Asetus Päijänteen kansallispuistosta Ympäristöministerin esittelystä säädetään 23 päivänä helmikuuta 1923 annetun luonnonsuojelulain (71/23) 2 §:n 2 m

1993 433/1993 Asetus Päijänteen kansallispuistosta Ympäristöministerin esittelystä säädetään 23 päivänä helmikuuta 1923 annetun luonnonsuojelulain (71/23) 2 §:n 2 momentin sekä Päijänteen kansallispuistosta 7 päivänä toukokuuta 1993 annetun lain (432/93) 5 §:n nojalla: 1 § Kiellot Päijänteen kansallispuistossa ei saa: 1) rakentaa rakennuksia, rakennelmia tai teitä; 2) ojittaa, ottaa maa-aineksia eikä muutoinkaan vahingoittaa maa- tai kallioperää; 3) ottaa taikka vahingoittaa puita, pensaita tai muita kasveja tai niiden osia; 4) tappaa, pyydystää tai hätyyttää luonnonvaraisia selkärankaisia eläimiä tai hävittää niiden pesiä eikä pyydystää tai kerätä selkärangattomia eläimiä; eikä 5) leiriytyä tai tehdä avotulta. Kansallispuistossa on kielletty muutkin toimet, jotka saattavat vaikuttaa epäedullisesti alueen luonnonoloihin, maisemaan taikka eläin- tai kasvilajien säilymiseen. 2 § Sallitut toimet Päijänteen kansallispuistossa saa sen perustamistarkoitusta vaarantamatta: 1) rakentaa ja pitää kunnossa alueen hoitoa, valvontaa ja tutkimusta sekä yleisön opastamista, retkeilyä ja alueeseen tutustumista varten tarpeellisia rakennuksia, rakennelmia ja polkuja; 2) poimia marjoja ja ruokasieniä; 3) pitää kunnossa yleisiä teitä ja vesikulkuväyliä; 4) palauttaa alueen luontainen kehitys ja hoitaa perinnemaisemaa siten kuin hoito- ja käyttösuunnitelmassa tarkemmin määrätään; 5) ryhtyä pelastuspalvelun ja palontorjunnan vaatimiin toimiin; sekä 6) kartoittaa ja tehdä maanmittaustöitä. Paikoissa, jotka on määrätty järjestyssäännössä, saa kansallispuistossa leiriytyä ja tehdä avotulen. 3 § Metsähallituksen luvalla sallitut toimet Päijänteen kansallispuistossa saa sen perustamistarkoitusta vaarantamatta metsähallituksen luvalla: 1) tutkimusta tai muuta tieteellistä tarkoitusta taikka opetusta varten tappaa tai pyydystää eläimiä sekä kerätä kasveja ja niiden osia, eläinten pesiä sekä kivennäisnäytteitä; 2) vähentää kasvi- tai eläinlajien yksilöiden lukumäärää, jos laji on lisääntynyt liikaa tai käynyt muuten vahingolliseksi; 3) kalastaa; 4) rakentaa ja pitää kunnossa merenkulun turvalaitteita sekä vesikulkuväylien liikennemerkkejä ja valo-opasteita sekä tehdä näiden laitteiden näkyvyyden vaatimia vähäisiä raivauksia; 5) tehdä geologisia tutkimuksia ja etsiä malmeja; sekä 6) pitää kunnossa sähkö- ja puhelinlinjoja sekä sähkö-ja puhelinlaitteita. Kansallispuiston Virmailansaaren osassa saa metsähallituksen luvalla ajaa hirveä sitä metsästettäessä. 4 § Hoito- ja käyttösuunnitelma Päijänteen kansallispuiston hoitoa ja käyttöä varten on laadittava hoito- ja käyttösuunnitelma. Kansallispuisto voidaan jakaa erilaisiin osiin sen hoitoa ja käyttöä varten. Hoito- ja käyttösuunnitelman perusteet (runkosuunnitelman) vahvistaa ympäristöministeriö. 5 § Erinäisiä säännöksiä Säännökset, joiden nojalla eräät toimet Päijänteen kansallispuistossa sallitaan, eivät perusta laajempaa oikeutta kuin asianomaisella muuten on. Ympäristöministeriö voi sallia muitakin kuin 2 ja 3 §:ssä tarkoitettuja toimia, jotka eivät ole ristiriidassa kansallispuiston perustamistarkoituksen kanssa ja joita sen asianmukainen hoito tai käyttö edellyttää. 6 § Kansallispuiston hallinta Päijänteen kansallispuisto on metsähallituksen hallinnassa ja hoidossa lukuun ottamatta yleisiä teitä, jotka ovat tielaitoksen hallinnassa. 7 § Tarkemmat määräykset ja ohjeet Tarkemmat määräykset tämän asetuksen täytäntöönpanosta antaa tarvittaessa ympäristöministeriö. Ohjeet Päijänteen kansallispuistoon rajojen määräämisestä antaa maanmittaushallitus. 8 § Voimaantulo Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 1993. Kansallispuistoa koskevat vuokrasopimukset jäävät voimaan kussakin vuokrasopimuksessa määrätyksi ajaksi. Loma-asuntoalueita koskevia vuokrasopimuksia ei enää jatketa eikä näitä koskevia uusia vuokrasopimuksia tehdä. Helsingissä 7 päivänä toukokuuta 1993 Tasavallan Presidentti MAUNO KOIVISTO Ympäristöministeri Sirpa Pietikäinen