Verohallituksen päätös vuonna 1991 verosta vapaaksi katsottavien matkakustannusten korvausten perusteista ja määristä Verohallitus on 29 päivänä joulu

1990 1394/1990 Verohallituksen päätös vuonna 1991 verosta vapaaksi katsottavien matkakustannusten korvausten perusteista ja määristä Verohallitus on 29 päivänä joulukuuta 1988 annetun tulo- ja varallisuusverolain (1240/88) 50§:n 1 momentin, sellaisena kuin se on laissa (1343/90), 51§:n 2 momentin ja Kostamuksen alueella tapahtuvan toiminnan aiheuttamista poikkeuksista verolainsäädäntöön 16 päivänä joulukuuta 1977 annetun lain (943/77) 5§:n nojalla, sellaisena kuin se on 22 päivänä joulukuuta 1978 annetussa laissa (1036/78), määrännyt vuodelta 1991 toimitettavassa verotuksessa verosta vapaaksi katsottavien matkakustannusten korvausten perusteet ja määrät seuraavasti: 1 § Matkakustannuksia ovat verovelvolliselle Suomessa tai ulkomailla tehdystä työmatkasta aiheutuneet kustannukset. 2 § Työmatkalla tarkoitetaan matkaa, jonka palkansaaja tilapäisesti tekee työhön kuuluvien tehtävien suorittamiseksi erityiselle työntekemispaikalle varsinaisen työpaikan ulkopuolelle. Mikäli palkansaajalla työn luonteen vuoksi ei ole varsinaista työpaikkaa, työmatkana pidetään matkaa, jonka palkansaaja tilapäisesti tekee työn suorittamiseksi asunnoltaan erityiselle työntekemispaikalle. Työmatkana ei pidetä palkansaajan asunnon ja varsinaisen työpaikan välistä matkaa eikä työkomennuksen kestäessä tehtyjä viikonloppu- ja muita vastaavia matkoja asunnon ja erityisen työntekemispaikan välillä. Aloilla, joilla erityistä työntekemispaikkaa alalle tunnusomaisen työn lyhytaikaisuuden vuoksi joudutaan usein vaihtamaan, pidetään päivittäistä asunnon ja erityisen työntekemispaikan välistä matkaa vain 5, 6 ja 7§:ssä tarkoitettuun matkustamiskustannusten korvaukseen oikeuttavana matkana, jos palkansaajalla ei ole varsinaista työpaikkaa. Palkansaaja on kuitenkin oikeutettu myös 12§:ssä tarkoitettuun ateriakorvaukseen, jos hänellä ei ole tilaisuutta varsinaiseen työnantajan järjestämään työpaikkaruokailuun erityisellä työntekemispaikalla tai sen välittömässä läheisyydessä. 3 § Varsinaisella työpaikalla tarkoitetaan paikkaa, jossa palkansaaja vakituisesti työskentelee. Jos palkansaajalla työn liikkuvuuden vuoksi ei ole paikkaa, jossa hän vakituisesti työskentelee, pidetään varsinaisena työpaikkana paikkaa, josta hän hakee työmääräykset, säilyttää työssä käyttämiään asusteita, työvälineitä tai työaineita, tai muuta työn tekemisen kannalta vastaavaa paikkaa. 4 § Matkavuorokaudella tarkoitetaan enintään 24 tunnin pituista ajanjaksoa, joka alkaa palkansaajan lähtiessä työmatkalle työpaikaltaan tai asunnoltaan. Matkavuorokausi päättyy palkansaajan palatessa työmatkalta työpaikalleen tai asunnolleen. 5 § Työmatkasta suoritettavalla matkustamiskustannusten korvauksella tarkoitetaan korvausta matka-, paikka- ja makuupaikkalipuista sekä muista niihin verrattavista välttämättömistä varsinaiseen matkustamiseen kuuluvista maksuista. Matkustamiskustannusten korvauksena pidetään myös korvausta työvälineiden ja muiden sellaisten esineiden kuljetuksesta, joita palkansaajan on pidettävä mukanaan. 6 § Palkansaajan muulla kuin omistamallaan tai hallitsemallaan kulkuneuvolla tekemästä työmatkasta suoritettavan matkustamiskustannusten korvauksen enimmäismäärä on liikenteenharjoittajan antaman tositteen tai muun luotettavan selvityksen mukainen määrä, jonka palkansaaja osoittaa matkustamiskustannuksista suorittaneensa. 7 § Palkansaajan omistamallaan tai hallitsemallaan kulkuneuvolla tekemästä työmatkasta suoritettavien matkustamiskustannusten korvausten enimmäismäärät ovat: kulkuneuvo korvauksen enimmäismäärä auto 144 penniä kilometriltä, jota korotetaan - 14 penniä kilometriltä perävaunun kuljettamisesta autoon kiinnitettynä - 30 penniä kilometriltä silloin, kun työn suorittaminen edellyttää asuntovaunun kuljettamista autoon kiinnitettynä - 75 penniä kilometriltä silloin, kun työn suorittaminen edellyttää taukotuvan kuljettamista autoon kiinnitettynä - 4 penniä kilometriltä sellaisista autossa kuljetettavista koneista tai muista esineistä, joiden paino ylittää 80 kiloa tai joiden koko on suuri - 4 penniä kilometriltä, jos palkansaaja työhönsä kuuluvien tehtävien vuoksi kuljettaa autossa koiraa - 15 penniä kilometriltä silloin, kun työn suorittaminen edellyttää liikkumista autolla metsäautotiellä tai muulta liikenteeltä suljetulla tienrakennustyömaalla, kyseisten kilometrien osalta moottorivene 160 penniä kilometriltä moottorikelkka 104 penniä kilometriltä moottoripyörä 85 penniä kilometriltä moottoripolkupyörä 61 penniä kilometriltä muu kulkuneuvo 33 penniä kilometriltä Jos palkansaajan omistamassa tai hallitsemassa kulkuneuvossa matkustaa muita henkilöitä, joiden kuljetus on työnantajan asiana, korotetaan 1 momentissa tarkoitettujen korvausten enimmäismääriä 4 penniä kilometriltä kutakin mukana seuraavaa henkilöä kohden. Jos palkansaaja, jolla on verohallituksen luontoisetujen laskentaperusteita koskevassa päätöksessä tarkoitettu auton käyttöetu, käyttää tällaista autoa työmatkan suorittamiseen ja maksaa itse tästä matkasta aiheutuvat polttoainekulut, hänelle korvattavien polttoainekulujen enimmäismäärät ovat seuraavat: auton moottorin sylinteritilavuus korvauksen enimmäismäärä enintään 1300 cm 3 38 penniä/kilometri enintään 1600 cm 3 43 penniä/kilometri enintään 2000 cm 3 47 penniä/kilometri yli 2000 cm 3 57 penniä/kilometri 8 § Päivärahalla tarkoitetaan korvausta kohtuullisesta ruokailu- ja muiden elinkustannusten lisäyksestä, joka palkansaajalle aiheutuu työmatkasta. Päivärahaan ei lueta matkustamisesta eikä majoittumisesta suoritettavaa korvausta. 9 § Päivärahan suorittaminen edellyttää, että erityinen työntekemispaikka on yli 15 kilometrin etäisyydellä joko palkansaajan varsinaisesta työpaikasta tai asunnosta, riippuen siitä, kummasta matka on tehty. Erityisen työntekemispaikan on lisäksi oltava yli 5 kilometrin etäisyydellä sekä varsinaisesta työpaikasta että asunnosta. 10 § Työmatkan kestoajasta riippuen päivärahan enimmäismäärät ovat: työmatkan kestoaika päivärahan enimmäismäärä yli 6 tuntia (osapäiväraha) 69,50 yli 10 tuntia (kokopäiväraha) 157,- kun matkaan käytetty aika ylittää viimeisen täyden matkavuorokauden -vähintään 2 tunnilla 69,50 -yli 6 tunnilla 157,- > Jos palkansaaja jonakin matkavuorokautena saa ilmaisen tai matkalipun hintaan sisältyneen ruoan, päivärahan enimmäismäärä on puolet 1 momentin mukaisista määristä. Ilmaisella ruoalla tarkoitetaan kokopäivärahan kysymyksessä ollen kahta ja osapäivärahan kysymyksessä ollen yhtä ilmaista ateriaa. 11 § Ulkomailla tehdystä työmatkasta suoritettavien päivärahojen enimmäismäärät ovat: maa tai alue päivärahan enimmäismäärä Afganistan 250,- Alankomaat 270,- Alankomaiden Antillit 210,- Albania 120,- Algeria 260,- Amerikan yhdysvallat 260,- Andorra 190,- Angola 300,- Arabiemiraattien liitto 290,- Argentiina 210,- Australia 270,- Bahamasaaret 290,- Bahrain 225,- Bangladesh 130,- Barbados 260,- Belgia 290,- Belize 200,- Benin 210,- Bermuda 300,- Bolivia 125,- Botswana 145,- Brasilia 240,- Brunei 240,- Bulgaria 220,- Burkina Faso 200,- Costa Rica 140,- Djibouti 230,- Dominica 190,- Dominikaaninen tasavalta 210,- Ecuador 125,- El Salvador 180,- Espanja 290,- Etiopia 140,- Fidži 170,- Filippiinit 200,- Gabon 290,- Gambia 140,- Ghana 200,- Grenada 230,- Grönlanti 280,- Guadeloupe 240,- Guatemala 160,- Guinea 290,- Guinea-Bissau 190,- Guyana 190,- Haiti 210,- Hongkong 220,- Indonesia 190,- Intia 135,- Irak 370,- Iran 470,- Irlanti 250,- Islanti 360,- Iso-Britannia 270,- Israel 260,- Italia 300,- Itävalta 280,- Jamaika 230,- Japani 410,- Jemen 180,- Jordania 200,- Jugoslavia 210,- Kamerun 260,- Kanada 220,- Kanarian saaret 220,- Keski-Afrikan tasavalta 260,- Kiina 220,- Kolumbia 125,- Komorit 190,- Kongo 270,- Korean demokraattinen kansantasavalta 180,- Korean tasavalta 385,- Kreikka 190,- Kuwait 250,- Kypros 160,- Laos 120,- Lesotho 140,- Liberia 280,- Libya 290,- Liechtenstein 250,- Luxemburg 300,- Macao 180,- Madagascar 140,- Malawi 120,- Malesia 180,- Malediivit 125,- Mali 220,- Malta 220,- Marokko 250,- Martinique 260,- Mauretania 170,- Mauritius 190,- Meksiko 180,- Monaco 300,- Mongolia 190,- Mosambik 130,- Myanmar 125,- Nepal 125,- Neuvostoliitto 200,- Nicaragua 180,- Niger 250,- Nigeria 125,- Norja 290,- Norsunluurannikko 230,- Oman 200,- Pakistan 130,- Panama 160,- Papua - Uusi Guinea 180,- Paraquay 140,- Portugali 210,- Puola 120,- Qatar 200,- Ranska 290,- Romania 180,- Ruanda 170,- Ruotsi 290,- Saksa 240,- Salomonsaaret 130,- Sambia 140,- Samoa 140,- Sao Tome ja Principe 200,- Saudi-Arabia 270,- Senegal 260,- Seychellit 240,- Sierra Leone 140,- Singapore 210,- Somalia 130,- Sri Lanka 135,- St. Lucia 270,- Sudan 230,- Surinam 300,- Swazimaa 130,- Sveitsi 290,- Syyria 210,- Taiwan 190,- Tansania 130,- Tanska 280,- Thaimaa 190,- Togo 220,- Tonga 145,- Tshekkoslovakia 160,- Tunisia 170,- Turkki 180,- Uganda 240,- Unkari 220,- Uruguay 140,- Uusi-Seelanti 220,- Vanuatu 140,- Venezuela 160,- Vietnam 140,- Zaire 200,- Zimbabwe 140,- Maa, jota ei ole erikseen mainittu 150,- Päiväraha lasketaan matkavuorokausittain. Matkavuorokausi on 24 tuntia työmatkan alkamisesta tai edellisen matkavuorokauden päättymisestä. Päivärahan enimmäismäärä määräytyy sen maan tai alueen mukaan, missä matkavuorokausi ulkomailla päättyy. Jos matkavuorokausi päättyy laivalla tai lentokoneessa, määräytyy päiväraha sen maan tai alueen mukaan, josta laiva tai lentokone on viimeksi lähtenyt tai jonne se Suomesta lähdettäessä ensiksi saapuu. Suomeen palattaessa palkansaajalla on oikeus puoleen viimeksi päättyneeltä matkavuorokaudelta maksetusta ulkomaanpäivärahasta, jos työmatkaan käytetty aika ylittää viimeisen ulkomaan alueella tai sieltä lähteneessä laivassa tai lentokoneessa päättyneen täyden matkavuorokauden yli kahdella tunnilla. Jos työmatkaan käytetty aika ylittää viimeisen ulkomaan alueella tai sieltä lähteneessä laivassa tai lentokoneessa päättyneen täyden matkavuorokauden yli kymmenellä tunnilla, palkansaajalla on oikeus viimeksi päättyneeltä matkavuorokaudelta maksettuun ulkomaanpäivärahaan. Kotimaahan paluun jälkeen alkaneelta matkavuorokaudelta tai sen osalta maksettavan päivärahan enimmäismäärä määräytyy 10§:n mukaan. Palkansaajalla on oikeus kysymyksessä olevaa maata varten vahvistettuun päivärahaan, jos ulkomaille tehty työmatka on kestänyt vähintään 10 tuntia. Mikäli työmatkaan käytetty kokonaisaika jää alle 10 tunnin, suoritetaan päiväraha kotimaan matkojen säännösten ja markkamäärien mukaisesti. Jos palkansaaja jonakin matkavuorokautena on saanut ilmaisen tai matkalipun taikka hotellihuoneen hintaan sisältyneen ruoan, päiväraha maksetaan 50 prosentilla alennettuna. Ilmaisella ruoalla tarkoitetaan ulkomaanpäivärahan kysymyksessä ollen kahta ilmaista ateriaa. Kun työmatka tehdään Suomen alueen ulkopuolelle siten, että työ tehdään Suomessa olevan työnantajan lukuun poikkeuksellisissa olosuhteissa ja palkansaaja palaa yöksi Suomen alueelle eikä työmatkasta suoriteta 10§:n mukaista päivärahaa, on työmatkasta suoritettavan korvauksen enimmäismäärä 1 momentista poiketen 94 markkaa. Poiketen siitä, mitä 1 momentissa on määrätty, Kostamuksen alueella tehdystä työmatkasta suoritettavan päivärahan enimmäismäärä on 184 markkaa. 12 § Ateriakorvauksen maksaminen edellyttää, että työmatkasta ei suoriteta päivärahaa ja että palkansaajalla ei työn vuoksi ole mahdollisuutta ruokailutauon aikana aterioida tavanomaisella ruokailupaikallaan. Ateriakorvauksen enimmäismäärä on 39,25 markkaa. Jos palkansaaja joutuu työmatkalla aterioimaan kaksi kertaa tavanomaisen ruokailupaikkansa ulkopuolella, eikä työmatkasta suoriteta päivärahaa, ateriakorvauksen enimmäismäärä on 78,50 markkaa. 13 § Työmatkasta päivärahan lisäksi suoritettavan majoittumiskorvauksen enimmäismäärä on majoitusliikkeen antaman tositteen tai muun luotettavan selvityksen mukainen määrä. 14 § Yömatkarahan suorittaminen edellyttää, että päivärahaan oikeuttavasta matkavuorokaudesta vähintään 4 tuntia on kello 21.00-07.00 välisenä aikana ja että työnantaja ei järjestä palkansaajalle ilmaista majoitusta eikä suorita majoittumiskorvausta tai korvausta makuupaikasta. Yömatkarahan enimmäismäärä on 25 markkaa. 15 § Mitä edellä on määrätty matkakustannusten korvauksesta, sovelletaan merityötuloa saaville verovelvollisille maksettaviin laissa verovapaiksi säädettyihin korvauksiin. 16 § Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1991 ja sitä sovelletaan vuodelta 1991 toimitettavassa verotuksessa. Helsingissä 20 päivänä joulukuuta 1990 Pääjohtaja Jukka Tammi Ylitarkastaja Markku Hirvonen