1989 951/1989 Julistus neljästä kiitos-, katumus- ja rukouspäivästä, jotka on koko maassa juhlallisesti vietettävä vuonna 1990 Rukous on ollut kansakuntien elämässä ja historian eri vaiheissa merkityksellinen. Se ilmaisee kansakunnan turvautumista Jumalaan ja kiitollisuutta tärkeinä hetkinä. Rukouspäiviä on vietetty maassamme yli seitsemänsataa vuotta. Kun toisen vuosituhannen viimeinen vuosikymmen nyt alkaa, on aiheellista korostaa, että rukous on tärkeä myös tänään niin hyvin yksityisen ihmisen kuin kirkon ja kansakunnankin elämässä. Rukous auttaa ihmistä henkiseen rakentumiseen ja kasvuun sellaisessakin ympäristössä, jossa taloudelliset ja muut aineelliset arvot ovat määräävinä tekijöinä. Yksityisen ihmisen rukous on turvautumista Jumalaan. Se on myös rakkauden ilmenemismuoto. Rakkaus antaa rukoukselle suunnan ja pyrkii toimimaan inhimillisen hädän poistamiseksi. Nämä kaikki liittyvät yhteen Raamatun sanoissa: ''Turvaa Herraan ja tee sitä, mikä hyvä on, asu maassa ja noudata totuutta; silloin sinulla on ilo Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämesi halajaa'' (Ps 37: 3-4). Kirkon rukous seurakunnissa kutsuu kaikki kristityt yhteiseen rukousvartioon, joka ohjaa ja kasvattaa rikkaaseen rukouselämään. Tälle on ominaista kiitos ja ylistys, anomus ja tunnustus. Erityisesti se ottaa huomioon ne ihmiset ja ihmisryhmät, jotka elävät vaikeuksissa ja ahdistuksessa. Kristittyjen yhteinen rukous kiteytyy Isä meidän -rukoukseen. Siinä ilmaistaan yhteisen rukouksen perimmäinen tavoite, tunnustuksen antaminen Jumalalle ja kiitoksen antaminen hänelle, jolta kaikki hyvä tulee. Kansakunnan yhteinen rukous saa ilmaisunsa siinä rakentamistyössä, joka tunnustaa kristillisten elämänarvojen merkityksen koko kansan elämälle. Näin rukous antaa henkisiä suuntaviivoja kansamme kehitykselle. Koko kansan viettämien rukouspäivien aiheissa pidetään myös esillä sellaisia asioita, jotka vaativat yhteistä huolenpitoa. Kun kansamme valmistautuu seuraavalle vuosituhannelle, rukous on samalla vetoomus nykyistä yksinkertaisemman, terveemmän ja yhteisvastuullisemman elämäntavan puolesta. Hallitus on päättänyt vanhaa kristillistä tapaa noudattaen, että vuonna 1990 on vietettävä neljänä sunnuntaina yleistä kiitos-, katumus- ja rukouspäivää, nimittäin tammikuun 21 päivänä, toukokuun 13 päivänä, heinäkuun 22 päivänä ja syyskuun 23 päivänä, sekä määrännyt näiden rukouspäivien saarnojen aiheiksi oheiset tekstit. Tasavallan kansalaisia kehotetaan ottamaan osaa näihin yhteisiin jumalanpalveluksiin sekä syventymään myös kodeissa kristinuskon iankaikkisiin totuuksiin. Kaikkien asianomaisten velvollisuus on tiedottaa tästä päätöksestä ja valvoa sen noudattamista. Helsingissä 30 päivänä lokakuuta 1989 Tasavallan Presidentti Mauno Koivisto Opetusministeri Christoffer Taxell Rukouspäivien tekstit 1990
Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.