2008 1089/2008 Valtioneuvoston asetus ennakkoperintäasetuksen 15 §:n väliaikaisesta muuttamisesta Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti, joka on tehty valtiovarainministeriön esittelystä, lisätään väliaikaisesti 20 päivänä joulukuuta 1996 annetun ennakkoperintäasetuksen ( 1124/1996 ) 15 §:ään, sellaisena kuin se on asetuksissa 1351/1999, 1040/2001 ja 957/2004, uusi 5 ja 6 momentti seuraavasti: 15 § Ennakonpidätyksen määrä eräissä tapauksissa Poiketen siitä, mitä 2 momentissa säädetään, tuloverolain (1535/1992) 43 b §:ää sovellettaessa ennakonpidätyksen suuruus on yli 100 euron määräisestä puun myyntitulosta: 1) pystykaupan osalta 10 prosenttia sekä hankinta- ja käteiskaupan osalta 7 prosenttia, jos suoritus perustuu huhtikuun 1 päivän 2008 ja joulukuun 31 päivän 2009 välisenä aikana tehtyyn kauppaan ja suoritus maksetaan tammikuun 1 päivän 2009 ja joulukuun 31 päivän 2010 välisenä aikana; 2) pystykaupan osalta 15 prosenttia sekä hankinta- ja käteiskaupan osalta 10 prosenttia, jos suoritus perustuu huhtikuun 1 päivän 2008 ja joulukuun 31 päivän 2009 välisenä aikana tehtyyn kauppaan ja suoritus maksetaan tammikuun 1 päivän 2011 ja joulukuun 31 päivän 2011 välisenä aikana; sekä 3) pystykaupan osalta 15 sekä hankinta- ja käteiskaupan osalta 10 prosenttia, jos suoritus perustuu tammikuun 1 päivän 2010 ja joulukuun 31 päivän 2010 välisenä aikana tehtyyn kauppaan ja suoritus maksetaan tammikuun 1 päivän 2011 ja joulukuun 31 päivän 2011 välisenä aikana. Edellä 5 momentin 1 kohdassa säädettyä ennakonpidätyksen määrää sovelletaan yli 100 euron suuruiseen puun myyntituloon, johon sovelletaan tuloverolain 43 a §:ssä säädettyä ensiharvennushakkuusta saadun puun myyntitulon verovapautta. Tätä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2009. Asetus on voimassa 31 päivään joulukuuta 2011. Asetusta sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2009 maksettaviin ennakonpidätyksiin. Helsingissä 30 päivänä joulukuuta 2008 Ministeri Jan Vapaavuori Hallitusneuvos Tarja Jääskeläinen
Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.