← Suomi

Laki kansanterveyslain 14 ja 49 §:n muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan 28 päivänä tammikuuta 1972 annetun kansanterveyslain ( 66/

2000 1219/2000 Laki kansanterveyslain 14 ja 49 §:n muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan 28 päivänä tammikuuta 1972 annetun kansanterveyslain ( 66/1972 ) 14 §:n 1 momentin 4 kohta ja 49 §, sellaisena kuin niistä on 14 §:n 1 momentin 4 kohta laissa 746/1992, seuraavasti: 14 § Kansanterveystyöhön kuuluvina tehtävinä kunnan tulee: 4) ylläpitää hammashuoltoa, johon luetaan valistus- ja ehkäisytoiminta sekä kunnan asukkaiden hampaiden tutkimus ja hoito; 49 § Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä kansanterveystyöhön kuuluvan mielenterveystyön tarkemmasta sisällöstä ja järjestämisestä sekä tämän lain täytäntöönpanosta. Palvelujen yhdenvertaisemman saatavuuden edistämiseksi valtioneuvoston asetuksella voidaan lisäksi antaa säännöksiä siitä, mitä ovat tutkimukseen ja hoitoon pääsyn enimmäisajat mielenterveyspalveluissa. Sosiaali- ja terveysministeriö voi antaa ohjeita kansanterveystyön sisällöstä ja järjestämisestä. Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta

  1. Lain 14 §:n 1 momentin 4 kohta tulee kuitenkin voimaan 1 päivänä huhtikuuta
  2. Kunta ja kansanterveystyön kuntayhtymä voi päättää, että hampaiden tutkimus ja hoito järjestetään 31 päivään joulukuuta 2001 saakka vain vuonna 1956 ja sen jälkeen syntyneille ja 30 päivään marraskuuta 2002 saakka vain vuonna 1946 ja sen jälkeen syntyneille sekä lisäksi kunnan tai kuntayhtymän erikseen päättämille muille ryhmille. Hampaiden tutkimus ja hoito on kuitenkin järjestettävä iästä riippumatta kaikille pään ja kaulan alueen säde- tai sytostaattihoidon vuoksi tutkimusta ja hoitoa tarvitseville. Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin. HE 149/2000 StVM 33/2000 EV 190/2000 Helsingissä 21 päivänä joulukuuta 2000 Tasavallan Presidentti TARJA HALONEN Peruspalveluministeri Osmo Soininvaara

🔗 Viralliseen lähteeseen

Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.