Valtiovarainministeriön asetus vesivoimalaitoksen ja sen rakenteiden jälleenhankinta-arvon perusteista Valtiovarainministeriön päätöksen mukaisesti sä

2013 848/2013 Valtiovarainministeriön asetus vesivoimalaitoksen ja sen rakenteiden jälleenhankinta-arvon perusteista Valtiovarainministeriön päätöksen mukaisesti säädetään varojen arvostamisesta verotuksessa annetun lain (1142/2005) 30 §:n 1 ja 2 momentin nojalla: 1 § Soveltamisala Vesivoimalaitoksen, jonka kosken putouskorkeus on vähintään kolme metriä ja jonka teho on vähintään 500 kilowattia, ja vesivoimalaitosrakenteiden jälleenhankinta-arvoa laskettaessa otetaan huomioon voimalaitosrakenteiden hankinnasta johtuneet välittömät menot: 1) koneasema siihen sisältyvine patoineen; 2) ylä- ja alakanavarakenteet tai muut koneaseman ulkopuoliset vesitiet; 3) voimalaitosta varten tehdyt perkaukset ja pengerrykset; 4) voimalaitosta palvelevat padot; 5) kytkinkenttärakenteet; 6) voimalaitoksen käyttöä ja ylläpitoa varten tarvittavat tiet ja sillat; 7) lämpö-, vesi-, ilmastointi- ja sähköasennukset; 8) voimalaitoksen tarvitsemat erilliset kaapeli- ja putkikanavat sekä 9) tontin kaivuu-, paalutus-, louhinta-, tasoitus- ja pintarakennustyöt. Vesivoimalaitoksen jälleenhankinta-arvoa laskettaessa otetaan huomioon myös laitoksen työmaan käyttö- ja yhteiskustannukset, rakennuttajan kustannukset ja rakennusaikaiset korot. Vesivoimalaitoksen jälleenhankinta-arvoa laskettaessa otetaan huomioon ainoastaan vesivoimalaitosta välittömästi palvelevat rakennukset tai laitteet, joita eivät ole esimerkiksi kalanviljelylaitokset, toimisto-, varasto-, korjaamo- tai asuinrakennukset, turbiinit, generaattorit, patoluukut, nosturit, automaatiolaitteet säätöä ja käyttöä varten eivätkä uittolaitteet, muunto- ja kytkinlaitteet eivätkä muut sähkön tuotantoa palvelevat koneet ja laitteet. Muiden kuin tässä asetuksessa tarkoitettujen rakennusten jälleenhankinta-arvosta säädetään erikseen. 2 § Jälleenhankinta-arvo Vesivoimalaitoksen jälleenhankinta-arvo lasketaan siten, että muutos 1 §:ssä tarkoitettujen rakenteiden alkuperäisiin hankintakustannuksiin ja muihin kustannuksiin perustuvaan viimeksi vahvistettuun arvoon verrattuna vastaa rakennuskustannusindeksin muutosta verovuotta edeltäneen vuoden kesäkuusta verovuoden kesäkuuhun. Jälleenhankinta-arvo on 75 prosenttia tällä tavoin määritetystä arvosta. Rakennuskustannusten oletetaan syntyvän tasaisesti rakentamisen aikana. 3 § Keskimääräisten rakennuskustannusten mukainen jälleenhankinta-arvo Jos vesivoimalaitoksen alkuperäisistä rakennuskustannuksista ei ole luotettavaa selvitystä, määritetään vesivoimalaitoksen jälleenhankinta-arvo 1 §:ssä tarkoitettujen rakenteiden rakennuskustannusten summana 4 §:n 1—5 kohdassa mainittuja keskimääräisiä arvoja ja taulukoita käyttäen. Jälleenhankinta-arvo on 75 prosenttia tällä tavoin määritetystä arvosta. 4 § Rakennuskustannusten keskimääräiset arvot

1. Tontin pintarakennustyöt Vesivoimalaitosalueen tontin pintarakennustöiden pinta-alana pidetään vesivoimalaitoksen maa-alueen pinta-alaa. Tontin pintarakennustöiden yksikköhinta on 3,149 euroa/m 2 .
2. Kaivuumassat Kanavien kaivuumassat määritetään kanavan pituuden ja poikkileikkauksen perusteella. Kaivuumassojen yksikköhinta on 12,69 euroa/m 3 ktr, kun kaivuu on vedestä, ja 10,49 euroa/m 3 ktr, kun kaivuu on kuivatyönä, sekä 75,33 euroa/m 3 ktr, kun kysymyksessä on louhinta.
3. Vedenjuoksutusputket Vesivoimalaitoksen ulkopuolella sijaitsevien vedenjuoksutusputkien yksikkökustannukset ovat: Ø (m) euro/jm 1,0 493,70 1,5 740,45 2,0 987,43 2,5 1 234,43 3,0 1 481,11 3,5 1 727,86 4,0 1 974,83 4,5 2 221,57 5,0 2 468,53 Väliarvot lasketaan suhteellisesti.
4. Padot ja tukimuurit Patojen ja tukimuurien yksikköhinta on 496,76 euroa/m 3 , kun pato on betonia, ja 20,81 euroa/m 3 , kun pato on maata tai louhetta.
5. Koneasemat Koneaseman rakennuskustannus lasketaan koneaseman tilavuuden perusteella. Jos koneaseman tilavuutta ei voida luotettavasti määritellä, käytetään määritysperusteena voimalaitoksen tehoa. Koneaseman tilavuus lasketaan koneaseman ulkomitoin. Yläpuolisten tilojen lisäksi tilavuuteen lasketaan myös vesitiet. Taulukkoa 1 käytetään sellaisten koneasemarakennusten rakennuskustannusten laskemiseen, joissa on pystyakselinen turbiini tai teho ≥ 8 MW. Väliarvot lasketaan suhteellisesti. Taulukko 1 m 3 euro 1 000 4 949 292,14 10 000 7 507 810,90 50 000 18 879 005,14 100 000 33 092 998,09 200 000 58 886 522,81 Taulukkoa 2 käytetään sellaisten koneasemarakennusten rakennuskustannusten laskemiseen, joissa on vaaka-akselinen turbiini tai teho ≤ 8 MW. Väliarvot lasketaan suhteellisesti. Taulukko 2 m 3 euro 1 000 863 393,69 5 000 2 291 254,48 10 000 4 076 079,27 50 000 18 354 681,14 Jos koneasema on tehdas tai muun sellaisen hallin osa, rakennuskustannukset lasketaan vesivoimalaitoksen tehon avulla taulukosta
6. Väliarvot lasketaan suhteellisesti. Teho (MW) euro 0,5 848 010,37 1,0 1 115 104,75 2,0 1 382 522,28 3,0 2 183 482,00 4,0 2 717 670,75 5,0 3 251 859,46 6,0 3 786 047,98 7,0 4 320 236,51 8,0 4 854 485,79 9,0 9 239 117,16 10,0 9 552 354,67 15,0 11 118 544,61 20,0 12 672 842,54 25,0 14 250 924,45 50,0 22 081 873,05 100,0 37 743 770,90 150,0 53 405 668,30 5 § Muu vesivoimalaitos Jos vesivoimalaitos on sellainen, ettei siihen voida soveltaa 2—4 §:ssä olevia jälleenhankinta-arvon laskentamenetelmiä, pidetään tällaisen vesivoimalaitoksen jälleenhankinta-arvona 75 prosenttia vastaavanlaisen vesivoimalaitoksen rakennuskustannuksista. 6 § Voimaantulo ja soveltaminen Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta
7. Asetusta sovelletaan määrättäessä vesivoimalaitoksen ja sen rakenteiden verotusarvoa vuodelta
8. Helsingissä 27 päivänä marraskuuta 2013 Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen Lainsäädäntöneuvos Jukka Vanhanen