Valtioneuvoston päätös toimeentulotuen yleisistä perusteista Valtioneuvosto on 17 päivänä syyskuuta 1982 annetun sosiaalihuoltolain (710/82) 32 §:n no

1993 988/1993 Valtioneuvoston päätös toimeentulotuen yleisistä perusteista Valtioneuvosto on 17 päivänä syyskuuta 1982 annetun sosiaalihuoltolain (710/82) 32 §:n nojalla sosiaali- ja terveysministeriön esittelystä päättänyt: 1 § Toimeentulotuen suuruus määrätään tässä päätöksessä määriteltyjen menojen sekä käytettävissä olevien tulojen ja varojen erotuksen perusteella. Toimeentulotukeen oikeuttaviin menoihin kuuluvat perusosalla katettavat menot sekä tarpeellisen suuruisina huomioon otettavat muut menot. 2 § Perusosalla katettavia menoja ovat ravintomenot, vaatemenot, vähäiset terveydenhuoltomenot sekä henkilökohtaisesta ja kodin puhtaudesta, paikallisliikenteen käytöstä, sanomalehden tilauksesta, televisioluvasta, puhelimen käytöstä ja harrastus- ja virkistystoiminnasta aiheutuvat menot sekä vastaavat jokapäiväiseen toimeentuloon kuuluvat menot. 3 § Perusosan suuruus on seuraava: 1) yksinäisellä henkilöllä ja yksinhuoltajalla 80 prosenttia kansaneläkelain (347/56) mukaan yksinäiselle henkilölle maksettavasta asianomaisen kuntaryhmän mukaisesta kansaneläkkeen pohjaosan ja täyden lisäosan yhteismäärästä; 2) muulla 17 vuotta täyttäneellä henkilöllä 85 prosenttia yksinäisen henkilön perusosasta, jollei 3 kohdasta muuta johdu; 3) vanhempansa tai vanhempiensa luona asuvalla, 17 vuotta täyttäneellä henkilöllä 73 prosenttia yksinäisen henkilön perusosasta; 4) 10–16-vuotiaalla lapsella 70 prosenttia yksinäisen henkilön perusosasta; sekä 5) alle 10-vuotiaalla lapsella 66 prosenttia yksinäisen henkilön perusosasta. 4 § Perusosalla katettavien menojen lisäksi otetaan tarpeellisen suuruisina huomioon: 1) asumismenot; 2) vähäistä suuremmat terveydenhuoltomenot; 3) paikallisliikenteen maksua tai muuta vastaavaa määrää suuremmat työmatkamenot sekä muut työssäkäynnistä aiheutuvat menot; 4) lasten päivähoitomenot; sekä 5) henkilön tai perheen erityisistä tarpeista tai olosuhteista johtuvat tarpeellisiksi harkitut menot. 5 § Menoja ei oteta huomioon toimeentulotukeen oikeuttavina siltä osin kuin ne korvataan tai niitä vastaava etuus saadaan muulla perusteella. 6 § Tuloina otetaan huomioon henkilön ja perheeseen kuuluvien käytettävissä olevat tosiasialliset tulot. Tuloina ei kuitenkaan oteta huomioon: 1) vähäisiksi katsottavia avustuksia ja ansiotuloja eikä kunnan harkitsemaa osaa ansiotai yrittäjätuloista, joiden hankkimisen voidaan katsoa edistävän tuen saajan omatoimista selviytymistä; 2) äitiysavustusta; 3) kansaneläkelain mukaista hoitotukea, vammaistukilain (124/88) mukaista vammaistukea eikä lapsen hoitotuesta annetun lain (444/69) mukaista lapsen hoitotukea; 4) perheeseen kuuluvan alle 18-vuotiaan lapsen säännöllisiä tuloja siltä osin kuin ne ylittävät hänen osaltaan 2 ja 4 §:n nojalla huomioon otettavat menot; eikä 5) edellä 5 §:ssä tarkoitettuja korvauksia ja tuloja. 7 § Toimeentulotuen saamiseen ja määrään eivät vaikuta sellaiset varat, jotka eivät ole käytettävissä tukea myönnettäessä, eivätkä sosiaalihuoltolain (710/82) 36 §:n 2 momentissa tarkoitetut tai muut niihin rinnastettavat varat, joiden katsotaan olevan tarpeen henkilön jatkuvan toimeentulon turvaamiseksi. 8 § Toimeentulotuki määrätään kuukaudelta. Toimeentulotuki voidaan tarpeen mukaan myöntää ja suorittaa kuukautta lyhyemmältä tai pidemmältä ajalta. 9 § Toimeentulotuki tarkistetaan, jos henkilön olosuhteissa tai tuen tarpeessa tapahtuu muutoksia. Toimeentulotuki perusosalla katettaviin menoihin tarkisletaan samasta ajankohdasta ja samassa suhteessa kuin kansaneläkkeen pohjaosaa ja lisäosaa tarkistetaan. 10 § Toimeentulotuki tai osa siitä voidaan erityisestä syystä myöntää takautuvasti toteennäylettyjen maksamatta olevien toimeentulotukeen oikeultavien menojen maksamiseen. 11 § Toimeentulotukea määrättäessä perheeseen kuuluvina henkilöinä pidetään yhteistaloudessa asuvia vanhempia ja heidän alaikäisiä lapsiaan, aviopuolisoila sekä miestä ja naista, jotka elävät avioliitonomaisissa olosuhteissa. 12 § Tarkempia ohjeita tämän päätöksen soveltamisesta antaa tarvittaessa sosiaali- ja terveysministeriö. 13 § Helsingissä 18 päivänä marraskuuta 1993 Sosiaali- ja terveysministeri Jorma Huuhtanen Hallitusneuvos Eija Koivuranta