§:ssä tarkoitetuissa tapauksissa siirtää, vahvistaa ja korottaa vain luonnolliselle henkilölle, kuolinpesälle, luonnollisten henkilöiden perustamalle maidontuotantoa harjoittavalle yhtymälle ja tuotantorenkaalle. 16 §
§:n 3-5 momentissa ja 14 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa vahvistaa vastaamaan suuruudeltaan enintään niin monen lypsylehmän tuotantoa, että maidontuottajan hallitsemalta peltoalalta on mahdollisuus saada vähintään puolet niiden tarvitsemasta rehusta. Maaseutuelinkeinopiiri voi kuitenkin maa- ja metsätalousministeriön määräämistä erityisistä syistä myöntää poikkeuksen tämän lain rehuomavaraisuutta koskevista säännöksistä, jos sitä on kohtuusnäkökohdat huomioon ottaen pidettävä tarpeellisena. 17 §
§:n 1 ja 3-5 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa vahvistaa vain, milloin tuotantoa harjoitetaan maatilalla, jolla maidontuottaja asuu. Tilalla asumiseen rinnastetaan kuitenkin asuminen tilan hoidon kannalta tarkoituksenmukaisella etäisyydellä tilasta. Edellytyksenä tuotantokiintiön vahvistamiselle 15 §:ssä tarkoitetulle yhtymälle on, että ainakin joku yhtymän osakkaista asuu yhtymän toimipaikalla tai sen läheisyydessä hallitsemallaan maatilalla taikka sen hoidon kannalta tarkoituksenmukaisella etäisyydellä siitä ja että kyseisiltä maatiloilta on mahdollisuus saada vähintään 16 §:ssä mainittu osuus yhtymän maidontuotannon rehuntarpeesta. Edellä tässä pykälässä mainitun asumista koskevan vaatimuksen estämättä voidaan tuotantokiintiö 13 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetulla tavalla siirtää sellaisissa sukupolvenvaihdostapauksissa, joissa maatilan uusi omistaja jatkaa tilan maidontuotantoa entisessä laajuudessa. 18 § Kuolinpesän katsotaan täyttävän 17 §:n 1 momentissa säädetyn maatilalla asumista tarkoittavan edellytyksen, kun joku osakkaista asuu maatilalla tai sen hoidon kannalta tarkoituksenmukaisella etäisyydellä siitä. Luonnollisen henkilön sekä yhtymän ja kuolinpesän osakkaan katsotaan täyttävän 17 §:n 1 momentissa säädetyn maatilalla asumista tarkoittavan vaatimuksen myös silloin, kun hänen poissaolonsa siltä on luonteeltaan tilapäistä. Laskettaessa, voidaanko luonnollisen henkilön maatilalta tai osakkaiden maatiloilta saada 16 §:ssä tarkoitettu osa yrityksen rehuntarpeesta, ei maatilaan katsota kuuluvaksi sellaista vuokrasopimuksen nojalla hallittua peltoa, jonka jäljellä oleva vuokra-aika tuotantokiintiötä vahvistettaessa on vähemmän kuin kolme vuotta. 19 § Tuotantokiintiön vahvistaa 13 ja 14 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa hakemuksesta maaseutuelinkeinopiiri. 20 § Sen estämättä mitä 15-19 §:ssä säädetään, voi valtioneuvosto päättää, että aikaisemmin vahvistettuja tuotantokiintiöitä korotetaan päätöstä seuraavan tuotantokiintiöiden voimassaolojakson alusta lukien, kuitenkin enintään tarkkailukarjojen keskituotoksen nousua vastaavasti. Valtioneuvoston on tällöin otettava huomioon maidontuotannon kehitys ja vallitseva markkinatilanne. Valtioneuvosto voi lisäksi määrätä perusteet, joiden mukaan tuottajalle voidaan vahvistaa tuotantokiintiö tuotantosuunnan vaihtamisen yhteydessä. Maa- ja metsätalousministeriö voi tässä laissa tarkoitettujen rajoitusten estämättä erityisistä syistä vahvistaa tuotantokiintiön opetus-, koe- tai tutkimustoimintaa harjoittavalle maidontuottajalle. 21 § Tämän lain nojalla vahvistettu tuotantokiintiö raukeaa, jos maidontuottaja on lopettanut maidontuotannon harjoittamisen eikä tuottaja ole viiden vuoden kuluessa maidontuotannon lopettamisesta lukien aloittanut uudelleen tuotantoa. Milloin lopettaminen johtuu maidontuotannon rajoittamista koskevasta sopimuksesta, jonka perusteella korvausta maksetaan valtion varoista, lasketaan edellä tarkoitettu viiden vuoden aika siitä, kun sopimuksen voimassaolo on päättynyt. Maaseutuelinkeinopiirin on määrättävä tuotantokiintiö lakanneeksi aina silloin, kun viljelijä on maataloustuotannon ohjaamisesta ja tasapainottamisesta annetun lain 6 §:n 4 momentin tai maataloustuotannon tasapainottamisesta annetun lain 9 §:n nojalla sitoutunut luopumaan maidontuotannostaan pysyvästi. Tällaisen sopimuksen tehneelle viljelijälle ei saa myöntää tuotantokiintiötä ennen kuin sopimuksen tekemisestä on kulunut seitsemän vuotta. Tuotantokiintiötä ei sanottuna aikana saa kyseistä tilaa varten myöntää myöskään sille, jolle maatilan tai sen osan omistus- tai hallintaoikeus on sopimuksen tekemisen jälkeen siirtynyt. Meijerin on ilmoitettava asianomaiselle maaseutuelinkeinopiirille maidon toimittamisen sille lopettaneista tuottajista sen mukaan kuin asetuksella tarkemmin säädetään. 25 § Maaseutuelinkeinopiirin tämän lain nojalla tekemään päätökseen saa hakea muutosta valittamalla maaseutuelinkeinojen valituslautakuntaan 30 päivän kuluessa siitä päivästä, jona valittaja on saanut tiedon päätöksestä. Valituslautakuntaan valitetaan myös Ahvenanmaan maakunnan lääninhallituksen tässä laissa tarkoitetussa asiassa tekemästä päätöksestä. Valituskirjelmä voidaan 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa toimittaa myös sille viranomaiselle, jonka päätökseen muutosta haetaan. Sanotun viranomaisen on tällöin lähetettävä valituskirjelmä liitteineen sekä asiassa kertyneet asiakirjat ja lausuntonsa valituksesta maaseutuelinkeinoviranomaiselle. Edellä 1 momentissa tarkoitetun valituslautakunnan päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen siinä järjestyksessä kuin muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa (154/50) säädetään. Valituslautakunnan 14 §:ssä tarkoitetussa lisäkiintiön myöntämistä koskevassa asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Lupa voidaan myöntää ainoastaan, jos lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeää saattaa asia korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi taikka jos luvan myöntämiseen on muu painava syy. Päätöstä on muutoksenhausta huolimatta noudatettava, jollei valitusviranomainen toisin päätä. Tämän lain nojalla annetuista päätöksistä peritään maksu, siten kuin maksujen perimisestä erikseen säädetään tai määrätään. Maaseutuelinkeinopiirin päätös on kuitenkin maksuton. 34 § Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1985 ja sen mukaisia kiintiöitä sovelletaan 31 päivään elokuuta 1996. Tällä lailla kumotaan kotieläintuotannon ohjaamisesta eräissä tapauksissa annettuun lakiin (1080/81) sisältyvät lypsykarjataloutta koskevat säännökset. Lypsykarjatalouden harjoittamista tai laajentamista koskevat lupahakemukset, jotka ovat vireillä tämän lain voimaan tullessa, on käsiteltävä kuitenkin loppuun mainitun lain säännösten mukaan. Tämä laki tulee voimaan 22 päivänä joulukuuta 1993. Kiintiökaudella 1.9.1993- 31.8.1994 maidontuotantoon sovellettavia tuotantokiintiöitä sovelletaan ilman eri toimenpiteitä 1 päivänä syyskuuta 1994 ja 1 päivänä syyskuuta 1995 alkavilla kiintiökausilla. Tuottajalle, jonka kiintiö on alle 40 000 litraa ja joka on ylittänyt kiintiönsä vuonna 1990, 1991 tai 1992, vahvistaa maaseutuelinkeinopiiri kuitenkin 1 päivänä syyskuuta 1993 alkaneella kiintiökaudella kiintiöksi 40 000 litraa. Maidon väliaikaisista tuotantokiintiöistä annetun lain 14 §:n 1 momenttia voidaan edelleenkin soveltaa sellaisena kuin se oli tämän lain voimaan tullessa vireillä oleviin kiintiöiden vahvistamista ja korottamista koskeviin hakemuksiin myönnettäessä kiintiöitä ennen tämän lain voimaantuloa lakkautettujen kiintiöiden perusteella. Maidon väliaikaisista tuotantokiintiöistä annetun lain 21 §:n 3 momenttia sovelletaan edelleen sellaisena kuin se oli tämän lain voimaan tullessa, milloin tuotantokiintiö on maaseutuelinkeinopiirin päätöksellä lakkautettu ennen tämän lain voimaantuloa. HE 202/93 MmVM 23/93 Helsingissä 17 päivänä joulukuuta 1993 Tasavallan Presidentti MAUNO KOIVISTO Maa- ja metsätalousministeri Martti Pura
Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.