Valtiovarainministeriön asetus vesivoimalaitoksen ja sen rakenteiden jälleenhankinta-arvon perusteista Valtiovarainministeriön päätöksen mukaisesti sä

2018 1037/2018 Valtiovarainministeriön asetus vesivoimalaitoksen ja sen rakenteiden jälleenhankinta-arvon perusteista Valtiovarainministeriön päätöksen mukaisesti säädetään varojen arvostamisesta verotuksessa annetun lain (1142/2005) 30 §:n 1 ja 2 momentin, sellaisina kuin ne ovat laissa 812/2013, nojalla: 1 § Soveltamisala Vesivoimalaitoksen, jonka kosken putouskorkeus on vähintään kolme metriä ja jonka teho on vähintään 500 kilowattia, ja vesivoimalaitosrakenteiden jälleenhankinta-arvoa laskettaessa otetaan huomioon voimalaitosrakenteiden hankinnasta johtuneet välittömät menot: 1) koneasema siihen sisältyvine patoineen; 2) ylä- ja alakanavarakenteet tai muut koneaseman ulkopuoliset vesitiet; 3) voimalaitosta varten tehdyt perkaukset ja pengerrykset; 4) voimalaitosta palvelevat padot; 5) kytkinkenttärakenteet; 6) voimalaitoksen käyttöä ja ylläpitoa varten tarvittavat tiet ja sillat; 7) lämpö-, vesi-, ilmastointi- ja sähköasennukset; 8) voimalaitoksen tarvitsemat erilliset kaapeli- ja putkikanavat; sekä 9) tontin kaivuu-, paalutus-, louhinta-, tasoitus- ja pintarakennustyöt. Vesivoimalaitoksen jälleenhankinta-arvoa laskettaessa otetaan huomioon myös laitoksen työmaan käyttö- ja yhteiskustannukset, rakennuttajan kustannukset ja rakennusaikaiset korot. Vesivoimalaitoksen jälleenhankinta-arvoa laskettaessa otetaan huomioon ainoastaan vesivoimalaitosta välittömästi palvelevat rakennukset tai laitteet, joita eivät ole esimerkiksi kalanviljelylaitokset, toimisto-, varasto-, korjaamo- tai asuinrakennukset, turbiinit, generaattorit, patoluukut, nosturit, automaatiolaitteet säätöä ja käyttöä varten eivätkä uittolaitteet, muunto- ja kytkinlaitteet eivätkä muut sähkön tuotantoa palvelevat koneet ja laitteet. Muiden kuin tässä asetuksessa tarkoitettujen rakennusten jälleenhankinta-arvosta säädetään erikseen. 2 § Jälleenhankinta-arvo Vesivoimalaitoksen jälleenhankinta-arvo lasketaan siten, että muutos 1 §:ssä tarkoitettujen rakenteiden alkuperäisiin hankintakustannuksiin ja muihin kustannuksiin perustuvaan viimeksi vahvistettuun arvoon verrattuna vastaa rakennuskustannusindeksin muutosta verovuotta edeltäneen vuoden kesäkuusta verovuoden kesäkuuhun. Jälleenhankinta-arvo on 75 prosenttia tällä tavoin määritetystä arvosta. Rakennuskustannusten oletetaan syntyvän tasaisesti rakentamisen aikana. 3 § Keskimääräisten rakennuskustannusten mukainen jälleenhankinta-arvo Jos vesivoimalaitoksen alkuperäisistä rakennuskustannuksista ei ole luotettavaa selvitystä, määritetään vesivoimalaitoksen jälleenhankinta-arvo 1 §:ssä tarkoitettujen rakenteiden rakennuskustannusten summana 4 §:n 1–5 kohdassa mainittuja keskimääräisiä arvoja ja taulukoita käyttäen. Jälleenhankinta-arvo on 75 prosenttia tällä tavoin määritetystä arvosta. 4 § Rakennuskustannusten keskimääräiset arvot

1. Tontin pintarakennustyöt Vesivoimalaitosalueen tontin pintarakennustöiden pinta-alana pidetään vesivoimalaitoksen maa-alueen pinta-alaa. Tontin pintarakennustöiden yksikköhinta on 3,296 euroa/m 2 .
2. Kaivuumassat Kanavien kaivuumassat määritetään kanavan pituuden ja poikkileikkauksen perusteella. Kaivuumassojen yksikköhinta on 13,28 euroa/m 3 ktr, kun kaivuu on vedestä, ja 10,97 euroa/m 3 ktr, kun kaivuu on kuivatyönä, sekä 78,84 euroa/m 3 ktr, kun kysymyksessä on louhinta.
3. Vedenjuoksutusputket Vesivoimalaitoksen ulkopuolella sijaitsevien vedenjuoksutusputkien yksikkökustannukset ovat: ø (m) euro/jm 1,0 516,71 1,5 774,97 2,0 1 033,49 2,5 1 292,01 3,0 1 550,18 3,5 1 808,44 4,0 2 066,93 4,5 2 325,17 5,0 2 583,64 Väliarvot lasketaan suhteellisesti.
4. Padot ja tukimuurit Patojen ja tukimuurien yksikköhinta on 519,93 euroa/m 3 , kun pato on betonia, ja 21,78 euroa/m 3 , kun pato on maata tai louhetta.
5. Koneasemat Koneaseman rakennuskustannus lasketaan koneaseman tilavuuden perusteella. Jos koneaseman tilavuutta ei voida luotettavasti määritellä, käytetään määritysperusteena voimalaitoksen tehoa. Koneaseman tilavuus lasketaan koneaseman ulkomitoin. Yläpuolisten tilojen lisäksi tilavuuteen lasketaan myös vesitiet. Taulukkoa 1 käytetään sellaisten koneasemarakennusten rakennuskustannusten laskemiseen, joissa on pystyakselinen turbiini tai teho ≥ 8 MW. Väliarvot lasketaan suhteellisesti. Taulukko 1 m 3 euro 1 000 5 180 104,80 10 000 7 857 941,34 50 000 19 759 436,78 100 000 34 636 306,25 200 000 61 632 724,62 Taulukkoa 2 käytetään sellaisten koneasemarakennusten rakennuskustannusten laskemiseen, joissa on vaaka-akselinen turbiini tai teho ≤ 8 MW. Väliarvot lasketaan suhteellisesti. Taulukko 2 m 3 euro 1 000 903 658,47 5 000 2 398 108, 25 10 000 4 266 169,21 50 000 19 210 660,68 Jos koneasema on tehdas tai muun sellaisen hallin osa, rakennuskustannukset lasketaan vesivoimalaitoksen tehon avulla taulukosta
6. Väliarvot lasketaan suhteellisesti. Taulukko 3 Teho (MW) euro 0,5 887 557,74 1,0 1 167 108,21 2,0 1 446 996,89 3,0 2 285 309,76 4,0 2 844 410,66 5,0 3 403 511,52 6,0 3 962 612,18 7,0 4 521 712,86 8,0 5 080 877,12 9,0 9 669 987,91 10,0 9 997 833,41 15,0 11 637 063,38 20,0 13 263 846,77 25,0 14 915 523,30 50,0 23 111 672,00 100,0 39 503 970,13 150,0 55 896 267,78 5 § Muu vesivoimalaitos Jos vesivoimalaitos on sellainen, ettei siihen voida soveltaa 2–4 §:ssä olevia jälleenhankinta-arvon laskentamenetelmiä, pidetään tällaisen vesivoimalaitoksen jälleenhankinta-arvona 75 prosenttia vastaavanlaisen vesivoimalaitoksen rakennuskustannuksista. 6 § Voimaantulo ja soveltaminen Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta
7. Asetusta sovelletaan määrättäessä vesivoimalaitoksen ja sen rakenteiden verotusarvoa vuodelta
8. Helsingissä 29 päivänä marraskuuta 2018 Valtiovarainministeri Petteri Orpo Lainsäädäntöneuvos Jukka Vanhanen