← Suomi

Valtioneuvoston asetus vuonna 2010 myönnettävän maatilan investointituen kohdentamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta Valtioneuvost

2010 798/2010 Valtioneuvoston asetus vuonna 2010 myönnettävän maatilan investointituen kohdentamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti, joka on tehty maa- ja metsätalousministeriön esittelystä, muutetaan vuonna 2010 myönnettävän maatilan investointituen kohdentamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen ( 735/2009 ) liite sekä lisätään asetukseen siitä asetuksella 1789/2009 kumotun 22 ja 23 §:n tilalle uusi 22 ja 23 § sekä 28 §:ään, sellaisena kuin se on asetuksessa 234/2010, uusi 3 momentti, jolloin nykyinen 3 momentti siirtyy 4 momentiksi, seuraavasti: 22 § Rakennetun maatalouskiinteistön hankinta Tukea rakennetun maatalouskiinteistön hankintaan voidaan myöntää seuraaviin tarkoituksiin: 1) hakijan yksinomaiseen omistukseen jäävää maatilaa tai sen osaa koskevan, osituksesta ja perinnönjaosta johtuvan lunastusosuuden maksaminen; 2) hakijan yksinomaiseen omistukseen osituksessa jäävästä maatilasta johtuvan tasingon maksaminen; 3) hakijalle testamentatusta maatilasta tai sen osasta johtuvan lakiosan täydennyksen suorittaminen, jos koko maatila jää hakijan omistukseen; 4) aloitustuen kohteena olleen maatilan tai sen osan hankinta, jos aloitustukea on haettu viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2007 vireille tulleella hakemuksella ja aloitustuki on myönnetty; 5) tuotantorakennuksen hankinta maapohjineen. Tukikelpoisina pidetään kustannuksia, jotka johtuvat maataloudessa käytettävän tuotantorakennuksen tai tuotantorakennuksen ja sen maapohjan, rakennelman ja rakenteen hankinnasta. Edellä 1 momentin 1―4 kohdassa tarkoitetussa hankinnassa tukea voidaan myöntää myös rakennuksen yhteydessä hankittavasta maatalousmaasta johtuviin kustannuksiin siltä osin kuin maatalousmaan osuus ei ylitä kymmentä prosenttia koko investoinnin tukikelpoisista kustannuksista. Tukikelpoisissa kustannuksissa otetaan huomioon rakennuksen, rakennelman tai rakenteen sijainti, koko, kunto ja käyttötarkoitus maataloudessa. Tukea ei myönnetä asuinrakennuksen tai metsän hankintaan. Tukea rakennetun maatalouskiinteistön hankintaan ei myönnetä, jos hakijalle on myönnetty aloitustukea 12 päivänä toukokuuta 2008 tai sen jälkeen vireille tulleen hakemuksen perusteella siihen maatilaan kuuluvan tilan tai tilan osan hankintaan, jolla rakennus on. Tilan osalla tarkoitetaan sekä määräosaa että määräalaa rekisteritilasta. 23 § Maan- ja kiinteistönhankinnan hyväksyttävät kustannukset Hyväksyttäviin kustannuksiin luetaan vastike hankitun omaisuuden arvosta maatalouteen käytettynä siltä osin kuin sen muodostaa: 1) laina, jonka hakija on luovutuskirjassa sitoutunut maksamaan pois tai ottanut vastattavakseen ja joka on myönnetty rakennetukilain, maaseutuelinkeinojen rahoituslain (329/1999), maa- ja metsätalouden rakennepoliittisista toimenpiteistä annetun lain (1303/1994), maaseutuelinkeinolain (1295/1990), maatilalain (188/1977) tai muun maaseutuelinkeinolain 59 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetun lainsäädännön nojalla taikka vastaava valtion myyntihintasaaminen, joka on syntynyt edellä tarkoitetun lainsäädännön tai maatilatalouden kehittämisrahastosta annetun lain (657/1966) nojalla; 2) muu luotto, joka kohdistuu hankittavaan tilaan ja jonka hakija on luovutuskirjassa sitoutunut maksamaan pois tai ottanut vastattavakseen; 3) viimeistään lainan viimeistä erää nostettaessa rahana myyjälle tai myyjän määräämille maksettava kauppahinta tai sen osa. 28 § Hakuajat Asetuksen 22 §:ssä tarkoitettua tukikohdetta koskevan tuen hakuaika alkaa 15 päivänä syyskuuta 2010 ja päättyy 30 päivänä marraskuuta 2010. Tämä asetus tulee voimaan 15 päivänä syyskuuta 2010. Ennen tämän asetuksen voimaantuloa vireille tulleeseen hakemukseen sovelletaan tämän asetuksen voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. Helsingissä 9 päivänä syyskuuta 2010 Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila Hallitussihteeri Mika Saari

🔗 Viralliseen lähteeseen

Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.