← Suomi

Maa- ja metsätalousministeriön päätös maatilakiinteistöjen energia-avustuksista annetun maa- ja metsätalousministeriön päätöksen muuttamisesta Maa- ja

1989 127/1989 Maa- ja metsätalousministeriön päätös maatilakiinteistöjen energia-avustuksista annetun maa- ja metsätalousministeriön päätöksen muuttamisesta Maa- ja metsätalousministeriö on muuttanut maatilakiinteistöjen energia-avustuksista 22 päivänä joulukuuta 1981 antamansa päätöksen ( 963/81 ) 4, 6 ja 7§:n, sellaisina kuin niistä 6 ja 7§ ovat 1 päivänä kesäkuuta 1984 annetussa päätöksessä (421/84), näin kuuluviksi: 4 § Avustuksen suuruus on enintään 15 prosenttia hankkeen hyväksyttävien kokonaiskustannusten määrästä, johon saadaan sisällyttää suunnittelu- ja kuljetuskustannukset sekä oman työn osuus. Lämmitysjärjestelmään kuuluviksi katsotaan avustusta myönnettäessä kattilahuone polttoainevarastoineen, lämmityslaitteisto siihen kiinteästi liittyvine polttoaineen käsittely-, kuljetus- ja syöttölaitteineen sekä lämpökanaalit. Muuta kuin kotimaista polttoainetta käyttävän lämmitysjärjestelmän lisäksi rakennettavia asuinrakennuksen huoneuuneja, takkoja, leivinuuneja ja saunankiukaita ei kuitenkaan lueta lämmitysjärjestelmään kuuluviksi. Tässä päätöksessä tarkoitetun avustuksen sekä samaan tarkoitukseen myönnetyn muun avustuksen, valtion varoista myönnetyn lainan tai sellaisen lainan, jonka osalta valtio maksaa korkohyvitystä, yhteismäärä saa kuitenkin olla enintään 75 prosenttia hankkeen hyväksyttävien kokonaiskustannusten määrästä. 6 § Avustushakemus on laadittava maatilahallituksen hyväksymälle lomakkeelle ja siihen on liitettävä maatalouspiirin hyväksymä hankkeen kustannusarvio ja rakennusselostus, rakennuspiirustukset, kunnan rakennustarkastajan lausunto, hakijan verotodistus viimeksi toimitetusta verotuksesta sekä jäljennös viimeksi annetun veroilmoituksen lomakkeen 2 etusivusta ja maatilan omistusselvitys. Jos samaan tarkoitukseen haetaan maatilalain (188/77) mukaista asunto- tai rakentamislainaa, on tästä mainittava hakemuksessa. Avustushakemus liitteineen on toimitettava kunkin vuoden maaliskuun 15 päivään mennessä asianomaisen kunnan maataloussihteerille tai, jos kunnassa ei sellaista ole, maatalouslautakunnan puheenjohtajalle, jonka on toimitettava hakemukset lausunnollaan varustettuna maatalouspiirille maaliskuun 31 päivään mennessä. Avustuksen myöntämisesta päättää maatalouspiiri. 7 § Lämmitysjärjestelmän rakentamis- tai uusimistyötä, jota varten avustusta haetaan, ei saa aloittaa ennen kuin työtä koskeva suunnitelma ja kustannusarvio on maatalouspiirissä hyväksytty ja avustushakemus tehty. Työ, jota varten avustus on myönnetty, on suoritettava loppuun kahden vuoden kuluessa avustuksen myöntämisestä. Erityisistä syistä maatalouspiiri voi ennen sanotun määräajan umpeenkulumista tehdystä hakemuksesta pidentää määräaikaa enintään yhdellä vuodella. Avustus maksetaan hankkeen tultua hyväksytyn suunnitelman ja kustannusarvion mukaisesti suoritetuksi ja kunnan rakennustarkastajan annettua siitä lausuntonsa. Maksatusta on haettava maatalouspiirin määräämässä ajassa työn tultua suoritetuksi, kuitenkin viimeistään avustuksen myöntövuotta seuraavan kolmannen vuoden joulukuun 15 päivänä. Avustuksen maksaa maatalouspiiri. Avustuksen myöntämisestä, käyttämisestä, maksamisesta ja käytön valvonnasta on muutoin voimassa, mitä valtioneuvoston päätöksessä valtionavustuksia koskeviksi yleismääräyksiksi (490/65) on erikseen määrätty. Tämä päätös tulee voimaan 15 päivänä helmikuuta 1989. Sitä sovelletaan sanottuna päivänä tai sen jälkeen tehtyihin hakemuksiin. Poiketen siitä, mitä 6§:n 2 momentissa on määrätty, avustushakemus liitteineen voidaan toimittaa vuonna 1989 maaliskuun 31 päivään mennessä asianomaiselle maataloussihteerille tai maatalouslautakunnan puheenjohtajalle, jonka on toimitettava hakemukset lausunnollaan varustettuna maatalouspiirille seuraavan huhtikuun 15 päivään mennessä. Helsingissä 10 päivänä helmikuuta 1989 Maa- ja metsätalousministeri Toivo T. Pohjola Ylitarkastaja Kari Liskola

🔗 Viralliseen lähteeseen

Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.