2006 157/2006 Maa- ja metsätalousministeriön asetus varotoimenpiteistä lintuinfluenssan leviämisen ehkäisemiseksi luonnonvaraisten lintujen ja siipikarjan välillä Maa- ja metsätalousministeriön päätöksen mukaisesti säädetään 18 päivänä tammikuuta 1980 annetun eläintautilain (55/1980) 12 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdan sekä helposti leviävien eläintautien vastustamisesta 16 päivänä joulukuuta 1960 annetun lain (488/1960) 5 §:n nojalla, sellaisina kuin niistä ovat eläintautilain 12 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohta laissa 809/1992, seuraavasti: 1 luku Yleiset säännökset 1 § Tarkoitus ja soveltamisala Tässä asetuksessa säädetään niistä siipikarjan pitopaikoissa noudatettavista toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on ehkäistä luonnonvaraisissa linnuissa mahdollisesti esiintyvän lintuinfluenssan leviäminen siipikarjaan ja tarhattaviin lintuihin sekä edistää tartunnan varhaista havaitsemista. 2 § Määritelmät Tässä asetuksessa tarkoitetaan:
- a)siipikarjalla kanoja, kalkkunoita, helmikanoja, ankkoja, sorsia, hanhia, viiriäisiä, kyyhkysiä, fasaaneja, peltopyitä, metsoja, teeriä, riikinkukkoja, sileälastaisia lintuja (strutsi, emu, nandu, kasuaari ja kiivi) ja muita tarhattavia lintuja;
- b)tarhattavilla vesilinnuilla ankkoja, sorsia ja hanhia;
- c)pitopaikalla yhtä tai useampaa laitosta, rakennusta, tarhaa tai muuta paikkaa, jossa lintuja pidetään, kasvatetaan tai käsitellään, mukaan lukien sellaiset aidatut alueet, joilla eläimiä pidetään metsästystä tai muuta vastaavaa tarkoitusta varten; sekä
- d)riskialueilla liitteessä I lueteltuja kuntia, joissa luonnonvaraisia vesilintuja esiintyy kevätmuuton aikana runsaasti tai joissa siipikarjaa pidetään runsaasti ja riski luonnonvaraisilla vesilinnuilla mahdollisesti esiintyvän lintuinfluenssatartunnan siirtymisestä ulkona pidettävään siipikarjaan on siten muita alueita suurempi. 2 luku Lintuinfluenssan varhainen havaitseminen 3 § Sairaiden ja kuolleiden luonnonvaraisten lintujen tutkiminen Jos kunnaneläinlääkäri saa ilmoituksen luonnonvaraisissa linnuissa, erityisesti vesilinnuissa, todetusta suurentuneesta kuolleisuudesta tai joukkosairastumisista, hänen on huolehdittava, että linnuista otetaan tarpeelliset näytteet lintuinfluenssan varalta ellei muuta ilmeistä syytä lintujen sairastumiselle tai kuolleisuudelle ole todettavissa. Näytteet on viipymättä toimitettava Eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuslaitokseen (EELA) tutkittavaksi. 4 § Toiminta lintuinfluenssaepäilyn johdosta Eläintautilain (55/1980) 9 §:n mukaan siipikarjanpitopaikan omistajan tai haltijan on ilmoitettava kunnan- tai läänineläinlääkärille, jos hän epäilee siipikarjan kuolleen tai sairastuneen lintuinfluenssaan. Lintuinfluenssan esiintymiseen siipikarjassa voivat viitata sairauden oireiden lisäksi seuraavat muutokset:
- a)rehun ja veden kulutuksen pieneneminen yli 20 prosentilla;
- b)munantuotannon pieneneminen yli viidellä prosentilla yli kahden päivän ajaksi; tai
- c)kuolleisuusasteen nousu yli kolmeen prosenttiin viikossa. Kunnaneläinlääkärin tai läänineläinlääkärin on ilmoituksen saatuaan toimittava newcastlentaudin ja lintuinfluenssan vastustamisesta annetun maa- ja metsätalousministeriön päätöksen (3/EEO/96) kohdan 3 mukaisesti, jos ei muuta ilmeistä syytä muutoksille ole. 3 luku Siipikarjan ja luonnonvaraisten lintujen välisten kontaktien estäminen 5 § Siipikarjan hoitamista koskevat vaatimukset Siipikarjan rehun ja juomaveden saanti on järjestettävä sisätiloissa tai sellaisessa muussa katetussa tilassa, jonne luonnonvaraisten vesilintujen pääsy on estetty. Ulkona pidettävää siipikarjaa ei saa laiduntaa sellaisilla laitumilla, joilla todetaan tai on aikaisemmin toistuvasti todettu luonnonvaraisia vesilintuparvia kevätmuuton aikana. Jos pitopaikassa on käytössä lintujen hyvinvoinnin kannalta tarpeellisia vesialtaita, on luonnonvaraisten vesilintujen pääsy näihin estettävä. 6 § Siipikarjan juomavettä koskevat vaatimukset Siipikarjalle annettava vesi ei saa olla peräisin sellaisista pintavesistä, joihin luonnonvaraiset vesilinnut pääsevät, ellei vettä ennen siipikarjalle antamista kuumennuskäsitellä tai desinfioida siten, että mahdollinen lintuinfluenssavirus tuhoutuu käsittelyssä. 4 luku Riskialueita koskevat erityiset vaatimukset 7 § Siipikarjan ulkonapitokielto riskialueilla Siipikarjan pito ulkona on kielletty riskialueilla. Kielto koskee myös luonnonmukaista tuotantoa harjoittavia pitopaikkoja. Kielto ei kuitenkaan koske eläinsuojelulain (247/1996) 20 § mukaisia eläintarhoja. 8 § Poikkeukset ulkonapitokiellosta Läänineläinlääkäri voi siipikarjan omistajan tai haltijan hakemuksesta myöntää luvan siipikarjan pitämiseksi ulkona jatkuvasti tai ajoittain myös riskialueilla, jos siipikarjan pitäminen sisällä aiheuttaisi huomattavaa haittaa eläinten hyvinvoinnille tai muusta perustellusta syystä. Luvan myöntäminen edellyttää, ettei pitopaikan läheisyydessä ole merkittäviä luonnonvaraisten lintujen, erityisesti vesilintujen levähdys- tai oleskelualueita ja etteivät luonnonvaraiset vesilinnut pääse kontaktiin pitopaikassa ulkona pidettävän siipikarjan kanssa. Lupaa ei voida myöntää, jos samassa pitopaikassa pidetään sekä tarhattavia vesilintuja että kaupalliseen lihan- tai munantuotantoon tarkoitettua siipikarjaa. Lupahakemukseen on liitettävä selvitys luvan edellytysten täyttymisestä. Edellytysten arvioimiseksi läänineläinlääkäri voi tarvittaessa suorittaa tai pyytää kunnaneläinlääkäriä suorittamaan tarkastuksen siipikarjan pitopaikassa. 9 § Siipikarjan ja muiden lintujen vieminen eläinnäyttelyihin tai muihin vastaaviin tilaisuuksiin Riskialueilla järjestettäviin eläinnäyttelyihin ja muihin vastaaviin tilaisuuksiin ei saa viedä siipikarjaa tai muita lintuja. Tilaisuuksiin, jotka järjestetään riskialueiden ulkopuolella, ei saa viedä lintuja riskialueilta. Läänineläinlääkäri voi myöntää luvan poiketa 1 momentissa tarkoitetusta kiellosta. Luvan myöntäminen edellyttää, etteivät tilaisuuteen vietävät linnut voi joutua tilaisuuden aikana suoraan tai epäsuoraan kontaktiin luonnonvaraisten lintujen kanssa ja etteivät riskialueilta peräisin olevat linnut ole voineet joutua tällaiseen kontaktiin myöskään tilaisuutta edeltävien 21 vuorokauden aikana. Kunnaneläinlääkärin on tarkastettava riskialueelta tilaisuuteen tuotavat linnut lintuinfluenssan oireiden varalta ennen kuljetusta. 5 luku Voimaantulosäännökset 10 § Voimassaoloaika Tämä asetus tulee voimaan 3 päivänä maaliskuuta 2006 ja se on voimassa 31 päivään toukokuuta 2006. Komission päätös 2005/731/EY (32005D0731); EUVL N:o L 274, 20.10.2005, s. 93 Komission päätös 2005/734/EY (32005D0734); EUVL N:o L 274, 20.10.2005, s. 105 Komission päätös 2005/745/EY (32005D0745); EUVL N:o L 279, 22.10.2005, s. 79 Komission päätös 2005/855/EY (32005D0855); EUVL N:o L 316, 2.12.2005, s. 21 Helsingissä 28 päivänä helmikuuta 2006 Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja Eläinlääkintöylitarkastaja Taina Aaltonen Liite 1 Kaikki Ahvenanmaan läänin kunnat Etelä-Suomen läänistä seuraavat kunnat Anjalankoski Artjärvi Asikkala Espoo Hamina Hanko Helsinki Hollola Hyvinkää Iitti Inkoo Jokioinen Joutseno Järvenpää Karjaa Kerava Kirkkonummi Kotka Lahti Lappeenranta Lohja Loviisa Nummi-Pusula Orimattila Parikkala Pernaja Pohja Porvoo Pukkila Pyhtää Rautjärvi Ruotsinpyhtää Sipoo Siuntio Taipalsaari Tammela Tammisaari Tuusula Vantaa Vihti Virolahti Ylämaa Kaikki Länsi-Suomen läänin kunnat Itä-Suomen läänistä seuraavat kunnat Ilomantsi Juva Kuopio Lapinlahti Lieksa Liperi Maaninka Mikkeli Outokumpu Polvijärvi Punkaharju Puumala Savonlinna Siilinjärvi Tohmajärvi Oulun läänistä seuraavat kunnat Haapavesi Hailuoto Haukipudas Ii Kalajoki Kempele Kuivaniemi Liminka Lumijoki Muhos Oulu Oulunsalo Pyhäjoki Raahe Siikajoki Tyrnävä Vaala Vuolijoki Lapin läänistä seuraavat kunnat Kemi Kemijärvi Keminmaa Pelkosenniemi Ranua Salla Savukoski Simo Tervola Tornio