Valtioneuvoston päätös vuonna 1989 tehtävistä kananmunatuotannon vähentämissopimuksista Valtioneuvosto on maataloustuotannon ohjaamisesta ja tasapaino

1989 412/1989 Valtioneuvoston päätös vuonna 1989 tehtävistä kananmunatuotannon vähentämissopimuksista Valtioneuvosto on maataloustuotannon ohjaamisesta ja tasapainottamisesta 21 päivänä tammikuuta 1983 annetun lain (81/83) 2§:n 2 momentin, 7§:n 1 momentin, 16§:n 2 ja 4 momentin ja 18§:n sekä maataloustuotannon ohjaamisesta ja tasapainottamisesta 11 päivänä helmikuuta 1983 annetun asetuksen (156/83) 1§:n 1 ja 3 momentin nojalla, sellaisena kuin niistä ovat lain 2§:n 2 momentti 9 päivänä tammikuuta 1987 annetussa laissa (2/87), 7§:n 1 momentti 31 päivänä joulukuuta 1987 annetussa laissa (1335/87), 16§:n 2 momentti 31 päivänä joulukuuta 1985 annetussa laissa (1084/85) ja 18§ 13 päivänä tammikuuta 1984 annetussa laissa (16/84) sekä asetuksen 1§:n 1 momentti 15 päivänä tammikuuta 1988 annetussa asetuksessa (17/88) ja 1§:n 3 momentti 30 päivänä huhtikuuta 1986 annetussa asetuksessa (315/86), >maa- ja metsätalousministeriön esittelystä päättänyt: 1§ Vuoden 1989 heinä-elokuun aikana saadaan tehdä maataloustuotannon ohjaamisesta ja tasapainottamisesta annetun lain (tuotannonohjaamislain) 2§:n mukaisia sellaisia määräaikaisia kotieläintuotannon vähentämissopimuksia, jotka koskevat yksinomaan tilan kananmunatuotannon vähentämistä. Siinä tapauksessa, että kananmunatuotannon vähentämissopimusta ei ole voitu muutoksenhaun johdosta tehdä sanottuna aikana, voidaan sopimus, sikäli kuin tarkoitukseen riittää varoja, tehdä vielä vuoden 1989 syys-joulukuun aikana. Kananmunatuotannon vähentämissopimuksen viljelijän kanssa tekee asianomaisen kunnan maatalouslautakunta. 2§ Kananmunatuotannon vähentämissopimuksen sopimuskausi on viisi vuotta kanojen teurastamisajankohtaa seuraavan kuukauden alusta lukien. Kaikki kanat on poistettava tuotannosta myymällä ne teuraiksi vuoden 1989 lokakuun loppuun mennessä tai, mikäli tämä muutoksenhaun johdosta ei ole mahdollista, viimeistään seuraavan kalenterikuukauden kuluessa siitä päivästä lukien, jolloin vähentämissopimusta koskeva päätös on saanut lainvoiman. Sopimuksen perusteella viljelijä sitoutuu myös luopumaan oikeudesta kananmunien lisähintaan pysyvästi siten, että oikeutta tähän lisähintaan ei ole myöskään silloin, kun tuotanto-oikeus siirtyy sopimuksentekijän jälkeen. Sopimukseen on otettava maininta poistettavien kanojen määrästä. Edellä 1 momentissa mainitun sitoumuksen vaikutuksesta tuottajalle vahvistettuun tuotantokiintiöön on voimassa, mitä kananmunien lisähinnasta annetun valtioneuvoston päätöksen 4§:n 3 momentissa (413/89) on säädetty. 3§ Edellytyksenä kananmunatuotannon vähentämissopimuksen tekemiselle on, että viljelijällä on hakemusta jättäessään tuotannossa vähintään 100 kanaa. Sopimusta ei voi tehdä viljelijä, jolla on kuuden kuukauden aikana ennen sopimuksen tekemistä ollut voimassa tuotannonohjaamislain mukainen kananmunatuotannon vähentämistä koskeva sopimus. 4§ Vähentämissopimusta koskeva hakemus on toimitettava maatalouslautakunnalle viimeistään 30 päivänä kesäkuuta

1. Sopimuksen perusteella viljelijälle maksetaan korvausta 110 markkaa teurastettua kanaa kohti enintään sopimuksessa mainitulta kanamäärältä edellyttäen, että sopimuksiin käytettävissä olevat varat riittävät tämän suuruisen korvauksen maksamiseen. Korvausta maksetaan kuitenkin enintään siltä kanamäärältä, mikä saadaan, kun tuottajan vuonna 1987 tai 1988 myymä kananmunien lisähinnasta annetun valtioneuvoston päätöksen (1034/87) 6§:n 1 momentissa tarkoitettu munamäärä, sen mukaan kumpi niistä on suurempi, jaetaan luvulla
2. Sen varalta, etteivät varat riitä edellä mainitun suuruisen korvauksen maksamiseen, viljelijän on hakemusta tehdessään ilmoitettava se alin vastaava hinta, josta hän on valmis sopimuksen tekemään. Hinta on ilmoitettava yhden markan tarkkuudella. Korvaus, jonka maatilahallitus vahvistaa, maksetaan tässä tapauksessa sen ylimmän hinnan mukaan, johon käytettävissä olevat varat riittävät, ja sopimuksia tehdään tällöin vain niiden viljelijöiden kanssa, joiden ilmoittama hinta on maatilahallituksen määräämä ylin hinta tai sitä alempi. Korvaus maksetaan kaikille saman suuruisena. Oikeushenkilölle korvaus maksetaan kuitenkin 20 prosentilla alennettuna. Maatilahallituksen tulee vahvistaa 2 momentissa tarkoitettu korvaus saatuaan maatalouslautakunnilta määräämänsä tiedot tehdyistä hakemuksista. Maatilahallituksen tulee varata osa käytettävissä olevista varoista muutoksenhaun johdosta tehtäviin sopimuksiin. 5§ Mikäli kesäkuun loppuun 1989 mennessä jätettyjen hyväksymiskelpoisten hakemusten perusteella eri alueilla 4§:n nojalla maksettavaksi tulevat yhteenlasketut korvausmäärät alittavat sopimuksen tekemiseen käytettävissä olevien varojen yhteismäärän vähintään 1 miljoonalla markalla, hakemus voidaan toimittaa vielä 31 päivään heinäkuuta 1989 mennessä. Korvauksen suuruuden ja sen määräytymisen sekä hakemuksen tekemiseen liittyvän ilmoitusmenettelyn osalta noudatetaan tällöin, mitä 4§:ssä on määrätty. 6§ Maatalouslautakunta maksaa korvauksen kolmen kuukauden kuluessa sopimuskauden alkamisesta. Edellytyksenä korvauksen maksamiselle on, että viljelijä toimittaa maatalouslautakunnalle teurastamon antaman todistuksen, mistä ilmenevät päivämäärät, milloin kanat on poistettu tuotannosta ja teurastettu, ja kanojen lukumäärä. Todistus on toimitettava viimeistään kuukauden kuluttua kanojen poistamispäivästä lukien. Välittäjän kautta taikka ennen hakemuksen tekemistä tuotannosta poistetuista kanoista ei makseta korvausta. 7§ Maatilahallitus määrää tarvittaessa maatalouspiireille 4§:n 1 momentissa ja 5§:ssä mainittujen hakuaikojen päätyttyä kiintiöt, joiden puitteissa sopimuksia voidaan tehdä. Maatalouspiirit määräävät kiintiöt edelleen maatalouslautakunnille. Maatilahallitus voi tarvittaessa muuttaa kiintiöitä ottaen huomioon hyväksymiskelpoisten hakemusten perusteella eri alueilla maksettavaksi tulevat korvausmäärät. 8§ Tarkempia määräyksiä tämän päätöksen täytäntöönpanosta antaa maatilahallitus. 9§ Tämä päätös tulee voimaan 17 päivänä toukokuuta
3. Helsingissä 11 päivänä toukokuuta 1989 Maa- ja metsätalousministeri Toivo T. Pohjala Erikoistutkija Esko Juvonen