2014 386/2014 Laki polttoainemaksusta annetun lain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan polttoainemaksusta annetun lain ( 1280/2003 ) 20 §:n 3 momentti, 23 §:n 1 ja 4 momentti sekä 26 §, sellaisina kuin ne ovat, 20 §:n 3 momentti laissa 1326/2009, 23 §:n 1 momentti ja 26 § laissa 250/2008 sekä 23 §:n 4 momentti laissa 891/2012, seuraavasti: 20 § Polttoainemaksun oikaisu veronsaajan hyväksi Maksuvelvollisella tai Liikenteen turvallisuusviraston veroasiamiehellä on oikeus hakea Liikenteen turvallisuusvirastolta oikaisua sen päätökseen 23 §:ssä säädetyssä ajassa. 23 § Valitus hallinto-oikeuteen Veronkantoviranomaisen tämän lain nojalla tekemään päätökseen haetaan muutosta valittamalla Helsingin hallinto-oikeuteen. Valitusoikeus on verovelvollisella tai muulla asianomaisella sekä valtion puolesta Liikenteen turvallisuusviraston veroasiamiehellä. Sen lisäksi, mitä hallintolainkäyttölain (586/1996) 34 §:n 2 momentissa säädetään asian ratkaisemisesta asianosaista kuulematta, verovelvollisen ja muun asianosaisen tekemä valitus voidaan ratkaista kuulematta Liikenteen turvallisuusviraston veroasiamiestä, jos veron määrä voi valituksen johdosta muuttua enintään 6 000 euroa, eikä asia ole tulkinnanvarainen tai epäselvä. 26 § Valtion puhevallan käyttäminen Valtion puolesta puhevaltaa muutoksenhakua ja oikaisua koskevissa asioissa käyttää Liikenteen turvallisuusviraston veroasiamies. Liikenteen turvallisuusviraston veroasiamiestä kuullaan ja päätös annetaan tiedoksi siten, että veroasiamiehelle varataan tilaisuus tutustua päätökseen ja sen perusteena oleviin asiakirjoihin. Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2014. Tämän lain voimaan tullessa vireillä olevassa valtion edun valvontaa koskevassa asiassa, jossa Verohallinnon Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on asianosaisena, puhevaltaa käyttää Liikenteen turvallisuusviraston veroasiamies. HE 23/2014 VaVM 2/2014 EV 32/2014 Helsingissä 16 päivänä toukokuuta 2014 Tasavallan Presidentti SAULI NIINISTÖ Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen
Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.