Valtioneuvoston päätös kaatopaikoista annetun valtioneuvoston päätöksen muuttamisesta Valtioneuvosto on ympäristöministeriön esittelystä kumonnut kaat

1999 1049/1999 Valtioneuvoston päätös kaatopaikoista annetun valtioneuvoston päätöksen muuttamisesta Valtioneuvosto on ympäristöministeriön esittelystä kumonnut kaatopaikoista 4 päivänä syyskuuta 1997 annetun valtioneuvoston päätöksen ( 861/1997 ) 10 §:n 2 ja 3 momentin, muuttanut 1 §:n, 2 §:n 2 momentin, 2 §:n 3 momentin 1, 3, 4 ja 7 kohdan, 4 §:n 1 momentin 1, 3 ja 5 kohdan, 6 §:n 1 momentin 3 kohdan, 7 §:n 1 momentin 1, 2 ja 5 kohdan, 9 §:n, liitteen 1 kohdan 1 ja 7 ja liitteen 3 kohdan 4.3 sekä lisännyt 2 §:n 3 momenttiin uuden 4 a kohdan, 4 §:n 1 momenttiin uuden 2 a kohdan ja 6 §:n 1 momenttiin uuden 3 a kohdan seuraavasti: 1 § Tavoite Tämän päätöksen tavoitteena on pintaveden, pohjaveden, maaperän ja ilman pilaantumisen ehkäisemiseksi sekä ilmastonmuutoksen ja muiden siihen rinnastettavien laaja-alaisten haitallisten ympäristövaikutusten torjumiseksi ohjata kaatopaikkojen suunnittelua, perustamista, rakentamista, käyttöä, hoitoa, käytöstä poistamista ja jälkihoitoa sekä jätteiden sijoittamista niille siten, ettei niistä pitkänkään ajan kuluessa aiheudu vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle. 2 § Soveltamisala ja määritelmät Tätä päätöstä ei sovelleta sellaiseen paikkaan, jonne sijoitetaan vain saastumatonta maa-ainesjätettä tai mineraalivarojen etsimisessä, louhinnassa, rikastuksessa ja varastoinnissa sekä louhostoiminnassa syntynyttä pysyvää tavanomaista jätettä. Päätöstä ei myöskään sovelleta tavanomaiseksi jätteeksi luokitellun ruoppausmassan sijoittamiseen vesistöön tai mereen taikka sen pohjaan tai sen alla olevaan maaperään eikä saastumattoman ruoppausjätteen sijoittamiseen maan päälle tai maahan sen vesiväylän läheisyydessä, josta se on poistettu. Tässä päätöksessä tarkoitetaan: 1) kaatopaikalla jätteiden käsittelypaikkaa, jossa jätettä sijoitetaan maan päälle tai maahan, mukaan lukien ― tuotantopaikan yhteydessä oleva paikka, jonne jätteen tuottaja sijoittaa omaa jätettään ja ― yli vuoden käytössä oleva paikka, jossa jätettä varastoidaan väliaikaisesti; kaatopaikkana ei kuitenkaan pidetä ― paikkaa, jossa jätettä puretaan sekä lajitellaan, yhdistetään tai valmistellaan muulla tavoin siirrettäväksi muualle esikäsiteltäväksi, käsiteltäväksi tai hyödynnettäväksi, ― alle kolmen vuoden pituista jätteen varastointia ennen sen hyödyntämistä tai esikäsittelyä eikä ― alle yhden vuoden pituista jätteen varastointia ennen sen käsittelyä; 3) pysyvällä jätteellä jätettä, joka ei liukene, pala tai reagoi muutoin fysikaalisesti tai kemiallisesti eikä hajoa biologisesti tai reagoi muiden aineiden kanssa aiheuttaen vaaraa terveydelle tai ympäristölle ja jossa ei pitkänkään ajan kuluessa tapahdu olennaisia muita fysikaalisia, kemiallisia tai biologisia muutoksia sekä jonka sisältämien haitallisten aineiden kokonaishuuhtoutuminen ja -pitoisuus samoin kuin jätteestä muodostuvan kaatopaikkaveden myrkyllisyys ympäristölle on merkityksetön eikä siitä ennen kaikkea aiheudu vaaraa pinta- tai pohjaveden laadulle; 4) biohajoavalla jätteellä jätettä, joka voi hajota aerobisesti tai anaerobisesti, kuten elintarvike-, puutarha-, paperi- ja kartonkijätettä; 4a) nestemäisellä jätteellä jätevettä ja muuta nestemäisessä muodossa olevaa jätettä, ei kuitenkaan lietettä; 7) esikäsittelyllä lajittelu mukaan lukien fysikaalisia, kemiallisia, biologisia tai termisiä menetelmiä, joiden avulla muutetaan jätteen ominaisuuksia sen määrän tai haitallisuuden vähentämiseksi taikka sen käsittelyn helpottamiseksi tai hyödyntämisen tehostamiseksi; 4 § Jätteiden sijoittamista kaatopaikalle koskevat yleiset rajoitukset Kaatopaikalle ei saa sijoittaa: 1) jätettä, jota ei ole esikäsitelty; vaatimus ei koske sellaista pysyvää jätettä, jonka esikäsittelyä ei voida teknisesti toteuttaa eikä muutakaan jätettä, jos esikäsittely ei edistä 1 §:ssä tarkoitetun tavoitteen saavuttamista vähentämällä jätteen määrää taikka terveydelle tai ympäristölle aiheutuvaa vaaraa tai haittaa; 2a) nestemäistä jätettä; 3) jätettä, joka on kaatopaikkaolosuhteissa räjähtävää, syövyttävää, hapettavaa taikka helposti syttyvää tai syttyvää siten kuin nämä ominaisuudet määritellään jäteasetuksen liitteessä 4; 5) käytöstä poistettuja auton, työkoneen tai muun ajoneuvon renkaita tai niiden silppua; kielto ei kuitenkaan koske polkupyörän renkaita; eikä 6 § Jätteestä annettavat tiedot Tuotaessa jätettä sijoitettavaksi kaatopaikalle on jätteen haltijan tai muun tuojan annettava kaatopaikan pitäjälle: 3) tuotaessa ongelmajätettä, ongelmajätteistä annettavista tiedoista sekä ongelmajätteiden pakkaamisesta ja merkitsemisestä annetussa valtioneuvoston päätöksessä (659/1996) tarkoitettu jätteen siirtoasiakirja; 3a) maahan tuotavasta jätteestä, Euroopan yhteisössä, Euroopan yhteisöön ja Euroopan yhteisöstä tapahtuvien jätteiden siirtojen valvonnasta ja tarkastamisesta annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 259/93 edellytetyt asiakirjat; sekä 7 § Jätteen vastaanotto kaatopaikalla Kaatopaikan pitäjän on huolehdittava, että jätettä kaatopaikalle vastaanotettaessa: 1) tarkastetaan jätettä koskevat 6 §:n 1 momentissa tarkoitetut tiedot ja asiakirjat sekä varmistetaan, että jäte on lupapäätöksessä hyväksytty sijoitettavaksi kaatopaikalle; 2) tarkastetaan jäte jätekuormaa vastaanotettaessa ja tyhjennettäessä sen varmistamiseksi, että jäte on siitä esitettyjen tietojen ja asiakirjojen mukainen, sekä otetaan mahdollisia tarkastustestejä varten jätteestä tarvittaessa tarpeelliset näytteet, jotka on säilytettävä vähintään yhden kuukauden ajan; 5) pidetään kirjaa vastaanotetun jätteen lajista, määrästä, alkuperästä, toimituspäivämäärästä ja tuottajasta tai, jos kysymys on asumisessa syntyneestä jätteestä tai ominaisuudeltaan ja koostumukseltaan siihen rinnastettavasta jätteestä, jätteen tuojasta; sekä 9 § Käytössä oleva kaatopaikka Tätä päätöstä, lukuun ottamatta liitteen 1 kohtaa 1, sovelletaan myös tämän päätöksen voimaan tullessa käytössä olevaan kaatopaikkaan. Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta

1. Tämän päätöksen voimaan tullessa käytös- sä olevaan kaatopaikkaan sovelletaan liitteen 1 kohtaa 3.1 1 päivästä marraskuuta 2007, jos kaatopaikka on tuolloin edelleen käytössä. Ennen tämän päätöksen voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin. Neuvoston direktiivi 1999/31/EY; EYVL N:o L 182, 16.7.1999, s. 1 Helsingissä 18 päivänä marraskuuta 1999 Ympäristöministeri Satu Hassi Neuvotteleva virkamies Klaus Pfister Liite 1 KAATOPAIKALLE ASETETTAVAT YLEISET VAATIMUKSET
2. Sijainti Kaatopaikkaa ei saa sijoittaa: ― tärkeälle tai muulle vedenhankintaan soveltuvalle pohjavesialueelle tai siten, että kaatopaikan haitalliset vaikutukset voivat ulottua tällaiselle pohjavesialueelle, ― vesistöön tai mereen taikka vedenhankintaan tai virkistyskäyttöön tarkoitetun tai erityistä suojelua vaativan vesistön tai meren läheisyyteen, ― luonnonsuojelu-, maisemansuojelu- tai virkistysalueeksi varatulle alueelle, luonnonperinnön tai kansallisen kulttuuriperinnön säilyttämiseksi suojellulle alueelle taikka niiden välittömään läheisyyteen, ― suolle, vedenjakajalle, tulva-, maanvieremä- tai lumivyöryvaaran alaiselle maalle taikka kallioperän ruhjealueelle, jos kaatopaikkaveden kokoaminen ja käsittely on teknisesti vaikea toteuttaa kaatopaikan käytön tai jälkihoidon aikana eikä ― pehmeikköalueelle, jos kaatopaikasta voi aiheutua haitallista painumista tai painumat voivat vaurioittaa kaatopaikan rakenteita. Kaatopaikka-alueen valinnassa on lisäksi huolehdittava, että kaatopaikan sijoittamisesta ei aiheudu maisemallista haittaa, että alueelle on hyvät kulkuyhteydet ja että kaatopaikkatoimintaan käytettävän alueen etäisyys asutuksesta, yleisesti käytetystä tiestä ja muusta maatalous- tai kaupunkialueesta on riittävä. Samoin on otettava huomioon alueen geologiset ja hydrogeologiset ominaisuudet. Kaatopaikan sijoittamisesta valtakunnallisen jätteenkäsittelyn järjestämisen kannalta säädetään jätelain 6 §:n 11 kohdassa.
3. Muut vaatimukset Kaatopaikalla on estettävä ja torjuttava suunnitelmallisesti haitat ja vaaratilanteet, kuten:% ― sortumat ja rakenteita vahingoittavat painumat sekä jätepenkereen puutteellinen vakavuus, ― ympäristön roskaantuminen, ― yleisten teiden likaantuminen, ― melu- ja liikennehaitat, ― eläinten aiheuttamat haitat, ― haju- ja pölypäästöt sekä aerosolit, ― tulipalot ja ― routimisesta johtuva kaatopaikkarakenteiden vaurioituminen. Asiaton pääsy ja jätteen luvaton sijoittaminen kaatopaikalle on estettävä valvonnalla ja rakenteellisin keinoin, kuten kaatopaikkaa ympäröivällä aidalla. Kaatopaikan portit on pidettävä lukittuina muina kuin aukioloaikoina. Kaatopaikan pitäjän on järjestettävä kaatopaikan vastaavalle hoitajalle ja muulle henkilöstölle tehtävien asianmukaisen hoidon edellyttämä ammatillinen ja tekninen koulutus. Liite 3 KAATOPAIKAN JA SEN JÄLKIHOITOVAIHEEN VALVONTA JA TARKKAILU 4.3 Pohjavesi Pohjavesiä on tarkkailtava virtaussuunnassa kaatopaikan alapuolella vähintään kahdesta pisteestä ja kaatopaikan yläpuolella vähintään yhdestä pisteestä otetuin näyttein ja mittauksin. Kaatopaikan mahdollisella vaikutusalueella on tarkkailtava myös talousvesikaivojen veden laatua. Pohjaveden ja kaatopaikan sisäisen veden korkeutta on seurattava puolivuosittain. Jos alueen pohjaveden korkeus vaihtelee, on seurantaa lisättävä. Näytteenotosta pohjaveden koostumuksen selvittämiseksi sekä tutkittavista aineista ja ominaisuuksista määrätään tapauskohtaisesti jätteestä muodostuvaksi arvioidun kaatopaikkaveden ja kaatopaikka-alueen pohjaveden laadun mukaan. Lisäksi on otettava huomioon pohjaveden virtausnopeus alueella. Mittauksilla on voitava nopeasti todeta veden laadun muutokset. Jos pohjaveden laadun todetaan heikentyneen tai sille lupapäätöksessä asetettu haitallisten aineiden kynnystaso ylittyy, on aina kysymys tämän päätöksen 8 §:n 2 momentissa tarkoitetusta haitasta, josta on ilmoitettava viipymättä lupaviranomaiselle. Tällaisessa tilanteessa on noudatettava vahinkotilanteisiin varautumista ja niiden hoitamista koskevaa suunnitelmaa ja lupamääräystä. Pohjaveden laatua koskevista havainnoista on pidettävä kirjaa ja tiedot on koottava taulukoksi, josta helposti käy ilmi laadussa tapahtuvat muutokset.