← Suomi

Laki valtion vakuusrahastosta annetun lain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan valtion vakuusrahastosta 30 päivänä huhtikuuta 1992

1997 1237/1997 Laki valtion vakuusrahastosta annetun lain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan valtion vakuusrahastosta 30 päivänä huhtikuuta 1992 annetun lain (379/1992) 1 §:n 1 ja 2 momentti, 11 § ja 14 §:n 1 momentti, sellaisina kuin niistä ovat 1 §:n 1 ja 2 momentti ja 14 §:n 1 momentti laissa 245/1996, seuraavasti: 1 § Rahaston tehtävät Talletuspankkien vakaan toiminnan turvaamiseksi on Valtion vakuusrahasto, jota tässä laissa kutsutaan rahastoksi. Rahaston varoista voidaan myöntää lainoja erityisehdoin (tukilaina) luottolaitostoiminnasta annetun lain (1607/1993) 55 §:ssä tarkoitetuille vakuusrahastoille tämän lain mukaisesti. Rahaston vastuulla voidaan antaa takauksia mainittujen vakuusrahastojen ottamille lainoille. 11 § Tukilainan ja takauksen myöntäminen Tukilaina ja takaus myönnetään vakuusrahaston hakemuksesta. Lainan ja takauksen myöntämisen edellytyksenä on, että hakijana olevaan vakuusrahastoon kuuluva yksi tai useampi pankki on joutunut sellaisiin taloudellisiin vaikeuksiin, että avustuslainan tai avustuksen myöntäminen kysymyksessä olevasta vakuusrahastosta on pankin toiminnan ja rahoitusmarkkinoiden vakauden turvaamiseksi tarpeellista eivätkä vakuusrahaston omat varat tarkoitukseen riitä. 14 § Tukitoimista päättäminen Luottolaitostoiminnasta annetun lain 61 §:n 5 momentissa ja 62 §:n 1 momentissa tarkoitetun suostumuksen antamisesta ja muista tukitoimiin liittyvistä asioista päättää ministeriö, jollei niistä päättämistä ole säädetty valtioneuvoston yleisistunnon tehtäväksi. Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1998. HE 223/1997 TaVM 35/1997 EV 220/1997 Parlamentin ja neuvoston direktiivi 94719/EY; EYVL N:o L 135, 31.5.1994, s. 5 Helsingissä 19 päivänä joulukuuta 1997 Tasavallan Presidentti MARTTI AHTISAARI Valtiovarainministeri Sauli Niinistö

🔗 Viralliseen lähteeseen

Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.