§). Mahdollistamisella tarkoitetaan sähköisten rajapintojen käyttöä siihen, että asiakas ja tavaroita sähköisen rajapinnan kautta myyntiin tarjoava myyjä löytävät toisensa, minkä seurauksena asiakkaalle myydään tavaroita kyseisen rajapinnan kautta (täytäntöönpanoasetuksen 5 b artikla). Tämä sisältää sen, että tavaroiden myynti myyjältä ostajalle toteutetaan ja päätetään sähköistä rajapintaa ylläpitävän elinkeinonharjoittajan avulla. Elinkeinonharjoittaja, joka hyväksyy maksun veloittamisen ostajalta tai asettaa tavaran myyntiä koskevia yleisiä ehtoja tai edellytyksiä, mahdollistaa aina tavaroiden myynnin. Käytännössä ilmaisua mahdollistaa tulkitaan tässä yhteydessä laajasti ja elinkeinonharjoittajan, jonka ylläpitämän sähköisen rajapinnan kautta toisen elinkeinonharjoittajan tavarat ovat myynnissä, katsotaan pääsääntöisesti mahdollistavan tavaroiden myynnin arvonlisäverotuksessa tarkoitetulla tavalla. Elinkeinonharjoittajan ei kuitenkaan täytäntöönpanoasetuksen mukaan katsota mahdollistavan tavaroiden myyntiä, jos kaikki seuraavat ehdot täyttyvät yhtä aikaa: elinkeinonharjoittaja ei suoraan eikä välillisesti aseta mitään tavaroiden myyntiin sovellettavia ehtoja ja edellytyksiä, elinkeinonharjoittaja ei suoraan eikä välillisesti osallistu toimiin, joilla hyväksytään maksun periminen ostajalta ja elinkeinonharjoittaja ei suoraan eikä välillisesti osallistu tavaroiden tilaamiseen tai toimittamiseen. Kaikkien edellä lueteltujen ehtojen on täytyttävä, jotta elinkeinonharjoittajan ei katsota mahdollistavan tavaroiden myyntiä. Jos yksikin ehdoista jää täyttymättä, sähköistä rajapintaa ylläpitävän elinkeinonharjoittajan katsotaan mahdollistavan tavaroiden myynnin. Jos elinkeinonharjoittaja mahdollistaa markkinapaikkaa, alustaa, portaalia tai vastaavaa sähköistä rajapintaa käyttämällä toisen elinkeinonharjoittajan suorittaman tavaroiden myynnin, hänen katsotaan myyvän tavarat ostajalle ja kyseisen toisen elinkeinonharjoittajan myyvän ne hänelle edellyttäen, että kyseessä on: maahantuotavien tavaroiden etämyynti ja tavarat sisältyvät todelliselta arvoltaan enintään 150 euron lähetyksiin tai yhteisöön sijoittautumattoman elinkeinonharjoittajan muulle kuin elinkeinonharjoittajalle Suomessa tai muussa jäsenvaltiossa suorittama tavaroiden myynti (
§). Yllä kuvatut tilanteet muistuttavat aiemmin kuvattuja komissiokauppatilanteita (AVL 19 §). Arvonlisäverolain 19 b §:n soveltamisala on kuitenkin suppea. Arvonlisäverolain yleinen komissiokauppasäännös voikin tulla sovellettavaksi tilanteessa, joissa sähköisen rajapinnan ylläpitäjän ei katsota ostavan ja myyvän tavaroita
§:ssä tarkoitetulla tavalla. Näin on esimerkiksi silloin, kun maahantuotavien tavaroiden etämyynnissä tavarat sisältyvät todelliselta arvoltaan yli 150 euron lähetyksiin tai kun EU:n alueella tapahtuvissa myynneissä tavaran alkuperäinen myyjä on sijoittautunut Suomeen tai muualle EU:n alueelle. Jos arvonlisäverolain 19 b § ei sovellu, on vielä selvitettävä, toimiiko sähköisen rajapinnan ylläpitäjä tavaroita myydessään omissa nimissään siten, että kyseessä voi olla arvonlisäverolain 19 §:n mukainen komissiokauppa, vai myykö sähköisen rajapinnan ylläpitäjä toiselle elinkeinonharjoittajalle alustan tarjotessaan palvelua. Arviointi on tehtävä edellä luvussa 2 kuvattujen tunnusmerkkien perusteella. 1) Maahantuotavien tavaroiden etämyynti Kyse on maahantuotavien tavaroiden etämyynnistä, kun sähköisen rajapinnan kautta verkkokaupassa myytävä tavara kuljetetaan myyntiin liittyen EU:n ulkopuolelta kuluttajalle EU-alueelle. Kun tavaralähetyksen todellinen arvo on tällaisessa tilanteessa enintään 150 euroa, on arvioitava, mahdollistaako verkkokauppa tavaroiden varsinaisen myyjän suorittaman tavaran myynnin
§:n mukaisesti. Kun myytävän tavaran todellinen arvo on yli 150 euroa, on vastaavasti arvioitava AVL 19 §:n mukaisesti, tapahtuuko myynti komissiokaupan muodossa. Esimerkki 23: Suomalainen yritys ylläpitää verkkokauppaa, jonka kautta kiinalaiset tavaranvalmistajat myyvät tavaroita kuluttajille (asiakas) Suomeen, Ruotsiin ja Tanskaan. Tavaranvalmistaja hinnoittelee ja huolehtii tavaran kuljettamisesta Kiinasta asiakkaille. Tavarat sisältyvät todelliselta arvoltaan enintään 150 euron lähetyksiin. Myyntiin sovelletaan
§:n erityissäännöstä. Koska yritys mahdollistaa verkkokauppansa kautta toisen elinkeinoharjoittajan suorittamat tavaroiden myynnit, suomalaisen yrityksen katsotaan ensin ostavan verkkokaupassa myytävät tavarat tavaran varsinaiselta myyjältä Kiinasta ja sen jälkeen myyvän ne edelleen asiakkaalle (
Esimerkki 24: Suomalainen yritys ylläpitää verkkokauppaa, jonka kautta yhdysvaltalaiset tavaranvalmistajat myyvät valmistamiaan tavaroita kuluttajille (asiakas) Suomeen, Ruotsiin ja Tanskaan. Tavaranvalmistaja hinnoittelee ja huolehtii tavaran kuljettamisesta Yhdysvalloista asiakkaille. Valmistaja vastaa myös reklamaatioista. Asiakkaan saamassa tilausvahvistuksessa myyjäksi on ilmoitettu yhdysvaltalainen yritys. Tavaralähetysten todellinen arvo on yli 150 euroa.
§ ei voi soveltua tilanteeseen. Näin ollen suomalaisen yrityksen harjoittamaa toimintaa arvioidaan sen sijaan arvonlisäverolain yleisten säännösten perusteella. AVL 19 §:n mukaisen komissiokaupan tunnusmerkit eivät täyty, joten yhdysvaltalaisen yrityksen katsotaan myyvän tavarat suoraan asiakkaille. Suomalainen verkkokauppayritys myy palvelua yhdysvaltalaiselle tavaranvalmistajalle. 2) Yhteisön tai EU-maan sisäinen tavaroiden etämyynti Kysymys on yhteisön sisäisestä tavaran etämyynnistä, kun verkkokaupan kautta kuluttajille myytävä tavara kuljetetaan myyntiin liittyen EU-maasta toiseen. Jos tavaroiden alkuperäinen myyjä on yhteisöön sijoittautumaton elinkeinonharjoittaja,
§ voi tulla sovellettavaksi. Samoin
§ voi tulla sovellettavaksi silloin, jos tavaroiden alkuperäinen myyjä on yhteisöön sijoittautumaton elinkeinonharjoittaja, joka myy tavaraa verkkokaupan kautta kuluttajille yhden EU-maan sisällä eikä myyntiin liity valtion rajat ylittävää kuljetusta. Esimerkki 25: Suomalainen yritys ylläpitää verkkokauppaa, jonka kautta ulkomaiset tavaranvalmistajat myyvät tavaroita EU-alueelle kuluttajille (asiakas). EU:n ulkopuolelle Kiinaan ja Yhdysvaltoihin sijoittautuneet tavaranvalmistajat hinnoittelevat ja huolehtivat tavaran kuljettamisesta asiakkaille. Tavarat toimitetaan Saksasta asiakkaille Suomeen. Kun tavarat myydään kuljetettuna EU-maasta toiseen kuluttajalle, kyse on yhteisön sisäisestä tavaroiden etämyynnistä. Suomalainen verkkokauppa mahdollistaa EU:n ulkopuolelle sijoittautuneiden elinkeinonharjoittajien myynnin.
§ tulee sovellettavaksi. Näin ollen valmistajan katsotaan myyvän tavarat suomalaiselle yritykselle, joka myy tuotteet edelleen kuluttajille. Jos tavaran varsinainen myyjä on sijoittautunut EU-alueelle eikä kyse ole EU:n ulkopuolelta lähetettävien tavaroiden etämyynnistä, kyse ei voi olla
§:n mukaisesta tilanteesta. Tällöin on arvioitava, tapahtuuko myynti kuitenkin AVL 19 §:n mukaisesti komissiokaupan muodossa. Samoin on tehtävä silloin, kun tavaran varsinainen myyjä on sijoittautunut EU-alueelle ja tavara kuljetetaan saman maan sisällä eikä myyntiin liity valtion rajat ylittävää kuljetusta. Esimerkki 26: Suomalainen yritys ylläpitää verkkokauppaa, jonka kautta ulkomaiset tavaranvalmistajat myyvät valmistamiaan tavaroita kuluttajille (asiakas) EU-alueella. Ruotsiin sijoittautunut tavaranvalmistaja huolehtii tavaran kuljettamisesta asiakkaille. Suomalainen verkkokauppayritys hinnoittelee tavarat ja ottaa vastaan reklamaatiot. Suomalainen yritys on merkitty myyjäksi asiakkaan saamaan tilausvahvistukseen. Tavarat toimitetaan Ruotsista toisiin EU-maihin. Kun tavarat myydään kuluttajalle kuljetettuna EU-maasta toiseen, kyse on yhteisön sisäisestä tavaroiden etämyynnistä.
§ ei sovellu tilanteessa, koska tavaroidenvalmistaja eli alkuperäinen myyjä on sijoittautunut EU-alueelle. AVL 19 §:n komissiokauppaa koskeva säännös sen sijaan soveltuu myyntiin. Ruotsalaisen tavaranvalmistajan katsotaan myyvän ensin tavarat suomalaiselle yritykselle, joka myy tavarat kuluttajille. Jos tavara kuljetetaan komissiokaupan muodossa tapahtuvaan myyntiin liittyen EU-maasta toiseen, on selvitettävä muun muassa se, kumpaan myyntiin kuljetus EU-maasta toiseen liittyy (lisätietoa ketjuliiketoimista Verohallinnon syventävästä ohjeesta Arvonlisäverotus EU-tavarakaupassa). Jos kuljetus liittyy ensimmäiseen myyntiin, päämiehen myynti asiamiehelle voi olla arvonlisäveroton tavaroiden yhteisömyynti, jos muut yhteisömyynnin edellytykset täyttyvät. Tavaroiden yhteisömyyntiä seuraava asiamiehen myynti asiakkaalle on tavaran määränpäämaan sisäinen kotimaan myynti. Jos kuljetus liittyy sen sijaan jälkimmäiseen myyntiin, tämä asiamiehen myynti asiakkaalle voi olla yhteisön sisäinen etämyynti etämyynnin edellytysten täyttyessä. Ensimmäinen myynti eli päämiehen myynti asiamiehelle on tässä tapauksessa tavaran lähtömaassa kyseisen maan sisäinen kotimaan myynti. 3) Tavaroiden myynti EU:n ulkopuolelle Kun tavara myydään kuluttajalle kuljetettuna siten, että kuljetus alkaa EU-maasta ja päättyy EU:n ulkopuolelle, kyse ei ole yhteisön sisäisestä tavaran etämyynnistä eikä maahantuotavien tavaroiden etämyynnistä vaan vientimyynnistä. Tavaran vientimyyntiin ei sovelleta
§:n etämyynnin komissiokauppasäännöstä. Arviointi siitä, tapahtuuko myynti komissiokaupan muodossa, tulee tehdä AVL 19 §:n perusteella. Esimerkki 27: Suomalainen yritys ylläpitää verkkokauppa, jonka kautta tavaranvalmistajat myyvät tavaroita kuluttajille (asiakas) EU:n ulkopuolelle, esimerkiksi Norjaan. Suomeen sijoittautuneet tavaranvalmistajat huolehtivat tavaran kuljettamisesta asiakkaille. Suomalainen verkkokauppayritys hinnoittelee tavarat ja ottaa vastaan reklamaatiot. Suomalainen verkkokauppayritys on merkitty myyjäksi asiakkaan saamaan tilausvahvistukseen. Tavarat kuljetetaan suoraan valmistajalta Suomesta asiakkaalle Norjaan. Kun tavarat myydään kuljetettuna EU:n ulkopuolelle, kyse ei ole yhteisön sisäisestä tavaroiden etämyynnistä.
§ ei voi tulla sovellettavaksi tilanteessa. Arvonlisäverolain 19 §:n komissiokauppaa koskeva säännös sen sijaan soveltuu myyntiin. Suomalaisen verkkokauppayrityksen katsotaan toimivan komissionäärinä. Näin ollen tavaranvalmistajan katsotaan myyvän tavaran suomalaiselle verkkokauppayritykselle ja suomalaisen verkkokauppayrityksen myyvän saman tavaran edelleen norjalaiselle kuluttajalle. Käytännössä verkkokauppa voi siis olla järjestetty siten, että osaan myynneistä sovelletaan 19 b §:n erityissäännöstä ja osaan arvonlisäverolain yleisiä säännöksiä. Jos sähköisen rajapinnan ylläpitäjä sen sijaan toimii välittäjän ominaisuudessa, ylläpitäjä myy ainoastaan palvelua ja varsinainen tavaran myynti tapahtuu tavaran myyjän ja asiakkaan välillä. Välitettävän tavaran myynti voi näissä tilanteissa olla maahantuotavien tavaroiden etämyynti, yhteisön sisäinen tavaran etämyynti, EU-maan sisäinen kotimaan myynti tai myynti EU:n ulkopuolelle. 5.3 Majoitus- ja matkailupalvelut Majoituspalvelun ja muiden matkailupalveluiden myynti tai osto voi tapahtua asiamiehen välityksellä. Myös tällöin on arvonlisäverotuksessa määriteltävä, toimiiko asiamies ainoastaan välittäjänä vai osallistuuko hän omissa nimissään majoituspalvelun myyntiin tai ostoon. Näihin tilanteihin soveltuvat samat aiemmin tässä ohjeessa kuvatut periaatteet kuin muuhunkin palvelun myyntiin. Tarkemmin komissiokaupan ja välityssäännösten soveltamista majoitustoiminnassa on käsitelty syventävässä ohjeessa Majoitustoiminnan arvonlisäverotus. Vastaavasti palveluiden välitystä matkailualalla on käsitelty syventävässä ohjeessa Matkailualan arvonlisäverotus. 5.4 Käytetyn tavaran myynti Käytetyn tavaran myynti voi tapahtua komissiokaupan muodossa. Kun myynti tapahtuu asiamiehen nimissä, asiamies voi tietyin edellytyksin laskea myynnin veron perusteen poikkeussääntöä soveltaen. Tällöin on kysymys marginaaliverotusmenettelyn soveltamisesta myyntiin. Arviointi siitä, tapahtuuko myynti komissiokaupan muodossa vai toimiiko asiamies välittäjänä, tehdään aiemmin tässä ohjeessa mainittujen tunnusmerkkien perusteella. Käytettyjen tavaroiden marginaaliverotusta on käsitelty tarkemmin syventävässä ohjeessa Käytettyjen tavaroiden arvonlisäverotus. Esimerkki 28: A Oy harjoittaa kirpputoritoimintaa vuokraamalla myyntipaikkoja pääasiassa yksityishenkilöille. Myyntipaikka vuokrataan asiakkaalle vähintään viikoksi. Asiakkaat tuovat kirpputorille myyntiin käytettyä tavaraa ja huolehtivat itse tuotteiden hinnoittelusta. Vuokra-ajan päätyttyä myyntipaikan vuokraaja vie pois mahdollisesti myymättä jääneet tavaransa. A Oy tilittää myyntipaikan vuokraajille suoritukset niistä tavaroista, jotka ovat menneet kaupaksi. Vuokrasopimuksen mukaan myyntipaikan vuokraajan tuomat tavarat ovat myynnissä hänen omalla vastuullaan. Kun asiakas ostaa tuotteen, hänen saamassaan kassakuitissa on maininta myyjän myyntinumerosta. Kun A Oy tekee myydyistä tuotteista tilityksen myyntipaikan vuokraajalle, vuokraajan saamasta kassakuitista ilmenee myyntipaikka ja tilitetty rahamäärä. A Oy:n harjoittama kirpputorimyynti tapahtuu tässä tapauksessa myyntipaikan vuokraajan nimissä, joten kyse ei ole komissiokaupasta vaan välityksestä. A Oy myy tässä tilanteessa palvelua myyntipaikan vuokraavalle asiakkaalle ja suorittaa saamastaan vastikkeesta arvonlisäveroa. Myyntipaikan vuokraavan asiakkaan arvonlisäverovelvollisuus ratkaistaan tapauskohtaisesti. 5.5 Arvonlisäverottomia välitystilanteita Arvonlisäverolaissa on mainittu eräitä tilanteita, joissa tavaroiden tai palveluiden välitys on katsottu arvonlisäverottomaksi. Arvio sitä, onko palvelun myynnissä kyse välityspalvelun myynnistä, tehdään aiemmin tässä ohjeessa mainittujen tunnusmerkkien perusteella myös näissä tilanteissa: Rahoitus- ja vakuutuspalvelujen välitys on arvonlisäverotonta (AVL 41 ja 44 §). Sijoituskullan ja sijoituskullan omistus- tai saamisoikeuden luovuttamista koskevan sopimuksen välitys on AVL 43 a §:n nojalla verotonta. Lisätietoja Sijoituskullan myynnin arvonlisäverotuksesta on syventävässä ohjeessa Sijoituskullan sekä kulta-aineksen ja kultapuolivalmisteen arvonlisäverotus. Arpajaisverolain (552/92) 2 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettujen arpajaisten välitys on arvonlisäverotonta (AVL 59 §:n 2 kohta). Eräiden verottomien tavaroiden ja palveluiden välitys on vapautettu arvonlisäverosta (AVL 71 §:n 12 kohta). Tavaroita ja palveluita, joiden välitys on AVL 71 §:n 12 kohdan perusteella arvonlisäverotonta, ovat muun muassa: AVL 58 §:n 1 momentissa tarkoitettujen vesialusten myynti, vuokraus ja rahtaus sekä niihin kohdistuvat työsuoritukset (AVL 58 §), kullan myynti keskuspankille (AVL 59 §:n 4 kohta), veroton tavaran myynti: tavaran vienti ja muut AVL 70 §:n perusteella vientiin rinnastuvat verottomuudet (AVL 70 §), matkailijamyynti (AVL 70b §), verottomien palvelujen myynti AVL 71 §:n nojalla; esimerkiksi tavaran vientikuljetus, maahantuontiin liittyvät purkupalvelut, vesi- ja ilma-aluksille myyty palvelu, henkilökuljetuspalvelu suoraan ulkomaille tai ulkomailta ja muut AVL 71 §:ssä mainitut verottomat palvelumyynnit, veroton myynti toisessa EU:n jäsenvaltiossa sijaitseville diplomaattisille edustustoille ja lähetettyjen konsulien virastoille, kansainvälisille järjestöille ja niiden henkilökunnalle, EU:n toimielimille ja niiden henkilökunnalle sekä Nato-joukoille (AVL 72 d §). Lisätietoja vientiin rinnastettavista tilanteista syventävässä ohjeessa Vientikaupan arvonlisäverotus ja ns. diplomaattimyynnistä syventävässä ohjeessa Myynti diplomaateille, kansainvälisille järjestöille, Euroopan unionin elimille sekä Pohjois-Atlantin liittoon kuuluvien valtioiden puolustusvoimille. johtava veroasiantuntija Mika Jokinen erityisasiantuntija Anna Kallunki Sivu on viimeksi päivitetty 1.1.2026
Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.