← Suomi

Laki tieliikennelain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan 3 päivänä huhtikuuta 1981 annetun tieliikennelain ( 267/81 ) 70§:n otsikk

1988 57/1988 Laki tieliikennelain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan 3 päivänä huhtikuuta 1981 annetun tieliikennelain ( 267/81 ) 70§:n otsikko ja 1 momentti sekä lisätään 70§:ään uusi 2 momentti, jolloin nykyinen 2 ja 3 momentti siirtyvät 3 ja 4 momentiksi, ja uusi 5 momentti sekä lakiin uusi 70 a§ seuraavasti: 70 § Ajokortin myöntäminen ja uudistaminen. Ajokortin ehdot Auton kuljettamiseen oikeuttava ajokortti myönnetään hakijalle, joka täyttää 69§:ssä säädetyt vaatimukset, kahdeksi vuodeksi. Hakijalle, jolla on ollut tällainen ajokortti vähintään kuusi kuukautta ja joka on saanut säädetyn lisäopetuksen, myönnetään ajokortti määräajaksi, joka päättyy ajokortin haltijan täyttäessä 70 vuotta, 65 vuotta täyttäneelle henkilölle kuitenkin viideksi vuodeksi. Linja-auton ja raskaan ajoneuvoyhdistelmän kuljettamiseen oikeuttavan ajokortin voimassaolo päättyy kuitenkin aina ajokortin haltijan täyttäessä 70 vuotta. Muu kuin auton kuljettamiseen oikeuttava ajokortti myönnetään määräajaksi, joka päättyy ajokortin haltijan täyttäessä 70 vuotta, 65 vuotta täyttäneelle henkilölle kuitenkin viideksi vuodeksi. Asetuksella voidaan säätää poikkeuksia 1 momentissa tarkoitetusta lisäopetusvaatimuksesta. 70 a § Ajoharjoitteluradat Kuljettajaopetuksen antamista varten tarpeellisten ajoharjoitteluratojen perustamis- ja käyttökustannuksiin voidaan harkinnan mukaan myöntää valtionavustusta. Avustusta on haettava liikenneministeriöltä. Ajoharjoitteluradat hyväksyy autorekisterikeskus. Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1988 lukuunottamatta 70 §:ää, joka tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 1989. Hallituksen esitys 122/87 Liikennevaliok. miet. 3/87 Suuren valiok. miet. 121/87 Helsingissä 22 päivänä tammikuuta 1988 Tasavallan Presidentti MAUNO KOIVISTO Liikenneministeri Pekka Vennamo

🔗 Viralliseen lähteeseen

Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.