Valtiovarainministeriön asetus vesivoimalaitoksen ja sen rakenteiden jälleenhankinta-arvon perusteista määrättäessä verotusarvoa vuodelta 2025 Valtiov

2025 1072/2025 Valtiovarainministeriön asetus vesivoimalaitoksen ja sen rakenteiden jälleenhankinta-arvon perusteista määrättäessä verotusarvoa vuodelta 2025 Valtiovarainministeriön päätöksen mukaisesti säädetään varojen arvostamisesta verotuksessa annetun lain (1142/2005) 30 §:n 2 momentin nojalla, sellaisena kuin se on laissa 812/2013: 1 luku Yleiset säännökset 1 § Soveltamisala Vesivoimalaitoksen, jonka kosken putouskorkeus on vähintään kolme metriä ja jonka teho on vähintään 500 kilowattia, ja vesivoimalaitosrakenteiden jälleenhankinta-arvoa laskettaessa otetaan huomioon seuraavat voimalaitosrakenteiden hankinnasta johtuneet välittömät menot: 1) koneasema siihen sisältyvine patoineen; 2) ylä- ja alakanavarakenteet ja muut koneaseman ulkopuoliset vesitiet; 3) voimalaitosta varten tehdyt perkaukset ja pengerrykset; 4) voimalaitosta palvelevat padot; 5) kytkinkenttärakenteet; 6) voimalaitoksen käyttöä ja ylläpitoa varten tarvittavat tiet ja sillat; 7) lämpö-, vesi-, ilmastointi- ja sähköasennukset; 8) voimalaitoksen tarvitsemat erilliset kaapeli- ja putkikanavat; 9) tontin kaivuu-, paalutus-, louhinta-, tasoitus- ja pintarakennustyöt. Vesivoimalaitoksen jälleenhankinta-arvoa laskettaessa otetaan huomioon myös laitoksen työmaan käyttö- ja yhteiskustannukset, rakennuttajan kustannukset ja rakennusaikaiset korot. Vesivoimalaitoksen jälleenhankinta-arvoa laskettaessa otetaan huomioon ainoastaan vesivoimalaitosta välittömästi palvelevat rakennukset ja laitteet, joita eivät ole ainakaan kalanviljelylaitokset, toimisto-, varasto-, korjaamo- tai asuinrakennukset, turbiinit, generaattorit, patoluukut, nosturit, automaatiolaitteet säätöä ja käyttöä varten eivätkä uittolaitteet, muunto- ja kytkinlaitteet eivätkä muut sähkön tuotantoa palvelevat koneet ja laitteet. Muiden kuin tässä asetuksessa tarkoitettujen rakennusten jälleenhankinta-arvosta säädetään erikseen. 2 § Jälleenhankinta-arvo Vesivoimalaitoksen jälleenhankinta-arvo lasketaan siten, että muutos 1 §:ssä tarkoitettujen rakenteiden alkuperäisiin hankintakustannuksiin ja muihin kustannuksiin perustuvaan viimeksi vahvistettuun arvoon verrattuna vastaa rakennuskustannusindeksin muutosta verovuotta edeltäneen vuoden kesäkuusta verovuoden kesäkuuhun. Jälleenhankinta-arvo on 75 prosenttia tällä tavoin määritetystä arvosta. Rakennuskustannusten oletetaan syntyvän tasaisesti rakentamisen aikana. 3 § Keskimääräisten rakennuskustannusten mukainen jälleenhankinta-arvo Jos vesivoimalaitoksen alkuperäisistä rakennuskustannuksista ei ole luotettavaa selvitystä, vesivoimalaitoksen jälleenhankinta-arvo määritetään 1 §:ssä tarkoitettujen rakenteiden rakennuskustannusten summana 4–8 §:ssä mainittuja keskimääräisiä arvoja ja taulukoita käyttäen. Jälleenhankinta-arvo on 75 prosenttia tällä tavoin määritetystä arvosta. 2 luku Rakennuskustannusten keskimääräiset arvot 4 § Tontin pintarakennustyöt Vesivoimalaitosalueen tontin pintarakennustöiden pinta-alana pidetään vesivoimalaitoksen maa-alueen pinta-alaa. Tontin pintarakennustöiden yksikköhinta on 3,875 euroa/m². 5 § Kaivuumassat Kanavien kaivuumassat määritetään kanavan pituuden ja poikkileikkauksen perusteella. Kaivuumassojen yksikköhinta on 15,61 euroa/m³ ktr, jos kaivuu on vedestä, ja 12,90 euroa/m³ ktr, jos kaivuu on kuivatyönä, sekä 92,66 euroa/m³ ktr, jos kysymyksessä on louhinta. 6 § Vedenjuoksutusputket Vesivoimalaitoksen ulkopuolella sijaitsevien vedenjuoksutusputkien yksikkökustannukset ovat: ø (m) euro/jm 1,0 607,42 1,5 911,01 2,0 1 214,90 2,5 1 518,81 3,0 1 822,30 3,5 2 125,89 4,0 2 429,76 4,5 2 733,33 5,0 3 037,17 Väliarvot lasketaan suhteellisesti. 7 § Padot ja tukimuurit Patojen ja tukimuurien yksikköhinta on 611,19 euroa/m³, jos pato on betonia, ja 25,60 euroa/m³, jos pato on maata tai louhetta. 8 § Koneasemat Koneaseman rakennuskustannus lasketaan koneaseman tilavuuden perusteella. Jos koneaseman tilavuutta ei voida luotettavasti määritellä, määritysperusteena käytetään voimalaitoksen tehoa. Koneaseman tilavuus lasketaan koneaseman ulkomitoin. Yläpuolisten tilojen lisäksi tilavuuteen lasketaan myös vesitiet. Koneasemarakennusten, joissa on pystyakselinen turbiini tai teho on enemmän kuin 8 MW, rakennuskustannukset lasketaan seuraavasti: m 3 euro 1 000 6 089 424,51 10 000 9 237 330,62 50 000 23 228 024,04 100 000 40 716 391,01 200 000 72 451 782,15 Koneasemarakennusten, joissa on vaaka-akselinen turbiini tai teho on 8 MW tai vähemmän, rakennuskustannukset lasketaan seuraavasti: m 3 euro 1 000 1 062 287,39 5 000 2 819 074,08 10 000 5 015 055,96 50 000 22 582 915,35 Jos koneasema on tehdas tai muun sellaisen hallin osa, rakennuskustannukset lasketaan vesivoimalaitoksen tehon avulla seuraavasti: Teho (MW) euro 0,5 1 043 360,34 1,0 1 371 983,32 2,0 1 701 003,87 3,0 2 686 474,87 4,0 3 343 720,76 5,0 4 000 966,64 6,0 4 658 212,28 7,0 5 315 457,94 8,0 5 972 778,32 9,0 11 367 465,29 10,0 11 752 861,04 15,0 13 679 842,74 20,0 15 592 192,98 25,0 17 533 806,14 50,0 27 168 713,29 100,0 46 438 528,47 150,0 65 708 343,10 Edellä 3–5 momentissa säädetyssä kustannuslaskelmassa väliarvot lasketaan suhteellisesti. 9 § Muu vesivoimalaitos Jos vesivoimalaitos on sellainen, ettei siihen voida soveltaa 2–8 §:ssä olevia jälleenhankinta-arvon laskentamenetelmiä, tällaisen vesivoimalaitoksen jälleenhankinta-arvona pidetään 75 prosenttia vastaavanlaisen vesivoimalaitoksen rakennuskustannuksista. 3 luku Voimaantulo 10 § Voimaantulo ja soveltaminen Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2026. Asetusta sovelletaan määrättäessä vesivoimalaitoksen ja sen rakenteiden verotusarvoa vuodelta 2025. Helsingissä 27.11.2025 Valtiovarainministeri Riikka Purra Erityisasiantuntija Esa-Pekka Saari