← Suomi

Osakeyhtiön sukupolvenvaihdos verotuksessa

Osakeyhtiön sukupolvenvaihdos verotuksessa - vero.fi /> Verohallinnon nimissä on lähetetty huijausviestejä. Lue lisää huijauksista. Osakeyhtiön sukupolvenvaihdos verotuksessa Syventävä vero-ohje Antop

§:ssä on tarkempia säännöksiä luovutusvoiton laskemisesta. Vastikkeetta saadun omaisuuden hankintamenoksi katsotaan perintö- ja lahjaverotuksessa käytetty arvo. Jos lahjaan on sovellettu luvussa 2.5 käsiteltävää PerVL 55 §:n huojennusta, lahjana saadun osuuden hankintamenoksi katsotaan huojennetun lahjaveron perusteena käytetty spv-arvo. Lahjaksi saadun omaisuuden hankintameno lasketaan kuitenkin lahjoittajan hankintamenosta, jos lahjansaaja luovuttaa saamansa omaisuuden ennen kuin lahjoituksesta on kulunut yksi vuosi. Hankintamenon määräytymistä näissä tilanteissa käsitellään tarkemmin luvussa 2.3.3. Jos omaisuus on luovutettu käypää arvoa alempaan hintaan lahjanluonteisella kaupalla (PerVL 18 §:n 3 momentti), luovutus jaetaan maksetun hinnan ja käyvän arvon suhteessa vastikkeelliseen ja vastikkeettomaan osaan (

§:n 5 momentti). Luovutusta pidetään lahjanluonteisena, kun luovutushinta on enintään ¾ luovutetun omaisuuden käyvästä arvosta. Lahjanluonteisissa luovutuksissa vastikkeellisesti luovutetun osuuden hankintamenoksi katsotaan siihen kohdistuva osa omaisuuden hankintamenosta. Lahjaosuutta vastaava osa hankintamenosta jää tällaisissa tilanteissa vähentämättä. Esimerkki 1: Äiti on ostanut 17 % X Oy:n osakkeista kahdeksan vuotta sitten 50 000 eurolla. Hän myy osakkeet tyttärelleen 30 000 eurolla. Osak­keiden käypä arvo on myyntihetkellä 80 000 euroa, joten kyse on lahjanluonteisesta luovutuksesta. Kauppahinnan ja käyvän arvon suhde on 30.000 / 80.000 = 37,5 %. Luovutushinta 30 000./. Hankintameno (37,5 % 50.000:sta) 18 750Luovutusvoitto 11 250 Tytär saa kaupassa 50.000 euron (80 000 - 30 000) arvoisen lahjan. Lahjanluonteisissa luovutuksissa voidaan käyttää vaihtoehtoisesti hankintameno-olettamaa (20 prosenttia tai 40 prosenttia). Hankintameno-olettaman mukaan vähennettävä määrä lasketaan luovutushinnasta.

§:n 5 momentin mukaisen todellisen hankintamenon jako vastikkeettomaan ja vastikkeelliseen osaan ei vaikuta siten hankintameno-olettaman määrään. Esimerkki 2: Äiti on ostanut 17 % X Oy:n osakkeista kahdeksan vuotta sitten 10 000 eurolla. Hän myy osakkeet tyttärelleen 15 000 eurolla. Osak­keiden käypä arvo on myyntihetkellä 60 000 euroa, joten kyse on lahjanluonteisesta luovutuksesta. Kauppahinnan ja käyvän arvon suhde on 15 000 / 60 000 = 25 %. Luovutushinta 15 000(./. Hankintameno (25 % 10 000:sta) 2 500)./. Hankintameno-olettama 20 % 3 000Luovutusvoitto 12 000 Tytär saa kaupassa 45 000 euron (60 000 - 15 000) arvoisen lahjan. Lahjaveroa voidaan huojentaa PerVL 55 §:n edellytysten täyttyessä (katso luku 2.5). 2.2.2 Luovutustappio osakkeiden myyjän verotuksessa Sukupolvenvaihdosluovutuksen yhteydessä osakkeiden luovutushinta saattaa olla pienempi kuin luovuttajan hankintameno. Tällöin luovuttajalle syntyy luovutustappio. Luovutustappion vähentämistä on käsitelty tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Omaisuuden luovutusvoitot ja -tappiot luonnollisen henkilön tuloverotuksessa. Luovutustappiota ei aina synny, vaikka luovutushinta olisi alempi kuin hankintameno. Jos luovuttaja myy osakkeensa jatkajalle PerVL 18 §:n 3 momentissa tarkoitetulla lahjanluonteisella kaupalla (luovutushinta enintään ¾ omaisuuden käyvästä arvosta), luovutus jaetaan maksetun hinnan ja käyvän arvon suhteen perusteella vastikkeelliseen ja vastikkeettomaan osaan (

§:n 5 momentti). Vastikkeellisesti luovutetun osuuden hankintamenoksi katsotaan siihen kohdistuva osa omaisuuden hankintamenosta. Luovutusvoittoa tai luovutustappiota laskettaessa luovutushinnasta saa siten edellä mainitussa tilanteessa vähentää vain osan hankintamenosta, kuten edellä luvun 2.2.1 esimerkistä 1 ilmenee. Luovutuksen alihintaisuudesta johtuneen tappion vähennyskelpoisuudesta silloin, kun luovutushinta ylittää ¾ omaisuuden käyvästä arvosta, ei ole nimenomaisia säännöksiä. Luovutuksen alihintaisuudesta johtunut keinotekoinen luovutustappio ei kuitenkaan ole vähennyskelpoinen. Päätöksessä KHO 2014:85 verovelvollinen oli myynyt lapsilleen pörssiosakkeita myyntipäivän mukaisia pörssikursseja alhaisemmalla hinnalla. Luovutustappiota ei hyväksytty vähennettäväksi siltä osin kuin tappio oli aiheutunut pörssikurssin alle jääneistä myyntihinnoista. Vastaavasti sukupolvenvaihdoksen yhteydessä syntyvä luovutustappio ei ole vähennyskelpoinen siltä osin kuin se johtuu käypää arvoa matalamman luovutushinnan käytöstä. Esimerkki 3: Isä myy 10 000 eurolla ostamansa osakkeet pojalleen 7 000 eurolla. Osakkeiden käypä arvo luovutushetkellä on 9 000 euroa. Isälle syntyy luovutuksesta tappiota 3 000 euroa. Jos isä olisi myynyt osakkeet niiden käyvästä arvosta 9 000 euroa, hänelle olisi syntynyt luovutustappiota 1 000 euroa, joten isän tappiosta on vähennyskelpoista vain tämä määrä. Luovutuksen alihintaisuudesta johtuva osa tappiosta eli 2 000 euroa ei ole vähennyskelpoinen. 2.2.3 Luovutusvoiton verovuosi, kauppahinnan muutokset, luovutusvoittoveron määrä ja muut luovutusvoiton erityiskysymykset Luovutusvoitto katsotaan sen verovuoden tuloksi, jona kauppa tai vaihto on tehty tai muu luovutus on tapahtunut (TVL 110 §:n 2 momentti). Luovutusvoiton verovuosi määräytyy siten pääsääntöisesti sitovan lopullisen kauppakirjan allekirjoitusajankohdan mukaan riippumatta kauppahinnan maksuvuodesta. Sopimuksenvaraisilla kaupan ehdoilla ei yleensä ole vaikutusta luovutusvuotta ratkaistaessa. Jos luovutuksen ehdoissa on osa kauppahinnasta sidottu myöhempiin tapahtumiin, voidaan myöhemmin selviävä kauppahinnan osa verottaa, kun sen määrä on selvillä. Luovutusvoitto on verotettavaa pääomatuloa ja siitä maksettavan veron määrä lasketaan kulloinkin voimassa olevien pääomatulon verotusta koskevien sääntöjen mukaan. Luovutusvoittoverotuksesta yleisemmin ohjeessa: Omaisuuden luovutusvoitot ja -tappiot luonnollisen henkilön tuloverotuksessa ja arvopaperiluovutusten osalta ohjeessa: Arvopaperien luovutusten verotus. 2.2.4 Verovapaa osakkeiden luovutus sukupolvenvaihdoksessa 2.2.4.1 Verovapauden edellytykset Sukupolvenvaihdoksessa osakkeiden luovutuksesta syntynyt voitto on TVL 48 §:n 1 momentin 3 kohdan ehtojen täyttyessä verovapaata tuloa. Verovapauden edellytyksiä on kolme: Verovelvollinen luovuttaa sellaisen yhteisön osakkeita tai osuuksia, jotka oikeuttavat vähintään kymmenen prosentin omistusosuuteen mainitussa yhtiössä. Omaisuus on ollut yhteensä yli kymmenen vuotta luovuttajan tai hänen ja sellaisen henkilön omistuksessa, jolta hän on saanut sen vastikkeettomasti. Ostajana on luovuttajan lapsi tai muu rintaperillinen tai luovuttajan sisar, veli, sisarpuoli tai velipuoli. Nämä lähisukulaiset voivat olla ostajana joko yksin tai yhdessä puolisonsa kanssa. Jos yksikin edellä mainituista edellytyksistä jää täyttymättä, on luovutusvoitto veronalaista tuloa. Säännöksen soveltaminen ei edellytä verovelvollisen vaatimusta. Verohallinto soveltaa säännöstä viran puolesta, jos kaikki edellytykset täyttyvät. Säännöksen soveltamisedellytysten täyttymistä arvioidaan luovutushetken tilanteen mukaan. Myyjän saama verovapaus vaikuttaa ostajan luovutusvoittoverotukseen, jos ostaja luovuttaa samaa omaisuutta eteenpäin alle viiden vuoden kuluttua siitä, kun hän sai omaisuuden. Asiaa käsitellään ostajan verotusta koskevassa luvussa 2.3.

  1. 2.2.4.2 Luovutuksen kohteena olevat osakkeet Osakeluovutuksen verovapaus edellyttää, että luovutuksen kohteena ovat osakkeet, jotka oikeuttavat kymmenen prosentin omistusosuuteen kyseisessä yhtiössä. Ratkaisevaa on osakkeiden tuottama oikeus yhtiön varallisuuteen. Luovutusvoiton verovapautta ei siten estä se, että luovutettavien osakkeiden tuottama äänioikeus on pienempi kuin kymmenen prosenttia. Osinko-oikeuden luovutuksessa ei ole kyse sellaisesta osakkeiden luovutuksesta, johon sukupolvenvaihdosluovutusten verovapaus soveltuu (KHO 1.3.2011 taltio 509). Jokaisen yksittäisen luovutuksen on oltava suuruudeltaan vähintään kymmenen prosenttia. Jos osakkeita luovutetaan esimerkiksi kahdelle lapselle, on kummallekin luovutettava erikseen vähintään kymmenen prosentin omistusosuus. Esimerkiksi kahdelle lapselle kaupassa myyty kymmenen prosentin osakeluovutus ei täytä luovutusvoittoverovapauden edellytyksiä. Jos luovuttajina ovat molemmat vanhemmat, on kummankin vanhemman jokaisen erillisen luovutuksen oltava vähintään kymmenen prosenttia. Perintö- ja lahjaverolain 15 ja 21 §:ien mukainen yhteislahja voidaan antaa myös lahjanluonteisen kaupan osana. Yhteislahja on kuitenkin vain lahjaverotusta koskeva yhteissaanto, jolla ei ole vaikutusta tuloverotukseen. Yhteislahjoja koskeva perintö- ja lahjaverolain mukainen verotus- ja oikeuskäytäntö ei vaikuta tuloverotuksen vähimmäisluovutuksen määrittelyyn. TVL 48 §:ssä on ohjeen kohdassa 2.2.4.4 kuvattu oma erillinen perintö- ja lahjaverotuksesta poikkeava yhteissaanto lähisukulaiselle ja hänen puolisolleen. Luovutusvoittoverovapaus ei edellytä, että ostaja jatkaisi toiminnan harjoittamista tai, että myyjä lopettaisi sanotun toiminnan. Edellytyksenä ei ole (jäljempänä käsiteltävästä perintö- ja lahjaverotuksen huojennuksesta poiketen) myöskään se, että sukupolvenvaihdoksen kohteena oleva yhtiö harjoittaisi yritystoimintaa. 2.2.4.3 Luovutettavien osakkeiden omistusaika Osakkeiden tuottaman omistusosuuden lisäksi luovutusvoiton verovapauden edellytyksenä on, että luovutettavat osakkeet ovat olleet yhteensä yli kymmenen vuotta verovelvollisen tai hänen ja sellaisen henkilön omistuksessa, jolta hän on saanut ne vastikkeettomasti. Lahjana tai perintönä saatujen osakkeiden omistusaikaan luetaan luovuttajan omistusajan lisäksi lahjanantajan tai pe­rinnönjättäjän omistusaika. Kun omaisuus on saatu kaupalla, jonka vastike alittaa luovutetun omaisuuden käyvän arvon lahjaverotuksen synnyttävällä tavalla (lahjanluonteinen kauppa), kyse ei ole vastikkeettomasta saannosta. Siten luovutusvoittoverovapaus edellyttää kymmenen vuoden omaa omistusaikaa lahjanluonteisen kaupan tekohetkestä laskettuna. Osituksessa saatujen osakkeiden omistusaikaan luetaan osituk­sessa osakkeet luovuttaneen henkilön omistusaika. Siltä osin kuin osituksessa tai perinnönjaossa lunastetaan vastikkeellisesti osa yrityksestä ositettavaan tai jaettavaan omaisuuteen kuulumattomin varoin, tämän osuuden hankinta-aika alkaa osituksen tai perinnönjaon tekemisestä. Ositus- ja perinnönjakotilanteista kerrotaan tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Sukupolvenvaihdos perintötilanteissa. Samassa luovutuksessa saatetaan myydä sekä omistusaikavaatimuksen täyttäviä että täyttämättömiä osakkeita. Jos muut luovutusvoittoverovapauden edellytykset täyttyvät, omistusaikavaatimuksen täyttävien osakkeiden luovutus on verovapaa, jos nämä osakkeet muodostavat yksinään kymmenen prosentin omistusosuuden yhtiössä. Osakeyhtiön perustajaosakkaan osakkeiden omistusaika katsotaan alkavan osakkeiden merkinnästä, joka tapahtuu osakeyhtiön perustamissopimuksen allekirjoituksella. Ostettujen osakkeiden omistusajan katsotaan yleensä alkavan sitovan kauppakirjan allekirjoitushetkestä. Jos osakas on merkinnyt osakkeita aiemman omistusosuutensa perusteella, lasketaan uusien osakkeiden omistusaika siitä, kun osakas on hankkinut alkuperäiset osakkeet, joihin osakemerkintä perustuu (KHO 2009:71). Jos osakkeenomistaja on saanut osakkeet muutettaessa henkilöyhtiö (avoin yhtiö tai kommandiittiyhtiö) TVL 24 §:n mukaisesti osa­keyhtiöksi, on osakkaan aiempaa yhtiöosuutta vastaavat osakkeet katsottu hankituksi silloin, kun osakas hankki osuutensa henkilöyhtiössä. Jos henkilöyhtiön osuus on saatu vaiheittain, muodostuu kussakin vaiheessa saadulle yhtiöosuuden osalle oma hankinta-aika. Aiemman yhtiöosuuden ylittävien osak­keiden hankinta-ajankohtana pidetään kuitenkin uusien osakkeiden merkitsemis- tai merkintäoikeuksien hankkimisajankohtaa. Kun yksityisliike, maatila tai verotus­yhtymä muutetaan osakeyhtiöksi, alkaa osakkeiden omistusaika osakeyhtiön perustamisajan­kohdasta. Toimintamuodon muutoksesta osakeyhtiöksi kerrotaan tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Toimintamuodon muutos osakeyhtiöksi. 2.2.4.4 Osapuolten välinen sukulaisuussuhde Verovapaa sukupolvenvaihdos edellyttää tuloverotuksessa, että luovutuksensaaja on luovuttajan lapsi, lapsen rintaperillinen, luovuttajan sisar, veli, sisarpuoli tai velipuoli. Edellä mainittu henkilö voi olla saajana joko yksin tai yhdessä puolisonsa kanssa. Luettelo on tyhjentävä, joten verovapaussäännöstä ei sovelleta esimerkiksi veljen lapsille tapahtuvaan luovutukseen. Lapsella tarkoitetaan tässä yhteydessä myös puolison lasta sekä omaa tai puolison ottolasta ja kasvattilasta (TVL 8 §). TVL 48 §:n 1 momentin 3 kohdassa mainittu lähisukulainen voi olla ostajana joko yksin tai yhdessä puolisonsa kanssa. Puolisoilla tarkoitetaan myös avopuolisoita, jos he ovat aikaisemmin olleet keskenään avioliitossa tai jos heillä on tai on ollut yhteinen lapsi (TVL 7 §). Sanonta ”yhdessä puolisonsa kanssa” tarkoittaa, että omaisuus luovutetaan molemmille puolisoille samassa yhteydessä ja samoin ehdoin. Jos esimerkiksi isä lahjoittaa puolet osakkeista tyttärelle ja myy puolet osakkeista vävylle, tytär ja vävy eivät ole luovutuksensaajina samoin ehdoin. Luovutus vävylle ei ole verovapaa. Verovapautta ei estä se, että lapsi ja hänen puolisonsa saavat erisuuruiset osuudet omaisuudesta, jos he maksavat kauppahintaa saamansa osuuden suhteessa ja luovutuksen ehdot ovat molemmille muutenkin samat. Kun luovutuksen kohteena on osakkeita, jotka antavat samanlaiset oikeudet yhtiössä ja luovutuksen ehdot (esimerkiksi vastikkeen määrä suhteessa osakkeiden arvoon) ovat samat, ei luovutuksen vähimmäisosuuden täyttämiseksi ole välttämätöntä saada samoissa suhteissa yhteisomistusta jokaiseen yksittäiseen osakkeeseen. Kumpikin puolisoista voi saada osakkeita kokonaan omistukseensa, kunhan osakkeita saadaan yhteensä laissa vaadittu vähimmäismäärä. Esimerkki 4: Äiti myy tyttärelle ja hänen puolisolleen yhdellä kauppakirjalla samoin ehdoin 10 kappaletta yhtiön kaikkiaan sadasta samanlajisesta osakkeesta kauppahinnalla 100 000 euroa. Tytär saa seitsemän osaketta ja maksaa niistä kauppahintaa 70 000 euroa. Tyttären puoliso saa kolme osaketta ja maksaa 30 000 euroa. Kaupassa katsotaan luovutetun vaadittu vähimmäisosuus laissa tarkoitetulle lähisukulaiselle ja hänen puolisolleen. Jos äiti on omistanut osakkeet vähintään 10 vuotta, luovutus on verovapaa. Koska TVL 48 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan luovutuksensaajana on oltava lainkohdassa mainittu sukulainen, ei verovapaussäännöstä sovelleta tilanteeseen, jossa luovutuksensaaja on yhtiö. Asiaan ei vaikuta se, omistaako ostajayhtiön mahdollisesti joku laissa tarkoitettu sukulainen (katso KHO 17.10.2014 taltio 3167). 2.3 Osakkeiden ostajan tai saajan tuloverotus 2.3.1 Osakkeiden hankintameno Luovutuksensaajan verotuksessa osakkeiden hankintamenolla on merkitystä aikanaan luovutuksensaajan luovuttaessa osakkeita edelleen. Hankintamenoon vaikuttaa tällöin saatiinko osuus kaupalla, lahjanluontoisella kaupalla vai kokonaan lahjana, sovellettiinko saantoon huojennussäännöksiä (TVL 48 § tai PerVL 55 §), sekä saannosta osuuden luovuttamiseen kulunut aika. Hankintamenon sijasta käytetään hankintameno-olettamaa samoin kuin luvussa 2.2.1 on kerrottu, jos se on verovelvolliselle edullisempi. 2.3.2 Kaupalla hankittujen osakkeiden hankintameno Jos osakkeet on hankittu kaupalla, joka ei ole ollut lahjanluonteinen, ostajan hankintameno muodostuu hänen maksamastaan kauppahinnasta ja varainsiirtoverosta. Hankintamenoa voi kuitenkin alentaa luovutusvoiton verovapaus (TVL 48 §) myyjän verotuksessa, mitä käsiteltiin edellä luvussa 2.2.
  2. Jos myyjän luovutusvoitto on ollut TVL 48 §:n sukupolvenvaihdosluovutusta koskevan säännöksen nojalla verovapaa, verovapaus vaikuttaa ostajan verotukseen, jos hän luovuttaa osakkeita edelleen ennen kuin hankinnasta on kulunut viisi vuotta. Ostajan luovutusvoittoa laskettaessa hankintamenosta tai hankintameno-olettamasta vähennetään se määrä, joka olisi verotettu myyjän luovutusvoittona edellisessä kaupassa, jos kauppaan ei olisi sovellettu verovapaussäännöstä (TVL 48 §:n 5 momentti). Huojennuksen menettäminen ei vaikuta siten alkuperäisen huojennuksensaajan verotukseen, vaan se lisää jatkoluovuttajan luovutusvoiton määrää. Esimerkki 5: Isä on myynyt pojalleen yli kymmenen vuotta omistamansa osakkeet. Poika myy osakkeet edelleen kolmen vuoden kuluttua saannosta. Luovutusvoitot lasketaan alla olevilla osto- ja myyntihinnoilla seuraavasti: Isä Poika Ostohinta 75 000 euroa 250 000 euroa Luovutushinta 250 000 euroa 450 000 euroa Isän luovutusvoittoa laskettaessa vähennetään hankintamenona 40 prosenttia luovutushinnasta (250 000 euroa), koska isä on omistanut osakkeet yli kymmenen vuotta ja näin määräytyvä hankintameno-olettama (100 000 euroa) on korkeampi kuin alkuperäinen hankintahinta (75 000 euroa). Näin luovutusvoitoksi saadaan 150 000 euroa. Isän luovutusvoitto on TVL 48 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla verovapaa. Pojan luovutusvoittoa laskettaessa sovelletaan TVL 48 §:n 5 momentin säännöstä, koska osakkeiden ostosta on kulunut alle viisi vuotta. Pojan hankintamenosta 250 000 euroa vähennetään siten 150 000 euroa eli määrä, jota ei pidetty hänen isänsä veronalaisena tulona. Pojan veronalaisen luovutusvoiton määräksi saadaan siten 350 000 euroa. Luovutushinta 450 000 euroa./. Hankintameno (250 000 - 150 000) 100 000 euroaLuovutusvoitto 350 000 euroa Viiden vuoden määräaika lasketaan pääsääntöisesti ostokauppakirjan tekemisestä myyntikauppakirjan tekemiseen. Jos ostaja tänä aikana luovuttaa osankin hankkimistaan osakkeista, myyjän saama verovapaus suurentaa tästä syntyvää luovutusvoittoa. Jos jatkoluovutus koskee vain osaa sukupolvenvaihdostarkoituksessa ostetuista osakkeista, edelleenluovuttajan hankintamenosta vähennetään luovutettua omaisuutta vastaava suhteellinen osuus myyjällä verottamatta jääneestä voitosta. Esimerkki 6: Edellä olevaa esimerkkiä muutetaan siten, että poika myy 225.000 eurolla puolet ostamistaan osakkeista ulkopuoliselle henkilölle ja puolet osakkeista jää hänelle itselleen. Pojan luovutusvoitto lasketaan seuraavasti: Luovutushinta 225 000 euroa./. Hankintameno (½ * 250 000 - ½ * 150 000) 50 000 euroaLuovutusvoitto 175 000 euroa Sukupolvenvaihdosluovutuksessa verottamatta jääneestä määrästä (150 000 euroa) otetaan tässä tapauksessa huomioon vain luovutettua osuutta vastaava suhteellinen osa eli puolet. Jos jatkoluovutus on lahjanluonteinen (kauppahinta enintään ¾ käyvästä arvosta), se jaetaan verotuksessa vastikkeettomaan lahjaosaan ja vastikkeelliseen kauppaosaan kuten luvussa 2.2.1 on kerrottu (esimerkit 1 ja 2). Silloin kauppaosuuden luovutusvoiton laskennassa hankintamenosta tai hankintameno-olettamasta vähennetään se suhteellinen osuus edellisen omistajan verovapaasta luovutusvoitosta, joka vastaa luovutuksen vastikkeellista osaa. Esimerkki 7: Isoisä A myy pojalleen B:lle osakkeet 100 000 euron kauppahinnalla, joka vastaa osakkeiden käypää arvoa. A:n 40 % hankintameno-olettamalla laskettu 60 000 euron luovutusvoitto on verovapaa sukulaisluovutus. B myy vuoden kuluttua osakkeet pojalleen C:lle hinnalla 60 000 euroa. Osakkeiden arvo tällöin on 120 000 euroa. Luovutus on lahjanluonteinen ja vastikkeellisen luovutuksen osuus on 50 %. Luovutushinnasta 60 000 euroa saa vähentää puolet osakkeiden hankintamenosta 50 000 euroa, josta vähennetään puolet A:n verovapaasta luovutusvoitosta, 30 000 euroa. B:lle syntyy luovutuksesta 40 000 euron luovutusvoitto (60 000-(50 000-30 000)). Jatkoluovutuksena pidetään myös luovutusta omalle tai lasten osakeyhtiölle esimerkiksi kaupalla (KHO 28.10.1991 taltio 3891) tai apporttina. Samoin luovutuksena pidetään yhtiön purkamista. Sen sijaan luovutuksena ei pidetä sellaisia elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (EVL) mukaisia yritysjärjestelyjä, joissa yhtiön ei katsota purkautuvan. Luovutusvoittoverotusta ei aiheudu esimerkiksi tilanteessa, jossa yhtiön sulautumiseen sovelletaan EVL 52 a §:ää. Myöskään osakkeiden lahjoittamiseen ei liity luovutusvoittoverotusta. 2.3.3 Lahjana tai lahjanluonteisella kaupalla saatujen osakkeiden hankintameno Jos osakkeet on saatu lahjanluonteisella kaupalla (vastike enintään ¾ käyvästä arvosta), osakkeen hankintameno määritetään erikseen kauppaosuudelle ja lahja-osuudelle näiden osuuksien suhteessa. Jos vain osa saaduista osakkeista luovutetaan edelleen, jokaisen osakkeen hankintameno määritetään sekä kauppaosuuden että lahjaosuuden perusteella. Jos jatkoluovutuskin on lahjanluonteinen esimerkin 8 mukaisesti, katsotaan jälkimmäisen luovutuksen kauppaosuuden sisältävän edellisen saannon kauppa- ja lahjaosuutta niissä suhteissa, joissa edellinen lahjanluonteinen kauppa jakautui kauppa- ja lahjaosuuksiin. Näin toimittaessa saadaan esimerkiksi huomioitua oikein hankintameno-olettaman vaikutus jatkoluovutuksen luovutusvoiton laskennassa. Lahjanluonteisella kaupalla saatujen osakkeiden kauppaosuuden hankintameno määräytyy edellä luvussa 2.3.2 kuvatulla tavalla. Lahjaosuuden hankintameno sekä kokonaan lahjana saatujen osakkeiden hankintameno on pääsääntöisesti lahjaverotuksessa käytetty arvo. Saannosta jatkoluovutukseen kulunut aika sekä lahjaan sovellettu veronhuojennus (PerVL 55 §) vaikuttavat hankintamenoon kuitenkin seuraavasti: Jos saaja luovuttaa lahjana saamansa omaisuuden ennen kuin lahjoituksesta tai lahjanluonteisesta kaupasta on kulunut yksi vuosi, hankintamenona käytetään hankintamenoa, joka osakkeilla oli lahjoittajan verotuksessa lahjoitushetkellä (

§:n 1 momentti). Lahjaverotuksessa käytetyllä arvolla ei tällöin ole merkitystä. Myös tällaisessa tilanteessa luovutusvoittoa laskettaessa käytetään hankintamenon sijasta 20 prosentin hankintameno-olettamaa, jos se on verovelvolliselle edullisempaa. Toimitettua lahjaverotusta oikaistaan verovelvollisen vaatimuksesta, kuten luvussa 2.4.3 tarkemmin kerrotaan. Esimerkki 8: Isä myy osakkeet tyttärelleen 20 000 eurolla. Osakkeiden käypä arvo myyntihetkellä on 100 000 euroa, joten lahjan osuus on 80 000 euroa. Jos tytär luovuttaisi osakkeet ennen kuin vähintään vuosi on kulunut hänen saannostaan, osakkeiden hankintameno laskettaisiin lahjaksi katsottavan 80 % osuuden osalta isän hankintamenosta. Jos isän kyseisten osakkeiden hankintameno olisi ollut 50 000 euroa, lahjan osuuteen kohdistuisi 40 000 euron hankintameno. Tyttären osakkeiden hankintameno olisi siis maksettu kauppahinta 20 000 euroa lisättynä lahjoittajan lahjaan kohdistuvalla 40 000 euron hankintamenolla eli yhteensä 60 000 euroa. Jos saaja luovuttaa lahjana tai lahjanluonteisella kaupalla saamansa osakkeet edelleen ennen kuin lahjaverotuksen toimittamisesta on kulunut viisi vuotta ja jos lahjaverotuksessa on sovellettu sukupolvenvaihdoshuojennusta, huojennus voidaan edelleenluovutuksen johdosta menettää luvussa 2.5.7 tarkemmin kuvattavalla tavalla (PerVL 55 §:n 6 momentti). Huojennuksen menettämiseen johtaa kaikkien saatujen osakkeiden tai niiden pääosan luovutus. Tällaisessa tilanteessa vero lasketaan lahjana saadun omaisuuden lahjoitushetken käyvästä arvosta. Jos lahjaverotukseen tehdään tällainen oikaisu, käytetään oikaistua arvoa osakkeiden hankintamenona luovutusvoittoa laskettaessa. Koska viiden vuoden aika lasketaan lahjaverotuksen toimittamisesta, se päättyy yleensä myöhemmin kuin TVL 48 §:ään liittyvä seuranta-aika. Lahjaverotuksessa sovellettu huojennus (PerVL 55 §) vaikuttaa hankintamenon määräytymiseen viiden vuoden määräajan jälkeenkin ja sellaisissakin luovutuksissa, joiden johdosta huojennusta ei menetetä. Jos huojennusta on sovellettu, lahjan hankintamenoksi katsotaan lahjan osuus huojennussäännöksen mukaisesti lasketusta niin sanotusta spv-arvosta (

§:n 1 momentti). Osittaishuojennuksen jälkeen lahjavero on tullut maksettavaksi mainituin tavoin lasketusta arvosta. Kokonaishuojennuksen jälkeen käytetään vastaavalla tavalla laskettua spv-arvoa, vaikka lahjaveroa ei ole tullut lainkaan maksettavaksi. Kohdassa 2.5.5 kuvatusti huojennuksen perusteena lähtökohtaisesti käytettävä spv-arvo lasketaan siten, että vertailuarvosta otetaan huomioon 40 %. Vertailuarvo on yleensä matalampi arvo kuin luovutushinta myöhemmässä käypään arvoon tapahtuvassa luovutuksessa. Siksi luovutushinnasta laskettu hankintameno-olettama on usein selvästi suurempi kuin spv-arvo. Erityisesti näin on silloin, jos saannosta on kulunut 10 vuotta (jolloin voidaan käyttää 40 % hankintameno-olettamaa), käyvän arvon ja vertailuarvon ero oli jo lahjoitushetkellä merkittävä tai jos lahjana saadun omaisuuden käypä arvo on noussut lahjoitushetken jälkeen. Näissä tilanteissa ei välttämättä ole tarpeen selvittää spv-arvosta muodostuvaa hankintamenoa, koska hankintameno-olettaman käyttö on verovelvolliselle selvästi edullisempaa. Kun luovutusvoittoa laskettaessa verrataan, onko näin muodostunut hankintameno vai hankintameno-olettama edullisempi, vertailu tehdään erikseen lahjaosuudelle ja erikseen vastikkeelliselle osalle. Esimerkki 9: Isä myy osakkeet tyttärelleen 60 000 eurolla. Osakkeiden käypä arvo myyntihetkellä on 100 000 euroa, joten lahjan osuus on 40 000 euroa (40%). Luovutukseen sovelletaan sukupolvenvaihdoshuojennusta ja lahjavero huojennetaan kokonaisuudessaan. Osakkeiden spv-arvo on 20 000 euroa. Tytär luovuttaa osakkeet edelleen yhdeksän vuoden kuluttua käyvällä hinnalla, joka on silloin 150 000 euroa. Luovutushinnasta 60 % eli 90 000 euroa kohdistuu vastikkeellisesti hankittuun osuuteen. Siitä tytär saa vähentää maksamansa 60 000 euroa. Vastikkeellisesti hankitun osan luovutusvoitoksi muodostuu 30 000 euroa. Luovutushinnasta 40 % eli 60 000 euroa kohdistuu lahjana saatuun osuuteen. Siitä voidaan vähentää lahjoitettua osuutta vastaava osuus eli 40% osakkeiden 20 000 euron spv-arvosta, siis 8 000 euroa. Kun tämä osuus osakkeista on luovutettu 60 000 euron hintaan, 20 % hankintameno-olettama on 12 000 euroa. Näin laskettu luovutusvoitto 48 000 euroa on pienempi kuin spv-arvoa käytettäessä syntyvä luovutusvoitto 52 000 euroa. Yhteensä tyttären verotettavan luovutusvoiton määräksi muodostuu 78 000 euroa. 2.4 Osakkeiden ostajan tai saajan lahjaverotus 2.4.1 Yleistä Sukupolvenvaihdostilanteissa osakkeet myydään usein käypää arvoa alempaan hintaan tai lahjoitetaan jatkajalle. Tällöin luovutuksesta voi olla suoritettava myös lahjaveroa. Jos alihintaisen tai vastikkeettoman luovutuksen tarkoitus sen sijaan on esimerkiksi palkitseminen työsuhteessa tai se muutoin katsotaan vastikkeeksi jostakin, syntyy lahjan sijaan tuloverotuksessa verotettavaa tuloa. Ratkaisu lahjana ja tulona verottamisen välillä tehdään kokonaisarviona ottaen huomioon kaikki järjestelyn ehdot ja olosuhteet sekä korkeimman hallinto-oikeuden päätökset KHO 2014:4, KHO 2014:5, KHO 2014:6 ja KHO 27.4.2018/2002. Tässä luvussa käsitellään lahjoitustarkoituksessa tehtyä alihintaista tai kokonaan vastikkeetonta osakkeiden luovutusta. 2.4.2 Lahjaveron alainen saanto Jos osakeluovutus on vastikkeeton tai lahjanluonteinen eli kauppahinta on enintään ¾ osakkeiden käyvästä arvosta (PerVL 18 §:n 3 momentti), osakkeiden saajan on lähtökohtaisesti suoritettava lahjaveroa. Lahjaveroa voidaan kuitenkin huojentaa PerVL 55 §:ssä säädettyjen edellytysten täyttyessä. Saannon lahjanluonteisuus arvioidaan ja lahjavero määrätään osakkeiden käyvän arvon perusteella. Lahjan arvoksi katsotaan vastikkeettomasti saatujen osakkeiden käypä arvo tai lahjanluonteisella kaupalla ostettujen osakkeiden käyvän arvon ja kauppahinnan tai muun vastikkeen erotus. Käyvällä arvolla tarkoitetaan omaisuuden todennäköistä luovutushintaa toisistaan riippumattomien osapuolien välillä. Osakkeiden käyvän arvon määrittämisestä kerrotaan Verohallinnon ohjeessa Yritysvarallisuuden arvostaminen perintö- ja lahjaverotuksessa. Osakkeista suoritettu vastike on tyypillisesti rahana maksettu kauppahinta. Kun vastike suoritetaan muuna omaisuutena, vastikkeen määräksi katsotaan vaihdossa annetun omaisuuden käypä arvo. Vastikkeena pidetään rahana tai muuna omaisuutena maksettavan kauppahinnan lisäksi muitakin ostajan aktiivista suoritusvelvollisuutta edellyttäviä velvoitteita. Vastiketta on siten esimerkiksi myyjän yritystoimintaan liittyvä velka, josta ostaja ottaa vastatakseen, tai luovuttajalle muuhun kuin luovutuksen kohteena olevaan omaisuuteen sovittavat oikeudet. Osakkeiden luovuttajalle itselleen tai toiselle henkilölle voidaan sopia oikeuksia luovutettaviin osakkeisiin. Pidätettävä oikeus on tyypillisesti oikeus osakkeiden osinkotuottoon. Kun edellä mainittua ¾ -sääntöä sovelletaan sukupolvenvaihdosluovuksessa, luovuttajan pidättämää osinko-oikeutta ei pidetä luovutuksensaajan suorittamana vastikkeena. Osinko-oikeuden pidätys otetaan kuitenkin huomioon määritettäessä lahjan käypää arvoa (katso seuraava luku). Jos osakkeiden luovuttaja tai muu oikeuden haltija myöhemmin luopuu pidätetystä oikeudesta ennen sen lakkaamista, katsotaan luopuminen erilliseksi luovutukseksi. Jos luopuminen tapahtuu vastikkeetta, kyseessä on erillinen lahja. Jos luopuminen tapahtuu vastiketta vastaan, kyseessä on tuloverotuksessa verotettava luovutus (KHO 2009:13). Jos osakkeiden luovutus on lahjanluonteinen ja osapuolet ovat sopineet, että ostaja maksaa luovutuksesta vastiketta myyjän sijaan sisaruksilleen (niin sanotut sisarosuuskorvaukset), katsotaan ostajan suorittavan vastikkeen osakkeiden luovuttajalle ja vastikkeen katsotaan tulevan sisaruksille lahjana osakkeiden luovuttajalta. Tässä tilanteessa katsotaan siten osakkeiden luovuttajan antaneen omaisuutta lahjaksi luovutuksensaajalle osakkeiden käyvän arvon ja vastikkeen välisen erotuksen mukaisen määrän ja sisaruksille heille maksetun vastikkeen määrän. Luovutusvoittoveron laskennassa sisarosuus on osakkeiden luovuttajalle suoritettavaa kauppahintaa, johon muiden edellytysten täyttyessä voi soveltua TVL 48 §:n sukulaisluovutusten luovutusvoittoverovapaus. Jos lahjanluonteisessa luovutuksessa sovittu kauppahinta jää luovutuksensaajan velaksi eikä kauppahintavelasta ole sovittu maksettavaksi korkoa, ei velan korottomuudesta syntyvää laskennallista etua katsota veronalaiseksi lahjaksi. Lahjana ei pidetä myöskään kauppahintavelan alikorkoisuudesta saatua etua. Jos osakkeiden luovuttaja myöhemmin luopuu kauppahintasaatavastaan, katsotaan velallisena olevan luovutuksensaajan saaneen luopujalta luopumisen kohteena olevan velan määrän suuruisen lahjan. Jos osakkeiden luovutuksessa on muodollisesti sovittu vastikkeesta, mutta jo luovutushetkellä on todennäköistä, ettei kauppahintaa ole tosiasiassa tarkoitus suorittaa, osakkeiden luovutusta pidetään jo luovutushetkellä vastikkeettomana lahjana. Asiaa arvioitaessa otetaan huomioon esimerkiksi kauppakirjassa sovitut maksuehdot sekä ostajan taloudelliset mahdollisuudet suoriutua maksueristä. Lainan ja lahjan välisestä rajanvedosta kerrotaan tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Verovapaat lahjat. Jos luopuvia osakkaita on useampia, katsotaan eri luovuttajilta saadut osakkeet toisistaan erillisiksi saannoiksi (PerVL 20 §:n 3 momentti). Esimerkiksi molemmilta vanhemmilta saadut osakkeet muodostavat kaksi erillistä lahjaa. Vastaavasti jos osakkeet lahjoitetaan kahdelle tai useammalle henkilölle, katsotaan jokaisen lahjansaajan saanto yleensä erillisiksi lahjoiksi. Kun luovuttaja tarkoittaa antaa luovutuksessa syntyvän lahjan yhteisesti kahdelle tai useammalle lahjansaajalle, lahjaverotus voidaan toimittaa yhteislahjan verotuksena. Yhteislahjassa voi siten olla useampia lahjansaajia, mutta vain yksi lahjanantaja. Yhteislahjana verottaminen edellyttää nimenomaan lahjoittajan tarkoitusta antaa lahja yhteislahjana ja sitä, että lahjaan ei määritellä lahjansaajille toisistaan poikkeavia omistusosuuksia tai muita oikeuksia tai velvollisuuksia. Yhteislahjasta määrätään yksi yhteisvastuullinen lahjavero kaikille yhteislahjansaajille. Aviopuolisoille vero lasketaan läheisempää sukua olevan aviopuolison veroluokan mukaan (PerVL 15 §:n 1 momentti). Aviopuolisoiden saamaa yhteislahjaa koskevaa PerVL 15 §:n 1 momenttia sovelletaan lain sanamuodon mukaan vain aviopuolisoihin, joten säännös ei sovellu muihin TVL 7 §:n mukaisiin verotuksellisiin puolisoihin. Muille yhteislahjansaajille vero määrätään kaukaisinta sukua suhteessa lahjoittajaan olevan yhteislahjansaajan mukaan. Yhteislahjaa käsitellään tarkemmin Verohallinnon kannanotossa Yhteislahjana tai testamentilla yhteisesti saadun omaisuuden verottaminen. Yhteislahjan soveltaminen edellä kuvatusti estyy esimerkiksi, jos lahjansaajille määritetään toisistaan poikkeavat omistusosuudet saatuun omaisuuteen. Siten esimerkiksi yhteislahjana ei pidetä järjestelyä, jossa puolisoille määritetään toisistaan poikkeavat omistusosuudet lahjanluonteisella kaupalla myytäviin osakkeisiin tavalla, joka ei estä tuloverolain 48 §:n luovutusvoittoverovapauden soveltamista myyjän luovutusvoittoon. Esimerkki 10: Isä luovuttaa tyttärelleen ja hänen puolisolleen 10 % yhtiön osakkeista hinnalla 100 000 euroa. Osakkeiden käypä arvo on 200 000 euroa. Luovutuksessa sovitaan, että tytär saa osakkeista ¾ ja maksaa 75 000 euroa ja hänen puolisonsa ¼ ja maksaa 25 000 euroa. Tällaisessa luovutuksessa ei ole kysymys yhteislahjasta, josta voitaisiin määrätä yhteisvastuullinen lahjavero. Molempia puolisoita verotetaan heidän saamastaan lahjasta ja huojennuksen edellytykset arvioidaan kummankin osalta erikseen. Kummallekaan annettava lahja ei sisällä PerVL 57 §:n mukaista yrityksen vähimmäisosaa. Sukupolvenvaihdoshuojennusta ei voida soveltaa. 2.4.3 Vähennykset osakkeen käyvästä arvosta Osakkeiden käypää arvoa määritettäessä osakkeiden arvosta vähennetään luovuttajan pidättämä tuotto-oikeuden arvo. Tyypillisesti tällainen sovittu oikeus on oikeus tuleviin vuotuisiin osingonjakoihin (osinko-oikeus). Osakkeen osinko-oikeuden vuotuisarvo lasketaan varojen arvostamista perintö- ja lahjaverotuksessa koskevien ohjeiden mukaisesti. Jos yhtiössä on tarkoitus käyttää muita varojenjakokeinoja tai tehdä muita pidätettyä oikeutta tarkemmin määrittäviä sopimuksia, tulee oikeuden tosiasiallinen sisältö selvittää yksilölliset olosuhteet huomioon ottaen. Osinko-oikeuden kokonaisarvo lasketaan pääomittamalla vuotuistuotto PerVL 10 §:n arvostamisperiaatteiden mukaan. Elinikäisen oikeudenpidätyksen osalta vuotuistuotto kerrotaan PerVL 10 §:n 2 momentin kertoimilla. Määrävuosiksi pidätetyn oikeu­den arvo määräytyy määrävuotisen edun voimassaoloajan, keskimääräisen vuotuisarvon ja kahdeksan pro­sentin pääomi­tuskoron perusteella (PerVL 10 §:n 3 momentti). Osakkeisiin pidätetty tuotto- tai muu oikeus otetaan lahjaverotuksessa huomioon vain, jos oikeu­den pidättämisestä on maininta kauppa- tai muussa luovutuskirjassa. Jos lahjansaaja myy osakkeita alle vuoden kuluessa lahjan saantohetkestä, katsotaan osakkeiden hankintamenoksi luovutusvoittoa laskettaessa hankintameno, joka osakkeilla oli lahjoittajan verotuksessa lahjoitushetkellä (

§:n 1 momentti). Toimitettua lahjaverotusta voidaan silloin verovelvollisen vaatimuksesta oikaista vähentämällä lahjan arvosta myös luovutusvoitosta määrättävä tulovero (PerVL 21a §). Tuloveroa ei kuitenkaan saada vähentää enempää kuin määrä, joka olisi ollut suoritettava, jos kauppahinta olisi ollut yhtä suuri kuin omaisuudelle lahjave­rotuksessa vahvistettu käypä arvo. Jos lahjaveroa on huojennettu PerVL 55 §:n nojalla ja/tai veron maksuaikaa pidennetty 56 §:n nojalla, saattaa osakkeiden myynti johtaa huojennuksen tai mak­suaikaedun menetykseen. Menettämisen edellytyksiä on käsitelty tarkemmin jäljempänä luvuissa 2.5.7 ja 2.5.

  1. 2.4.4 Lahjojen kumulointi ja luovutusten yhdistäminen Vaiheittain toteutettavaan sukupolvenvaihdokseen ja sukupolvenvaihdoksen lisäksi jatkajalle annettavaan muuhun lahjaan sovelletaan lahjojen kumulointia koskevaa sääntelyä. PerVL 20 §:n 2 momentin mukaan viimeksi saadun lahjan arvoon lisätään lahja, joka on saatu samalta antajalta kolmen viimeisen vuoden aikana. Päivälleen kolme vuotta ai­emmin saatua lahjaa ei oteta lahjoja kumuloitaessa huomioon. Jos yritystoiminnan jatkaja saa lahjaksi esimerkiksi 25 prosenttia osakeyhtiön osakekannasta 1.1.2024, lisätään tämän lahjan arvoon lahjat, jotka lahjansaaja on saanut samalta lahjanantajalta 2.1.2021 tai myöhemmin. Jos lahjaveroa määrättäessä verotettavan lahjan arvoon on li­sätty aiemmin saatuja lahjoja, vähennetään lahjojen yhteisarvosta määrättävästä verosta aiem­mista lahjoista suoritettu lahjavero (PerVL 20 §:n 2 momentti). Jos aiemmista lahjoista määrättyä veroa on huojennettu sukupolvenvaihdoksia koskevan PerVL 55 §:n nojalla, vähennetään lahjaveron määrä ennen huojennusta, vaikka osa verosta olisikin huojennuksen vuoksi jätetty maksuunpanematta. Jos verotettavan lahjan ja siihen lisättävien viimeisen kolmen vuoden aikana saatujen lahjojen arvo jää alle veroasteikon alarajan, lahjasta ei suoriteta lahjaveroa. Lahjojen yhteen laskemista on käsitelty tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Lahjojen kumulointi. Samaan sukupolvenvaihdokseen ajallisesti ja asiallisesti liittyvät luovutukset ja niiden veroseuraamukset voidaan arvioida käsitellen niitä yhtenä luovutuksena, vaikka luovutukset olisi jaettu erillisiin luovutussopimuksiin. Päätöksessä KHO 2014:155 erillisiin luovutuskirjoihin jaetut tosiasiallisesti yhden ajallisen ja asiallisen sukupolvenvaihdosluovutuksen muodostavat luovutukset käsiteltiin yhtenä luovutuksena. Luovutuksen veroseuraamukset, kuten luovutuksen lahjanluonteisuus, arvioitiin verraten kokonaisluovutushintaa erillisillä luovutuskirjoilla luovutetun omaisuuden yhteisarvoon. Jos taas erillisinä luovutuksina luovutetaan toisiinsa liittymättömiä omaisuuseriä, tarkastellaan kunkin luovutuksen seuraamukset erikseen päätöksen KHO 2014:154 mukaisesti. Näin silloinkin, kun luovutukset tapahtuvat ajallisesti lähellä toisiaan. Siten esimerkiksi yrityksen osan ja kesämökin luovutuksen veroseuraamukset määritetään erikseen, vaikka luovutukset tapahtuisivat ajallisesti lähekkäin. 2.4.5 Lahjaveron veroluokka Lahjavero lasketaan lahjansaajan veroluokan ja lahjan verotettavan määrän mukaan. Ensimmäiseen veroluokkaan kuuluvat lahjanantajan aviopuoliso, suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa oleva perillinen sekä aviopuolison suoraan alenevassa polvessa oleva perillinen. Keskenään ylenevässä tai alenevassa polvessa olevina pidetään myös ottolapsisuhteessa olevia. Ensimmäisen veroluokan mukaista veroa maksaa myös lahjanantajan avopuoliso, johon sovelletaan tuloverotuksessa puolisoita koskevia säännöksiä (TVL 7 §). Toiseen veroluokkaan kuuluvat muut sukulaiset ja vieraat (PerVL 11 §). Jos lahjansaajana on osakeyhtiö, sen saama lahja verotetaan toisen veroluokan mukaan riippumatta lahjoittajan ja yhtiön omistajien sukulaissuhteista (KHO 2011:44). 2.5 Lahjaveron huojennus 2.5.1 Veronhuojennuksen edellytykset Perintö- ja lahjaverolain 55 §:n mukaan lahjana tai lahjanluonteisella kaupalla saaduista osak­keista maksettava lahjavero voidaan jättää panematta maksuun joko kokonaan tai osittain. Osittaisen huojennuksen edellytyksenä on, että veronalaiseen saantoon sisältyy yritys tai sen osa, ja luovutuksensaaja jatkaa yritystoimintaa lahjana saadussa yrityksessä, ja yrityksestä maksettavan veron määrä on yli 850 euroa. Täyden huojennuksen saaminen edellyttää, että luovutuksen kohteena on yritys tai sen osa, ja luovutuksensaaja jatkaa yritystoimintaa saamassaan yrityksessä, ja luovutuksensaaja maksaa vastiketta yli 50 prosenttia osakkeiden käyvästä arvosta. Osakkeita luovutettaessa ei suoraan luovuteta yritysomaisuutta, vaan välillistä omistusosuutta yritysomaisuuteen. Verovelvollisen on esitettävä huojennusta koskeva pyyntö molemmissa tapauksissa Verohallinnolle ennen lahjaverotuksen toimittamista. Huojennuksen soveltaminen perustuu lähtökohtaisesti siihen selvitykseen, jota lahjaveroilmoituksessa ja mahdollisessa asiaan liittyvässä ennakkoratkaisuhakemuksessa on annettu. Jos annettu selvitys yritystoiminnasta tai sen jatkamisesta ei vastaa todellisuutta, verotusta voidaan jälkikäteen oikaista verovelvollisen vahingoksi. 2.5.2 Luovutuksen kohteena yritysomaisuus 2.5.2.1 Yritysomaisuuden perusmäärittely Yrityksen käsitettä ei ole erikseen määritelty perintö- ja lahjaverolaissa. Yrityksen käsitteen osalta perintö- ja lahjaverolain ja tuloverotuksen välillä ei myöskään ole suoraa viittausta toisiinsa. Se, onko kyseessä perintö- ja lahjaverolaissa tarkoitettu yritys, on ratkaistava tapauskohtaisesti kokonaisarvion perusteella. Yleensä vakiintuneet elinkeinotoimintaa harjoittavat osakeyhtiöt ovat selvästi laissa tarkoitettuja yrityksiä. Kokonaisarviossa on otettava huomion muun ohella toiminnan laatu, jatkuvuus, aktiivisuus, taloudellisen riskin ottaminen, suunnitelmallisuus ja voiton tavoitteleminen. Palkatun työvoiman olemassaolo tai yrittäjän työllistyminen yhtiön toiminnassa puoltavat yleisesti sitä, että kyseessä on laissa tarkoitettu yritys, mutta se ei ole huojennuksen soveltamisen ehdoton edellytys. Huojennuksen soveltaminen edellyttää, että lahjoitettu yhtiö on laissa tarkoitettu yritys eikä esimerkiksi yhtiön omistajan varallisuuden hallinnointia varten perustettu yhtiö. Kokonaisarvioinnissa otetaan huomioon, missä määrin yhtiön varat liittyvät siihen yritystoimintaan, jonka jatkamisen perusteella huojennusta vaaditaan. Merkitystä on myös sillä, miten yrityksen toiminta sukupolvenvaihdoksen jälkeen mahdollisesti muuttuu. Joskus yrityksen aikaisempi toiminta esimerkiksi on sidottu sellaiseen lahjoittajan osaamiseen tai työpanokseen, jota lahjansaajilla ei ole. Silloin he eivät voi jatkaa samaa yritystoimintaa. Tulkinnallisia haasteita esiintyy eräissä erityistilanteissa. Näitä ovat esimerkiksi välilliset omistusrakenteet, joita käsitellään ohjeen luvussa
  2. Joskus haasteita syntyy myös tavanomaisissa sukupolvenvaihdoksissa, joissa kohteena on toimintaa suoraan harjoittavan osakeyhtiön osakkeita, jos toiminta on luonteeltaan sellaista, että sitä voidaan harjoittaa joko elinkeinotoimintana tai passiivisempana sijoitustoimintana. Näitä tilanteita käsitellään tässä jaksossa. Yrityksen käsitteen tulkintaan voitiin ennen verovuotta 2020 saada tukea tuloverotuksen tulolähdettä koskevista ratkaisuista. Kun lahjoituksen kohteena olevan yhtiön toiminta oli vakiintuneesti käsitelty EVL:n mukaisesti verotettavana elinkeinotoimintana, tätä pidettiin merkittävänä osoituksena yhtiön luonteesta huojennuksessa tarkoitettuna yrityksenä. Huojennuksen soveltumisen kannalta ratkaisevaa on silti aina ollut yhtiön todellinen toiminta (KHO 30.11.2009 taltio 3394). Verovuodesta 2020 alkaen kaikki osakeyhtiön toiminta maatalouden tulolähdettä lukuun ottamatta verotetaan EVL:n mukaisesti (EVL 1 § 2 momentti) riippumatta siitä, onko kyse elinkeinotoiminnasta. Elinkeinotoiminnan käsitettä ei muutettu, vaan sillä tarkoitetaan jatkossakin liike- ja ammattitoimintaa (EVL 1 § 1 momentti). Yhteisömuodon perusteella elinkeinotoiminnan tulolähteessä verotetaan osakeyhtiön muutakin toimintaa kuin elinkeinotoimintaa. Huojennuksen soveltamisalaa ei tässä yhteydessä miltään osin muutettu. Tämä todettiin nimenomaisesti lainvalmisteluaineistossa (Valtiovarainvaliokunnan mietintö VaVM 29/2018vp ja HE 257/2018vp). Liiketoiminta, jota aiemmassa oikeus- ja verotuskäytännössä on pidetty huojennuksessa tarkoitettuna yritystoimintana, on jatkossakin huojennuksessa tarkoitettua yritystoimintaa. Vastaavasti aiemmin huojennuksen ulkopuolisena toimintana pidetyt toiminnat ovat jatkossakin huojennuksen ulkopuolella. Lakimuutoksen vuoksi ratkaisun tekemisessä ei voida jatkossa hyödyntää osakeyhtiön tuloverotuksen tulolähdejakoa. Siten jatkossa sitä, että osakeyhtiötä verotetaan EVL:n mukaan, ei voida pitää osoituksena yhtiön luonteesta huojennussäännöksessä tarkoitettuna yrityksenä. Tulolähdejakoa ja huojennuksen soveltamista koskevaa aiempaa oikeuskäytäntöä voidaan edelleen soveltaa huojennuksen soveltamisalan säilyessä entisellään. Verovuodesta 2020 alkaen osakeyhtiöiden elinkeinotulolähteeseen sisältyy uusi muun omaisuuden omaisuuslaji (EVL 12 a §). Se muodostuu tyypillisesti hyödykkeistä, jotka eivät palvele yhteisön harjoittamaa elinkeinotoimintaa, ja joiden ei tämän vuoksi tai muutoin voida katsoa kuuluvan elinkeinoverolain muihin omaisuuslajeihin. Tällaisia hyödykkeitä voivat olla esimerkiksi hyödykkeet, jotka ovat ennen verovuotta 2020 kuuluneet yhteisön henkilökohtaiseen tulolähteeseen, kuten luonnollisen henkilön omistaman, osakesijoituksia passiivisesti hallinnoivan holdingyhtiön osakeomistukset sekä sijoitustarkoituksessa hankitut kiinteistöt ja osakehuoneistot, jotka ovat ulkopuolisiin suuntautuvan vuokraustoiminnan käytössä. Jos yhtiö omistaa pääasiassa vain tällaisia varoja, se voi viitata siihen, että kyse ei ole huojennussäännöksessä tarkoitetusta yrityksestä. Ratkaisu tehdään kuitenkin aina kokonaisarviointina yhtiön toiminnan perusteella. Luvussa 2.5.5 käsitellään niitä erityistilanteita, joissa osa yhtiön varoista voidaan rajata huojennuksen ulkopuolelle. Tulolähdejaon muutosta ja muun omaisuuden omaisuuslajia käsitellään tuloverotuksen kannalta tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Eräiden yhteisöjen tulolähdejaon poistaminen. Ohjeen seuraavissa kohdissa käsitellään tiettyjä yleisiä osakeyhtiössä harjoitettavia toimintoja, joiden osalta yritysomaisuusluonteen määrittely ajoittain muodostaa haasteita. Välillisiä omistusrakenteita käsitellään erikseen ohjeen luvussa
  3. 2.5.2.2 Arvopaperikauppa Arvioitaessa huojennuksen soveltumista arvopaperikauppaa harjoittaviin yhtiöihin ratkaisevaa on, voidaanko tapauskohtaisen kokonaisarvioinnin perusteella yhtiötä pitää huojennuksessa tarkoitettuna yrityksenä eikä yhtiön omistajien varallisuuden hallinnointia varten perustettuna yhtiönä. Tällöin on punnittava vastakkain huojennuksen puolesta ja sitä vastaan puhuvia tapauskohtaisia olosuhteita. Arvopaperikauppaa harjoittavan yhtiön kohdalla kokonaisarvioinnissa merkityksellisiä seikkoja ovat esimerkiksi toteutuneiden kauppojen määrä, liikevaihto, vaihto-omaisuuden määrä ja laatu, vieraan pääoman käyttö sekä liikevaihdon ja vaihto-omaisuuden välinen suhde. Arvioinneissa on otettava huomioon, että sijoitustoimintaan ja omaisuuden hallinnointiin liittyy aina sijoituskohteiden valintaan liittyvä taloudellinen riski riippumatta siitä, pidetäänkö sijoitustoimintaa yritystoimintana vai esimerkiksi henkilön tai suvun varallisuuden hallinnointina. Huojennuksen soveltamista puoltaa se, jos omaisuuden hallinnointiin liittyy tavanomaisesta sijoitustoiminnasta merkittävästi poikkeavia riskejä. Niitä voi muodostaa esimerkiksi se, jos yhtiön toimintaan sidotun vieraan pääoman määrä on merkittävä suhteessa vaihto-omaisuuden määrään ja siksi toiminta merkittävästi poikkeaa henkilökohtaisen sijoitusvarallisuuden hallinnointiin liittyvästä riskistä. Yritysluonnetta puoltavina tekijöinä voidaan pitää palkatun työvoiman määrää, omistajien merkittävää roolia sijoituskohteiden valinnassa, sijoituksia listaamattomiin yhtiöihin ja toiminnan pitkäjänteisyyttä. Mikään yksittäinen tekijä ei yksinään ole ratkaiseva eikä esimerkiksi liikevaihdon, vaihto-omaisuuden ja myyntitapahtumien määrälle voida asettaa ehdottomia vähimmäisrajoja. Kaikki huojennuksen soveltamisen puolesta ja sitä vastaan vaikuttavat tekijät otetaan huomioon osana kokonaisarviota. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisujen merkitys kokonaisarvioinnin kannalta on se, että niissä esimerkinomaisesti kuvataan toiminnan suuruusluokkaa sekä muita kokonaisarvioinnissa merkityksellisiä asioita tilanteissa, joissa toimintaa joko on tai ei ole pidetty huojennuksessa tarkoitettuna yritystoimintana. Siltä osin kuin arvioinnissa otetaan huomioon joidenkin arvioitavien tekijöiden euromääriä ohjaavassa oikeuskäytännössä, on arvioinnissa otettava huomioon myös rahan arvon muutokset. Kokonaisarvioinnissa huomioitavana oikeuskäytäntönä voidaan pitää päätöksiä KHO 2024:68, KHO 2009 taltio 3394, KHO 2006:100 ja KHO 13.6.2002 taltio
  4. Jos lahjansaaja selvittää kokonaisarvioinnin perusteeksi yhtiön arvopaperikaupan muodostavan huojennuksessa tarkoitetun yrityksen ja hän jatkaa yhtiön arvopaperikauppaa, tällaisen yhtiön osakkeiden lahjoitukseen voidaan soveltaa sukupolvenvaihdoshuojennusta. Sukupolvenvaihdoshuojennusta koskevaan vaatimukseen lahjaveroilmoituksessa tai ennakkoratkaisuhakemukseen voidaan liittää oma selvitys yhtiön jatkettavan arvopaperikaupan laadusta ja luonteesta huomioon ottaen edellä selvitetyt kokonaisarvioon vaikuttavat tekijät sekä muut mahdolliset perusteet, jotka mahdollisesti osoittavat yhtiön olevan huojennuksessa tarkoitettu yritys. 2.5.2.3 Pääomansijoitustoimintaa harjoittava yhtiö Jos yhtiö harjoittaa Verohallinnon ohjeessa Pääomasijoitustoimintaa harjoittavan osakeyhtiön verotus kuvattua, EVL 6 §:ssä tarkoitettua pääomansijoitustoimintaa, ja tätä toimintaa jatketaan, kyseessä voidaan katsoa olevan huojennuksessa tarkoitettu yritys. Sen sijaan passiivinen sijoitustoiminta ei muodosta huojennuksessa tarkoitettua yritystä. Tällaista toimintaa harjoittavien yhtiöiden lahjoitusta koskeviin lahjaveroilmoitusten huojennusvaatimuksiin ja ennakkoratkaisuhakemuksiin voidaan liittää selvitystä siitä, millaista pääomansijoitustoimintaa yhtiössä on harjoitettu ja mitä toimintaa lahjansaaja jatkaa. 2.5.2.4 Kiinteistöliiketoiminta Yhtiössä harjoitettu kiinteistöjen rakennustoiminta tai muu aktiivinen kiinteistökehitystoiminta voi olla huojennuksessa tarkoitettua yritystoimintaa. Tällaista toimintaa harjoittavien yhtiöiden lahjoitusta koskeviin lahjaveroilmoitusten huojennusvaatimuksiin ja ennakkoratkaisuhakemuksiin voidaan liittää selvitystä siitä, millaista kiinteistöliiketoimintaa yhtiössä on harjoitettu ja mitä toimintaa lahjansaaja jatkaa sekä miten toiminta jakaantuu vuokraustoimintaan ja mahdolliseen muuhun kiinteistöliiketoimintaan. Sen sijaan laajamittainenkaan kiinteistöjen tai osakehuoneistojen vuokraustoiminta ei ole huojennuksessa tarkoitettua yritystoimintaa. Joissain tilanteissa osakeyhtiössä harjoitettu toiminta voi olla osa laajempaa yrityskokonaisuutta, jonka osana siihen voi soveltua sukupolvenvaihdoshuojennus. Näistä tilanteista kerrotaan tarkemmin ohjeen luvuissa 3.4 ja 3.
  5. 2.5.2.5 Maatilaosakeyhtiö Sukupolvenvaihdoshuojennusta voidaan soveltaa myös sellaiseen osakeyhtiöön, jossa jatketaan maatalouden tai maa- ja metsätalouden harjoittamista. Pelkkä metsätalouden harjoittaminen ei oikeuta huojennukseen suorassa metsänomistuksessa. Pelkkä metsätalous ei siten muodosta huojennuksessa tarkoitettavaa yritystä myöskään osakeyhtiön kautta toimittaessa, koska maatilojen osalta huojennuksen edellytys on maatalouden harjoittamisen jatkaminen. Kun sukupolvenvaihdoksen kohteena on maataloutta harjoittava osakeyhtiö, huojennuksen jälkeen maksuunpantava vero lasketaan lähtökohtaisesti yhtiön vertailuarvosta. Muutoinkin huojennuksen edellytykset ja muut huojennuksen soveltamiskysymykset ratkaistaan samoin kuin muuta yritystoimintaa harjoittavissa osakeyhtiöissä. 2.5.2.6 Monialaista toimintaa harjoittavan yhtiön osakkeiden luovutus Tavanomaisesti lahjoitettavan yhtiön toiminta koostuu selvästä yhdestä yritystoiminnasta. Silloin huojennusvaatimukseen riittää selvitys siitä, että tätä yritystoimintaa jatketaan. Jos yhtiöllä kuitenkin on monenlaisia varoja ja yhtiössä harjoitetaan monenlaista toimintaa, on huojennusvaatimuksessa tarpeen selvittää, minkä toiminnan jatkamisen perusteella huojennusta on tarkoitus vaatia ja mitä toimintaa ei ole tarkoitus jatkaa. Välillisiä omistusrakenteita käsitellään ohjeen luvussa
  6. 2.5.3 Yrityksen osan määrittely PerVL 55 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan huojennuksen saaminen edellyttää, että luovutuksen kohteena on yritys tai sen osa. Yrityksen osalla tarkoitetaan PerVL:n 57 §:n mukaan myös vähintään kym­menesosaa yrityksen omistamiseen oikeuttavista osakkeista. Yhtiön omistamia osakkeita ei oteta lukuun PerVL 57 §:n mukaista vähimmäisomistusosuutta määritettäessä. Päätöksen KHO 2018:53 mukaisesti arvioitaessa PerVL 57 §:ssä tarkoitetun yrityksen osan täyttymistä voidaan kaikkia yhtiön osakkeita pitää yhtäläisinä, vaikka yhtiön osakkeilla olisi toisistaan poikkeavia äänioikeuksia tai osakkeiden tuottama oikeus yhtiön varoihin ja niiden käypä arvo olisi erilainen. Äänivallan vaikutusta käsitellään luvussa 2.5.
  7. Huojennuksen edellyttämän vähimmäisosuuden on täytyttävä jokaisessa erillisessä verotettavassa lahjassa. Yhteen ei voida laskea esimerkiksi eri lahjanantajien samassa yhteydessä antamia lahjoja (KHO 8.12.1993 taltio 4934, päätös koski laissa aikaisemmin ollutta 20 prosentin osuusvaatimusta). Vastaavasti saman lahjanantajan antamia useita lahjoja ei voida laskea yhteen vähimmäisosan saavuttamiseksi (KHO 1994-B-560). Vähimmäisosan määrittelyyn ei vaikuta, vaikka lahjat edellä kuvatusti kumuloidaan huojennusta edeltävää lahjaveroa laskettaessa. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen KHO 2013:11 mukaan kymmenen prosentin edellytys voi täyttyä myös yhteislahjassa. Tällaisessa tilanteessa määrätään vain yksi yhteisvastuullinen lahjavero, josta kaikki lahjansaajat vastaavat yhteisvastuullisesti. Yhteislahjan soveltaminen edellyttää, että lahjanantaja on tarkoittanut lahjan yhteislahjaksi eikä esimerkiksi määrittele eri lahjansaajille toisistaan poikkeavia omistusosuuksia lahjoitettavaan omaisuuteen. Yhteislahjan soveltaminen ratkaistaan ennen huojennuksen soveltamisen ratkaisemista. Yhteislahjan osalta on kysymys siitä, onko lahjanantaja tarkoittanut antaa yhden yhteisen lahjan vai erillisiä lahjoja eri lahjansaajille. Huojennuksessa taas on kysymys siitä, sisältääkö verotettava yhteis- tai erillislahja huojennukseen oikeuttavaa yritysomaisuutta ja jatketaanko saadulla omaisuudella huojennukseen oikeuttavaa yritystoimintaa. Yhteislahjaksi katsottavan lahjan huojennuksen edellytyksenä on, että kaikki yhteislahjansaajat yhdessä vaativat huojennuksen soveltamista ja jatkavat yritystoimintaa. KHO:2013:11 A aikoi lahjoittaa kahdelle lapselleen yhteislahjana 10–19,2 prosenttia X Oy:n osakkeista. Aiottuun lahjoitukseen katsottiin sisältyvän perintö- ja lahjaverolain 57 §:ssä tarkoitetulla tavalla vähintään yksi kymmenesosa yhtiön omistamiseen oikeuttavista osakkeista. 2.5.4 Yritystoiminnan jatkaminen PerVL 55 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan luovutuksensaajan tulee jatkaa lahjana saamillaan osakkeilla yritystoimintaa lahjana saa­dussa yrityksessä. Huojennus edellyttää sekä lahjoitusta edeltäneen toiminnan luonnetta yritystoimintana että jatkettavan toiminnan luonnetta yritystoimintana. Huojennusta ei sovelleta, jos yhtiön toiminta ollaan muuttamassa muuksi kuin huojennussäännöksessä tarkoitetuksi yritystoiminnaksi. Huojennuksen edellytykset eivät täyty myöskään tapauksessa, jossa yhtiön yritystoiminta on aikaisemmin loppunut ja luovutuksensaaja aloittaa toiminnan uudelleen. Jos yritystoiminta on pakottavasta syystä keskeytynyt ennen luovutusta, ei keskeytyminen kuitenkaan estä huojennussäännöksen soveltamista. Pakottavana syynä voidaan pitää esimerkiksi yrittäjän työ­kyvyttömyyttä. Jos yritys­toiminta on ollut keskeytyneenä yli vuoden ajan ennen yritysvarallisuuden luovutusta, katsotaan yritystoiminta lähtökohtaisesti lopetetuksi. Yritystoiminnan jatkuvuus ei edellytä, että yrityksen omistaja on itse henkilökohtaisesti harjoitta­nut yritystoimintaa ennen yrityksen luovutusta. Lahjoittajan ei siten esimerkiksi ole tarvinnut toimia yhtiön toimitusjohtajana, hallituksen jäsenenä tai muissa yhtiön johtotehtävissä. Sen sijaan yritystoiminnan jatkaminen edellyttää luovutuksensaajan henkilökohtaista osallistumista yhtiön liiketoiminnan johtamiseen yrityksessä sekä omistajavallankäyttöä lahjana saadun osakeomistuksen perusteella. Luovutuksensaajan katsotaan ilman eri selvitystä jatkavan yritystoimin­taa huojennussäännöksessä tarkoitetulla tavalla, jos luovutuksensaaja työskentelee luovutuksen jälkeen yhtiön halli­tuksen varsinaisena jäsenenä tai toimitusjohtajana ja käyttää lahjana saatujen osakkeiden äänivaltaa yhtiössä. Jatkaminen voi tapauskohtaisesti täyttyä myös käyttämällä omistajavaltaa lahjana saaduilla osakkeilla ja toimimalla muussa kuin hallituksen jäsenen tai toimitusjohtajan tehtävässä jatkettavassa yrityksessä. Tämä ilmenee päätöksestä KHO 2014:
  8. Jos jatkaminen tapahtuu muussa kuin toimitusjohtajan tai hallituksen jäsenen roolissa, voidaan lahjaveroilmoituksen huojennusvaatimuksessa tai ennakkoratkaisuhakemuksessa selvittää sellainen muu jatkajarooli, joka voidaan luonteeltaan rinnastaa hallituksen jäsenen tai toimitusjohtajan tehtävän kaltaiseen merkittävään rooliin jatkettavassa yritystoiminnassa. Hallituksen jäsenen tai toimitusjohtajan tehtävään rinnasteisena roolina yritystoiminnan jatkamisena ei kuitenkaan pidetä toimintaa osakeyhtiön hallintoneuvoston jäsenenä (KHO 2016:173). Luovutuksensaajan on jatkettava yritystoimintaa välittömästi luovutuksen jälkeen. Jatkuvuuden katsotaan toteutuvan myös tilanteissa, joissa yritystoiminnan jatkaminen viivästyy tilapäisen, esimerkiksi asevelvollisuuden suorittamiseen tai opiskeluun perustuvan esteen vuoksi. Näissä tapauksissa on lahjansaajan huojennuksen saamiseksi jatkettava yritystoimintaa heti esteen lakattua, kuitenkin viimeistään noin vuoden kuluttua lahjoituksesta. Jos lahjana saatavien osakkeiden äänivalta jää aiemmalle omistajalle, jatkamisedellytys ei täyty. Huojennusta ei voida päätöksen KHO 2015:154 mukaisesti soveltaa, vaikka lahjansaaja toimisikin esimerkiksi yhtiön hallituksen jäsenenä. Kun lahjanantaja on pidättänyt itselleen osakkeiden äänioikeuden, ei lahjansaajan kuuluminen yhtiön hallitukseen tai muu työskentely yrityksen johtotehtävissä perustu lahjana saatuihin varoihin. Päätöksessä KHO lausuu: Sukupolvenvaihdoshuojennusta koskevien säännösten soveltamisen edellytyksenä on, että lahjansaaja jatkaa lahjana saaduilla varoilla yritystoimintaa näin saadussa yrityksessä. Jos lahjoitettaviin osakkeisiin liittyvä äänioikeus jää lahjanantajalle, lahjansaajan ei voida katsoa jatkavan yritystoimintaa lahjana saamillaan varoilla. Asian arvioinnissa ei ole tässä tilanteessa merkitystä sillä seikalla, että lahjansaaja kuuluu yhtiön hallitukseen ja työskentelee yhtiön palveluksessa. Jos lahjansaaja kuitenkin saa lahjaksi PerVL 57 §:ssä tarkoitetun osuuden yrityksen omistamiseen oikeuttavista osakkeista ja niiden tuottaman äänivallan, huojennusta voidaan päätöksen KHO 2020:7 mukaisesti soveltaa riippumatta siitä, kuinka suuren osuuden yhtiön äänivallasta nämä osakkeet tuottavat. Päätös koski tilannetta, jossa lahjana saatiin 10 prosenttia yhtiön osakekannasta, mutta saadut osakkeet oikeuttivat vain 2,5 % prosenttiin äänistä. Lahjansaaja toimi yhtiön hallituksessa. KHO totesi, ettei yhtiön vähemmistöosakkaan asema ole osakeyhtiölain mukaan olennaisesti erilainen, olipa hänen äänivaltansa 2,5 tai 10 prosenttia. Lahjansaajan oli katsottava jatkavan yritystoimintaa huojennussäännöksen mukaisesti, kun osakkeisiin liittynyt 2,5 prosentin äänioikeus siirtyi hänelle ja kun hän toimi yhtiön hallituksen jäsenenä. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen KHO 2011:1 mukaisesti jatkamisedellytystä ei voi täyttää edunvalvojan toiminnan kautta. Yritystoiminnan jatkaminen on luonteeltaan henkilökohtaista eikä sitä voida harjoittaa esimerkiksi edunvalvojan toiminnalla yhtiön hallituksessa. Alaikäinen ei myöskään voi toimia yhtiön toimitusjohtajana. PerVL 55 §:n soveltamisen edellytyksenä on, että osakeyhtiömuotoisen yritystoiminnan varoja lahjaksi saanut jatkaja on täysi-ikäinen ja ryhtyy jatkamaan henkilökohtaisesti yritystoimintaa viimeistään silloin, kun lahjaverotuspäätös tehdään. 2.5.5 Sukupolvenvaihdoshuojennuksessa käytettävän arvon (spv-arvon) määrittäminen Osakkeen spv-arvo lasketaan siten, että osakeyhtiön yritysvarallisuus arvostetaan määrään, joka vastaa 40 prosenttia arvostamislain 4 ja 5 §:n mukaisten perusteiden mukaan lasketusta määrästä. Arvostamislain 4 ja 5 §:ssä säädetään osakeyhtiön osakkeen vertailuarvon laskemisesta, joten spv-arvo on yleensä 40 prosenttia osakkeen vertailuarvosta. Spv-arvon laskemisessa käytetään lähtökohtaisesti osakkeen vertailuarvoa sellaisenaan, jos yhtiön omaisuusmassassa ei ole tapahtunut olennaisia muutoksia eikä asiassa ole ryhdytty erityisiin toimiin pelkästään veroedun saamiseksi. Julkisesti noteeraamattoman osakkeen vertailuarvo lasketaan jakamalla yhtiön nettovarallisuus yhtiön ulkona olevien osakkeiden määrällä (ArvL 5 §). Vertailuarvoa laskettaessa nettova­rallisuuteen luetaan yhtiön kaikkien tulolähteiden varat ja velat, jotka arvostetaan lähtökohtaisesti tuloverotuksessa poistamattomiin arvoihin tai vertailuarvoihin (tarkemmin ArvL 3-8 §). Varojen ja velkojen erotuksena saatua nettovarallisuutta korjataan mm. vähentämällä siitä tilikaudelta jaettavaksi päätetty osinko. Osakkeen spv-arvon laskemisessa käytetään sitä vertailuarvoa, joka lasketaan lahjoitushetkeen nähden viimeisimmän tilinpäätöksen tietojen perusteella (KHO 2024:55). Vertailuarvon laskentaan liittyvistä kysymyksistä kerrotaan tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Julkisesti noteeraamattoman osakeyhtiön osakkeen matemaattisen arvon ja vertailuarvon laskeminen. Esimerkki 11: Yhtiön tilikausi on 1.4.–31.
  9. Osakkeet myydään lahjanluonteisella kaupalla 1.7.
  10. Spv-arvo lasketaan siitä vertailuarvosta, joka on määritetty 31.3.2025 laaditun tilinpäätöksen tietojen perusteella. Vertailuarvoa korjataan vastaamaan verovelvollisuuden syntyhetken varallisuustilannetta, jos yhtiön varallisuudessa on 31.3.2025 jälkeen tapahtunut olennaisia muutok­sia. Esimerkki 12: Yhtiön tilikausi on 1.1.–31.
  11. Osakkeet myydään lahjanluonteisella kaupalla 15.11.
  12. Spv-arvo lasketaan siitä vertailuarvosta, joka on määritetty 31.12.2024 laaditun tilinpäätöksen tietojen perusteella. Vertailuarvoa korjataan vastaamaan verovelvollisuuden syntyhetken varallisuustilannetta, jos yhtiön varallisuudessa on 31.12.2024 jälkeen tapahtunut olennaisia muutoksia. Sukupolvenvaihdoshuojennuksen laskennan perustana on lähtökohtaisesti viimeksi ennen verovelvollisuuden alkamista päättyneen tilikauden mukainen oikeisiin tietoihin perustuva oikein laskettu vertailuarvo. Jos tuloverotuksessa laskettu osakkeen vertailuarvo todetaan sukupolvenvaihdoshuojennuksen laskennassa virheelliseksi, spv-arvo lasketaan oikeiden tietojen mukaisesti siten, kun ArvL 4 ja 5 §:issä säädetään. Näin voi tapahtua esimerkiksi silloin, kun kaikkia vertailuarvon laskentaan vaikuttavia tuloverotuksen veroilmoituslomakkeita (kuten 18- ja 8a-lomakkeet) ei ole täytetty oikein tai ArvL 5 §:ssä säädetty niin sanottu leikkurisääntö on virheellisin perustein vaikuttanut tuloverotuksessa laskettuun vertailuarvoon. Viimeisen lahjaa edeltäneen tilinpäätöksen mukaan laskettua vertailuarvoa oikaistaan tilikauden päättymisen jälkeen tapahtuneilla olennaisilla muutoksilla (KHO 2021:92). Tällaisia muutoksia ovat esimerkiksi yhtiön merkittävien omaisuuserien (esim. omistusosuus toisessa yhtiössä) myynnit, erilaiset yritysjärjestelyt, varojenjaot ja pääomansijoitukset. Joskus yhtiöjärjestyksen mukaan osakkeilla voi olla toisistaan merkittävästi poikkeavat oikeudet yhtiön varoihin. Nämä erot otetaan huomioon osakkeiden arvostamisessa. Arvioitaessa PerVL 57 §:ssä tarkoitetun yrityksen osan täyttymistä näitä osakkeiden eroja ei huomioida. Erilaiset oikeudet yhtiön varoihin kuitenkin johtavat siihen, että osakkeiden lahjoituksissa saadaan erilaiset osuudet osakeyhtiön yritysvarallisuudesta. Silloin spv-arvon määrittämisessä otetaan huomioon se, millainen osuus yhtiön varoista osakkeiden mukana saadaan. Esimerkki 13: Yhtiön käypä arvo on 10 miljoonaa euroa ja yhtiön arvostamislain 4 §:ssä tarkoitettu arvo on 5 miljoonaa euroa. Siten koko yhtiön spv-arvo 2 miljoonaa euroa. Yhtiössä on 4 x-osaketta, joiden oikeus yhtiön varoihin ja varojenjakoon on kymmenkertainen suhteessa y-osakkeisiin. Y-osakkeita on
  13. Yhteensä osakkeita on
  14. Kaikkien osakkeiden äänioikeudet ovat yhtäläiset. Isä omistaa kaikki osakkeet. Hän lahjoittaa lapselleen A:lle x-osakkeet ja B:lle 4 y-osaketta. Molempiin lahjoihin sisältyy 4 osaketta, eli 10 % osuus yhtiön omistamiseen oikeuttavista osakkeista ja molemmat jatkavat yritystoiminnan harjoittamista. Molempien lahjaan voidaan soveltaa huojennusta. X-osakkeiden perusteella saadaan oikeus 80 prosenttiin ja y-osakkeilla 20 prosenttiin yhtiön varoista ja varojenjaosta. Lahjaverotukseen ei selvitetä perusteita jakaa yhtiön arvoa osakkeille muutoin kuin osakkeiden yhtiön varoihin antamien oikeuksien mukaisessa suhteessa. Siten A:n lahjan arvona pidetään 80 prosenttia yhtiön arvosta, eli 8 miljoonaa euroa. B saa 40 % y-osakkeista, joten hänen lahjansa arvona pidetään 800 000 euroa. A:n lahjan spv-arvona pidetään 80 % yhtiön spv-arvosta, eli 1,6 miljoonaa euroa, ja B:n lahjan spv-arvona 8 % yhtiön spv-arvosta, eli 160 000 euroa. Julkisesti noteeratun osakkeen vertailuarvo on 70 prosenttia arvopaperin tilinpäätöspäivän mukaisesta päätöskurssista (ArvL 4 §). Julkisesti noteeratun osakkeen spv-arvona käytetään siten 28 prosenttia lahjoitushetken mukaisesta osakkeen päätöskurssista (40 prosenttia 70 prosentista). Huojennuksen perusteena käytetään yleensä osakkeen vertailuarvoa sellaisenaan, joten huojennus voi kohdistua myös sellaisiin sijoitusvaroihin, jotka eivät suoraan ole jatkettavassa yritystoiminnassa tarvittavaa yritysvarallisuutta. Tavanomaista yritystoimintaa harjoittavan yhtiön voittovaroilla hankitut sijoitusvarat kuuluvat yleensä huojennuksen piiriin, kun varsinaista yritystoimintaa jatketaan, sijoitusvarat säilyvät osana jatkettavaa yritystä eikä yritystoiminta esimerkiksi liikevaihdoltaan ole suhteessa sijoitusvaroihin vähäistä. Huojennuksen piiriin kuuluu myös sellainen arvopaperiomaisuus, joka muodostaa huojennuksessa tarkoitetun yrityksen, jonka toimintaa jatketaan. Huojennuksen ulkopuolelle voidaan rajata yhtiön sijoitusvaroja erityistilanteissa. Tällaisia erityistilanteita voivat olla esimerkiksi se, että yhtiöön on siirretty sijoitusvaroja, tai että varsinaisen yritysvarallisuuden osuus yhtiön varoista ja yritystoiminnan osuus liikevaihdosta on vähäinen eikä sijoitusvaroja ole selvitetty yhtiön yritystoiminnan voittovaroilla hankituksi. Poikkeustilanteissa myös yhtiön yritystoiminnan voittovaroilla hankitut sijoitusvarat voidaan rajata huojennuksen ulkopuolelle, jos niiden osuus yhtiön kokonaisvaroista on huomattavan suuri eikä niille ole yhtiön yritystoiminnassa tarvetta (KHO 2018:163). Silloin sijoitusvaroja ei voida pitää huojennuksessa tarkoitettuna yritysvarallisuutena. Huojennusta voidaan soveltaa yhtiön huomattaviinkin sijoitusvaroihin, jos sijoitusvaroja tarvitaan yritystoiminnan harjoittamisessa tai yritystoiminnan jatkumisen turvaamisessa. Joidenkin yhtiön varojen rajaaminen huojennuksen ulkopuolelle ratkaistaan aina tapauskohtaiset olosuhteet huomioiden kokonaisarviointina. Ratkaisuun vaikuttavat ne seikat, joiden perusteella jonkin osan yhtiön toiminnasta on katsottu muodostavan huojennuksessa tarkoitetun yrityksen. Lisäksi otetaan huomioon esimerkiksi sijoitusvarojen alkuperä ja määrä, harjoitetun yritystoiminnan luonne, kuten jatkajan ja luopujan työpanoksen merkitys ja pääoman tarve toiminnassa, sekä sijoitusvarojen tarve jatkettavan yritystoiminnan kehittämisessä, esimerkiksi investointien rahoittamisessa. Ratkaisut tehdään lahjaveroilmoituksessa tai ennakkoratkaisuhakemuksessa annetun selvityksen pohjalta. Jos annettu selvitys varojen tulevasta käytöstä ei vastaa todellisuutta, ennakkoratkaisu ei siltä osin sido tai verotusta voidaan jälkikäteen oikaista verovelvollisen vahingoksi. 2.5.6 Huojennuksen laskeminen Lahjaverosta jätetään maksuunpanematta osa luovutuksensaajan pyynnöstä, jos osakkeista ei suoriteta vastiketta lainkaan tai vastike on enintään puolet osakkeiden käyvästä arvosta. Huojennuksen laskemiseksi lahjoitetuille tai lahjanluonteisella luovutuksella saaduille osakkeille määritetään käyvän arvon lisäksi myös niin sanottu spv-arvo. Maksuunpanematta jätettävän lahjaveron määrä on käyvästä arvosta lasketun veron ja spv-arvosta lasketun veron erotus tai käyvästä arvosta lasketun veron ja 850 euron erotus. Lahjasta jää siten maksettavaksi osakkeiden spv-arvosta laskettavaa lahjaveroa vastaava määrä, kuitenkin aina vähintään 850 euroa. Jos vastiketta maksetaan esimerkiksi ¼ osakkeiden arvosta ja lahjan osuus on ¾, huojennuksen jälkeen maksuunpantava vero lasketaan ¾ osakkeiden spv-arvosta. Esimerkki 14: X Oy:n ainoa osakas A myy 1.6.2025 pojalleen B:lle 40 000 eurolla 20 osaketta, joka vastaa 20 prosenttia yhtiön osakekannasta. B jatkaa X Oy:n yritystoimintaa yhtiön toimitusjohtajana ja pyytää osakkeista menevän lahjaveron huojentamista Verohallinnolle antamassaan lahjaveroilmoituksessa. Yhtiön tilikausi on kalenterivuosi. Yhtiössä ei ole edellisen tilinpäätöspäivän ja lahjan saantopäivän välisenä aikana tapahtunut yhtiön varallisuusasemaan tai osakkeiden arvoon vaikuttaneita olennaisia muutoksia. 31.12.2024 päättyneeltä tilikaudelta annetun veroilmoituksen varallisuuslaskelman mukaan yhtiön nettovarallisuus on 1 000 000 euroa (10 000 euroa/osake). Yhtiön edellisen vuoden (tilinpäätös 31.12.2023) nettovarallisuuden perusteella laskettu vertailuarvo on 5 000 euroa/osake (vertailuarvo vuodelle 2024). Yhtiön substanssi- ja tuottoarvon perusteella laskettu käypä arvo on 2 000 000 euroa, jolloin yhden osakkeen käypä arvo on 20 000 euroa. B:n 40 000 eurolla ostamien osakkeiden käypä arvo on siten 400 000 euroa. Osakkeiden käyvän arvon ja kauppahinnan välinen erotus 360 000 euroa (400 000 - 40 000) katsotaan lahjaksi. Lahjaveron määrä 360 000 eurosta on I veroluokan mukaan 46 100 euroa. B:n suoritettavaksi tulevan lahjaveron määrä: Spv-arvo lasketaan siitä vertailuarvosta, joka perustuu lahjoitushetkeen nähden viimeisimmän päättyneen tilikauden tilinpäätöksen tietoihin. Vertailuarvo lasketaan käytännössä yhtiön tuloverotuksen toimittamisen yhteydessä. Koska yhtiön tuloverotus verovuodelta 2024 ei ole lahjaverotusta toimitettaessa vielä valmistunut, ei vertailuarvoa vuodelle 2025 ole vielä käytettävissä ja spv-arvo joudutaan laskemaan yhtiön verovuoden 2024 veroilmoituksessa annettujen tietojen perusteella. Osakkeiden vertailuarvo vuodelle 2025 yhtiön nettovarallisuuden perusteella: 20 % * 1 000 000 = 200 000 Osakkeiden vertailuarvo vuodelle 2025 ottaen huomioon 50 prosentin leikkurisääntö: 20 kpl * 5 000 * 1,5 = 150 000 Osakkeiden vertailuarvo vuodelle 2025 määräytyy yhtiön verovuoden 2024 nettovarallisuuden sijaan leikkurisäännön mukaan, koska nettovarallisuuden perusteella laskettu vertailuarvo olisi yli 50 prosenttia suurempi kuin vuodelle 2024 laskettu vertailuarvo. Lahjan suhteellinen osuus osakkeiden käyvästä arvosta 360 000 / 400 000 = 90 % Lahjan suhteellinen osuus osakkeiden vertailuarvosta90 % * 150 000 = 135 000 Lahjan suhteellisen osuuden perusteella laskettu spv-arvo40 % *135 000 = 54 000 euroa. Lahjavero käyvästä arvosta 46 100 euroa./. Lahjavero spv-arvosta 4 600 euroa Erotus I 41 500 euroa(käyvästä arvosta ja spv-arvosta perittävän lahjaveron erotus) Erotus II 46 100 - 850 45 250 euroa(käyvästä arvosta perittävän lahjaveron ja 850 euron erotus) Erotuksista pienempi vähennetään käyvän arvon perusteella määrättävästä verosta, jolloin maksuunpantavan veron määräksi saadaan 4 600 euroa (vastaa spv-arvosta laskettavaa lahjaveron määrää). Jos B olisi suorittanut kauppahintana enemmän kuin 200 000 euroa (eli yli 50 prosenttia osakkeiden käyvästä arvosta), olisi lahjavero jätetty kokonaan maksuunpanematta. Jos kauppahinta olisi ollut yli 300 000 euroa (eli enemmän kuin ¾ käyvästä arvosta), luovutus ei olisi ollut lahjanluonteinen eikä lahjaveroilmoitusta olisi tarvinnut antaa. Kun luovuttajalle sovitaan luovutettuihin osakkeisiin osinko-oikeus, spv-arvosta vähennetään sama suhteellinen osa kuin osinko-oikeuden perusteella vähennetään osakkeiden käyvästä arvosta. Jos esimerkiksi lahjoitettavien osakkeiden arvo on miljoona euroa, niihin pidätetään osinko-oikeus, jonka arvoksi katsotaan 250 000 euroa ja osakkeiden spv-arvo on 200 000 euroa, huojennuksen jälkeen maksuunpantava vero lasketaan 150 000 euron lahjasta. Esimerkki 15: X Oy:n ainoa osakas A myy pojalleen B:lle 30 000 eurolla 20 osaketta, joka vastaa 20 prosenttia yhtiön osakekannasta. B jatkaa X Oy:n yritystoimintaa yhtiön toimitusjohtajana ja pyytää osakkeista menevän lahjaveron huojentamista antamassaan lahjaveroilmoituksessa. Yhtiön käypä arvo on miljoona euroa ja luovutettujen osakkeiden käypä arvo on 200 000 euroa. Yhtiön vertailuarvo on 500 000 euroa ja luovutettujen osakkeiden vertailuarvo on 100 000 euroa ja spv-arvo 40 000 euroa. Osakkeisiin sovitaan elinikäinen osinko-oikeus A:lle. Osinko-oikeuden todennäköiseksi vuotuiseksi tuotoksi selvitetään 5 % yhtiön käyvästä arvosta ja luovuttajan PerVL 10 §:n mukainen ikäkerroin on
  15. Siten osinko-oikeuden arvo on 100 000 euroa ja osakkeiden käypä arvo osinko-oikeuden huomioon ottaen 100 000 euroa. Kun osinko-oikeuden huomioon ottaen osakkeiden käypä arvo on 100.000 euroa, luovutushinta 30 000 euroa on 30 % luovutettujen osakkeiden käyvästä arvosta. Luovutuksessa syntyy 70 000 euron lahja. Osakkeiden käypä arvo ennen osinko-oikeuden arvon vähentämistä on 200 000 euroa. Lahjan arvo on 35 % tästä arvosta. Siten lahjan spv-arvo lasketaan 35 %:sta lahjoitettujen osakkeiden spv-arvoa. Siten lahjan spv-arvo on 14 000 euroa (35 % x 40 000). Tästä suoritettava vero 820 euroa on vähemmän kuin 850 euroa, joten veroa maksuunpannaan huojennuksen jälkeen 850 euroa. Jos jotakin osaa yhtiön varoista ei pidetä huojennettavana yritysvarallisuutena tai samassa lahjassa tai lahjanluonteisessa kaupassa annetaan yhtiön ohella muuta omaisuutta, lahja jaetaan huojennettavaan ja huojennuksen ulkopuoliseen osaan omaisuuden käypien arvojen suhteessa. Huojennuksen ulkopuoliseen omaisuuteen kohdistuvaa suhteellista osuutta huojennusta edeltävästä lahjaverosta ei huojenneta. Huojennus siis koskee vain huojennettavaan omaisuuteen kohdistuvaa suhteellista osaa lahjaverosta. Jos esimerkiksi yhtiön arvosta puolet muodostuu muusta kuin huojennettavasta yritysvarallisuudesta, puolet käyvän arvon mukaisesta verosta kohdistetaan huojennuksen ulkopuolisiin varoihin. Toiseen puolikkaaseen lahjaverosta voidaan myöntää huojennus. Silloin maksuunpanematta jätettävä vero lasketaan seuraavasti. Ensin huojennuksen ulkopuoliset varat arvostetaan käypään arvoon. Nämä varat poistetaan yhtiön nettovarallisuudesta ja muu osa varoista arvostetaan spv-arvoon. Huojennuksen jälkeen maksuunpantava vero lasketaan näin saadusta huojennuksen ulkopuolisten varojen käyvän arvon ja huojennuksen piiriin kuuluvien varojen spv-arvon summasta. Veroa maksuunpannaan kuitenkin aina vähintään huojennuksen ulkopuolisten varojen suhteellinen osa huojennusta edeltävästä verosta lisättynä 850 eurolla. Esimerkki 16: A lahjoittaa B:lle koko X Oy:n osakekannan. Yhtiön käypä arvo on miljoona euroa, yhtiön vertailuarvo 500 000 euroa. Yhtiössä harjoitetaan yritystoimintaa, jota B jatkaa. Yhtiöön on ennen sukupolvenvaihdosta tehdyllä sulautumisella tuotu käyvältä arvoltaan 500 000 euron arvoiset sijoitusvarat. Sijoitusvarojen osuus yhtiön vertailuarvosta on 300 000 euroa. Huojennus myönnetään yhtiöön lukuun ottamatta sulautumisessa yhtiön tuotuja varoja. Miljoonan euron lahjasta seuraava normaali lahjavero on 142 100 euroa. Huojennuksen ulkopuoliset sijoitusvarat vastaavat puolta yhtiön arvosta. Siten niihin kohdistuva vero on puolet normaalista lahjaverosta, eli 70 050 euroa. Tätä lahjaveroa ei huojenneta miltään osin. Huojennus voi kohdistua muuhun yhtiön osaan kohdistuvaan veroon. Siten veroa määrätään vähintään 70 050 euroa ja 850 euron vähimmäisvero, eli 70 900 euroa. Vähimmäisveron ylittävää maksuunpantavaa veroa laskettaessa yhtiön huojennuksen ulkopuoliset varat arvostetaan käypään arvoon ja muut varat spv-arvoon. Kun yhtiön vertailuarvosta poistetaan sijoitusvarat, muodostuu oikaistuksi vertailuarvoksi 200 000 euroa. Tämä oikaistu vertailuarvo arvostetaan 40 %:iin, jolloin saadaan huojennettavien varojen spv-arvoksi 80 000 euroa. Tähän lisätään sijoitusvarat käyvän arvon mukaisina. Summasta 580 000 euroa suoritettava lahjavero on 79 100 euroa. Kun tämä vero ylittää edellä kuvatun vähimmäisveron, tämä vero maksuunpannaan ja muu osa verosta huojennetaan. Jos osakkeista maksetaan vastiketta yli 50 % niiden arvosta, mutta kaikkiin yhtiön varoihin ei voida soveltaa sukupolvenvaihdoshuojennusta, maksuunpannaan pelkästään huojennuksen ulkopuolisia varoja vastaava suhteellinen osa huojennusta edeltävästä verosta. 2.5.7 Huojennuksen menettäminen Huojennus menetetään, jos verovelvollinen luovuttaa pääosan osakkeista ennen kuin viisi vuotta on kulunut lahjaverotuksen toimittamispäivästä. Huojennuksen menettäminen tarkoittaa käytännössä sitä, että maksuunpanematta jätetty veron osa pannaan maksuun. Huojennettua määrää korotetaan lisäksi 20 prosentilla (PerVL 55 §:n 6 momentti). Pääosalla tarkoitetaan yli puolta osakkeiden määrästä. Jos osakkeet luovutetaan useassa erässä, maksuunpano toimitetaan silloin, kun erien yhteismäärä ylittää puolet osakkeista. Lainsäätämisvaiheessa luovutuksen sisällöksi määriteltiin luovutukset yritystoiminnan supistamiseksi (HE 290/1978, asiakirjassa on vuosilukumerkintä 1977). Luovuttamisella tarkoitetaan vapaaehtoista luopumista yritysvarallisuudesta tai -toiminnasta. Siten pääosan luovuttamisella tarkoitetaan myös sen yritysvarallisuuden luovuttamista, jonka välilli­seen omistamiseen osakkeet oikeuttavat. Mer­kitystä ei ole sillä, missä muodossa yrityksen omistus siirretään. Luovutukseksi katsotaan siten muun muassa tässä ohjeessa mainitut toimenpiteet, jotka vaikuttavat yrityksen omistus­suhteisiin. Yritysjärjestelyiden vaikutusta huojennukseen käsitellään ohjeen luvussa
  16. Huojennusta ei panna maksuun, jos yritystoiminta joudutaan lopettamaan konkurssin, pakko­huutokaupan, pakkolunastuksen, sairauden, kuoleman, kannattamattomuuden tai muun niihin verrattavan pakottavan ja huojennusta vaadittaessa ennakoimattoman syyn vuoksi. Huojennuksen lahjaverotuksessa saaneen on tehtävä luovutusta koskeva ilmoitus Verohallinnolle kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun hän luovuttaa omaisuuden eteenpäin. Ilmoituksen tekemisestä kerrotaan tarkemmin Verohallinnon kannanotossa Perintö- ja lahjaverotuksen erityisten ilmoittamisvelvollisuuksien täyttäminen. 2.5.8 Lahjaveron maksuajan pidentäminen Ellei osakkeista määrättävää lahjaveroa jätetä kokonaan maksuunpanematta, voidaan maksuun pantavan osan maksuaikaa pidentää pääasiassa samoilla edellytyksillä kuin veron huojennuskin on myönnetty. PerVL 56 §:n mukaan maksuajan pidentäminen edellyttää: veronalaiseen saantoon sisältyy yritys tai sen osa ja luovutuksensaaja jatkaa yritystoimintaa lahjana saadussa yrityksessä ja yrityksestä tai sen osasta maksuun pantavan lahjaveron määrä on 1.700 euroa tai enemmän. Lisäksi verovelvollisen tulee esittää maksuajan pidentämistä koskeva pyyntö Verohallinnolle ennen lahjaverotuksen toimittamista. PerVL 56 §:n mukaista maksuajan pidennystä on mahdollista vaatia, vaikka ei vaatisi PerVL 55 §:n sukupolvenvaihdoshuojennuksen soveltamista. Silloin lahjaverotuksessa käytetään käypää arvoa ja osakkeiden hankintameno muodostuu käyvästä arvosta, ei spv-arvosta. Maksuajan pidennys toteutetaan siten, että maksuun pantava vero kannetaan yhtä suurina vuotuisina erinä enintään kymmenen vuoden aikana. Yksittäisen vuosierän määrä on vähintään 850 euroa. Kymmenen vuoden pidennyksen saa siten, jos maksuun pantava vero on vähintään 8.500 euroa. Jos osa yhtiön varoista ei kuulu sukupolvenvaihdoshuojennuksen piiriin, maksuajan pidennystä ei voida soveltaa siihen huojennusta edeltävän lahjaveron suhteelliseen osaan, joka vastaa huojennuksen ulkopuolisten varojen arvon suhteellista osaa yhtiön käyvästä arvosta. Pidennetyltä maksuajalta ei peritä korkoa (PerVL 56 §). Veron maksuerien eräpäivistä säädetään valtionvarainministeriön asetuksessa veronkannosta 1010/2019 (Finlex). Jos lahjaveron maksuaikaa on pidennetty ja lahjansaaja luovuttaa pääasiallisen osan lahjaksi saamistaan osakkeista ennen kuin kaikki erät on maksettu, on maksamatta olevat erät suoritettava seuraavan kantoerän yhteydessä (PerVL 56 §:n 4 momentti). Maksuaikaedun menettämistä arvioidaan samoilla perusteilla kuin varsinaisen huojennuksenkin menettämistä (katso edellinen luku). 2.6 Osakkeiden myynti varainsiirtoverotuksessa Varainsiirtoverolain mukaan arvopaperin luovutuksesta on luovutuksensaajan suoritettava varainsiirtoveroa 1,5 % verokannalla. Osakeyhtiön osake kuuluu varainsiirtoverolain tarkoittaman arvopaperikäsitteen piiriin. Sukupolvenvaihdoksen kohteena olevan liikeosakkeen luovutuksen varainsiirtovero on oma-aloitteisesti suoritettava kahden kuukauden kuluessa luovutussopimuksen tekemisestä. Saman ajan kuluessa on myös esitettävä varainsiirtoveroilmoitus Verohallinnolle. Varainsiirtoveron ilmoitus- ja maksumenettelystä arvopaperikaupoissa kerrotaan tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Varainsiirtovero arvopapereiden luovutuksessa. Varainsiirtoveroa suoritetaan vain varainsiirtoverolain alaisen omaisuuden vastikkeellisista luovutuksista. Lahjanluonteisessa kaupassa varainsiirtoveroa suoritetaan kauppahinnan tai muun vastikkeen osoittamasta määrästä, mutta ei lahjaksi katsottavalta osalta. Jos esimerkiksi luovutettavien osakkeiden käypä arvo on 100 000 euroa ja osakkeista suoritetaan kauppahintaa 51 000 euroa, varainsiirtoveroa suoritetaan 51 000 euron kauppahinnasta. Jos yhtiön luovutushinta on ehdollinen tai muutoin riippuvainen tulevaisuuden tapahtumista, veroa on suoritettava ensivaiheessa todennäköisestä luovutushinnasta. Jos osakkeiden kauppahinta suoritetaan rahan sijasta varainsiirtoverolain alaisella omaisuudella (vaihto), vero on suoritettava kummastakin luovutuksesta. Kauppahinnan maksamiseen rinnastetaan myyjän velasta vastattavaksi ottaminen tai myyjän velan suorittaminen. Varainsiirtoverotuksessa vastikkeeksi katsotaan myös suoritukset tai suoritusvelvoitteet, jotka ovat luovutussopimuksen ehtona, jos suoritus tulee luovuttajan hyväksi. Varainsiirtoveron laskentaperusteita käsitellään Verohallinnon ohjeessa Varainsiirtovero arvopapereiden luovutuksessa. Jos myyjälle sovitaan maksettavaksi osinkoa vielä omistusoikeuden siirtymisen jälkeen tehtävän osingonjakopäätöksen perusteella, myyjän saama osinko katsotaan varainsiirtoverotuksen vakiintuneen verotus- ja oikeuskäytännön mukaan osaksi osakkeiden kauppahintaa. Yleensä luovutussopimuksen ehdoissa tai muutoin on määritelty se määrä tai laskuperiaatteet osingolle, joka edelliselle omistajalle suoritetaan. Siltä osin kuin edelliselle omistajalle suoritettavan osingon tarkka määrä ei ole kauppaa tehtäessä tiedossa, se käsitellään lisäkauppahinnan tapaan. Sukupolvenvaihdostilanteissa sovittava osinko-oikeus edelliselle omistajalle voi joskus olla ehdoiltaan huomattavan erilainen kuin osinko-oikeuden pidätykset toisilleen vieraiden osapuolten kesken tehtävissä luovutuksissa. Kun osinko-oikeus on pidätetty luovuttajan eliniäksi tai pitkähköksi määräajaksi, ei osingon määrästä tai laskuperusteista yleensä voida tarkasti sopia. Tällainen osinko-oikeuden pidätys on käytännössä mahdollinen vain toisilleen läheisten henkilöiden keskinäiseen luottamukseen perustuen. Näissä tilanteissa myös lahjaverotuksessa tehdään osinko-oikeuden perusteella vähennys osakkeista muodostuvan lahjan arvosta ja tuloverotuksessa osingot verotetaan oikeuden pidättäneen henkilön osinkotulona. Tällaisessa luonnollisten henkilöiden välisessä sukupolvenvaihdosluovutuksessa osinko-oikeuden pidättäminen ei rinnastu luovutushintaan eikä sitä pidetä varainsiirtoverolaissa tarkoitettuna vastikkeena. Joskus osinko-oikeuksien erottamista osakkeista käytetään osana monimutkaisempaa yrityksen omistusjärjestelyä. Osakkeita voi luovuttaa tai saada kirjanpitovelvollinen oikeushenkilö, jonka nettovarallisuuteen osakkeet kuuluvat ja jonka tuloja tai menoja osingot ovat. Osinko-oikeudesta sopiminen voi myös olla osa esimerkiksi yritysjärjestelyistä muodostuvia sarjaoikeustoimia ja oikeuksien sisällöistä saatetaan tehdä esimerkiksi osakassopimuksia. Silloin verotus toimitetaan tapauskohtaiset olosuhteet huomioiden. Verotuksen perusteeksi tulee tällöin selvittää järjestelyn yksilölliset ehdot eri osapuolten oikeuksista sekä osapuolten käsitys kokonaisuuden vaikutuksesta kaikissa veromuodoissa. Näissä tilanteissa osinko-oikeuksista tehtävät sopimukset eivät poikkea tavanomaisista osinko-oikeuksia koskevista sopimuksista samalla tavoin kuin luonnollisten henkilöiden välisissä sukupolvenvaihdoksissa, joten osinko-oikeuden pidätys tulkitaan pääsäännön mukaisesti osaksi varainsiirtoveron alaista kauppahintaa. 3 Välilliset omistusrakenteet ja sukupolvenvaihdoshuojennus 3.1 Yleistä Edellä luvussa 2.5 käsitellyt tilanteet koskevat tavanomaista sukupolvenvaihdosta, jossa kohteena on yhtiön omistamiseen oikeuttavia osakkeita osakeyhtiössä, joka suoraan harjoittaa huojennuksessa tarkoitettua yritystoimintaa. Huojennus voi kuitenkin soveltua myös lahjoituksiin, joissa yhtiörakenne on perustilannetta monimutkaisempi. Tässä luvussa käsitellään tyypillisimpiä tällaisia yritysrakenteita. 3.2 Konsernin emoyhtiö Jos lahjoituksen kohteena on konsernin emoyhtiö, joka omalla toiminnallaan osallistuu konsernissa harjoitettavaan yritystoimintaan, koko konserni on huojennuksessa tarkoitettu yritys ja siihen voidaan soveltaa sukupolvenvaihdoshuojennusta. Huojennuksen soveltamiseen ei tällöin vaikuta se, jos joidenkin konserniin kuuluvien tytäryhtiöiden toiminta itsenäisesti tarkasteltuna ei olisi yritystoimintaa. Jos esimerkiksi joku tytäryhtiö pelkästään vuokraa kiinteistöjä konsernin muille yhtiöille, huojennusta sovelletaan myös näihin varoihin. Huojennuksen soveltaminen ei myöskään esty vain siksi, että lahjaan sisältyvä välillinen omistusosuus jossain tytäryhtiössä olisi vähäinen. Yllä todetut periaatteet ilmenevät päätöksestä KHO:2006:100 (Finlex). Siinä luovutuksen kohteena oli konsernin emoyhtiö, joka muodosti omistamiensa tytäryhtiöiden kanssa yhtenäisen yritystoimintaa harjoittavan kokonaisuuden. Konserni kokonaisuutena muodosti huojennuksessa tarkoitetun yrityksen ja siihen sovellettiin sukupolvenvaihdoshuojennusta. Kun lahjoituksen kohteena on tällainen konsernin emoyhtiö, voidaan huojennusta vaatia sillä perusteella, että konsernissa harjoitettua yritystoimintaa jatketaan kokonaisuutena. Silloin luvussa 2.5 kuvatut kysymykset ratkaistaan tarkastellen konsernin toimintaa kokonaisuutena. PerVL 57 §:ssä säädetty yrityksen osa arvioidaan emoyhtiön omistuksen kautta. Huojennuksen laskennan perusteena pidetään lähtökohtaisesti konsernin emoyhtiön vertailuarvoa sellaisenaan. Jos konsernilla on sen yritystoimintaan liittymättömiä varoja, arvioidaan huojennuksen soveltumista niihin ohjeen luvussa 2.5.5 kuvatusti. Konsernia ei kuitenkaan pidetä huojennuksessa tarkoitettuna yrityksenä edes osittain, jos lahjoituksen kohteena olevan emoyhtiön ja sen tytär- ja osakkuusyhtiöiden yritystoiminnan varat muodostavat vain vähäisen osan emoyhtiön liikevaihdosta tai kaikista varoista. Jäljempänä kuvatussa päätöksessä KHO 2018:160 vähäisenä pidettiin noin 20 % osuutta liikevaihdosta. 3.3 Holdingyhtiö Holdingyhtiöllä tarkoitetaan tässä ohjeessa yhtiötä, joka ei harjoita yritystoimintaa, vaan palvelee lähinnä omistajiensa tarpeita osakeomistusten hallinnointiyhtiönä. Holdingyhtiöön huojennus voi soveltua vain, jos sen osakkeiden omistamisen kautta tosiasiallisesti jatketaan tytär- ja osakkuusyhtiöissä harjoitettua yritystoimintaa. Huojennuksen myöntämisen edellytys tällaisissa holdingyhtiöissä on se, että huojennusta vaativa selvittää, että hän saa holdingyhtiön lahjoituksen kautta sellaisen osuuden varsinaisesta yrityksestä, joka tosiasiallisesti rinnastuu suoraan lahjoitettuun PerVL 57 §:ssä tarkoitettuun osuuteen välillisesti omistetussa yrityksessä ja lahjansaaja tosiasiallisesti jatkaa yritystoimintaa tässä yhtiössä sekä voi esimerkiksi vaikuttaa siihen, tapahtuuko yhtiössä huojennuksen menetykseen johtava jatkoluovutus. Jos huojennus myönnetään sen vuoksi, että lahjansaaja selvittää jatkavansa yritystoimintaa jollain lahjoitettavan yhtiön varoihin kuuluvalla välillisesti omistetulla yrityksen osalla, huojennus myönnetään vain tähän yrityksen osaan, ei yhtiön muihin mahdollisiin jatkettavaan yritystoimintaan liittymättömiin varoihin. Kun huojennuksen perusteena on holdingyhtiön omistusosuus toisessa yhtiössä, voidaan huojennuksen laskennassa käyttää myös tämän varsinaisen yrityksen omistamiseen oikeuttavien osakkeiden spv-arvoa, koska nämä välillisesti omistetut osakkeet ovat varsinainen yrityksen osa. Näin menetellään, jos välillisesti omistetun yhtiön spv-arvo olennaisesti poikkeaa lahjoitettujen osakkeiden spv-arvosta esimerkiksi leikkurisäännön vuoksi. Esimerkki 17: Isä omistaa X Oy:n koko osakekannan. X Oy:n varat muodostuvat kokonaisuudessaan Y Oy:n osakkeista, joista X Oy omistaa 30 %. Y Oy:tä voidaan sen toiminnan arvioinnin perusteella pitää huojennuksessa tarkoitettuna yrityksenä, kun taas X Oy on isän omaisuutta hallinnoiva holdingyhtiö. Isä lahjoittaa tyttärelleen koko X Oy:n osakekannan. Tytär ilmoittaa jatkavansa X Oy:n osakkeiden kautta Y Oy:n yritystoimintaa. Tällaisessa tilanteessa lahjaan voidaan soveltaa sukupolvenvaihdoshuojennusta, koska tytär pystyy saamiensa X Oy:n osakkeiden kautta tosiasiallisesti jatkamaan Y Oy:n yritystoimintaa. Jos X Oy:öön on kuitenkin koottu muuta isän sijoitusvarallisuutta, ei huojennusta voida soveltaa näihin varoihin pelkästään sillä perusteella, että X Oy:n varoihin sisältyy osuus Y Oy:stä, jonka toimintaa jatketaan. 3.4 Yrityskokonaisuus Vaikka omistus pelkkää kiinteistönvuokraustoimintaa harjoittavassa yhtiössä ei yleensä oikeuta huojennukseen, on oikeuskäytännössä voitu näihin yhtiöihin soveltaa huojennusta perintöverotuksessa, kun ne muun yrityksen kanssa ovat muodostaneet osan huojennettavaa perittyä yrityskokonaisuutta (KHO 1987-B-633). KHO 1987-B-633: Perintöön kuului tuotannollista toimintaa harjoittavan kommandiittiyhtiön henkilökohtaisesti vastuunalaisen yhtiömiehen yhtiöosuus ja pääosa kiinteistöjen vuokrausta harjoittavan osakeyhtiön osakkeista. Osakeyhtiö vuokrasi omistamansa tilat kommandiittiyhtiön tuotannolliseen toimintaan. Perintö- ja lahjaverolain sukupolvenvaihdosta koskevia huojennussäännöksiä voitiin soveltaa myös tuon osakeyhtiön osakkeisiin. Huojennusta voidaan myös lahjaverotuksessa soveltaa, kun samassa lahjassa tai lahjanluonteisessa luovutuksessa luovutetaan sekä huojennukseen oikeuttavan yritystoimintaa harjoittavan yrityksen osa että PerVL 57 §:ssä tarkoitettu omistusosuus toisesta yhtiöstä, jonka toiminta muodostuu tilavuokrauksesta yritystoimintaa harjoittavalle, samaan lahjoitettuun yrityskokonaisuuteen kuuluvalle yhtiölle ja lahjansaaja jatkaa yritystoimintaa saamallaan yrityskokonaisuudella. Jos yhtiöt luovutetaan erillisillä luovutuksilla, joita ei yhdistetä yhdeksi saannoksi päätöksessä KHO 2014:155 tarkoitetulla tavalla, kyse ei ole yhtenäisen yrityskokonaisuuden luovutuksesta. Vuokraustoimintaa harjoittava yhtiö voi muodostaa osan yrityskokonaisuutta vain silloin, kun valtaosaa yhtiön tiloista vuokrataan yritystoimintaa harjoittavalle yhtiölle, jonka kanssa se muodostaa kokonaisuuden. Pelkät yhtiöiden väliset vuokraustoiminnat tai osin samoista henkilöistä koostuvat omistajat eivät tee vuokraustoimintaa harjoittavasta yhtiöstä huojennuksessa tarkoitettua yritystä, kuten myös jäljempänä käsiteltävässä päätöksessä KHO 2018:160 todetaan. Huojennettavana yrityskokonaisuuden osana ei pidetä sellaisia luonnollisen henkilön kiinteistöjä, osakehuoneistoja tai muita varoja, joita hän itse vuokraa omille tai lähipiirinsä yhtiöille. Luonnollisen henkilön suoraan omistamiin omaisuuseriin voidaan soveltaa huojennusta vain, kun ne ovat osa henkilöyhtiöiden ja yksityisliikkeiden sukupolvenvaihdosohjeessa tarkoitettua yksityisliikettä. Huojennus ei sovellu omaisuuteen, jonka vuokraus verotetaan henkilökohtaisena vuokratulona. 3.5 Muunlainen välillinen omistusrakenne Lahjoituksen kohteena oleva yhtiö voi olla osa monimutkaisempaa omistusrakennetta kuin edellä on kuvattu. Rakenteessa voi olla piirteitä useista luvuissa 3.2-3.4 kuvatuista tilanteista ja rakenne on voinut muodostua monin eri tavoin. Silloin huojennuksen soveltamisedellytysten arvioinnissa korostuu kokonaisarviointi ja KHO:n ohjaava oikeuskäytäntö. Päätöksessä KHO 2018:160 huojennussäännöksessä tarkoitettuna yrityksenä ei pidetty X Oy:tä, jonka oma liikevaihto muodostui pääasiassa vuokratuloista ja jolla oli omistus- ja muita yhteyksiä useisiin toisiin osakeyhtiöihin. X Oy:n tytäryhtiöistä Z Oy harjoitti elinkeinotoimintaa. Se oli kuitenkin tappiollista ja sen osuutta (noin 20 %) X-konsernin liikevaihdosta KHO piti vähäisenä. Päätöksessä huojennukseen oikeuttavana yritystoimintana ei pidetty sitä, että X Oy ja sen toinen tytäryhtiö Å Oy vuokrasivat tiloja yritystoimintaa harjoittavalle Y Oy:lle. Y Oy:llä oli samoja omistajia, mutta se ei kuulunut konserniin eikä sen osakkeita lahjoitettu samassa yhteydessä. Huojennuksen edellytysten arvioinnissa ei ollut merkitystä myöskään Ä Oy:llä, josta X Oy omisti 48,68 prosenttia ja joka harjoitti yritystoimintaa. Lahjansaajan valituksessa oli esitetty, että huojennus tulisi myöntää jo sillä perusteella, että X Oy omisti yli 10 prosenttia yritystoimintaa harjoittavien Z Oy:n ja Ä Oy:n osakkeista ja sillä oli hallituspaikkojensa myötä merkittävää vaikutusvaltaa Ä Oy:n toiminnassa. KHO ei antanut Ä Oy:lle merkitystä, vaan totesi, että X Oy ei ollut huojennuksessa tarkoitettu yritys. Päätöksen mukaisesti huojennusta ei voida osittainkaan myöntää sen johdosta, että lahjoitetulla yhtiöllä, sen konsernirakenteeseen kuuluvilla yhtiöillä tai sen merkittävillä omistusyhteysyhtiöillä on yritystoimintaa ja -varallisuutta, jotka muodostavat vähäisen osan lahjoitettavan varallisuuskokonaisuuden liikevaihdosta ja varoista. Myöskään pelkkä vuokraustoimintayhteys osin samojen omistajien toisiin yhtiöihin ei muodosta yrityskokonaisuutta, kun lahjoituksen kohteena on vain vuokralle antavan yhtiön osakkeita, eikä sitä yritystä, joka varsinaista yritystoimintaa harjoittaa. Siten huojennuksen soveltaminen edellyttää ensinnäkin sen selvittämistä, että lahjoitettavan yhtiön varoista ja toiminnasta vähäistä suurempi osa on jatkettavaa yritystoimintaa ja siihen kuuluvaa yritysvarallisuutta. Tätä varten tulee selvittää sekä lahjoitettavan yhtiön oma yritystoiminta että välillisesti omistettujen yhtiöiden toiminta ja näi-den väliset toiminnalliset suhteet. Jos lahjoitettavan yhtiön varoissa on sellaista omaisuutta, jonka yhteys jatkettavaan yritystoimintaan ei muuten ilmene selvityksestä, on verovelvollisen selvitettävä, miksi nämä muut varat ovat tarpeen jatkettavassa yritystoiminnassa. Jos lahjoitettavaan yhtiöön kuuluu varoja, jotka eivät ole yritysvarallisuutta, tai joille ei esitetä olevan tarvetta jatkettavassa yritystoiminnassa, näihin varoihin ei myönnetä huojennusta pelkästään sillä perusteella, että varat kuuluvat samaan osakeyhtiöön, jonka kautta välillisesti jatketaan jotain yritystoimintaa. Koska yritysrakenteet ovat keskenään huomattavan erilaisia, tällaisten yhtiöiden osalta korostuu kokonaisarviointi, jossa edellä luvuissa 3.2-3.4 kuvatut periaatteet otetaan huomioon soveltuvin osin. Siksi huojennusta vaativan tulee erityisen tarkasti selvittää, mikä on jatkettava yritystoiminta, mitkä varat siihen kuuluvat ja mitkä varat ovat yritystoiminnan jatkumisessa tarpeen. Huojennuksen osittainenkin myöntäminen edellyttää aina verovelvollisen selvitystä näistä asioista. 4 Osakeyhtiön omien osakkeiden hankkiminen ja lunastaminen 4.1 Yleistä Kun liiketoiminnan jatkaja on jo yhtiön osakas, voi väistyvä omistaja luopua omis-tuksestaan siten, että yhtiö hankkii tai lunastaa luopuvan osakkaan osakkeet. Koska osakkeiden hankkiminen tai lunastaminen osakkaalta (osakkailta) on eräs tapa jakaa yhtiön varoja, voi menettelyyn tulla sovellettavaksi peiteltyä osinkoa koskevat säännökset. Osakeyhtiölain (OYL) 15 luvussa säädetään omien osakkeiden hankkimisesta ja lunastamisesta. Omia osakkeita voidaan lunastaa tai hankkia voitonjakokelpoisilla varoilla tai velkojiensuojamenettelyä noudattamalla sidotulla omalla pääomalla (OYL 14 luku). Koska omien osakkeiden hankkimista ja lunastamista pidetään myös yhtiön varojen jakona, tulee omien osakkeiden hankkimisessa ja lunastamisessa ottaa huomioon OYL 13 luvun säännökset varojen jakamisesta. Omien osakkeiden hankkimisella tarkoitetaan niitä tilanteita, joissa osakkeenomistajat vapaaehtoisesti luovuttavat osakkeitaan yhtiölle, yleensä kaupan perusteella. Lunastamisesta on puolestaan kyse silloin, kun osakkaan on yhtiökokouksen päätöksen nojalla luovutettava osakkeensa yhtiölle. Lunastaminen voi tapahtua joko vastikkeellisesti tai vastikkeetta. Yhtiö voi pitää, luovuttaa edelleen tai mitätöidä hankkimansa/lunastamansa osakkeet. Yhtiön hallussa olevat omat osakkeet eivät tuota yhtiölle äänioikeutta eikä niille makseta osinkoa. 4.2 Luovuttajan verotus 4.2.1 Luovutusvoiton verotus Osakkaan osakkeiden lunastamisen tai hankkimisen johdosta saama luovutushinta verotetaan yleensä luovutusvoittoa koskevien säännösten mukaisesti. Osakeyhtiön hankkiessa osakkeita osakkaalta luovutuksensaajana ei ole TVL 48 §:n 1 momentin 3 kohdassa mainittu sukulainen, joten luovutukseen ei sovelleta lainkohdan verovapaussäännöstä. Jos omien osakkeiden luovutushinta on korkeintaan ¾ osakkeiden arvosta ja luovutuksessa muodostuu jäljempänä kuvatusti lahja, myös luovutettujen osakkeiden hankintamenosta voidaan vähentää vain vastikkeellisesti luovutettua osuutta vastaava osa. Osakkeiden luovutuksesta syntyvän luovutusvoiton/-tappion verotusta on käsitelty laajemmin edellä luvussa 2.
  17. 4.2.2 Peitelty osinko Kun omien osakkeiden hankkimisessa on kyse yhtiön varojen jakamisesta osakkaille, voi peiteltyä osinkoa koskeva VML 29 § tulla joissakin tapauksissa sovellettavaksi. Jos osakeyhtiö maksaa osakkeistaan käypää arvoa korkeamman hinnan, käyvän arvon ylittävä määrä verotetaan VML 29 §:n 1 momentin nojalla peiteltynä osinkona. Osakkeista maksetusta määrästä riippumatta yhtiön varojen jakaminen osakkaille osakkeita lunastamalla tai hankkimalla voidaan katsoa kokonaan peitellyksi osingoksi VML 29 §:n 2 momentin nojalla, jos on ilmeistä, että varojen jakaminen on tapahtunut osingosta menevän veron välttämiseksi. Peitellyn osingon verottamisesta on annettu erillinen Verohallinnon ohje, jossa käsitellään myös omien osakkeiden hankintaa: Peitelty osinko. Kun omia osakkeita hankitaan sukupolvenvaihdoksen toteuttamiseksi, tavoitteena on tavallisesti todellinen omistussuhteiden muutos eikä osingosta menevän veron välttäminen. Peiteltyä osinkoa ei siten yleensä katsota syntyvän, jos omien osakkeiden hankinnan ja muiden sukupolvenvaihdokseen liittyvien toimien tuloksena yhtiön omistus tosiasiallisesti siirtyy jatkajille ja omien osakkeiden hankinta tehdään korkeintaan käypään hintaan. Lisäksi edellytetään, että järjestelyyn ei liity sellaisia lähipiirin kesken tehtäviä muita järjestelyitä (esimerkiksi osakkeiden eri sarjaan muuttamisia), joiden tarkoituksena on veroetujen tavoittelu. Peitellyn osingon kannalta raskauttavaa on, jos järjestelyn tosiasiallisena tarkoituksena ei voida pitää yrityksen omistuksen siirtämistä sukupolvenvaihdoksena luopujalta jatkajille, vaan tavanomaista osinkoverotusta kevyempää tapaa siirtää yhtiön varoja yrittäjälle, joka edelleen jatkaa toimintaa. Ratkaisu tehdään kokonaisarviointina edellä mainitussa ohjeessa kuvatuin tavoin ja ottaen huomioon kaikki järjestelyn olosuhteet. 4.3 Omien osakkeiden alihintainen hankkiminen tai lunastaminen Yhtiö voi päättää hankkia tai päättää lunastaa osakkaalta omia osakkeitaan vastikkeellisesti tai vastikkeetta (OYL 15 luku 1 §). Jos osakkeiden omistaja ei vaadi luovuttamistaan osakkeista niiden käyvän arvon mukaista lunastushintaa sen vuoksi, että hän esimerkiksi sukupolvenvaihdostarkoituksessa haluaa antaa lahjan yhtiön jäljelle jääville omistajille, alihintaisuuden seuraamukset arvioidaan lahjaverotuksen kautta. Jos taas luovutuksen tarkoitus on esimerkiksi palkitseminen työsuhteen johdosta tai muuta vastiketta vastaan, alihinnan arvioiminen kuuluu tuloverotukseen. Kun alihintaisuuden taustalla on sukupolvenvaihdostarkoitus, voidaan alihintaisuuden syynä yleensä pitää lahjan antamista. Valinta veromuotojen välillä tehdään kuitenkin kokonaisarviona ottaen huomioon kaikki järjestelyn ehdot ja olosuhteet sekä korkeimman hallinto-oikeuden päätökset KHO 2014:4, KHO 2014:5, KHO 2014:6 ja KHO 27.4.2018/
  18. Jos yhtiö maksaa omien osakkeiden hankinnassa saamistaan osakkeista yli ¾ niiden arvosta, luovutuksesta ei muodostu verotettavaa lahjaa päätöksen KHO:2016:76 (Finlex) mukaisesti. Jos hankintahinta on korkeintaan ¾ luovutettujen osakkeiden arvosta, muodostuu luovutuksessa verotettava lahja. Lahjan määräksi muodostuu se arvonnousu, jolla alihinta korottaa muiden omistajien osakkeiden omistuksen arvoa. Kun arvioidaan ¾ rajan ylittymistä, osakkeiden käypä arvo määritetään yhtiön arvosta ennen omien osakkeiden hankintaa. Siten omien osakkeiden hankintaan käytettyjä varoja ei tässä vaiheessa huomioida yhtiön arvoa pienentävänä tekijänä. Esimerkki 18: Isä omistaa kuusi ja poika neljä kappaletta yhtiön yhteensä kymmenestä osakkeesta. Yhtiön käypä arvo on miljoona euroa. Yhden osakkeen arvo on siten 100 000 euroa. Isä myy 5 osaketta yhtiölle hinnalla 200 000 euroa, joka alittaa osakkeiden arvon 300 000 eurolla. Kun luovutushinta ei ylitä ¾ osakkeiden arvosta, luovutuksesta muodostuu verotettava lahja. Jos isän luovuttamista osakkeista olisi maksettu esimerkiksi 376 000 euroa, joka ylittää ¾ isän luovuttamien osakkeiden käyvästä arvosta, omien osakkeiden hankinnassa ei muodostuisi lahjaa. Asiassa ei ole merkitystä sillä, että alihinta ei kokonaan tule pojan hyväksi, vaan kohdistuu osittain myös isälle jäävään osakkeeseen. Kun on selvitetty, että ¾ -raja ei ylity, arvioidaan saadun lahjan arvo. Tässä yhteydessä lahjan arvona pidetään sitä muiden omistajien osakkeiden arvonnousua, joka johtuu omien osakkeiden hankinnan alihintaisuudesta. Tässä arvioinnissa yhtiön varoista poistetaan omien osakkeiden hankintaan käytetyt varat. Esimerkki 19: Isä omistaa kuusi ja poika neljä kappaletta yhtiön yhteensä kymmenestä osakkeesta. Yhtiön käypä arvo on miljoona euroa. Yhden osakkeen arvo on siten 100 000 euroa. Siten pojan osakkeiden arvo on 400 000 euroa. Isä myy 5 osaketta yhtiölle hinnalla 200 000 euroa, joka alittaa osakkeiden arvon 300 000 eurolla. Osakkeiden hankinnan jälkeen isä omistaa yhden osakkeen ja poika neljä. Yhtiön kokonaisarvoksi omien osakkeiden hankintaan käytettyjen varojen vähentämisen jälkeen muodostuu 800 000 euroa. Pojan omistusosuus yhtiöstä on jatkossa 80 %, jonka arvona voidaan pitää 640 000 euroa. Omien osakkeiden hankinnassa hänen osakkeidensa arvo kasvoi 240 000 eurolla ja hänellä verotetaan tämän suuruinen lahja. Omien osakkeiden hankinnassa muodostunut lahjan arvo jaetaan lahjansaajien lahjoitushetkellä omistamien osakkeiden hankintamenon lisäykseksi. Jos omien osakkeiden hankinnassa hankitaan osakkeita alihintaan useilta eri luovuttajilta, kohdistetaan kunkin luovuttajan osakkeista maksettu alihinta yhtiöön jäljelle jäävien omistajien saamaksi lahjaksi. Jos omia osakkeita hankitaan usealta henkilöltä samassa yhteydessä ja lahja kohdistuu useaan jäljelle jäävään osakkeenomistajaan, voidaan lahja kohdentaa jäljelle jääville omistajille ottaen huomioon heidän sukulais- ja muut lahjan kohdennusta tukevat suhteensa osakkeita yhtiölle luovuttaviin henkilöihin. Sukulaissuhde tai muut olosuhteet voivat osoittaa, että lahjanantajien lahjoitustarkoitus jakautuu eri tavoin eri lahjansaajille. Esimerkiksi jos yhtiön osakkeitaan yhtiölle myyvät veljekset, joiden kummankin lapset jäävät osakkeiden omistajaksi yhtiöön, voidaan kummankin veljeksistä lähtökohtaisesti katsoa antavan lahjaa ensisijaisesti omille lapsilleen. Omien osakkeiden hankinnasta aiheutuvaa lahjaveroa voidaan huojennuksen edellytysten täyttyessä huojentaa PerVL 55 §:n nojalla. Omien osakkeiden hankinnassa PerVL 57 §:ssä tarkoitettuun vähimmäisosaan yhtiön omistamiseen oikeuttavista osakkeista rinnastetaan tilanteet, joissa verotettavan lahjan arvo vastaa vähintään yhtä kymmenesosaa koko yhtiön arvosta. Jos omien osakkeiden hankinnassa syntyy lahja usealta osakkeiden myyjältä tai lahja kohdistuu usealle lahjansaajalle, tarkastellaan vähimmäisosan täyttyminen lahjakohtaisesti. Kun määritetään sitä, sisältyykö lahjaan 10 % yhtiön arvosta, lahjan suuruutta verrataan yhtiön arvoon, josta on poistettu omien osakkeiden hankintaan käytetyt varat. Kun omien osakkeiden hankinta tehdään osana sukupolvenvaihdosjärjestelyä, voidaan muun selvityksen puuttuessa lähtökohtana pitää, että tuotto- ja substanssiarvon keskiarvon mukainen yhtiön käypä arvo lasketaan yhtiön arvosta ennen omien osakkeiden hankintaan käytettyjen varojen poistamista. Omien osakkeiden hankintaan käytetyt varat vähennetään tästä yhtiön kokonaisarvosta. Esimerkki 20: Isä omistaa yhtiössä 2 osaketta ja hänen neljä poikaansa kukin 2 osaketta. Yhtiön arvo on miljoona euroa ja yhden osakkeen arvo 100 000 euroa. Isä luovuttaa omistamansa osakkeet yhtiölle hinnalla 100 000 euroa, eli 100 000 euroa alle osakkeiden hinnan. Yhtiön arvo omien osakkeiden hankintaan käytettyjen varojen vähentämisen jälkeen on 900 000 euroa. Kaikkien neljän pojan katsotaan saavan 25 000 euron lahjan, kun heidän omistamiensa osakkeiden arvo nousee 200 000 eurosta 225 000 euroon. Tämä lahja on kuitenkin arvoltaan alle kymmenesosa yhtiön kokonaisarvosta 900 000 euroa, joten lahjoihin ei sovelleta sukupolvenvaihdoshuojennusta. Sukupolvenvaihdosjärjestelyssä, jossa osakeyhtiö suorittaa omista osakkeistaan vastiketta yli 50 % osakkeiden käyvästä arvosta, ei perintö- ja lahjaverolain 55 §:n 5 momentin säännös tule sovellettavaksi (KHO:2011:51, Finlex). Kyseessä ei ole lahjansaajan maksama vastike. Siten omien osakkeiden hankinnassa voi tulla sovellettavaksi pelkästään osittaishuojennus. Osittaishuojennus lasketaan siten, että yhtiön vertailuarvoa oikaistaan ottamaan huomioon omien osakkeiden hankintaan käytetyt varat. Näin oikaistusta yhtiön vertailuarvon 40 %:sta otetaan huojennusta laskettaessa lahjan suhteellista osuutta vastaava osa. Esimerkki 21: Isä omistaa kuusi ja poika neljä kappaletta yhtiön yhteensä kymmenestä osakkeesta. Yhtiön käypä arvo on miljoona euroa ja yhtiön vertailuarvo 800 000 euroa. Yhden osakkeen käypä arvo on siten 100 000 euroa. Isä myy 5 osaketta yhtiölle hinnalla 200 000 euroa, joka alittaa osakkeiden käyvän arvon 300 000 eurolla. Osakkeiden hankinnan jälkeen isä omistaa yhden osakkeen ja poika neljä. Yhtiön kokonaisarvoksi omien osakkeiden hankintaan käytettyjen varojen vähentämisen jälkeen muodostuu 800 000 euroa ja yhtiön vertailuarvoksi 600 000 euroa. Pojan omistusosuus yhtiöstä on jatkossa 80 %, jonka käypänä arvona voidaan pitää 640 000 euroa. Omien osakkeiden hankinnassa hänen osakkeidensa käypä arvo kasvoi 240 000 eurolla ja hänellä verotetaan tämän suuruinen lahja. Tämä lahjan määrä vastaa 30 % yhtiön käyvästä arvosta (240 000/800 000). Siten osittaishuojennusta laskettaessa lahjan spv-arvona pidetään 30 % yhtiön spv-arvosta eli 72 000 euroa (600 000 euroa x 40 % x 30 %). Jos omien osakkeiden hankintaan sovelletaan sukupolvenvaihdoshuojennusta, lahjansaajien osakkeiden hankintamenon lisäykseksi luetaan lahjan käyvän arvon sijaan lahjan spv-arvo

§:n mukaisesti. 4.4 Omien osakkeiden hankkiminen tai lunastaminen varainsiirtoverotuksessa Yhtiön on suoritettava varainsiirtoveroa hankkiessaan tai lunastaessaan omia osakkeitaan vastiketta vastaan. Vero on suoritettava silloinkin, kun osakeyhtiö lunastaa omia osakkeitaan osakepääomaa alentamalla (KHO 16.4.1999 taltio 772). Veron perusteena on luovutetusta osakkeesta maksettava kauppa- tai lunastushinta taikka palautettu osakepääoman määrä. Varainsiirtovero tulee normaalisti suoritettavaksi myös luovutettaessa hankittuja/lunastettuja osakkeita edelleen kauppahintaa tai muuta vastiketta vastaan. 5 Osakeannin käyttämisestä sukupolvenvaihdoksen aputoimena 5.1 Yleistä Osakeyhtiön sukupolvenvaihdokseen voidaan valmistautua muuttamalla yhtiön omistussuhteita liiketoiminnan jatkajalle suunnatulla osakeannilla. Osakeannilla tarkoitetaan sekä kokonaan uusien osakkeiden antamista että yhtiön haltuun tulleiden osakkeiden laskemista uudelleen liikkeeseen. OYL 9 luvun 3 §:n mukaan osakeannissa osakkeenomistajilla on etuoikeus annettaviin osakkeisiin samassa suhteessa kuin heillä on ennestään yhtiön osakkeita, ellei yhtiöjärjestyksessä ole toisin määrätty. Suunnattu osakeanti on OYL 9 luvun 4 §:n mukaan mahdollinen vain yhtiön kannalta painavasta taloudellisesta syystä ja päätös edellyttää vähintään ⅔ yhtiökokouksessa annetuista äänistä ja kokouksessa edustetuista osakkeista. Koska sukupolvenvaihdoksen kohteena olevan yhtiön omistus on usein yhdellä omistajalla tai omistajat ovat yksimielisiä järjestelystä, nämä rajoitukset eivät yleensä estä osakeannin suuntaamista jatkajalle. Osakeannin perusteella saadut pääomasijoitukset mukaan lukien osakeyhtiön omien osakkeiden luovutuksesta saamat vastikkeet eivät ole yhtiön veronalaista tuloa (EVL 6 §:n 2 kohta). Osakeantien varainsiirtoverokohtelusta kerrottaan tarkemmin Verohallinnon ohjeissa Varainsiirtovero arvopapereiden luovutuksessa sekä Yritysmuodonmuutosten ja yritysjärjestelyjen varainsiirtoverotus. 5.2 Osakeannissa muodostuva lahja 5.2.1 Alihintaisen merkintämahdollisuuden tarkoitus Sukupolvenvaihdos voidaan toteuttaa jatkajaksi tarkoitetulle henkilölle suunnatulla osakeannilla tai siten, että yhtiön osakkaat luopuvat oikeudestaan merkitä uusia osakkeita jatkajan hyväksi. Jatkajasta tulee osakemerkinnän seurauksena yhtiön osakas tai jatkajan aiempi omistusosuus yhtiön osakekannasta kasvaa. Jos tällaisessa järjestelyssä osakkeita saadaan merkitä niiden käyvän arvon alittavalla merkintähinnalla siksi, että muut omistajat haluavat antaa alihintaisen merkintämahdollisuuden lahjoitustarkoituksessa, alihintaisuuden seuraamukset arvioidaan lahjaverotuksen kautta. Jos taas alihintaisen merkinnän tarkoitus on esimerkiksi palkitseminen työsuhteen johdosta tai se on muutoin vastiketta jostakin, alihinnan arvioiminen kuuluu tuloverotukseen päätöksen KHO:2014:5 (Finlex) mukaisesti. Kun alihintaisen merkintämahdollisuuden taustalla on sukupolvenvaihdostarkoitus, voidaan alihintaisuuden syynä yleensä pitää lahjan antamista. Valinta veromuotojen välillä tehdään kuitenkin kokonaisarviona ottaen huomioon kaikki järjestelyn ehdot ja olosuhteet sekä korkeimman hallinto-oikeuden päätökset KHO 2014:4, KHO 2014:5, KHO 2014:6 ja KHO 27.4.2018/2002. 5.2.2 Osakemerkinnässä muodostuva lahja Alihintaisessa osakemerkinnässä syntyvän lahjan katsotaan tulevan niiltä osakkailta, joiden osakeomistuksen arvo alenee osakeannissa. Lahjaverotuksen kannalta ei ole merkitystä, luovuttaako yhtiö merkinnässä uusia osakkeita vai esimerkiksi aiemmin muilta omistajilta hankkimiaan osakkeita. Jos sekä lahjanantajia että lahjansaajia on useampia, katsotaan kunkin lahjansaajan saaman lahjan tulleen kultakin antajalta siinä suhteessa kuin alihintainen merkintämahdollisuus on siirtänyt hänen omistusosuuttaan yhtiössä lahjansaajalle. KHO 28.7.1987 taltio 2859 (Finlex)Vanhemmat omistivat lapsiensa kanssa osakeyhtiön kaikki 45 osaketta. Osakeannin yhteydessä vanhemmat luopuivat merkintäoikeuksistaan, jolloin lapset saivat merkitä kaikki 105 osaketta. Lasten katsottiin tällöin saaneen kummaltakin vanhemmaltaan osakkeitten merkintäoikeuksina perintö- ja lahjaverolaissa tarkoitetun lahjan. Jos osakkeita merkitsevä henkilö on myös yhtiön aiempi osakkeenomistaja, alihintainen uusi merkintämahdollisuus alentaa myös hänen aiemmin omistamiensa osakkeiden arvoa. Tällaisessa tilanteessa lahjan määrää laskettaessa otetaan huomioon hänen oma aiempi omistusosuutensa. Esimerkki 22: Isä ja poika omistavat molemmat viisi kappaletta yhtiön yhteensä kymmenestä osakkeesta. Yhtiön kokonaisarvo on miljoona euroa. Poika saa merkitä kymmenen uutta osaketta yhteishinnalla 200 000 euroa. Osakemerkinnän jälkeen yhtiön arvoksi muodostuu 1 200 000 euroa ja isän omistusosuus yhtiöstä on ¼ ja pojan ¾. Merkinnän alihintaisuuden vuoksi pojan omistusosuuden arvo kasvoi 500 000 eurosta 900.000 euroon (¾ 1 200 000 eurosta) ja isän omistusosuuden arvo laski 500 000 eurosta (puolet miljoonasta eurosta) 300 000 euroon (¼ 1 200 000 eurosta). Pojan omistusosuuden arvo yhtiöstä kasvoi 400 000 eurolla ja hän sijoitti yhtiöön 200 000 euroa. Siten isän omistusosuutta yhtiöstä siirtyi pojalle 200 000 euron edestä. Isän katsotaan antavan pojalle 200 000 euron lahjan. Osakkeita merkittäessä ei tapahdu varsinaista kauppa- tai vaihtosopimusta eikä niistä lasketa luovutusvoittoveroa, kuten ¾ -sääntöä koskevissa luovutustilanteissa. Varoja ei myöskään suoriteta lahjoittajalle, vaan yhtiölle. Osakkeet merkitsevä henkilö voi myös olla jo ennestään yhtiön omistaja ja alihintaisen merkintäoikeuden muodostaman lahjan arvoa määritettäessä on otettav

🔗 Viralliseen lähteeseen

Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.