Sosiaali- ja terveysministeriön asetus asioista, joista vakuutuslaitoksen on pyydettävä tapaturma-asiain korvauslautakunnan lausunto Sosiaali- ja terv

2002 873/2002 Sosiaali- ja terveysministeriön asetus asioista, joista vakuutuslaitoksen on pyydettävä tapaturma-asiain korvauslautakunnan lausunto Sosiaali- ja terveysministeriön päätöksen mukaisesti säädetään 20 päivänä elokuuta 1948 annetun tapaturmavakuutuslain (608/1948) 30 c §:n 2 momentin nojalla, sellaisena kuin se on laissa 723/2002: 1 § Tapaturmavakuutuslain mukaista vakuutusta harjoittavan vakuutuslaitoksen on pyydettävä tapaturma-asiain korvauslautakunnan lausunto ennen päätöksen antamista korvauspäätösehdotuksestaan, joka koskee: 1) lääketieteellistä tai oikeudellista syy-yhteyskysymystä, joka korvauskäytännön yhdenmukaisuuden vuoksi edellyttää periaatteellista kannanottoa; 2) vuosityöansiota tapauksissa, joissa vahingoittuneen ansiot ovat vaihdelleet sairauden, työttömyyden tai muu syyn vuoksi taikka kysymys on tapaturmavakuutuslain 28 §:n 3 momentissa tarkoitetun henkilön vuosityöansiosta; edellytyksenä on lisäksi, että tapaturma tai ammattitauti johtaa todennäköisesti ammatilliseen kuntoutukseen tai tapaturmaeläkkeen maksamiseen kuutta kuukautta pidemmältä ajalta; 3) leskeneläkkeen tulosovitusta, kun lesken tulot ovat vaihdelleet sairauden, työkyvyttömyyden tai muun syyn vuoksi taikka kun leski on tapaturmavakuutuslain 28 §:n 3 momentissa tarkoitettu henkilö; 4) tapaturmaeläkkeen maksamista ensimmäisen kerran sen jälkeen, kun eläkettä on maksettu kuuden kuukauden ajalta, mikäli kysymys ei ole työkyvyn alentuman määräämisestä vahingoittuneelle maksetun palkan perusteella tai eläkkeen maksamisesta ammatillisen kuntoutuksen ajalta; 5) tapaturmaeläkkeen maksamista 4 kohdassa tarkoitettua myöhemmältä ajalta, jos eläkkeen maksamiseen vaikuttavissa seikoissa tapahtuu olennainen muutos ja työkyvyn alentumaa arvioitaessa on otettava huomioon muu vamma tai sairaus, työttömyys, ammatillisen kuntoutuksen tai sen selvittely- ja odotusajan pitkittyminen tai keskeytyminen taikka muu niihin rinnastettava syy; 6) tapaturmaeläkettä ammatillista kuntoutusta seuraavan työllistymisajan jälkeen, jos työkyvyn alentumaa ei voida arvioida vahingoittuneelle maksetun työansion perusteella ja päätöksellä poikettaisiin lautakunnan antamista ohjeista; 7) yli vuoden pituisen ammatillisen kuntoutuksen myöntämistä tai epäämistä; 8) pysyvän tapaturmaeläkkeen myöntämistä, kun vamman tai sairauden haittaluokka on pienempi kuin kuusi taikka tapaturmaeläkkeen epäämistä, kun haittaluokka on kuusi tai sitä korkeampi; 9) haittarahan perusteena olevan haittaluokan määräämistä, kun vamman tai sairauden haittaluokka on 8 tai sitä suurempi; 10) elinkorkoa, jos kysymys on harkinnanvaraisen täydennyskoron määräämisestä; 11) perhe-eläkkeen myöntämistä tai epäämistä 23 a §:n 2 momentissa tarkoitetulle henkilölle tai tämän lapselle; 12) tapaturmavakuutuslain 43 §:ssä tarkoitettua asiaa, jossa korvausvelvollisesta vakuutuslaitoksesta ei ole päästy yksimielisyyteen, 13) muuta asiaa, joka lainsäädännön muuttumisen tai muutoin korvauskäytännön yhtenäisyyden vuoksi edellyttää lautakunnan periaatteellista kannanottoa. 2 § Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä marraskuuta 2002. Tällä asetuksella kumotaan sosiaali- ja terveysministeriön 20 päivänä helmikuuta 1997 antama päätös tapaturma-asiain korvauslautakunnassa käsiteltäviä asioita koskevan ohjeen vahvistamisesta (Dnro 6/001/97). Helsingissä 30 päivänä lokakuuta 2002 Sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho Ylitarkastaja Riitta Aulanko