1991 675/1991 Valtiovarainministeriön päätös kuljetuskustannusten liikevaihtoverotuksesta Valtiovarainministeriö on 22 päivänä maaliskuuta 1991 annetun liikevaihtoverolain (559/91) 22§:n 3 momentin nojalla määrännyt: 1 § Myynnistä suoritettavan liikevaihtoveron perusteeseen ei lueta tavaran toimittamisesta Suomessa aiheutuneita kuljetuskustannuksia sen mukaan kuin tässä päätöksessä määrätään. 2 § Tämän päätöksen määräyksiä sovelletaan seuraaviin tavaroihin sellaisinaan myytyinä: 1) rakennuselementit; 2) betonimassa; 3) betonituotteet; 4) kalkkilaasti; 5) tiilet; 6) rakennuskivet, myös rakennustarkoituksiin työstettyinä; 7) salaojaputket; 8) luonnonkivestä valmistetut katukivet, reunakivet ja käytävänpäällyskivet; 9) muistopatsaat; 10) maa-ainesten tapaan käytettävät teollisuuden jäteaineet, kuten erilaiset kuonat ja tuhkat. 3 § Kuljetuskustannuksilla tarkoitetaan kustannuksia, joiden määrä kasvaa kuljetusmatkan tai -ajan pidentyessä. Kuljetuskustannusten tulee olla kohtuullisia, eivätkä ne saa nousta yli käyvän ja samanlaisista kuljetuksista yleensä veloitetun maksun. 4 § Kuljetuskustannukset on merkittävä tavaraa koskevaan laskuun siten, että laskusta käy ilmi tavaran myyntihinta ilman kuljetuskustannuksia, kuljetuskustannusten määrä ja kuljetusmatkan tai -ajan pituus. 5 § Helsingissä 12 päivänä huhtikuuta 1991 Ministeri Ulla Puolanne Neuvotteleva virkamies Hannu Taipale
Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.