Valtioneuvoston päätös dieselöljyn ja kevyen polttoöljyn rikkipitoisuudesta Valtioneuvosto on 25 päivänä tammikuuta 1982 annetun ilmansuojelulain (67/

1997 142/1997 Valtioneuvoston päätös dieselöljyn ja kevyen polttoöljyn rikkipitoisuudesta Valtioneuvosto on 25 päivänä tammikuuta 1982 annetun ilmansuojelulain (67/1982) 9 §:n pykälän 1 momentin 3 kohdan nojalla, sellaisena kuin se on 22 joulukuuta 1995 annetussa laissa (1711/1995), ympäristöministeriön esittelystä päättänyt: 1 § Määritelmät Tässä päätöksessä tarkoitetaan: 1) kaasuöljyllä tullitariffin nimikkeeseen 2710 kuuluvia kaasuöljyjä ja muita öljytuotteita, jotka tislausalueensa mukaisesti kuuluvat keskitisleisiin ja joita on tarkoitus käyttää polttoaineena ja joista 350 celsiusasteeseen tislattaessa tislautuu (häviöt mukaan luettuna) vähintään 85 tilavuusprosenttia. 2) dieselöljyllä kaasuöljyjä siten kuin dieselöljy on määritelty nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta annetussa laissa (1472/1994); ja 3) kevyellä polttoöljyllä ensisijaisesti lämmitykseen käytettäviä kaasuöljyjä siten kuin kevyt polttoöljy on määritelty nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta annetussa laissa. 2 § Soveltamisalan rajaus Tätä päätöstä ei sovelleta kaasuöljyihin, joita käytetään laivojen, lentokoneiden tai moottoriajoneuvojen polttoaineena Suomen ja Euroopan yhteisön ulkopuolisten maiden välisessä liikenteessä. Tätä päätöstä ei myöskään sovelleta kerosiiniin eikä kaasuöljyihin, jotka jatkojalostetaan ennen lopullista polttoa. 3 § Pitoisuusmääräys Myytävässä kaasuöljyssä, joka on tarkoitettu käytettäväksi kotimaassa dieselöljynä, saa olla enintään 0,05 painoprosenttia rikkiä. Maahantuotavassa ja maassa valmistettavassa kaasuöljyssä, joka on tarkoitettu käytettäväksi kotimaassa kevyenä polttoöljynä, saa olla enintään 0,2 painoprosenttia rikkiä. Myytävässä kaasuöljyssä, joka on tarkoitettu käytettäväksi vesiliikenteen polttoaineena, saa olla enintään 0,2 painoprosenttia rikkiä. 4 § Määritysmenetelmät Määritettäessä tässä päätöksessä tarkoitettuja enimmäispitoisuuksia on käytettävä menetelmää ISO 8754 tai vastaavaa menetelmää. Pitoisuusmääritysten tilastollinen tulkinta on tehtävä käyttämällä menetelmää ISO 4259