen ja siirronsaajan välinen suhde; 3) millä edellytyksillä siirtoon voidaan vedota velallista vastaan; sekä 4) ovatko velallisen velvoitteet lakanneet, ratkaistaan kuitenkin sen lain mukaan, jota sovelletaan velallisen ja alkuperäisen velkojan väliseen sopimukseen tai muuhun siirrettävän oikeuden perustana olevaan oikeusperusteeseen. 3 luku Lainvalinta eräissä tapauksissa 9 § Sopimus oikeudesta kiinteään omaisuuteen Sopimukseen, joka koskee oikeutta kiinteään omaisuuteen, sovelletaan sen valtion lakia, jossa omaisuus sijaitsee, jollei sopimus kaikki olosuhteet huomioon ottaen yksittäistapauksessa selvästi liity läheisemmin muuhun valtioon. Edellä 1 momentissa tarkoitettu sopimus on muodoltaan pätevä vain, jos se täyttää sellaiset sijaintivaltion lain pakottavat muotomääräykset, joita sanotun valtion lain mukaan on noudatettava, vaikka sopimuksella on liittymiä muihin valtioihin. 10 § Kuluttajasopimukset Jos sopijapuolta suojataan hänen elinkeinonharjoittajan kanssa tekemässään sopimuksessa kuluttajana sen valtion lain mukaan, jossa hänellä on kotipaikka, ja jos sopimus on syntynyt sen tuloksena, että kuluttajan sopijapuolena oleva elinkeinonharjoittaja tai tämän edustaja on markkinoinut tuotettaan sanotussa valtiossa, sovelletaan sopimukseen tämän valtion lakia. Sovellettavaa lakia ei voida syrjäyttää lakiviittauksin. Edellä 1 momentissa tarkoitetun sopimuksen muoto määräytyy kuluttajan kotipaikkavaltion lain mukaan, jollei 9§:n 2 momentista muuta johdu. Tätä pykälää ei sovelleta palvelus- eikä käyttösopimukseen, jonka mukaan palvelus suoritetaan tai käyttöoikeutta käytetään vain muualla kuin siinä valtiossa, jossa kuluttajalla on kotipaikka. 4 luku Erityiset säännökset 11 § Suomen oikeusjärjestyksen perusteet Jos vieraan valtion lain soveltaminen johtaisi Suomen oikeusjärjestyksen perusteiden vastaiseen tulokseen, on tältä osin sovellettava Suomen lakia. 12 § Suomen oikeuden pakottavat säännökset Sen estämättä, että sopimusta on arvosteltava vieraan valtion lain mukaan, voidaan siihen soveltaa sellaisia Suomen oikeuden pakottavia säännöksiä, joita niiden julkisoikeudellinen luonne taikka niihin muuten liittyvä tärkeä yleinen etu huomioon ottaen on katsottava tarkoitetun soveltaa sopimukseen muutoin sovellettavasta laista riippumatta. 13 § Liike- ja kotipaikka Liike- ja kotipaikalla tarkoitetaan sitä liike- tai kotipaikkaa, joka sopijapuolella oli, kun sopimus tehtiin. Jos sopijapuolella on liikepaikka kahdessa tai useammassa valtiossa, se liikepaikka on ratkaiseva, jolla on läheisin liittymä sopimukseen ja sen mukaiseen suoritukseen. Jollei sopijapuolella ole liikepaikkaa tai jollei sopimusta ole tehty sopijapuolen liiketoiminnassa, pidetään liikepaikan sijasta liittymänä sopijapuolena olevan luonnollisen henkilön kotipaikkaa ja oikeushenkilön päähallinnon sijaintipaikkaa. 14 § Vieraan valtion lainvalintasäännöt Jos tämän lain mukaan on sovellettava vieraan valtion lakia, ei sovelleta sanotun valtion lainvalintasääntöjä. 15 § Liittovaltiojärjestelmät Jos valtion eri alueilla on kussakin voimassa omat sopimusoikeudelliset säännöstönsä, rinnastetaan tällainen alue sovellettavaa lakia määrättäessä valtioon. 16 § Voimaantulosäännös Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1988. Lakia sovelletaan sopimuksiin, jotka on tehty lain voimaantulon jälkeen. Hallituksen esitys 44/87 Lakivaliok. miet. 2/88 Suuren valiok. miet. 28/88 Helsingissä 27 päivänä toukokuuta 1988 Tasavallan Presidentti Mauno Koivisto Oikeusministeri Matti Louekoski