Valtioneuvoston asetus tieteellisiin tai opetustarkoituksiin käytettävien eläinten suojelusta annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta Valtione

2025 1016/2025 Valtioneuvoston asetus tieteellisiin tai opetustarkoituksiin käytettävien eläinten suojelusta annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti muutetaan tieteellisiin tai opetustarkoituksiin käytettävien eläinten suojelusta annetun valtioneuvoston asetuksen (564/2013) 3 §:n 4 momentti, liitteen 1 luvun 1 kohta 4 sekä liitteen 2 kohdat 2 ja 3, sellaisena kuin niistä on liitteen 2 kohta 3 asetuksessa 947/2020, sekä lisätään liitteen 1 lukuun 1, sellaisena kuin se on osaksi asetuksessa 947/2020, uusi kohta 5 sekä liitteen 1 luvun 2 kohtaan 12, sellaisena kuin se on osaksi asetuksessa 947/2020, uusi johdantokappale ja uudet alakohdat 12.7–12.9 sekä lukuun, sellaisena kuin se on osaksi asetuksessa 947/2020, uudet kohdat 15 ja 16 seuraavasti: 3 § Eläintilojen olosuhteet Eläintilojen melutaso, myös ultraäänistä johtuva, ei saa heikentää eläinten hyvinvointia. Hälytysjärjestelmien äänen on oltava eläinten herkän kuuloalueen ulkopuolella, jollei tämä estä sitä, että ihmiset kuulevat hälytyksen. Eläintilat on tarvittaessa varustettava ääntä eristävillä ja vaimentavilla materiaaleilla. Jos kyse on vesieläimistä, generaattorit ja suodatusjärjestelmät sekä muut melua tai värähtelyä aiheuttavat laitteet eivät saa vaikuttaa haitallisesti eläinten hyvinvointiin. Tämä asetus tulee voimaan 4 päivänä joulukuuta 2026. komission delegoitu direktiivi (EU) 2024/1262 (32024L1262), EUVL L, 15.5.2024 Helsingissä 20.11.2025 Maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah Erityisasiantuntija Tiina Pullola Liite 1 PITOPAIKKOJA JA HOITOA KOSKEVAT ELÄINLAJIKOHTAISET VAATIMUKSET Luku 1 — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — 4. Kalat Kaloilla on aina oltava riittävästi riittävän hyvälaatuista vettä. Veden kierrättämisen kiertovirtausjärjestelmien kautta tai veden suodattamisen altaissa on oltava riittävää, jotta varmistetaan, että veden laatua koskevat parametrit pysyvät hyväksyttävällä tasolla ottaen huomioon hoitojärjestelmän erityispiirteet, kalalaji ja kalojen kehitysvaihe. Tuleva vesi on tarvittaessa suodatettava tai käsiteltävä kaloille haitallisten ainesten poistamiseksi. Veden laatua koskevien parametrien on aina oltava kunkin lajin ja kehitysvaiheen normaalin toiminnan ja fysiologian kannalta hyväksyttävissä rajoissa. Veden virtauksen on oltava sopiva, jotta kalat voivat uida ja käyttäytyä normaalisti. Kaloille on annettava asianmukaisesti aikaa totuttautua ja mukautua veden laatuolosuhteiden muutoksiin. Veden laatuun vaikuttavien parametrien äkillisten muutosten minimoimiseksi on varauduttava asianmukaisin toimenpitein. Sopiva veden virtaus ja vedenkorkeus on varmistettava ja niitä on seurattava. Veden happipitoisuuden on oltava lajeille ja kalojen pito-olosuhteille sopiva. Tarvittaessa on huolehdittava altaan veden lisäilmastuksesta hoitojärjestelmästä riippuen. Hiilidioksidin ja typpiyhdisteiden eli ammoniakin, nitriitin ja nitraatin pitoisuudet eivät saa nousta haitalliselle tasolle. Veden laatua on seurattava määritellyn testausaikataulun avulla riittävän tiheästi, jotta voidaan havaita hapen, hiilidioksidin ja typpiyhdisteiden pitoisuuksissa tapahtuvat muutokset. Jos muutoksia havaitaan, on ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin niiden lieventämiseksi. Veden pH-taso on säädettävä lajin mukaan ja sitä on seurattava, jotta se voidaan pitää mahdollisimman vakaana. Suolapitoisuus on säädettävä kalalajin vaatimusten ja kalojen kehitysvaiheen mukaan. Suolapitoisuuden muutosten on tapahduttava asteittain. Veden lämpötila on pidettävä kyseessä olevan kalalajin ja kalojen kehitysvaiheen kannalta optimaalisella alueella ja mahdollisimman vakaana. Lämpötilan muutosten on tapahduttava asteittain. Kalojen valorytmi on säilytettävä asianmukaisena. Kalatiheyden on perustuttava kalojen ympäristöoloja, terveyttä ja hyvinvointia koskeviin kokonaistarpeisiin. Kaloilla on oltava riittävästi vesitilavuutta normaalia uimista varten ottaen huomioon niiden koko, ikä, terveys ja ruokintamenetelmä. Kaloilla on oltava asianmukaisia ympäristövirikkeitä, kuten piilopaikat tai pohjan alustamateriaali, paitsi jos käyttäytymispiirteet antavat ymmärtää, että virikkeet eivät ole tarpeen. Kalat on ruokittava niille soveltuvalla ravinnolla noudattaen niille soveltuvaa rytmiä. Erityistä huomiota on kiinnitettävä ruskuaispussipoikasten ruokintaan, kun ne siirtyvät elävästä ravinnosta keinoruokintaan. Jos ravinnotta jättäminen on tarpeen muista kuin toimenpiteisiin liittyvistä syistä (kuten kuljetus), sen kesto on pidettävä mahdollisimman lyhyenä ja siinä on otettava huomioon kalojen koko ja veden lämpötila. Kun kaloja käsitellään, eläinten poistamista vedestä on mahdollisuuksien mukaan vältettävä. Kalojen käsittely sekä vedessä että sen ulkopuolella on pidettävä mahdollisimman vähäisenä, ja eläinten kanssa suorassa kosketuksessa olevat laitteet on kostutettava. Kaloja ei saa käsitellä niiden sietämän veden lämpötila-alueen ylä- tai alarajoilla. 5. Pääjalkaiset Pääjalkaisilla on aina oltava riittävästi riittävän hyvälaatuista vettä. Altaan suunnittelun ja veden virtauksen on vastattava eläimen tarpeita, mukaan lukien asianmukainen hapettaminen suhteessa eläimen kokoon, kehitysvaiheeseen ja käyttäytymiseen liittyviin tarpeisiin. Veden lämpötilan, suolapitoisuuden, pH:n ja typpiyhdisteiden tasojen on vastattava lajin ja elämänmuodon tarpeita. Karkaaminen ja vieraiden aineiden tahaton pääsy altaaseen on estettävä tarvittaessa suojien avulla. Pääjalkaisille on annettava riittävästi aikaa tottua ja mukautua veden laatuolosuhteiden muutoksiin. Valon voimakkuuden ja valorytmin on vastattava lajin tarpeita. Pääjalkaisten ravinnon ja sen annostelun on oltava lajin, eläinten kehitysvaiheen ja käyttäytymiseen liittyvien tarpeiden kannalta asianmukaisia. Pääjalkaisille on annettava riittävässä määrin sopivia fyysisiä, kognitiivisia ja aistiärsykkeitä, jotka mahdollistavat laajan kirjon lajityypillistä käyttäytymistä. Pitopaikassa on otettava huomioon lajityypilliset sosiaaliset tarpeet (eli se, elääkö laji ryhmässä vai yksin). Suojia tai onkaloita on tarjottava aina, kun se on lajin kannalta tarkoituksenmukaista. Kun pääjalkaisia käsitellään, eläinten poistamista vedestä on mahdollisuuksien mukaan vältettävä. Pääjalkaisten käsittely veden ulkopuolella on pidettävä mahdollisimman vähäisenä, ja eläinten kanssa suorassa kosketuksessa olevat laitteet on kostutettava. Luku 2 — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — 12. Linnut Tässä kohdassa säädettyjä tilavaatimuksia sovelletaan luonnosta pyydystetyille linnuille aina, kun lintuja pidetään yli 24 tuntia. Jos lintuja pidetään lyhyempiä aikoja, on eläinten hyvinvointiin kohdistuvia riskejä vähennettävä pienimpään mahdolliseen. — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — 12.7 Kottaraiset Ryhmäkoko Suojan vähimmäiskoko (m 2) Vähimmäiskorkeus (

1. cm)Ruokintakaukalon vähimmäispituus lintua kohti (
2. cm)Orren vähimmäispituus lintua kohti (
3. cm)Enintään 6 2,0 200 5 30 7–12 4,0 200 5 30 13–20 6,0 200 5 30 Kutakin ylimääräistä lintua kohti, kun lintuja on 21–50 0,25 5 30 Kutakin ylimääräistä lintua kohti, kun lintuja on yli 50 0,15 5 30 12.8 Varpuset Ryhmäkoko, jos näköesteitä ei ole Ryhmäkoko, jos näköesteitä on Suojan vähimmäiskoko (m 2) Vähimmäiskorkeus (
4. cm)Enintään 10 Enintään 15 2,4 180 11–20 16–35 4,8 180 21–30 36–60 7,3 180 Kutakin ylimääräistä lintua kohti, kun lintuja on yli 30 Kutakin ylimääräistä lintua kohti, kun lintuja on yli 60 0,11 12.9 Talitiaiset ja sinitiaiset Ryhmäkoko Suojan vähimmäiskoko (m 2) lintua kohti Vähimmäiskorkeus (
5. cm)Ruokintapisteiden vähimmäismäärä Orren vähimmäispituus lintua kohti (
6. cm)1 3 180 1 100 2–10 1) (samaa sukupuolta) 1 180 2 40 1 naaras + 1 koiras 2 180 2 100 1) Lintuja ei saa pitää yli 10 yksilön kokoisissa ryhmissä, ellei käytössä ole riittävän tiheää, määriteltyä seuranta-aikataulua aggressiivisuuden havaitsemiseksi ja lieventämiseksi. — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — 15. Seeprakalat Pitopaikan vettä koskevat parametrit Vähimmäis- ja enimmäisvaatimukset Lämpötila 24–29 ºC Johtavuus 150–1 700 µS/cm 2 Kokonaiskovuus 40–250 mg/L CaCO 3 pH 6,5–8 Typpiyhdisteet NH 3 /NH 4 + < 0,1 1) mg/L, NO 2 - < 0,3 mg/L, NO 3 - < 25 mg/L Liuennut happi > 5 mg/l 1) tai alle toteamisrajan. Arvo 0,1 mg/L ilmaisee ammoniakin kokonaismäärää (NH 3 /NH 4 +). Tämä vastaa 0,002 mg:aa/L ammoniakkia (NH 3) 28 celsiusasteen lämpötilassa, kun pH on 7,5. Täysikasvuisilla seeprakaloilla on oltava vähintään litra vettä käytettävissään. Kasvatustiheys saa olla enintään 10 täysikasvuista kalaa litraa kohti. Altaan koon ja muodon on oltava sellainen, että kalat voivat uida ja käyttäytyä lajityypillisesti. Pitkäaikaista pitoa yksin on vältettävä. Valoisan vaiheen aikana valon määrän on oltava vakio, lukuun ottamatta lyhyitä valoisan ja pimeän välisiä siirtymiä, jos niitä käytetään. Pimeän vaiheen on oltava täysin pimeä. 16. Pääjalkaiset Heimo Ryhmä Ruumiin pituus 1) (
7. cm)Vesialueen vähimmäispinta-ala (cm 2) Vesialueen vähimmäispinta-ala kutakin ylimääräistä eläintä kohti, kun eläimiä pidetään ryhmässä (cm 2) Veden vähimmäissyvyys (
8. cm)Sepiidae Seepiat Enintään 2 > 2–6 > 6–12 > 12 100 600 1 200 2 500 40 200 400 1 000 7 15 20 25 Sepiolidae Pikkuseepiat 2) Enintään 1 > 1–3 > 3 50 120 150 5 50 100 5 8 12 Loliginidae Kalmarit 3)4) Enintään 15 > 15–25 > 25 2 000 4 500 6 000 400 900 1 200 60 90 90 Octopopidae Meritursaat 5) Enintään 10 > 10–20 > 20 2 000 2 600 4 000 600 700 1 200 40 50 50 1) Selän peittävän vaipan pituus. 2) Enintään 40 yksilön ryhmä. 3) Kalmareita tulisi pitää lieriömäisissä altaissa. Vähimmäisarvoja on korotettava 5 prosentilla, jos käytetään muita kuin lieriömäisiä altaita. 4) Nuoria, vastakuoriutuneita kalmareita ja meritursaita on pidettävä lieriömäisissä altaissa siten, että poikasia on enintään 20 yhtä litraa kohti, ja käytössä on oltava menetelmiä eläinten näköyhteyden rajoittamiseksi. Liite 2 ELÄINTEN LOPETUSMENETELMÄT — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — 2. Eläinten lopetus on varmistettava jollakin seuraavista menetelmistä:
9. a)verenkierron peruuttamattoman pysähtymisen varmistaminen;
10. b)aivojen tuhoaminen;
11. c)niskamurto;
12. d)veren valuttaminen tyhjiin; tai
13. e)kuolonkankeuden (rigor mortis) varmistaminen. Kuoleman varmistamismenetelmän on oltava lopetettavan lajin kannalta asianmukainen. 3. Taulukko Eläimet - huomautukset/ menetelmät Kalat Sammakkoeläimet Matelijat Linnut Jyrsijät Kaniinit Koirat, kissat, fretit ja ketut Suuret nisäkkäät Apinat Pääjalkaiset Nukutusaineen yliannostus x 1) x 1) x 1) x 1) x 1) x 1) x 1) x 1) x 1) x Pulttipistooli x 2) x x Hiilidioksidi x x 3) Niskamurto x 4) x 5) x 6) Iskeminen/isku päähän x x x x 7) x 8) x 9) x 10) Dekapitaatio x 11) x 12) Sähkötainnutus x 14) x 13, 14) x 14) x 14) x 14) Inertit kaasut (Ar, N 2) x x 15) Ampuminen asianmukaisilla kivääreillä, ampuma-aseilla ja ammuksilla x 16) x 17) x 16) Hypoterminen sokki x 18) 1) Käytettävä tarvittaessa ensin rauhoittamista. 2) Käytetään ainoastaan suurilla matelijoilla. 3) Käytetään vain vähittäistä täyttöä. Ei käytetä sikiökautisiin ja vastasyntyneisiin jyrsijöihin. 4) Käytetään ainoastaan alle kilogramman painoisiin lintuihin. Yli 250 gramman painoiset linnut on rauhoitettava. 5) Käytetään ainoastaan alle kilogramman painoisiin jyrsijöihin. Yli 150 gramman painoiset jyrsijät on rauhoitettava. 6) Käytetään ainoastaan alle kilogramman painoisiin kaniineihin. Yli 150 gramman painoiset kaniinit on rauhoitettava. 7) Käytetään ainoastaan alle 5 kilogramman painoisiin lintuihin. 8) Käytetään ainoastaan alle kilogramman painoisiin jyrsijöihin. 9) Käytetään ainoastaan alle 5 kilogramman painoisiin kaniineihin. 10) Käytetään ainoastaan vastasyntyneisiin. 11) Käytetään ainoastaan alle 250 gramman painoisiin lintuihin. 12) Käytetään ainoastaan, jos muut menetelmät eivät ole mahdollisia. 13) Käytetään ainoastaan alle 40 gramman painoisiin sammakkoeläimiin. 14) Edellyttää erityisvälineitä. 15) Käytetään ainoastaan sikoihin. 16) Voi käyttää ainoastaan kokenut ampuja kenttäoloissa. 17) Voi käyttää ainoastaan kokenut ampuja kenttäoloissa, kun muut menetelmät eivät ole mahdollisia. 18) Käytetään ainoastaan seeprakaloille (Danio rerio) aikaisintaan 16 päivää hedelmöityksen jälkeen (dpf); ruumiin pituus saa olla enintään 5 senttimetriä. Hypotermistä sokkia käytettäessä lämpötilan on oltava 4 celsiusastetta tai vähemmän, ja lämpötilaeron eläinten pidossa käytettävään lämpötilaan on oltava vähintään 20 celsiusastetta. Kalat eivät saa joutua suoraan kosketukseen jään kanssa. Altistuksen vähimmäisaika on viisi minuuttia. — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — —