Ympäristöministeriön asetus luonnonsuojelualueen merkitsemisestä maastoon Ympäristöministeriön päätöksen mukaisesti säädetään luonnonsuojelulain (1096

2016 261/2016 Ympäristöministeriön asetus luonnonsuojelualueen merkitsemisestä maastoon Ympäristöministeriön päätöksen mukaisesti säädetään luonnonsuojelulain (1096/1996) 21 §:n 5 momentin nojalla, sellaisena kuin se on laissa 195/2016: 1 § Luonnonsuojelualueen rajojen merkitseminen Luonnonsuojelualueen rajat merkitään maastoon luonnonsuojelualueen rajalinjalle tunnus- tai maalimerkeillä. Tunnusmerkki kiinnitetään paaluun tai puuhun. Maalimerkki tehdään puuhun, kiveen tai kallioon. Rajat merkitään mahdollisuuksien mukaan siten, että tunnus- tai maalimerkiltä voidaan havaita seuraava merkki. 2 § Tunnusmerkki Tunnusmerkin leveys on 95 millimetriä ja korkeus 135 millimetriä. Tunnusmerkki asetetaan osoittamaan luonnonsuojelualueesta ulospäin. Tunnusmerkkien ulkoasusta säädetään asetuksen liitteessä 1 seuraavasti: 1) kuvassa 1 luonnonpuiston tunnusmerkki; 2) kuvassa 2 kansallispuiston tunnusmerkki; 3) kuvassa 3 muun luonnonsuojelualueen tunnusmerkki. 3 § Maalimerkki Maalimerkki maalataan puuhun, kiveen tai kallioon valkoisella maalilla siten, että merkki osoittaa luonnonsuojelualueesta ulospäin. Puun runkoon maalimerkki maalataan noin 50 millimetrin levyisenä nauhana puoliksi puun rungon ympäri. Kiveen tai kallioon maalimerkki maalataan noin 100 millimetrin levyisenä kolmiosaisena katkoviivana, jonka kokonaispituus on noin yksi metri. 4 § Kiellon tai rajoituksen merkintä Luonnonsuojelulain 21 §:n 2 momentissa tarkoitettua kieltoa tai rajoitusta koskeva merkki kiinnitetään paaluun tai puuhun. Merkinnässä käytetään A3-kokoista punakeltaista merkkiä, jossa on kieltoa tai rajoitusta osoittava lisätieto. Maihinnousukieltoa koskeva merkki asennetaan paikkaan, jota voidaan käyttää rantautumiseen. Vesialueella rajoitusalue voidaan merkitä poijulla. 5 § Lisämerkit Luonnonsuojelualueella tai sen rajalla voidaan käyttää 2 §:ssä tarkoitetun tunnusmerkin ohella alueen nimikilpeä tai alueella muuta kuin 4 §:ssä tarkoitettua kieltoa tai rajoitusta osoittavaa merkkiä. 6 § Harkinnanvarainen merkintä Luonnonsuojelualue, jonka merkintää ei koske luonnonsuojelulain 21 §:n 2 momentissa säädetty merkintävelvoite, voidaan merkitä maastoon noudattaen soveltuvin osin, mitä 1 – 3 ja 5 §:ssä säädetään. Kahden tai useamman toisiinsa liittyvän muun luonnonsuojelualueen välinen raja voidaan jättää merkitsemättä. 7 § Voimaantulo ja siirtymäsäännös Tämä asetus tulee voimaan 15 päivänä huhtikuuta 2016 Ennen asetuksen voimaantuloa maastoon tehdyt luonnonsuojelualueen merkinnät voivat jäädä käyttöön. Helsingissä 13 päivänä huhtikuuta 2016. Maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen Lainsäädäntöneuvos Heikki Korpelainen Liite 1: YMa luonnonsuojelualueen merkitsemisestä maastoon