Laki Tšekin, Viron, Latvian, Liettuan, Unkarin, Puolan, Slovenian ja Slovakian kansalaisten ansiotyön edellytyksistä Eduskunnan päätöksen mukaisesti s

2004 309/2004 Laki Tšekin, Viron, Latvian, Liettuan, Unkarin, Puolan, Slovenian ja Slovakian kansalaisten ansiotyön edellytyksistä Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään: 1 § Lain tarkoitus ja suhde muihin lakeihin Tässä laissa säädetään edellytyksistä, joilla Tšekin tasavallan, Viron tasavallan, Latvian tasavallan, Liettuan tasavallan, Unkarin tasavallan, Puolan tasavallan, Slovenian tasavallan ja Slovakian tasavallan kansalaiset saavat Suomessa tehdä ansiotyötä. Mitä ulkomaalaislaissa (301/2004) säädetään Euroopan unionin jäsenvaltioiden kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä maahantulosta ja maassa oleskelusta sekä oleskeluoikeuden rekisteröinnistä, sovelletaan myös 1 momentissa tarkoitettuihin henkilöihin. 2 § Soveltamisalan rajoitukset Tätä lakia ei sovelleta 1 §:n 1 momentissa tarkoitettuun henkilöön: 1) joka tämän lain voimaan tullessa työskentelee maassa ja jolle on myönnetty vähintään 12 kuukautta yhtämittaisesti voimassa oleva maassa oleskeluun ja työskentelyyn oikeuttava lupa tai lupia eikä henkilö ole poistunut Suomen työmarkkinoilta; 2) jolle tämän lain voimassa ollessa on myönnetty vähintään 12 kuukautta yhtämittaisesti voimassa oleva oikeus maassa oleskeluun ja työskentelyyn eikä henkilö ole poistunut Suomen työmarkkinoilta; 3) jolla olisi oikeus ansiotyöhön ilman työvoimatoimiston harkintaa, jos hän olisi muu kuin Euroopan unionin kansalainen tai häneen rinnastettava; 4) jolla on oleskeluoikeus muulla kuin ansiotyön perusteella; tai 5) jonka 1 §:n 1 momentissa mainittuun valtioon sijoittautunut työnantaja lähettää Suomeen tilapäisesti työskentelemään palvelujen tarjonnan vapauden puitteissa. 3 § Työvoimatoimiston päätös Edellä 1 §:n 1 momentissa tarkoitetun henkilön ansiotyön edellytyksenä on työvoimatoimiston hyväksyvä päätös. Työvoimatoimiston päätökseen sovelletaan, mitä ulkomaalaislaissa säädetään työvoimatoimiston ratkaisusta muun kuin Euroopan unionin kansalaisen ja häneen rinnastettavan työntekoa ja oleskelua koskevassa asiassa, kun kyse on: 1) hakemuksen vireillepanosta; 2) työvoimatoimiston harkinnan sisällöstä ja muusta menettelystä; 3) työnantajan ja toimeksiantajan velvollisuuksista; 4) hyväksymisen voimassaolon pituudesta ja laajuudesta; ja 5) muutoksenhausta. Työvoimatoimiston päätös annetaan kirjallisena. 4 § Velvollisuus huolehtia oleskeluoikeuden voimassaolosta Edellä 1 §:n 1 momentissa tarkoitetun henkilön tulee viipymättä selvittää oleskeluoikeutensa kihlakunnan poliisilaitokselta, jos maassa oleskelu jatkuu työvoimatoimiston päätöksen voimassaolon päätyttyä. 5 § Seuraamukset Rangaistus ansiotyön tekemisestä oikeudetta (ulkomaalaisrikkomus) sekä rangaistus sellaisen ulkomaalaisen pitämisestä palveluksessa, jolla ei ole oikeutta ansiotyön tekemiseen, samoin kuin rangaistus ulkomaalaisen työnteon keskeisiä ehtoja taikka työtehtäviä ja niiden asettamia vaatimuksia koskevien virheellisten tietojen antamisesta viranomaiselle (työnantajan ulkomaalaisrikkomus) säädetään ulkomaalaislaissa. Työvoimatoimisto voi ulkomaalaislaissa säädetyin edellytyksin päättää pidättäytyä hyväksymisen antamisesta virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja antaneen työnantajan palvelukseen. Rangaistus luvattoman ulkomaisen työvoiman käytöstä säädetään rikoslain (39/1889) 47 luvun 6 a §:ssä. 6 § Tarkemmat säännökset Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella. 7 § Voimaantulo ja voimassaoloaika Tämä laki tulee voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana. Lakia sovelletaan kunkin 1 §:n 1 momentissa mainitun valtion osalta kaksi vuotta siitä päivästä, jolloin kyseinen valtio liittyi Euroopan unionin jäseneksi. Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin. 8 § Siirtymäsäännökset Myös ennen tämän lain voimaantuloa vireille tulleisiin asioihin sovelletaan tämän lain säännöksiä. Lain voimaan tullessa vireillä oleva hakemus raukeaa, jos kysymys on tapauksesta, jossa tämän lain mukaan ei tarvita työvoimatoimiston hyväksymistä. HE 172/2003 PeVL 5/2004 TyVM 2/2004 EV 45/2004 Helsingissä 30 päivänä huhtikuuta 2004 Tasavallan Presidentti TARJA HALONEN Työministeri Tarja Filatov