Maatalouden nettovarallisuus tuloverotuksessa - vero.fi /> Verohallinnon nimissä on lähetetty huijausviestejä. Lue lisää huijauksista. Maatalouden nettovarallisuus tuloverotuksessa Syventävä vero-ohje

§:n 1 momentti). Verohallinto vahvistaa vuosittain pellon keskimääräisen vuotuisen tuoton kunnittain siten, että tuoton muutos viimeksi vahvistettuun tuottoon verrattuna vastaa kuluttajahintaindeksin muutosta verovuotta edeltäneen vuoden syyskuusta verovuoden syyskuuhun (

§:n 3 momentti). Verovuoden aikana tapahtuneen kuntajaon muutoksen vuoksi pellolle viimeksi vahvistetut keskimääräiset vuotuiset tuotot saattavat poiketa toisistaan kunnan eri osissa. Tällöin pellon viimeksi vahvistettuna keskimääräisenä vuotuisena tuottona pidetään näiden tuottojen pinta-alojen suhteessa painotettua keskiarvoa (

§:n 4 momentti). Salaojitetun maatalousmaan arvoon lisätään Verohallinnon vuosittain vahvistama hehtaarikohtainen lisäarvo, niin sanottu salaojituslisä. Lisätietoa tarkemmin Verohallinnon päätöksessä pellon keskimääräisestä vuotuisesta tuotosta ja salaojituslisästä. TVL:n mukaan verotettavaa pääomatuloa on 1.1.2025 alkaen myös maatilasta tai sen osasta saadut vuokrat ja muut sen kaltaiset korvaukset lukuun ottamatta maatilalla olevasta rakennuksesta, rakennelmasta ja niiden rakennuspaikoista saatuja vuokria ja muita sellaisia korvauksia (TVL 32 §:n 2 momentti sekä MVL 5 §:n 1 momentin 9 kohta ja 21 §:n 2 momentti). Vuokralle annettujen maatalousmaiden arvo ja niin sanottu salaojituslisä luetaan maatalouden nettovarallisuuteen huolimatta siitä, että verovuodesta 2025 alkaen maatalousmaan vuokratulot ja muut siihen rinnastuvat korvaukset verotetaan pääomatulona (ks. hallituksen esitys 75/2024, s. 8). Maatilalta saatujen vuokratulojen verotusta käsitellään tarkemmin Verohallinnon ohjeissa Vuokratulojen verotus ja Maatalouden vuokratulojen verotus. 3.3.2 Maatalouden rakennuspaikat ja tontit 3.3.2.1 Maatalouden rakennuspaikan arvo Maatilan tuotantorakennuksen rakennuspaikka käsittää rakennuksen alla olevan maan ja sen välittömässä läheisyydessä olevan pihamaan. Sen arvo määrätään siten, että vastaavan suuruiselle maatalousmaalle edellä selostetulla tavalla määrätty verotusarvo kerrotaan luvulla neljä (ArvL 21 §). 3.3.2.2 Asuinrakennuksen rakennuspaikka Maatilan rakennuspaikan pinta-alasta puolet (enintään 10 000 m2) katsotaan kohdistuvan asuinrakennukseen. Muu osa katsotaan tuotantorakennusten rakennuspaikaksi. Tapauskohtaisen selvityksen perusteella asuinrakennukseen kohdistuva pinta-ala voidaan katsoa myös tätä suuremmaksi tai pienemmäksi. Maatilan asuinrakennuksen rakennuspaikan arvo määrätään muita kiinteistöjä kuin maatilaa koskevien ArvL 29 §:n arvostussäännösten mukaan. Asuinrakennuksen rakennuspaikan arvo on vahvistettu kiinteistöveropäätöksessä. Rannalla sijaitsevan maatilan asuinrakennuksen rakennuspaikan arvo määrätään arviointiohjeen omarantaisen lomarakennuspaikan eikä haja-asutusrakennuspaikan arvon mukaan (KHO 2001:99). 3.3.2.3 Vuokrattavien lomamökkien tontit Maatilalla olevien erottamattomien rakennettujen lomamökkitonttien, joiden pinta-alaa ei ole selvitetty, pinta-alana voidaan pitää 2 000 m

1. Tällaisten mökkitonttien arvo määrätään samalla tavoin kuin asuintonttien arvo (KHO 1977-B-II-589 ja KHO 1980-B-II-591). Arvo on vahvistettu kiinteistöveropäätöksessä. 3.3.2.4 Rakennusmaa-alue Maatilalla oleva rakennusmaa arvostetaan ArvL 29 §:n 1 momentin mukaan ns. tonttimaana jo suoraan kaavan perusteella, jos rakennusmaa on asemakaava-alueella. Verohallinto katsoo, että säännöksen sanamuodosta huolimatta edellä esitetty ei kuitenkaan koske sellaista maatilan rakennusmaata, jolle on laadittu ranta-asemakaava loma-asutusta varten. Asemakaavassa rakennusmaaksi varattu maatilaan kuuluva alue luetaan rakennusmaana tonttimaaksi ja sen verotusarvo vahvistetaan noudattaen Verohallinnon päätöstä rakennusmaan verotusarvon laskentaperusteista (ArvL 29 §:n 1 momentti). Jos maatilan rakennusmaa on kaavoittamattomalla alueella tai sille on laadittu joko ranta-asemakaava tai osayleiskaava loma-asutusta varten, rakennusmaa arvostetaan ArvL 29 §:n 2 momentin nojalla. Tällöin edellytetään, että tonttivarasto on otettu käyttöön eli että verovelvollinen on myynyt ja voi edelleen myydä maata rakennustarkoitukseen. Nykyisen omistajan on tullut aloittaa tonttien myynti. Edellisen omistajan myynneillä ei ole merkitystä. Ehtona on lisäksi, että verovelvollinen voi edelleenkin myydä ko. alueelta maata rakennustarkoituksiin. Jos verovelvollisella on esimerkiksi 2 km pitkä ranta-alue, ensimmäisen myynnin jälkeen arvioidaan myytävissä olevien rakennuspaikkojen määrä ja nämä kaikki arvostetaan tonttimaana (KVL 71/1993). Vuokraamista ei rinnasteta myyntiin tonttimaan arvostuksen laukaisijana. Tonttimaaksi katsotaan kuitenkin tähän käyttöön vuokratut ja rakennetut alueet. Jos verovelvollinen on rakentanut esim. ranta-asemakaava-alueelle lomamökkejä ja vuokraa niitä, mökkien tontit arvostetaan rakennusmaana, mutta niiden ympärillä oleva ranta-asemakaavoitettu metsä arvostetaan edelleen metsämaana, jos yhtään tonttia ei ole luovutettu vastikkeellisesti (KHO 11.7.1980 taltio 3427 ja KHO 1993-B-530). Rakennusmaan arvostuksessa otetaan huomioon alueesta teiksi ja yleisiksi alueiksi käytettävän maan osuus sekä se aika, jonka arvioidaan kuluvan ennen kuin maata todennäköisesti tullaan käyttämään rakennusmaana (ArvL 29 §:n 2 momentti). Lisätietoa maatilan rakennusmaan arvostamisesta on Verohallinnon ohjeessa Kiinteistöjen arvostaminen kiinteistöverotuksessa. 3.3.3 Maatalouden rakennukset 3.3.3.1 Maatalouden asuinrakennuksen arvo Maatilalla olevan asuinrakennuksen arvo määrätään noudattaen ArvL 30 §:ssä olevaa asuinrakennusten yleistä arvostamissäännöstä. Arvo on vahvistettu kiinteistöveropäätöksessä. Valtiovarainministeriö antaa vuosittain asetuksen niistä perusteista, joiden mukaan jälleenhankinta-arvot eri rakennustyypeille lasketaan, katso esimerkiksi Valtiovarainministeriön asetus rakennusten jälleenhankinta-arvon perusteista (jälleenhankinta-arvoasetus 1109/2023). Asuinrakennuksen verotusarvo saadaan, kun em. tavalla lasketusta rakennuksen jälleenhankinta-arvosta vähennetään seuraavat ikäalennukset: puiset asuinrakennukset 1,25 % / vuosi kiviset asuinrakennukset 1 % / vuosi 3.3.3.2 Maatalouden tuotantorakennuksen arvo Maatalouteen kuuluvan tuotantorakennuksen tai -rakennelman arvoksi katsotaan tuloverotuksessa verovuoden päättyessä poistamatta oleva hankintameno (ArvL 23 §), josta on vähennetty esim. investointi- ja tasausvaraus. Verovuoden lopussa keskeneräisen tuotantorakennuksen, jota ei vielä ole otettu maatalouden käyttöön, arvona pidetään kertyneitä rakennuskustannuksia. 3.3.4 Maatalouden koneiden ja laitteiden arvo Maataloudessa käytettävien koneiden, kaluston ja laitteiden arvoksi katsotaan ArvL 25 §:n mukaan verovuoden päättyessä tuloverotuksessa poistamatta oleva omaisuuden hankintameno, mutta kuitenkin enintään sen käypä arvo. 3.3.5 Maatalouteen kuuluvan osakkeen ja osuuden arvo Maatalouteen kuuluvan osakkeen arvona pidetään ArvL 26 §:n 1 momentin mukaan 4–6 §:ssä tarkoitettua vertailuarvoa. Osuuskunnan osuus lasketaan lähtökohtaisesti osuusmaksun suuruutta vastaavaksi. Osuuskunnan osuudet rinnastetaan osakeyhtiön osakkeisiin (KHO 2023:58). Jos osuuden omistamiseen liittyy erityisiä etuja, jotka edellyttävät poikkeamista tästä menettelystä, voidaan osuuden verotusarvo vahvistaa tarvittaessa noudattaen, mitä osakkeen matemaattisen arvon laskemisesta säädetään. Esimerkiksi maatalousyhtymän jäsenyyteen meijeriosuuskunnassa on katsottu liittyvän sellaisia etuja, että osuuden verotusarvo tuli laskea noudattaen liikeosakkeen verotusarvon laskemisperiaatteita. Osuuden verotusarvo laskettiin osuuskunnan edellisen vuoden tilinpäätöksen mukaisen tarkistetun nettovarallisuuden ja tarkistetun vuosituloksen perusteella (KVL 45/1994). Päätöksen KHO 2023:58 perusteella maataloutta harjoittavan osakeyhtiön nettovarallisuuden laskennassa osuuskunnan osuuksien arvostamisessa voidaan vastaavasti ottaa huomioon ArvL 26 §:n 2 momentissa säädetyt periaatteet. Asiaa on käsitelty tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Julkisesti noteeraamattoman osakeyhtiön osakkeen matemaattisen arvon ja vertailuarvon laskeminen. Jos verotusarvo määritetään matemaattisen arvon laskentatapaa noudattaen, arvostetaan osuuskuntien osuudet kokonaisuudessaan varojen arvostamisesta verotuksessa annetun lain 9 §:n mukaan (KHO 2000:29, KVL 45/1994). Osuuskunnan nettovarallisuuslaskelmassa otetaan tällöin huomioon maksettujen osuusmaksujen lisäksi vielä maksamatta olevat osuusmaksut. Vastaavasti maksamatta olevat osuusmaksut otetaan huomioon viljelijän nettovarallisuuslaskelmassa maatalouden velkana (KHO 1995-B-528). Maatalouden toimintaan liittyvän tuottajaosuuskunnan velvoiteosuuksien lisäksi nettovarallisuuteen voidaan lukea myös saman osuuskunnan vapaaehtoiset osuudet. Vapaaehtoisten osuuksien omistamiseen ei voida katsoa liittyvän erityisiä etuja, joten vapaaehtoisten osuuksien arvoksi on Verohallinnon näkemyksen mukaan katsottava maksetun osuusmaksun määrä. Osuuskunnan jäsen ei voi itse valita osuuksien arvostamistapaa (KHO 2000:29). Näin ollen osuuden arvo on sama kaikkien osuuskunnan jäsenten maatalouden verotuksessa. 3.3.6 Muun omaisuuden arvo Jos maatalouden varoihin kuuluu muuta kuin edellä mainittua omaisuutta, omaisuus arvostetaan siihen käypään arvoon, joka sillä oli verovuoden päättyessä omistajan hallussa ja sillä paikalla, missä omaisuus oli. Käyvällä arvolla tarkoitetaan omaisuuden todennäköistä luovutushintaa. 3.4 Maatalouden velat Maataloudenharjoittajan maatalouden nettovarallisuudessa huomioidaan vain maataloustoimintaan liittyvät velat ja velvoitteet. Maatalouden varoihin kuuluvan osuuskunnan osuuden, johon liittyy erityisiä etuja, maksamatta olevat osuusmaksut otetaan huomioon viljelijän nettovarallisuuslaskelmassa maatalouden velkana (KHO 1995-B-528). Maksamaton maatilan kauppahinta luetaan maatalouden velaksi siltä osin kuin se kohdistuu maatalouden varoihin. Kauppahintaan vastikkeena mahdollisesti sisältyvän syytingin jäljellä oleva arvo luetaan myös vastaavasti maatalouden velaksi. Vaikka maataloustuotantoa varten pidettyjä kotieläimiä ei lueta maatalouden varoihin, otetaan eläinten hankintaan kohdistuva velka huomioon maatalouden velkana (KVL 17/1994). Jos eläimiä hankittaessa maksuaikaa on pidennetty ostajan ja myyjän välisin maksujärjestelyin, ei järjestelyn aikaista maksamatonta kauppahintaa pidetä velkana (KVL 17/2010). Erilaisia rahoitusjärjestelyjä käytettäessä ei aina ole selvää, milloin maksujärjestely katsotaan myyjän myöntämäksi maksuajaksi ja milloin viljelijän ottamaksi lainaksi. Eläinten sopimuskasvatuksessa on tavanomaista, että eläinten myyjä (yleensä teurastamo, jolle eläimet myöhemmin myydään takaisin), myöntää ostohinnalle korollista maksuaikaa (ns. eläinluotto). Eläinten omistusoikeus säilyy myyjällä, kunnes kauppahinta on maksettu. Myyjä voi myös siirtää saamisensa samoin ehdoin rahoitusyhtiölle, jolta myyjä saa suorituksen välittömästi. Siirrosta huolimatta eläinluotto katsotaan edelleen myyjän myöntämäksi maksuajaksi. Sitä ei pidetä sellaisena velkana, joka olisi vähennettävä varoista maatalouden nettovarallisuutta laskettaessa (KVL 17/2010). Eläinten ostohinta katsotaan maksetuksi silloin, kun ostaja maksaa sen joko myyjälle tai rahoitusyhtiölle. Toisenlainen tilanne oli kysymyksessä päätöksessä KHO 2000:
2. Siinä käytettiin niin sanottua rahoituslimiittisopimusta, jonka osapuolina olivat viljelijä A, maataloudessa tarvittavia hyödykkeitä myyvä B Oy sekä rahoitusyhtiö. Sopimuksessa ei yksilöity, mitä tuotteita rahoitus koski. B Oy ilmoitti rahoituslimiitillä rahoitettavat ostot rahoitusyhtiölle, joka maksoi ostot B Oy:lle viimeistään ilmoitusta seuraavana päivänä, jolloin B Oy kirjasi saatavansa ostajalta suoritetuksi. A:lla katsottiin olevan oikeus vähentää kysymyksessä olevat menot sinä verovuonna, jona B Oy sai maksun myymistään tuotteista rahoitusyhtiöltä ja jolloin A:n ja rahoitusyhtiön välille syntyi velkasuhde. Tässä siis katsottiin A:n ottaneen lainaa rahoitusyhtiöltä. Maataloudenharjoittajan yksityistalouden velkoja ei pidetä maatalouden velkoina. Velkana ei pidetä myöskään laskennallista tuloverovelkaa eikä pääomalainan rahoittamiseksi otettua velkaa. 3.5 Maatalouden velkojen arvostaminen Nettovarallisuutta laskettaessa maatalouden velat arvostetaan niiden nimellisarvoon. Jos velka on indeksiin tai muuhun vertailuperusteeseen sidottu, sen arvona pidetään muuttuneen vertailuperusteen mukaista arvoa. Ulkomaanrahan määräiset velat arvostetaan kalenterivuoden lopun kurssiin. 4 Puolisot, maatalouden harjoittaminen ja nettovarallisuus 4.1 Puolisot ja yrittäjäpuolisot TVL 7 §:n mukaan puolisoilla tarkoitetaan sellaisia henkilöitä, jotka ennen verovuoden päättymistä ovat solmineet avioliiton. Lisäksi puolisoita koskevia säännöksiä sovelletaan myös avioliitonomaisissa olosuhteissa verovuonna yhteisessä taloudessa avioliittoa solmimatta jatkuvasti eläneisiin henkilöihin, jotka ovat aikaisemmin olleet keskenään avioliitossa tai joilla on tai on ollut yhteinen lapsi. Rekisteröidystä parisuhteesta annetun lain (950/2001) mukaisesti parisuhteensa rekisteröineet samaa sukupuolta olevat henkilöt rinnastetaan verotuksessa puolisoihin. TVL 7 §:n säännöstä puolisoista ei sovelleta aviopuolisoihin, jotka ovat yhteiselämänsä lopettaakseen joko asuneet koko verovuoden erillään tai muuttaneet verovuoden aikana pysyvästi erilleen. TVL 7 §:n mukaista säännöstä ei myöskään sovelleta aviopuolisoihin, joista vain toinen on Suomessa yleisesti verovelvollinen. Puolisot voivat harjoittaa yhdessä maataloustoimintaa. Tällöin puolisoista käytetään nimitystä yrittäjäpuolisot (TVL 14 §). Jos puolisoihin ei sovellu TVL 7 §:n mukainen aviopuolisoita koskeva säännös, ei myöskään nettovarallisuutta jaeta puolisoiden kesken. Esimerkiksi, jos yrittäjäpuolisot ovat muuttaneet pysyvästi erilleen ennen verovuoden päättymistä, yritystuloa ei jaeta puolisoiden kesken (KHO 1999:56). Jos eronneet puolisot edelleen harjoittavat yhdessä maataloutta, verotetaan heitä verotusyhtymänä sitä koskevien säännösten mukaisesti. Verotusyhtymän maatalouden nettovarallisuutta käsitellään tämän ohjeen luvussa
3. 4.2 Puolisoiden yhdessä harjoittama maataloustoiminta ja nettovarallisuus Kun TVL 7 §:n mukaiset puolisot harjoittavat yhdessä maataloustoimintaa, maatalouden jaettava yritystulo jaetaan puolisoiden kesken. Puolisoiden osuudet maatalouden nettovarallisuuteen vaikuttavat kummankin puolison maatalouden pääomatulo-osuuden määrään. Pääomatulo-osuus vaikuttaa valtionverotuksessa. Puolisoiden yhdessä harjoittaman maatalouden jaettavan yritystulon pääomatulo-osuus jaetaan puolisoiden kesken niiden omistusosuuksien mukaan, jotka heillä on toimintaan kuuluvaan nettovarallisuuteen. Jos omistusosuuksia ei ole selvitetty, omistusosuudet katsotaan yhtä suuriksi (TVL 14 §:n 3 momentti). Puolisoiden osuudet maatalouden nettovarallisuudesta ilmoitetaan prosenttiosuuksina maatalouden veroilmoituksella. Selvityksen puolisoiden varallisuusosuuksista voi antaa verovelvollisen lisäksi myös veroviranomainen. 4.2.1 Puolisoiden yhdessä omistama hyödyke yhdessä harjoitetussa maataloustoiminnassa Puolisoiden yhdessä omistama hyödyke (esimerkiksi rakennus tai kone) kuuluu maatalouden varoihin, jos sitä käytetään yksinomaan tai pääasiallisesti maataloutta välittömästi tai välillisesti edistäviin tarkoituksiin. Tällöin myös hyödykkeeseen kohdistuva velka on maatalouden velkaa. Tällaisesta velasta maksetut korot ovat maatalouden kuluja. Maataloustoimintaan kuuluvan hyödykkeen luovutukseen sovelletaan MVL:n säännöksiä. Maatilan kiinteän omaisuuden luovutukseen sovelletaan kuitenkin MVL 21 §:n mukaan tuloverolain säännöksiä. 4.2.2 Puolisoiden yhdessä omistama hyödyke toisen puolison maataloustoiminnassa Puolisoiden yhdessä omistamaa hyödykettä saatetaan käyttää kokonaan tai osittain toisen puolison maataloustoiminnassa. Jos hyödyke on tällöin kokonaan tai pääosin maatalouden käytössä, se kuuluu kokonaan maatalouden varoihin. Puolisoiden yhteisesti omistamasta hyödykkeestä maataloustoimintaan osallistumattomalle puolisolle maksettu vuokra ei ole maatalouden vähennyskelpoinen meno. Maataloudessa vähennyskelpoisena menona pidetään vain ulkopuoliselle rahana tai rahanarvoisena etuutena suoritettua menoa. Jos vuokraa maksetaan osittain maataloudenharjoittajan itsensä omistamasta hyödykkeestä, kyseessä ei katsota olevan ulkopuoliselle maksettu meno. Jos puolisoiden yhteisesti omistama hyödyke on kirjattu maataloutta harjoittavan puolison maatalouden muistiinpanoihin sekä ilmoitettu maatalouden varoihin veroilmoituksella, kirjauksen katsotaan osoittavan maataloustoimintaan osallistumattoman puolison halua osallistua maataloutta harjoittavan puolison maataloustoimintaan. Jos hyödyke tällaisessa tilanteessa on kokonaan tai pääosin maatalouden käytössä, se luetaan kokonaan maatalouden varoihin ja sen luovutukseen sovelletaan MVL:n säännöksiä. Tällaisessa tilanteessa myös maatalouden käytössä olevaan hyödykkeeseen kohdistuva velka on maatalouden velkaa. Tällaisen velan korko vähennetään maatalouden kuluna. Kun maataloustoimintaa harjoittamaton puoliso on sijoittanut omistamansa osan hyödykkeestä puolisonsa maatalouden käyttöön, katsotaan puolisoiden harjoittavan yhdessä maataloustoimintaa. Kun puolisot harjoittavat yhdessä maataloustoimintaa, maatalouden yritystulon pääomatulo-osuus jaetaan puolisoiden kesken niiden omistusosuuksien mukaan, jotka heillä on maatalouden nettovarallisuuteen. Esimerkki 2: Pertti ja Eeva ovat aviopuolisot. Pertti on maatalousyrittäjä. Eeva ei työskentele puolisonsa maataloustoiminnassa. Maatilalle on hankittu vaunukuivuri, jonka puolisot ovat ostaneet puoliksi. Vaunukuivuri on merkitty kokonaisuudessaan maatalouden muistiinpanoihin maataloustoimintaan kuuluvaksi. Koska vaunukuivuri on merkitty kummankin puolison omistusosuutta vastaavalta osin maataloustoiminnan varallisuudeksi veroilmoituksella, verotuksessa Perttiä ja Eevaa pidetään yrittäjäpuolisoina. Tämän vuoksi yritystulon pääomatulo-osuus jaetaan puolisoiden kesken heidän omistusosuuksien mukaan, jotka heillä on maataloustoiminnan nettovarallisuuteen. Jos hyödykettä ei ole toimintaan osallistumattoman puolison osuudelta kirjattu maataloudenharjoittajan muistiinpanoihin eikä ilmoitettu maatalouden varoihin veroilmoituksella, ei puolisoiden katsota harjoittavan maataloustoimintaa yhdessä. Tällöin myöskään yritystulon pääomatulo-osuutta ei jaeta puolisoiden kesken. 4.2.3 Puolison omistama hyödyke toisen puolison maataloustoiminnassa Maataloudenharjoittaja voi käyttää maataloustoiminnassaan toimintaan osallistumattoman puolisonsa kokonaan tai osittain yhdessä ulkopuolisten tahojen kanssa omistamaa hyödykettä. Näissä tilanteissa toimintaan osallistumattomalla puolisolla on mahdollisuus joko olla perimättä tai periä hyödykkeen käytöstä käypä korvaus. Jos puoliso on perinyt hyödykkeen käytöstä korvauksen, perimisen katsotaan osoittavan sen, ettei puolison tarkoituksena ole ollut sijoittaa hyödykettä toisen puolison maataloustoimintaan. Vuokrattua hyödykettä ei tällöin lueta maataloustoimintaa harjoittavan puolison maatalouden varoihin eikä yritystulon pääomatulo-osuutta jaeta puolisoiden kesken. Jos maataloustoimintaan osallistumaton puoliso ei ole perinyt korvausta kokonaan tai osittain omistamansa hyödykkeen käyttämisestä toisen puolison maataloustoiminnassa, korvauksen perimättä jättäminen ei sellaisenaan osoita puolison tahtoa osallistua toisen puolison maataloustoimintaan. Vain hyödykkeen nimenomainen kirjaaminen puolison omistamilta osin maataloustoimintaa harjoittavan puolison maatalouden muistiinpanoihin sekä ilmoittaminen maatalouden varoihin veroilmoituksella, on osoitus puolison halusta osallistua toisen puolison maataloustoimintaan. Jos puolisot eivät muutoin harjoita maataloustoimintaa yhdessä, mutta toiminnassa käytetään toimintaan osallistumattoman puolison kokonaan tai osittain yhdessä ulkopuolisten tahojen kanssa omistamaa hyödykettä ja hyödyke on kirjattu puolison omistamalta osin maataloudenharjoittajan muistiinpanoihin, tämän voidaan katsoa osoittavan toimintaan osallistumattoman puolison halua osallistua toisen puolison maataloustoimintaan. Puolison katsotaan tällöin sijoittaneen omistamansa hyödykkeen maatalouden käyttöön. Tällaisessa tilanteessa hyödyke luetaan omistetulta osin kokonaan maatalouden varoihin, jos se on yksinomaan tai pääasiasiassa maatalouden käytössä. Tällöin myös hyödykkeeseen kohdistuva velka on maatalouden velkaa ja velan korko vähennetään maatalouden kuluna. Puolisoiden katsotaan harjoittavan yhdessä maataloustoimintaa ja yritystulon pääomatulo-osuus jaetaan puolisoiden kesken niiden omistusosuuksien mukaan, jotka heillä on maatalouden nettovarallisuuteen. 5 Verotusyhtymän maatalouden nettovarallisuus 5.1 Verotusyhtymä Verotusyhtymällä tarkoitetaan tuloverolain 4 §:n mukaan sellaista kahden tai useamman henkilön muodostamaa yhteenliittymää, jonka tarkoituksena on kiinteistön viljely tai hallinta. Verotuksessa puolisoina pidettävien henkilöiden kahdestaan harjoittama maatalous ei muodosta verotusyhtymää. Maatalousyhtymäksi kutsutaan verotusyhtymää, joka harjoittaa maataloutta. Jotta maatalousyhtymä verotuksessa muodostuu, tulee kahden henkilön käyttää omistamaansa tai hallitsemaansa varallisuutta yhdessä harjoittamassaan maataloudessa. Käytettävä varallisuus voi olla kiinteää omaisuutta tai irtainta omaisuutta. Jos sijoitettava omaisuus on irtainta omaisuutta tai vuokrattu maa-alue, on henkilön myös työskenneltävä yhteisessä maataloudessa, jotta yhtymä muodostuisi. Kun yhdessä harjoitettuun toimintaan sijoitetaan omassa omistuksessa tai hallinnassa olevaa kiinteää omaisuutta, yhtymän muodostumisen edellytyksenä ei ole henkilön työskentely yhdessä harjoitetun maatalouden hyväksi. Lisätietoa verotusyhtymiin liittyvistä asioista on Verohallinnon ohjeessa Verotusyhtymän verotus. 5.2 Osakkaan osuus nettovarallisuudesta Osakkaan osuus verotusyhtymän varallisuudesta lasketaan niin, että osakkaan osuudesta yhtymän maatalouden varoihin vähennetään osakkaan velat, jotka kohdistuvat yhtymän maatalouteen. Verotusyhtymä ilmoittaa veroilmoituksellaan osakkaan osuuden maatalouden varoista. Osakas ilmoittaa verotusyhtymän maatalouteen kohdistuvat velat esitäytetyllä veroilmoituksellaan. Veroilmoituksessa tulee ilmoittaa mihin verotusyhtymään velat kohdistuvat. Verotusyhtymästä saatu maatalouden verovuoden tulo jaetaan ansio- ja pääomatulo-osuuksiin verovuotta edeltävän vuoden nettovarallisuuden perusteella. Verotusyhtymän edellisen vuoden varat kohdistuvat osakkaille niiden osuuksien mukaan, jotka heillä oli varoihin edellisen verovuoden lopussa. Verotusyhtymän verovuotta edeltävän vuoden varat huomioidaan osakkaan verovuoden verotuksessa siis vain silloin, kun osakas on ollut edellisen verovuoden päättyessä osakkaana. Verovuoden aikana uutena osakkaana yhtymään tulleelle osakkaalle ei jaeta edellisen vuoden nettovarallisuutta, vaikka hän olisikin verovuoden lopussa osakkaana, koska hän ei ole ollut osakkaana edellisen verovuoden päättyessä. Osakkaalla ei välttämättä ole aina nettovarallisuutta. Tällainen tilanne on kyseessä silloin, kun verotusyhtymän maatalouteen kohdistuvat velat ovat yhtä suuret kuin varat tai velat ylittävät varojen määrän. johtava veroasiantuntija Olavi Tuomi johtava veroasiantuntija Katja Kulha Sivu on viimeksi päivitetty 30.1.2025