Verohallituksen päätös vuonna 1993 verosta vapaaksi katsottavien matkakustannusten korvausten perusteista ja määristä Verohallitus on 30 päivänä joulu

1992 1707/1992 Verohallituksen päätös vuonna 1993 verosta vapaaksi katsottavien matkakustannusten korvausten perusteista ja määristä Verohallitus on 30 päivänä joulukuuta 1992 annetun tuloverolain (1535/92) 73 §:n, 75 §:n 2 momentin ja Kostamuksen alueella tapahtuvan toiminnan aiheuttamista poikkeuksista verolainsäädäntöön 16 päivänä joulukuuta 1977 annetun lain (943/77) 5 §:n nojalla, sellaisena kuin se on 22 päivänä joulukuuta 1978 annetussa laissa (1036/78), määrännyt: 1 § Vuodelta 1993 toimitettavassa verotuksessa verosta vapaaksi katsottavien matkakustannusten korvausten perusteet ja määrät ovat jäljempänä tässä päätöksessä mainitut. 2 § Matkakustannuksia ovat verovelvolliselle Suomessa tai ulkomailla tehdystä työmatkasta aiheutuneet kustannukset. 3 § Työmatkalla tarkoitetaan matkaa, jonka palkansaaja tilapäisesti tekee työhön kuuluvien tehtävien suorittamiseksi erityiselle työntekemispaikalle varsinaisen työpaikan ulkopuolelle. Mikäli palkansaajalla työn luonteen vuoksi ei ole varsinaista työpaikkaa, työmatkana pidetään matkaa, jonka palkansaaja tilapäisesti tekee työn suorittamiseksi asunnoltaan erityiselle työntekemispaikalle. Työmatkana ei pidetä palkansaajan asunnon ja varsinaisen työpaikan välistä matkaa eikä työkomennuksen kestäessä tehtyjä viikonloppu- ja muita vastaavia matkoja asunnon ja erityisen työntekemispaikan välillä. Aloilla, joilla erityistä työntekemispaikkaa alalle tunnusomaisen työn lyhytaikaisuuden vuoksi joudutaan usein vaihtamaan, pidetään päivittäistä asunnon ja erityisen työntekemispaikan välistä matkaa vain 6, 7 ja 8 §:ssä tarkoitettuun matkustamiskustannusten korvaukseen oikeuttavana matkana, jos palkansaajalla ei ole varsinaista työpaikkaa. Palkansaaja on kuitenkin oikeutettu myös 13 §:ssä tarkoitettuun ateriakorvaukseen, jos hänellä ei ole tilaisuutta varsinaiseen työnantajan järjestämään työpaikkaruokailuun erityisellä työntekemispaikalla tai sen välittömässä läheisyydessä. 4 § Varsinaisella työpaikalla tarkoitetaan paikkaa, jossa palkansaaja vakituisesti työskentelee. Jos palkansaajalla työn liikkuvuuden vuoksi ei ole paikkaa, jossa hän vakituisesti työskentelee, pidetään varsinaisena työpaikkana paikkaa, josta hän hakee työmääräykset, säilyttää työssä käyttämiään asusteita, työvälineitä tai työaineita, tai muuta työn tekemisen kannalta vastaavaa paikkaa. 5 § Matkavuorokaudella tarkoitetaan enintään 24 tunnin pituista ajanjaksoa, joka alkaa palkansaajan lähtiessä työmatkalle työpaikaltaan tai asunnoltaan. Matkavuorokausi päättyy palkansaajan palatessa työmatkalta työpaikalleen tai asunnolleen. 6 § Työmatkasta suoritettavalla matkustamiskustannusten korvauksella tarkoitetaan korvausta matka-, paikka- ja makuupaikkalipuista sekä muista niihin verrattavista välttämättömistä varsinaiseen matkustamiseen kuuluvista maksuista. Matkustamiskustannusten korvauksena pidetään myös korvausta työvälineiden ja muiden sellaisten esineiden kuljetuksesta, joita palkansaajan on pidettävä mukanaan. 7 § Palkansaajan muulla kuin omistamallaan tai hallitsemallaan kulkuneuvolla tekemästä työmatkasta suoritettavan matkustamiskustannusten korvauksen enimmäismäärä on liikenteenharjoittajan antaman tositteen tai muun luotettavan selvityksen mukainen määrä, jonka palkansaaja osoittaa matkustamiskustannuksista suorittaneensa. 8 § Palkansaajan omistamallaan tai hallitsemallaan kulkuneuvolla tekemästä työmatkasta suoritettavien matkustamiskustannusten korvausten enimmäismäärät ovat: kulkuneuvo korvauksen enimmäismäärä auto 158 penniä kilometriltä, jota korotetaan - 14 penniä kilometriltä perävaunun kuljettamisesta autoon kiinnitettynä - 30 penniä kilometriltä silloin, kun työn suorittaminen edellyttää asunto- vaunun kuljettamista autoon kiinnitettynä - 75 penniä kilometriltä silloin, kun työn suorittaminen edellyttää taukotuvan kuljettamista autoon kiinnitettynä - 4 penniä kilometriltä sellaisista autossa kuljetettavista koneista tai muista esineistä, joiden paino ylittää 80 kiloa tai joiden koko on suuri - 4 penniä kilometriltä, jos palkansaaja työhönsä kuuluvien tehtävien vuoksi kuljettaa autossa koiraa - 15 penniä kilometriltä silloin, kun työn suorittaminen edellyttää liikkumista autolla metsäautotiellä tai muulta liikenteeltä suljetulla tienrakennus- työmaalla, kyseisten kilometrien osalta moottorivene 165 penniä kilometriltä moottorikelkka 107 penniä kilometriltä moottoripyörä 88 penniä kilometriltä moottoripolkupyörä 63 penniä kilometriltä muu kulkuneuvo 34 penniä kilometriltä Jos palkansaajan omistamassa tai hallitsemassa kulkuneuvossa matkustaa muita henkilöitä, joiden kuljetus on työnantajan asiana, korotetaan 1 momentissa tarkoitettujen korvausten enimmäismääriä 4 penniä kilometriltä kutakin mukana seuraavaa henkilöä kohden. Jos palkansaaja, jolla on verohallituksen luontoisetujen laskentaperusteita koskevassa päätöksessä tarkoitettu auton käyttöetu, käyttää tällaista autoa työmatkan suorittamiseen ja maksaa itse tästä matkasta aiheutuvat polttoainekulut, hänelle korvattavien polttoainekulujen enimmäismäärä on 47 penniä kilometriltä. 9 § Päivärahalla tarkoitetaan korvausta kohtuullisesta ruokailu- ja muiden elinkustannusten lisäyksestä, joka palkansaajalle aiheutuu työmatkasta. Päivärahaan ei lueta matkustamisesta eikä majoittumisesta suoritettavaa korvausta. 10 § Päivärahan suorittaminen edellyttää, että erityinen työntekemispaikka on yli 15 kilometrin etäisyydellä joko palkansaajan varsinaisesta työpaikasta tai asunnosta, riippuen siitä, kummasta matka on tehty. Erityisen työntekemispaikan on lisäksi oltava yli 5 kilometrin etäisyydellä sekä varsinaisesta työpaikasta että asunnosta. 11 § Työmatkan kestoajasta riippuen päivärahan enimmäismäärät ovat: työmatkan kestoaika päivärahan enimmäismäärä yli 6 tuntia (osapäiväraha) 72,- yli 10 tuntia (kokopäiväraha) 161,- kun matkaan käytetty aika ylittää viimeisen täyden matkavuorokauden - vähintään 2 tunnilla 72,- - yli 6 tunnilla 161,- Jos palkansaaja jonakin matkavuorokautena saa ilmaisen tai matkalipun hintaan sisältyneen ruoan, päivärahan enimmäismäärä on puolet 1 momentin mukaisista määristä. Ilmaisella ruoalla tarkoitetaan kokopäivärahan kysymyksessä ollen kahta ja osapäivärahan kysymyksessä ollen yhtä ilmaista ateriaa. 12 § Ulkomailla tehdystä työmatkasta suoritettavien päivärahojen enimmäismäärät ovat: maa tai alue päivärahan enimmäismäärä Afganistan 250,- Alankomaat 340,- Alankomaiden Antillit 225,- Albania 145,- Algeria 265,- Andorra 190,- Angola 365,- Antiqua ja Barbuda 275,- Arabiemiirikuntien liitto 305,- Argentiina 295,- Australiai 265,- Azorit 155,- Bahamasaaret 275,- Bahrain 230,- Bangladesh 145,- Barbados 370,- Belgia 370,- Belize 250,- Benin 255,- Bermuda 330,- Bhutan 120,- Bolivia 135,- Botswana 165,- Brasilia 170,- Brunei 280,- Bulgaria 215,- Burkina Faso 240,- Burundi 145,- Chile 190,- Costa Rica 175,- Djibouti 245,- Dominica 195,- Dominikaaninen tasavalta 225,- Ecuador 135,- Egypti 175,- El Salvador 185,- Espanja 360,- Etelä-Afrikka 205,- Etiopia 150,- Fidži 195,- Filippiinit 235,- Gabon 290,- Gambia 135,- Ghana 195,- Grenada 275,- Grönlanti 300,- Guadeloupe 240,- Guatemala 170,- Guinea 295,- Guinea-Bissau 195,- Guyana 195,- Haiti 220,- Honduras 140,- Hongkong 275,- Indonesia 205,- Intia 130,- Irak 245,- Iran 245,- Irlanti 335,- Islanti 390,- Iso-Britannia 325,- Israel 320,- Italia 350,- Itävalta 315,- Jamaika 215,- Japani 440,- Jemen 225,- Jordania 195,- Jugoslavia 175,- Kambodzha 220,- Kamerun 255,- Kanada 240,- Kanarian saaret 245,- Kap Verde 145,- Kenia 125,- Keski Afrikan tasavalta 270,- Kiina 245,- Kolumbia 145,- Komorit 220,- Kongo 290,- Korean demokraattinen kansantasavalta 220,- Korean tasavalta 375,- Kreikka 235,- Kroatia 200,- Kuuba 215,- Kuwait 275,- Kypros 210,- Laos 130,- Latvia 225,- Lesotho 140,- Libanon 205,- Liberia 225,- Libya 315,- Liechtenstein 280,- Liettua 140,- Luxemburg 365,- Macao 225,- Madagaskar 165,- Makedonia 175,- Malawi 120,- Malediivit 120,- Malesia 200,- Mali 245,- Malta 255,- Marokko 285,- Martinique 275,- Mauritania 170,- Mauritius 205,- Meksiko 210,- Monaco 335,- Mongolia 190,- Mosambik 195,- Myanmar 185,- Namibia 185,- Neitsytsaaret (USA) 195,- Nepal 165,- Nicaragua 195,- Niger 250,- Nigeria 195,- Norja 350,- Norsunluurannikko 305,- Oman 225,- Pakistan 125,- Panama 165,- Papua - Uusi Guinea 210,- Paraguay 185,- Peru 175,- Portugali 275,- Puerto Rico 245,- Puola 170,- Qatar 215,- Ranska 365,- Romania 175,- Ruanda 185,- Ruotsi 355,- Saksa 315,- Salomonsaaret 125,- Sambia 140,- Samoa 195,- Sao Tome ja Principe 245,- Saudi-Arabia 305,- Senegal 290,- Seychellit 290,- Sierra Leone 165,- Singapore 300,- Slovakia 230,- Slovenia 175,- Somalia 130,- Sri Lanka 135,- St. Kitts ja Nevis 275,- St. Lucia 300,- St. Vincent ja Grenadiinit 275,- Sudan 195,- Surinam 355,- Sveitsi 355,- Swazimaa 160,- Syyria 250,- Taiwan 255,- Tansania 140,- Tanska 350,- Thaimaa 220,- Togo 260,- Tonga 165,- Trinidad ja Tobago 200,- Tšekki 230,- Tunisia 220,- Turkki 195,- Uganda 175,- Ukraina 195,- Unkari 265,- Uruguay 195,- Uusi-Seelanti 215,- Valkovenäjä 145,- Vanuatu 140,- Venezuela 190,- Venäjä 275,- Vietnam 135,- Viro 190,- Yhdysvallat 310,- Zaire 170,- Zimbabwe 120,- Maa, jota ei ole erikseen mainittu 175,- Päiväraha lasketaan matkavuorokausittain. Matkavuorokausi on 24 tuntia työmatkan alkamisesta tai edellisen matkavuorokauden päättymisestä. Päivärahan enimmäismäärä määräytyy sen maan tai alueen mukaan, missä matkavuorokausi ulkomailla päättyy. Jos matkavuorokausi päättyy laivalla tai lentokoneessa, määräytyy päiväraha sen maan tai alueen mukaan, josta laiva tai lentokone on viimeksi lähtenyt tai jonne se Suomesta lähdettäessä ensiksi saapuu. Suomeen palattaessa palkansaajalla on oikeus puoleen viimeksi päättyneeltä matkavuorokaudelta maksetusta ulkomaanpäivärahasta, jos työmatkaan käytetty aika ylittää viimeisen ulkomaan alueella tai sieltä lähteneessä laivassa tai lentokoneessa päättyneen täyden matkavuorokauden yli kahdella tunnilla. Jos työmatkaan käytetty aika ylittää viimeisen ulkomaan alueella tai sieltä lähteneessä laivassa tai lentokoneessa päättyneen täyden matkavuorokauden yli kymmenellä tunnilla, palkansaajalla on oikeus viimeksi päättyneeltä matkavuorokaudelta maksettuun ulkomaanpäivärahaan. Kotimaahan paluun jälkeen alkaneelta matkavuorokaudelta tai sen osalta maksettavan päivärahan enimmäismäärä määräytyy 11 §:n mukaan. Palkansaajalla on oikeus kysymyksessä olevaa maata varten vahvistettuun päivärahaan, jos ulkomaille tehty työmatka on kestänyt vähintään 10 tuntia. Mikäli työmatkaan käytetty kokonaisaika jää alle 10 tunnin, suoritetaan päiväraha kotimaan matkojen säännösten ja markkamäärien mukaisesti. Jos palkansaaja jonakin matkavuorokautena on saanut ilmaisen tai matkalipun taikka hotellihuoneen hintaan sisältyneen ruoan, päiväraha maksetaan 50 prosentilla alennettuna. Ilmaisella ruoalla tarkoitetaan ulkomaanpäivärahan kysymyksessä ollen kahta ilmaista ateriaa. Kun työmatka tehdään Suomen alueen ulkopuolelle siten, että työ tehdään Suomessa olevan työnantajan lukuun poikkeuksellisissa olosuhteissa ja palkansaaja palaa yöksi Suomen alueelle eikä työmatkasta suoriteta 11 §:n mukaista päivärahaa, on työmatkasta suoritettavan korvauksen enimmäismäärä 1 momentista poiketen 94 markkaa. Poiketen siitä, mitä 1 momentissa on määrätty, Kostamuksen alueella tehdystä työmatkasta suoritettavan päivärahan enimmäismäärä on 184 markkaa. 13 § Ateriakorvauksen maksaminen edellyttää, että työmatkasta ei suoriteta päivärahaa ja että palkansaajalla ei työn vuoksi ole mahdollisuutta ruokailutauon aikana aterioida tavanomaisella ruokailupaikallaan. Ateriakorvauksen enimmäismäärä on 40,25 markkaa. Jos palkansaaja joutuu työmatkalla aterioimaan kaksi kertaa tavanomaisen ruokailupaikkansa ulkopuolella, eikä työmatkasta suoriteta päivärahaa, ateriakorvauksen enimmäismäärä on 80,50 markkaa. 14 § Työmatkasta päivärahan lisäksi suoritettavan majoittumiskorvauksen enimmäismäärä on majoitusliikkeen antaman tositteen tai muun luotettavan selvityksen mukainen määrä. 15 § Yömatkarahan suorittaminen edellyttää, että päivärahaan oikeuttavasta matkavuorokaudesta vähintään 4 tuntia on kello 21.00-07.00 välisenä aikana ja että työnantaja ei järjestä palkansaajalle ilmaista majoitusta eikä suorita majoittumiskorvausta tai korvausta makuupaikasta. Yömatkarahan enimmäismäärä on 25 markkaa. 16 § Mitä edellä on määrätty matkakustannusten korvauksesta, sovelletaan merityötuloa saaville verovelvollisille maksettaviin laissa verovapaiksi säädettyihin korvauksiin. 17 § Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1993 ja sitä sovelletaan vuodelta 1993 toimitettavassa verotuksessa. Helsingissä 31 päivänä joulukuuta 1992 Pääjohtaja Jukka Tammi Vs. ylitarkastaja Riitta Roos