Valtioneuvoston päätös kesannoimispalkkioista vuonna 1993 Valtioneuvosto on maataloustuotannon tasapainottamisesta 22 päivänä joulukuuta 1989 annetun

1992 1473/1992 Valtioneuvoston päätös kesannoimispalkkioista vuonna 1993 Valtioneuvosto on maataloustuotannon tasapainottamisesta 22 päivänä joulukuuta 1989 annetun lain (1261/89) 6 ja 13 §:n nojalla, sellaisena kuin ne ovat osittain muutettuna 16 päivänä marraskuuta 1990 annetussa laissa (975/90), maa- ja metsätalousministeriön esittelystä päättänyt: 1 § Palkkion perusteet Maataloustuotannon tasapainottamisesta annetun lain (1261/89), jäljempänä tasapainottamislaki, 13 §:n perusteella voidaan vuoden 1993 kasvukauden ajan tapahtuvasta pellon kesannoimisesta maksaa kesannoimispalkkiota. Palkkiota voidaan maksaa, kun viljelijän kesannoima peltoala yksinään tai yhdessä peltoalan perusteella suoritettavasta vientikustannusmaksusta annetun lain (1314/90, muut. 1335/92), jäljempänä vientikustannusmaksulaki, 7 §:ssä tarkoitetun metsitetyn tai maataloustuotannosta pysyvästi poistetun pellon kanssa on niin suuri, että viljelijä vapautuu mainitun lain mukaisen vientikustannusmaksun suorittamisesta. 2 § Palkkion maksamisen edellytykset Kesannoimispalkkion maksamisen edellytyksenä on lisäksi, että: 1) maatilaan kuuluva vientikustannusmaksulain mukainen peltoala on vähintään 3 hehtaaria, 2) kesannoitava pelto on ollut vuonna 1990 ja sen jälkeen viljeltynä taikka tasapainottamislain mukaisena tai normaaliin viljelykiertoon kuuluvana kesantona, ja että 3) kesannoitu ala on viherkesantona taikka jos kysymys on 3 §:n 2 momentissa tarkoitetusta lisäkesantoalasta vaihtoehtoisesti 3 §:n 3 momentissa tarkoitettuna kesantona. 3 § Palkkion määrä Vientikustannusmaksulain mukaiselta maksusta vapautumiseksi vaadittavalta kesantoalalta, joka on viherkesantona, maksetaan palkkiota 400 markkaa hehtaarilta. Viljelijälle, joka on kesannoinut vientikustannusmaksulain 5 §:n mukaisesta peltoalasta maksusta vapautumiseksi vaadittavaa määrää enemmän, maksetaan tältä lisäkesantoalalta peruspalkkiota ja lisäpalkkiota, jos lisäkesantoala ylittää vientikustannusmaksulain mukaisen maksusta vapautumiseksi vaadittavan osuuden vähintään 5 prosenttiyksiköllä. Peruspalkkiota maksetaan tällöin koko lisäkesantoalalta. Lisäpalkkiota maksetaan enintään sen suuruiselta lisäkesantoalalta, joka on vientikustannusmaksulain 5 §:ssä tarkoitetusta viljelmän peltoalasta 15 prosenttia. Peruspalkkio ja lisäpalkkio ovat viherkesantona hoidetulta kesantoalalta eri maaseutuelinkeinopiirien alueella seuraavat: Maaseutuelin- Peruspalkkio Lisäpalkkio keinopiiri markkaa/ markkaa/ hehtaari hehtaari Uudenmaan 1 000 1 900 Turun 1 000 1 900 Satakunnan 900 1 800 Hämeen 900 1 800 Kymen 850 1 650 Mikkelin 750 1 650 Pirkanmaan 850 1 650 Etelä-Pohjanmaan 850 1 650 Vaasan 850 1 650 Keski-Pohjanmaan 700 1 600 Keski-Suomen 700 1 600 Kuopion 700 1 600 Pohjois-Karjalan 700 1 400 Kainuun 650 1 350 Oulun 650 1 350 Lapin 600 1 200 Siltä osin kuin 2 momentissa tarkoitettu lisäkesantoala ei ole viherkesantona, mutta se on edeltävänä syksynä kyntämättä jätettyä peltoa, jota pidetään kyntämättä edelleen vähintään vuoden 1993 lokakuun 1 päivään saakka, maksetaan edellä mainittu peruspalkkio hehtaarilta 400 markalla alennettuna. Jos peltoa käytetään 7 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaisesti hevosten laiduntamiseen, kesantopalkkiota ei laiduntamiseen käytetyn pellon osalta makseta. 4 § Viherkesanto Viherkesannon tulee olla aikaisemmin perustettua viljeltyä nurmea tai viherkesantoa taikka se on perustettava vuonna 1993 kesäkuun 20 päivään mennessä viherkesantoon sopivilla pääosin monivuotisten kasvien siemenillä. Jäljempänä 7 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa viherkesantokasvit voivat olla kuitenkin yksivuotisia. Viherkesannossa ei saa viljellä kevätviljaa, -rypsiä, -rapsia, palkoviljaa, juurikasveja, perunaa tai vihanneksia. Erityisestä syystä maa- ja metsätalousministeriö voi pidentää edellä 1 momentissa tarkoitettua määräaikaa joko koko maassa tai jollakin alueella. 5 § Palkkion hakeminen ja maksaminen Hakemus palkkion maksamisesta tehdään kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle yhdessä vientikustannusmaksulain 10 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen kanssa. Maa- ja metsätalousministeriö antaa tarkemmat määräykset palkkioiden hakemis- ja maksatusmenettelystä. 6 § Muiden sopimusten vaikutus Viljelijällä vuoden 1993 kasvukauden aikana voimassa oleva tasapainottamislain, maataloustuotannon ohjaamisesta ja tasapainottamisesta annetun lain (81/83) ja muun aikaisemman lainsäädännön mukainen sellainen sopimus tai viljelijälle maksettu sellainen palkkio, joka ei koske kyseessä olevaa kesantoalaa, ei ole esteenä 1 §:ssä tarkoitetun palkkion maksamiselle. 7 § Pellon käyttäminen Pellosta, jota kesannoidaan vientikustannusmaksulain ja tämän päätöksen mukaisesti, ei saa ennen vuotta 1994 korjata satoa eikä sitä saa käyttää laitumena muutoin kuin seuraavissa tapauksissa: 1) peltoa saadaan käyttää hevosten, lampaiden, vuohien ja siipikarjan sekä kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen luvalla puhdasrotuisen itä- ja pohjoissuomenkarjan laiduntamiseen; 2) pellolta saadaan korjata nurmikkokasvin, valkoapilan, vuohenherneen, ruisvirnan, koiranheinän, auringonkukan, hunajakukan, valkomesikän ja viljatattarin siemensato sekä kuitu-, koriste- ja maustekasvien sekä yrttien viljelystä kertyvä sato, ei kuitenkaan rehuksi; 3) peltoa saadaan käyttää riistaeläinten ruokintaan tarkoitettuna riistapeltona ja riistanhoitoyhdistyksen tai metsästysyhdistyksen tai -seuran ja viljelijän keskenään tekemän kirjallisen sopimuksen nojalla siltä saadaan korjata satoa riistaeläinten rehuksi, ei kuitenkaan yksinomaan viljaa; 4) kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen luvalla viherkesannosta saadaan korjata satoa maa- ja metsätalousministeriön erikseen hyväksymiin tarkoituksiin, ei kuitenkaan rehuksi; ja 5) valtioneuvoston erikseen määräämillä ehdoilla pellolta saadaan korjata satoa tai käyttää sitä laitumena silloin, kun poikkeuksellisten luonnonolosuhteiden vuoksi on tulossa heikko satovuosi. Viljelijän 1 momentin mukaisesta pellon käytöstä mahdollisesti saama korvaus ei aiheuta muutosta tasapainottamispalkkion määrään. Kesantopellolle ei saa kylvää syysviljaa kesantokauden syksyllä, ellei maa- ja metsätalousministeriö toisin päätä. 8 § Kesannointi ja ympäristönsuojelu Maa- ja metsätalousministeriön tulee antaa ohjeet viherkesannon perustamisesta ja kesannoitavien peltojen hoitamisesta. Ohjeissa on otettava huomioon vesien- ja ympäristönsuojelun tavoitteet ja korostettava kesannoimisen toteuttamista pohjavesialueella viherkesantona sekä vesistöjen ja valtaojien varsilla siten, että peltolohkon ja vesialueeen väliin muodostuu yhtenäinen viherkesannon muodostama suojakaista tai -vyöhyke. Tällaisen viherkesantoalueen leveydestä ja sijoittamisesta tulee antaa myös ohjeet. 9 § Pellon metsittäminen Jos viljelijä metsittää edellä 2 §:ssä tarkoitetun pellon vuoden 1993 kasvukauden aikana, maksetaan palkkio, jos peltoa on hoidettu kesantona elokuun 15 päivään saakka. 10 § Varojen ohjaaminen Maa- ja metsätalousministeriö ohjaa varojen käyttöä palkkioiden maksamiseen. 11 § Tarkemmat määräykset Maa- ja metsätalousministeriö antaa tarkemmat määräykset kesannon sijoittelusta ja pienimmästä kesannoitavasta lohkosta sekä tämän päätöksen täytäntöönpanosta. 12 § Voimaantulo Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1993. Helsingissä 23 päivänä joulukuuta 1992 Maa- ja metsätalousministeri Martti Pura Erikoistutkija Esko Juvonen