Valtioneuvoston asetus merenkulun ympäristönsuojelusta annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti muutetaan

2014 1057/2014 Valtioneuvoston asetus merenkulun ympäristönsuojelusta annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti muutetaan merenkulun ympäristönsuojelusta annetun valtioneuvoston asetuksen ( 76/2010 ) 6 luvun 2 – 11 §, sekä lisätään asetuksen 6 lukuun uusi 12 § ja 13 § seuraavasti: 6 luku Aluksista aiheutuvan ilman pilaantumisen ehkäiseminen 2 § Rikkidioksidipäästöjen rajoittaminen Suomalaisen aluksen purjehtiessa muilla alueilla kuin MARPOL 73/78 –yleissopimuksen VI liitteessä tarkoitetuilla rikin oksidipäästöjen valvonta-alueilla noudatetaan seuraavia vaatimuksia: 1) aluksella käytettävän polttoaineen rikkipitoisuus saa olla enintään 3,50 painoprosenttia 31 päivään joulukuuta 2019 asti; 2) aluksella käytettävän polttoaineen rikkipitoisuus saa olla enintään 0,50 painoprosenttia 1 päivästä tammikuuta 2020 alkaen aluksen purjehtiessa Euroopan unionin jäsenvaltioiden aluemerien, talous-vyöhykkeiden ja epäpuhtauksien valvontavyöhykkeiden alueilla. Aluksella käytettävän polttoaineen on lisäksi täytettävä MARPOL 73/78 -yleissopimuksen VI liitteen mukaiset vaatimukset. Suomalaisen aluksen purjehtiessa Itämeren alueella ja muilla MARPOL 73/78 -yleissopimuksen VI liitteessä tarkoitetuilla rikin oksidipäästöjen valvonta-alueilla sekä ulkomaisen aluksen purjehtiessa Suomen vesialueella tai talousvyöhykkeellä noudatetaan seuraavia vaatimuksia: 1) aluksella käytettävän polttoaineen rikkipitoisuus saa olla enintään 1,00 painoprosenttia 31 päivään joulukuuta 2014 asti; 2) aluksella käytettävän polttoaineen rikkipitoisuus saa olla enintään 0,10 painoprosenttia 1 päivästä tammikuuta 2015 alkaen. 3 § Euroopan unionin jäsenvaltion satamaan tai satamasta säännöllisesti liikennöivässä matkustaja-aluksessa käytettävien polttoaineiden rikkipitoisuus Euroopan unionin jäsenvaltion satamaan tai satamasta säännöllisesti liikennöivässä Suomen lipun alla purjehtivassa matkustaja-aluksessa käytettävän polttoaineen rikkipitoisuus saa olla enintään 1,50 painoprosenttia 1 päivään tammikuuta 2020 asti muualla kuin edellä 2 §:n 2 momentissa tarkoitetuilla rikin oksidipäästöjen valvonta-alueilla. 4 § Euroopan unionin jäsenvaltion satamassa laiturissa olevassa aluksessa käytettävän polttoaineen rikkipitoisuus Euroopan unionin jäsenvaltion satamassa laiturissa olevassa aluksessa käytettävän polttoaineen rikkipitoisuus saa olla enintään 0,10 painoprosenttia. Runsasrikkisempää polttoainetta saa käyttää ainoastaan, jos laivahenkilökunnalla ei ole riittävästi aikaa toteuttaa tarvittavaa polttoaineen vaihtoa mahdollisimman pian laituriin saapumisen jälkeen ja mahdollisimman myöhään ennen lähtöä. Polttoaineen vaihtoajankohta on merkittävä aluksella pidettävään päiväkirjaan. Edellä 1 momentissa säädettyä polttoaineen rikkipitoisuutta koskevaa vaatimusta ei sovelleta: 1) alukseen, jonka julkaistun aikataulun mukaisesti on määrä olla laiturissa alle kaksi tuntia; 2) alukseen, joka sammuttaa kaikki moottorinsa ja käyttää maasähköä ollessaan satamassa laiturissa. 5 § Poikkeukset polttoaineen rikkipitoisuutta koskeviin vaatimuksiin Mitä 2 – 4 §:ssä säädetään, ei sovelleta: 1) tutkimus- ja testaustarkoituksiin tarkoitettuihin polttoaineisiin; 2) puolustusvoimien tai rajavartiolaitoksen aluksella käytettävään polttoaineeseen, jos tällaisen polttoaineen hankinnasta on haittaa aluksen operatiiviselle toiminnalle; 3) sellaiseen aluksella tapahtuvaan polttoaineen käyttöön, joka on tarpeen aluksen turvallisuuden varmistamiseksi tai ihmishengen pelastamiseksi merellä; eikä 4) sellaiseen polttoaineen käyttöön, joka on tarpeen alukselle tai sen laitteelle aiheutuneen vahingon takia, jos kaikkiin kohtuullisiin toimenpiteisiin päästön ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi on ryhdytty mahdollisimman pian vahingoittumisen jälkeen, eikä laivanisäntä tai aluksen päällikkö ole aiheuttanut vahinkoa tahallisesti tai toiminut huolimattomasti tietäen, että vahinko todennäköisesti seuraisi. 6 § Meriliikenteessä käytettävän dieselöljyn rikkipitoisuus Suomessa markkinoille luovutettavan meriliikenteessä käytettävän dieselöljyn rikkipitoisuus saa olla enintään 1,50 painoprosenttia. 7 § Meriliikenteessä käytettävän kaasuöljyn rikkipitoisuus Suomessa markkinoille luovutettavan ja meriliikenteessä käytettävän kaasuöljyn rikkipitoisuus saa olla enintään 0,10 painoprosenttia. 8 § Päästönvähentämismenetelmät Aluksella voidaan 2 – 4 §:n vaatimukset täyttävän polttoaineen sijaan käyttää päästönvähentämismenetelmää, jonka avulla aluksen rikkidioksidipäästöt saadaan kokonaisuudessaan ja jatkuvasti laskemaan vähintään vastaavalle tasolle, kuin ne olisivat, jos aluksella käytettäisiin 2 – 4 §:n vaatimukset täyttävää polttoainetta. Arvioitaessa, onko päästönvähentämismenetelmä riittävän tehokas, käytetään neuvoston direktiivin 1999/32/EY muuttamisesta meriliikenteessä käytettävien polttoaineiden rikkipitoisuuden osalta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/33/EU liitteessä I määriteltyjä päästöarvoja. Päästönvähentämisteknologian on lisäksi oltava mainitun direktiivin liitteessä II tarkoitetuissa oikeudellisissa välineissä määriteltyjen kriteerien mukaisia. 9 § Uusien päästönvähentämismenetelmien koekäyttö Päästönvähentämismenetelmien koekäyttöä koskevaa lupaa on haettava Liikenteen turvallisuusvirastolta vähintään kuusi kuukautta ennen koekäytön aloittamista. Koekäytön aikana aluksen ei tarvitse käyttää 2 – 4 §:n vaatimusten mukaisia polttoaineita, jos seuraavat edellytykset täyttyvät: 1) Liikenteen turvallisuusvirasto on ilmoittanut Euroopan komissiolle ja kaikille asianomaisille satamavaltioille asiasta kirjallisesti vähintään kuusi kuukautta ennen koekäytön alkamista; 2) koekäyttöön osallistuvaan alukseen asennetaan laitteet, joiden tuloksia ei voida väärentää ja joilla mitataan savutorvien kautta johdettavia pakokaasuja jatkuvasti, ja laitteita käytetään koko koekäytön ajan; 3) koekäyttöön osallistuvan aluksen rikkidioksidipäästöt vähenevät vähintään vastaavalle tasolle, kuin ne olisivat, jos aluksella käytettäisiin 2 – 4 §:n vaatimukset täyttävää polttoainetta. 4) päästönvähentämismenetelmien tuottaman jätteen käsittelemiseksi käytetään asianmukaisia jätehuoltojärjestelmiä koko koekäytön ajan; 5) koko koekäytön ajan arvioidaan sen vaikutuksia meriympäristöön, erityisesti suljettujen satama-alueiden, satamien ja suistojen ekosysteemeihin; 6) koekäytön tulokset toimitetaan kokonaisuudessaan Liikenteen turvallisuusvirastolle kolmen kuukauden kuluessa koekäytön päättymisestä; ja 7) Liikenteen turvallisuusvirasto ilmoittaa tuloksista Euroopan komissiolle ja saattanut ne yleisesti nähtäville kuuden kuukauden kuluessa koekäytön päättymisestä. 10 § Määritysmenetelmät Määritettäessä meriliikenteen polttoaineiden rikkipitoisuuksia on vertailumenetelmänä käytettävä standardien ISO 8754