Rakentamispalvelun myynti ja oma käyttö arvonlisäverotuksessa - vero.fi /> Verohallinnon nimissä on lähetetty huijausviestejä. Lue lisää huijauksista. Rakentamispalvelun myynti ja oma käyttö arvonlisä

a §:ää sovelletaan myös alihankintana ostettuihin palveluihin, jotka laskutetaan edelleen. Tämä vastaa nykyistä verotuskäytäntöä. Ohjeen lukuun 5 Työyhteenliittymä on lisätty kaksi tilannetta, joista toisessa on ollut kysymys arvonlisäverolaissa tarkoitetusta yhtymästä, ja toisessa ei ole ollut kyse yhtymästä. Ohjeen lukua 8.2 Rakentamispalvelun omasta käytöstä suoritettavan veron peruste on täsmennetty siltä osin kuin rakentaminen toteutetaan alihankintana ostetuilla palveluilla ja siltä osin kuin elinkeinonharjoittajan toiminta on lähes yksinomaan omaan lukuun rakentamista. Ohjeen luvun 8.2.1 Veron perusteeseen luettavien välittömien kustannusten esimerkkiluetteloa on täydennetty ja järjestystä on osittain muutettu. Ohjeen luvun 8.2.3 rakennetta on muutettu. Ohjeen päivityksellä ei ole tarkoitus muuttaa aikaisemman ohjeen sisältöä siitä, mitä eriä ei lueta oman käytön veron perusteeseen. Ohjeen lukua 8.2.4 Veron perusteen enimmäismäärä perustajarakentamisessa on päivitetty. Ohjeessa ohjeistetaan nyt yksityiskohtaisemmin korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen KHO 2017:144 soveltamisesta. Ohjeen lukuun 9.1 Rakentamispalvelun myyjän ja omaan käyttöönottajan vähennysoikeus on lisätty ohjeistus asuntojen myynnin yhteydessä annettujen kylkiäisten arvonlisäveron vähennysoikeudesta. Ohjeen lukuun 10.1 Rakentamispalvelusta suoritettavan veron ajallinen kohdistaminen on lisätty nimenomainen maininta siitä, että rakentamispalvelu on suoritettu, kun se on tilaajan puolesta esimerkiksi käyttöönottokatselmuksessa hyväksytty ja vastaanotettu. Tämä vastaa nykytilaa. Ohjeeseen on lisätty esimerkit 6, 14, 15, 22, 23, 26, 28, 29, 30, 31 ja

1. Tämän vuoksi myös esimerkkien numerointiin on tullut muutoksia. Vanhan ohjeen esimerkki 9 on poistettu. Esimerkkiä 2 on muutettu. Ohjeessa on huomioitu arvonlisäverolakiin tehdyt muutokset, jotka koskevat hyvinvointialueita. Ohjeeseen on tehty myös muita täsmennyksiä ja selkeytyksiä. 1 Yleistä 1.1 Rakentamispalvelun määritelmä Rakentamispalvelut määritellään arvonlisäverolain (AVL) 31 §:n 3 momentissa. Rakentamispalveluja ovat: kiinteistöön kohdistuva rakennus- ja korjaustyö sekä työn yhteydessä asennetun tavaran luovuttaminen edellisiin liittyvä suunnittelu, valvonta ja muut niihin verrattavat palvelut. Rakentamispalveluja ovat myös erilaiset rakennuttajapalvelut (HE 88/1993). Katso myös ohjeen luku
2. Rakentaminen jaetaan talonrakentamiseen, maa- ja vesirakentamiseen sekä erikoistuneeseen rakennustoimintaan. Rakentaminen voi olla uudisrakentamista, perusparantamista tai korjaustyötä. 1.2 Kiinteistön käsite Rakentamispalvelu kohdistuu kiinteistöön. Tämän vuoksi on määriteltävä kiinteistön käsite arvonlisäverotuksessa. Kiinteistöllä tarkoitetaan yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112/EY täytäntöönpanotoimenpiteistä annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 282/2011 13 b artiklassa määriteltyä kiinteää omaisuutta (AVL 28 §). Kiinteänä omaisuutena pidetään: tiettyä maa-alaa maan pinnalla tai sen alla, johon voi syntyä omistus- ja hallintaoikeus rakennusta tai rakennelmaa, joka on perustettu kiinteästi maaperään merenpinnan ylä- tai alapuolelle ja jota ei voida helposti purkaa tai siirtää rakennukseen tai rakennelmaan asennettua ja siihen kiinteästi kuuluvaa osaa, jota ilman rakennus tai rakennelma on puutteellinen, kuten ovet, ikkunat, katot, portaikot ja hissit osaa, laitetta, tai konetta, joka on asennettu pysyvästi rakennukseen tai rakennelmaan ja jota ei voida siirtää tuhoamatta tai muuttamatta rakennusta tai rakennelmaa. Lue lisää Verohallinnon ohjeesta Kiinteistön käsite arvonlisäverotuksessa 1.1.2017 alkaen. 1.3 Rakentamispalvelun myyntimaa Kiinteistöön liittyvät palvelut on myyty Suomessa, jos kiinteistö sijaitsee Suomessa (AVL 67 §). Rakentamispalvelut ovat kiinteistöön liittyviä palveluja. Tämä tarkoittaa sitä, että kun rakentamispalvelua suoritetaan kiinteistöön, joka sijaitsee Suomessa, rakentamisesta suoritetaan arvonlisävero Suomeen. 1.4 Rakentamispalvelun myynti ja rakentamispalvelun oma käyttö Rakennustoiminnassa arvonlisäverotus toteutetaan kahdella tavalla. Nämä ovat yrityksen ulkopuolelle suuntautuvan rakentamispalvelun myynnin verotus ja rakentamispalvelun oman käytön verotus. Rakentamispalvelun oman käytön verotusta koskevien säännösten mukainen arvonlisäverovelvollisuus rinnastetaan myyntiin. Molemmista myynneistä suoritetaan arvonlisäveroa yleisen verokannan mukaisesti. Rakentamispalvelun myynnin arvonlisäverollisuus perustuu AVL 1 §:n 1 momentin 1 kohtaan ja AVL 29 §:n 1 momentin 1 kohtaan. Rakentamispalvelun oman käytön verotuksesta säädetään tapauskohtaisesti jossain arvonlisäverolain viidestä omaa käyttöä koskevassa säännöksessä. Palveluja koskeva AVL 22 § on yleissäännös, jota rakentamispalvelun oman käytön säännökset täydentävät. Nämä viisi säännöstä ovat: palvelun oma käyttö (AVL 22 §) rakennuksen rakentaminen myyntiä varten ja perustajarakentaminen (

§) omaan vähennykseen oikeuttamattomaan elinkeinotoimintaan rakentaminen (

a §) kiinteistöhallintapalvelun oma käyttö (AVL 32 §) kiinteistön luovutus ennen sen käyttöönottoa (AVL 33 §). 2 Rakentamispalvelun myynti ja käännetty verovelvollisuus Kysymys on rakentamispalvelun myynnistä, kun rakentaminen perustuu työn suorittajan ja työn tilaajan väliseen vastikkeelliseen kirjalliseen tai suulliseen sopimukseen. Kirjallinen sopimus voi olla esimerkiksi kokonaishintaurakka, yksikköhintaurakka, tavoitehintaurakka, laskutustyösopimus, työnjohtosopimus, projektinjohtosopimus tai muu rakentamissopimus. Rakentamispalvelun myyntiä ovat muun muassa rakennukseen tai maapohjaan kohdistuvien töiden suorittaminen tai rakentamissopimukseen perustuva rakennuksen luovuttaminen. Yleensä tavaran tai palvelun myyjä suorittaa myynneistään arvonlisäveron. Käännetyllä verovelvollisuudella tarkoitetaan sitä, että myynnistä suorittaa arvonlisäveron valtiolle ostaja. Rakennusalan käännetystä arvonlisäveroverovelvollisuudesta on säädetty AVL 8 c §:ssä. Rakennusalan käännettyä arvonlisäverovelvollisuutta sovelletaan Suomessa myytäviin kiinteistöön kohdistuviin rakentamispalveluihin sekä työvoiman vuokraukseen rakentamispalvelua varten, jos ostaja on elinkeinonharjoittaja, joka muutoin kuin satunnaisesti myy rakentamispalveluja tai vuokraa työvoimaa rakentamispalvelua varten. Rakennusalan käännettyä verovelvollisuutta ei sovelleta suunnitteluun, valvontaan ja muihin niihin verrattaviin palveluihin. Rakennusalan käännettyä arvonlisäverovelvollisuutta ei sovelleta pelkkien rakennustarvikkeiden myyntiin eikä rakentamispalvelun myyntiin yksityishenkilölle tai vähäisen toiminnan harjoittajille (AVL 3 §). Käännettyä verovelvollisuutta ei sovelleta myöskään kiinteistöllä harjoitettavaa erityistä toimintaa palveleviin koneisiin, laitteisiin tai kalusteisiin kohdistuvin palveluihin. Lue lisää Verohallinnon ohjeesta Rakennusalan käännetty arvonlisäverovelvollisuus. 3 Rakentamispalvelun oma käyttö Rakentamispalvelun oman käytön verotuksella on saatettu arvonlisäverotuksen piiriin myös muu rakentaminen kuin varsinainen rakentamispalvelun myynti. Tähän on päädytty, sillä rakentamispalvelu jäisi kokonaan verottamatta esimerkiksi myytäessä itse rakennettu kiinteistö, koska kiinteistön myynti on arvonlisäverotonta. 3.1 Palvelun oma käyttö Arvonlisäverolain 22 § on palvelun oman käytön yleissäännös, jota rakentamispalvelun oman käytön säännökset täydentävät. Tässä ohjeessa käsitellään tarkemmin lähinnä rakentamispalvelua koskevia tilanteita. Palvelu on otettu omaan käyttöön, kun elinkeinonharjoittaja suorittaa, luovuttaa tai muulla tavoin ottaa palvelun vastikkeetta omaan tai henkilöstönsä yksityiseen kulutukseen tai muutoin muuhun kuin liiketoiminnan tarkoitukseen, suorittaa tai muulla tavoin ottaa palvelun AVL 114 §:ssä tarkoitettuun vähennysrajoitusten alaiseen käyttöön, ottaa ostetun palvelun muutoin muuhun kuin AVL 10 luvussa tarkoitettuun vähennykseen oikeuttavaan käyttöön. Palvelu katsotaan otetuksi omaan käyttöön kuitenkin vain, jos ostetusta palvelusta on voitu tehdä vähennys taikka itse suoritettu palvelu on suoritettu verollisen liiketoiminnan yhteydessä ja elinkeinonharjoittaja myy vastaavia palveluja ulkopuolisille (AVL 22 §). Palvelu on otettu omaan käyttöön esimerkiksi, kun rakentamispalveluja ulkopuolisille myyvä elinkeinonharjoittaja ottaa itse suoritetun rakentamispalvelun vastikkeetta omaan tai henkilökuntansa yksityiseen kulutukseen. Yksityistä kulutusta on siten esimerkiksi rakentamispalvelun suorittaminen vastikkeetta yrityksen työntekijälle tai osakkaalle. Palvelu on otettu omaan käyttöön myös, kun rakentamispalveluja ulkopuolisille myyvä elinkeinonharjoittaja ottaa rakentamispalvelun muuhun kuin liiketoimintaan kuuluvaan tarkoitukseen tai suorittaa sen vähennysrajoitusten alaiseen käyttöön. Vähennysrajoituksen alaista käyttöä on esimerkiksi rakennuksen rakentaminen yrityksen henkilökunnan harrastuskäyttöön tai yrityksen edustuskäyttöön. Suoritettava rakentamispalvelu voi olla uudisrakentamista, perusparantamista tai korjaustyötä. Esimerkki 1: Ammatinharjoittajana rakennusalalla toimiva kirvesmies suorittaa vastikkeetta sukulaisensa asuntoon korjaustyötä. Rakentaminen tapahtuu muuhun kuin yrittäjän liiketoimintaan kuuluvaan tarkoitukseen. Hän käyttää työssä yritystoimintansa työkaluja ja yhtä työntekijäänsä eli toimii elinkeinonharjoittajan ominaisuudessa. Palvelu on otettu omaan käyttöön (AVL 22 §), koska kirvesmies myy rakentamispalveluja myös ulkopuolisille. Kirvesmiehen on näin ollen suoritettava palvelun omaan käyttöön ottamisesta arvonlisäveroa. Esimerkki 2: Rakentamispalveluja myyvä yhtiö on aloittanut uuden rakennuksen rakentamisen omalla henkilökunnallaan 1.1.2020. Yhtiön tarkoituksena on käyttää rakennusta arvonlisäverollisessa majoitustoiminnassa. Yhtiö on vähentänyt rakennuskustannusten arvonlisäverot.​ Rakentaminen on kesken vielä 1.5.2022, kun alkuperäisistä suunnitelmista poiketen yhtiön osakas päättää ottaa rakennuksen vastikkeetta omaan virkistyskäyttöön eli yksityiskäyttöön. Kiinteistön käyttötarkoitus siis muuttuu ennen tarkistuskauden alkua. ​Yhtiöllä on velvollisuus oikaista tilittämänsä veroa yhdellä kertaa (AVL 121 b §:n 2 momentti).​ Yhtiöllä on alun perin ollut hankinnoista arvonlisäveron vähennysoikeus, koska rakennusta on ollut tarkoitus käyttää arvonlisäverollisessa majoitustoiminnassa. ​Verokauteen 05/2022 saakka yhtiön tulee oikaista tekemänsä rakentamiseen kohdistuneet arvonlisäverovähennykset ja lisäksi suorittaa oman käytön veroa AVL 22 §:n perusteella omalle henkilökunnalle rakennuksen rakentamisesta maksettujen palkkojen ja sivukulujen perusteella.​ Oikaisu kohdistetaan verokaudelle 05/2022. Verokaudesta 06/2022 eteenpäin yhtiöllä ei ole hankinnoista arvonlisäveron vähennysoikeutta. Yhtiön tulee tällöinkin suorittaa oman käytön veroa rakennuksen rakentamisesta omalla henkilökunnallaan AVL 22 §:n perusteella maksettujen palkkojen ja sivukulujen perusteella, koska itse suoritettu palvelu on suoritettu verollisen liiketoiminnan yhteydessä ja elinkeinonharjoittaja myy vastaavia palveluja ulkopuolisille. Esimerkki 3: Rakennusliike omistaa tavallisen (ei-keskinäisen) kiinteistöosakeyhtiön osakkeet. Se suorittaa korjaustyötä kiinteistöyhtiön omistamaan rakennukseen vastikkeetta ja myy tämän jälkeen kiinteistöyhtiön osakkeet. Vaikka rakennusliike luovuttaa rakentamispalvelun kiinteistöosakeyhtiölle vastikkeetta, palvelun luovutuksen voidaan katsoa näissä olosuhteissa tapahtuvan liiketoiminnan tarkoitukseen, jolloin palvelun omaa käyttöä koskevaa AVL 22 §:ää ei sovelleta. Koska rakentamispalvelu suoritetaan osakkeiden myyntiä varten eli vähennykseen oikeuttamattomaan toimintaan, mutta liiketoiminnan tarkoitukseen, sovelletaan rakennusliikkeitä koskevaa

a §:ää. (Katso ohjeen luku 3.4) Eräiden kiinteistöön liittyvien palvelujen ottamisesta omaan käyttöön säädetään

§, 31 a, 32 ja 33 §:ssä. 3.2 Rakennuksen rakentaminen myyntiä varten Rakentamispalvelu katsotaan otetuksi omaan käyttöön, kun elinkeinonharjoittaja rakentaa tai rakennuttaa hallinnassaan olevalle maa-alueelle rakennuksen tai pysyvän rakennelman myyntiä varten (

§ 1

momentti 1 kohta) Omaan lukuun rakentajalla on rakentamisen aikana oltava hallintaoikeus maa-alueeseen, jolle hän rakentaa uudisrakennuksen myyntiä varten. Hallintaoikeus voi perustua esimerkiksi omistusoikeuteen, vuokrasopimukseen tai muuhun sopimukseen. Jos omaan lukuun rakentajalla ei ole rakentamisen aikana maa-alueen hallintaoikeutta, kysymys on yleensä joko rakentamispalvelun myynnistä tai AVL 33 §:ssä tarkoitetusta käyttöönottamattoman kiinteistön luovutuksesta (katso myös ohjeen luku 3.6.). Omaan lukuun rakentajan on suoritettava arvonlisäveroa rakentamispalvelun ottamisesta omaan käyttöön, vaikka rakentamispalveluja ei myytäisi ulkopuolisille. Omaan lukuun rakentajan on suoritettava arvonlisäveroa rakentamispalvelun oman käytön verotuksen säännösten mukaisesti myös sellaisista omaan vähennykseen oikeuttamattomaan elinkeinotoimintaan rakentamisesta, josta on kerrottu tämän ohjeen kohdassa 3.4 (

a §). Esimerkki 4: Elinkeinonharjoittaja rakennuttaa paritalon omistamalleen tontille. Elinkeinonharjoittaja myy paritalon kahdelle eri ostajalle, kun rakentamistyö on valmis. Tontin omistusoikeus siirtyy ostajille. Tontin hallinta on järjestetty hallinnanjakosopimuksella. Kyse on myyntiä varten rakennetusta rakennuksesta. Elinkeinonharjoittajan on suoritettava arvonlisäveroa rakentamispalvelun omaan käyttöön ottamisesta

§:n 1 momentin 1 kohdan perusteella. Esimerkki 5: Rakennusliike siirtää tontin hallintaoikeuden asiakkaalleen ennen rakennustyön aloittamista. Tämän jälkeen rakennusliike rakentaa tontille asiakkaansa kanssa tekemän urakkasopimuksen mukaisen rakennuksen.

§:n 1 momentin 1 kohta ei sovellu, koska tontti ei ole rakennusvaiheessa rakennusliikkeen hallinnassa. Kyse on näissä olosuhteissa arvonlisäverollisesta rakentamispalvelun myynnistä. Esimerkki 6: Rakennusliike A Oy rakentaa rakennusta myyntiä varten. Maa-alueen omistaa A Oy:n ainoa osakas. Kun rakennus on valmis, A Oy myy asiakkaalle rakennuksen ja yhtiön osakas myy samalle asiakkaalle tontin. Rakentaminen ei edellytä maa-alueen omistusoikeutta. Tontin hallinta voi perustua myös vuokraoikeuteen, muuhun oikeuteen tai sopimukseen. Tällaisessa tilanteessa yhtiön oikeudesta hallita rakennuspaikkaa rakentamisen aikana katsotaan sovitun joko nimenomaisesti tai hiljaisesti. A Oy:n on suoritettava arvonlisäveroa rakentamispalvelun omaan käyttöön ottamisena

§:n 1 momentin 1 kohdan perusteella. Esimerkki 7: Rakennusliike solmii teollisuusyrityksen kanssa urakkasopimuksen teollisuusrakennuksen rakentamisesta rakennusliikkeen omistamalle tontille. Rakennusliike myy ostajalle myös sellaisia tuotannossa tarvittavia koneita, joita on pidettävä kiinteistönä. Kun rakennusprojekti on valmis, tontti, rakennus ja siinä olevat tuotantovälineet myydään ostajalle. Rakennusliikkeen on suoritettava arvonlisäveroa rakentamispalvelun omaan käyttöön ottamisesta

§:n 1 momentin 1 kohdan perusteella. Esimerkki 8: Rakennusliike ostaa tontin ja aloittaa sille omakotitalon rakentamisen. Rakennus rakennetaan tontille myyntiä varten. Kun rakennus on vesikattovaiheessa, rakennuskohteelle löytyy ostaja. Keskeneräinen rakennus maa-alueineen myydään. Rakennusliike solmii ostajan kanssa urakkasopimuksen rakennuksen rakentamisesta vesikattovaiheesta valmiiksi. Rakennusliike suorittaa veroa rakentamispalvelun omaan käyttöön ottamisesta siihen saakka, kunnes keskeneräinen rakennus maa-alueineen myydään. Urakkasopimusta koskevasta rakentamisesta ei suoriteta veroa rakentamispalvelun omana käyttönä vaan rakentamispalvelun myyntinä, koska maa-alue ja keskeneräinen rakennus eivät ole enää rakennusliikkeen hallinnassa. Joskus on epäselvää, onko kyse kiinteistön myynnistä vai sen vuokrauksesta. Esimerkiksi kiinteistön vuokrauksesta laadittu kiinteistöleasingsopimus saattaa sisältää sekä myyntiin että vuokraukseen viittaavia sopimusehtoja.

§:n 1 momentin 1 kohta koskee tilanteita, joissa kiinteistö on rakennettu myyntiä varten. Sopimuksen sisältö määrittää sen, onko kyse arvonlisäverotuksessa kiinteistön myynnistä vai vuokrauksesta. Jos vuokralaisella on oikeus, mutta ei velvollisuutta lunastaa vuokrattava kiinteistö vuokra-ajan päätyttyä, kyse on yleensä kiinteistön vuokrauksesta. Tällöin kysymys ei ole

§:n 1 momentin 1 kohdan mukaisesta omaan lukuun rakentamisesta, koska rakennusta ei ole rakennettu myyntiä varten. On kuitenkin vielä selvitettävä, soveltuuko tilanteeseen joku muu oman käytön verotuksen säännös. Jos vuokralaisella on sen sijaan velvollisuus lunastaa vuokrattava kiinteistö vuokra-ajan päätyttyä, kyse on jo alun alkaen kiinteistön myynnistä ja

§:n 1 momentin 1 kohtaa sovelletaan muiden edellytysten täyttyessä. 3.3 Perustajarakentaminen Rakentamispalvelu katsotaan otetuksi omaan käyttöön, kun elinkeinonharjoittaja myy uudisrakentamiseen liittyvän rakentamispalvelun sellaiselle asunto- tai kiinteistöosakeyhtiölle, jossa sillä on määräysvalta urakkasopimusta tehtäessä (

§ 1mom.

2 kohta). Perustajarakentamisessa elinkeinonharjoittaja perustaa asunto- tai kiinteistöosakeyhtiön, merkitsee kiinteistöyhtiön osakkeet ja tekee kiinteistöyhtiön kanssa urakkasopimuksen rakennuksen rakentamisesta. Perustajarakentaja rakentaa tai rakennuttaa kiinteistöyhtiölle rakennuksen ja myy yleensä rakennuksessa olevien huoneistojen hallintaan oikeuttavat osakkeet. Perustajarakentaja myy kiinteistöyhtiölle rakennusurakan ja omistamansa maapohjan tai ostaa taikka vuokraa maan perustettavan yhtiön lukuun. Perustajarakentajalle muodostuu tuloa urakkahinnasta sekä mahdollisesti osakkeiden ja maapohjan myyntihinnasta. Osakkeiden ja maapohjan myynneistä ei suoriteta arvonlisäveroa. (AVL 43 §, 27 §). Valvonta- ja laskentavaikeuksien välttämiseksi perustajarakentamista ei veroteta rakentamispalvelun myyntinä vaan rakentamispalvelun tuottamisena omaan käyttöön. Sen vuoksi perustajarakentajan veloittamasta urakkahinnasta ei suoriteta arvonlisäveroa. Perustajarakentaja laskuttaa siten urakkahinnan kiinteistöyhtiöltä ilman arvonlisäveroa ja suorittaa oman käytön arvonlisäveroa rakentamisesta aiheutuvien kustannusten perusteella. Perustajarakentamiseen sovelletaan oman käytön verotusta, kun seuraavat edellytykset täyttyvät: rakentamispalvelun myyjä on elinkeinonharjoittaja kyse on uudisrakentamisesta rakentamispalvelun ostaja on asunto- tai kiinteistöosakeyhtiö elinkeinonharjoittajalla on määräysvalta asunto- tai kiinteistöosakeyhtiössä urakkasopimusta tehtäessä. Perustajarakentajan on suoritettava arvonlisäveroa rakentamispalvelun ottamisesta omaan käyttöön vaikka se ei myisi rakentamispalveluja ulkopuolisille. Esimerkki 9: Rakennusliike perustaa asunto-osakeyhtiön ja merkitsee kaikki sen osakkeet. Rakennusliike tekee asunto-osakeyhtiön kanssa urakkasopimuksen rivitalon rakentamisesta. Rakennusliike myy asunto-osakeyhtiön osakkeita, jotka oikeuttavat hallitsemaan määrättyjä huoneistoja rivitalossa. Rakennusliike harjoittaa siten

§:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua perustajarakentamista. 3.3.1 Elinkeinonharjoittaja Elinkeinonharjoittajalla tarkoitetaan jokaista, joka itsenäisesti harjoittaa liiketoimintaa, riippumatta liiketoiminnan tarkoituksesta tai tuloksesta. Harjoitettu toiminta voi olla arvonlisäverollista tai arvonlisäverolain soveltamisalaan kuuluvaa, arvonlisäverotonta toimintaa. Elinkeinonharjoittajan käsite vastaa arvonlisäverodirektiivin käsitettä verovelvollinen. 3.3.2 Uudisrakentaminen, perusparantaminen vai korjaustyö Arvonlisäverolain 31 §:n 1 momentin 2 kohdan soveltamisen edellytyksenä on, että kysymys on uudisrakentamiseen liittyvästä rakentamispalvelusta. Perustajarakentajaa koskevaa säännöstä ei sovelleta perusparantamiseen tai korjaustyöhön. Tämän vuoksi on tiedettävä, millaisesta rakentamisesta on kysymys. Uudisrakentamisella tarkoitetaan uuden rakentamista eli sellaisen kohteen rakentamista, jota ei ole ollut olemassa ennen rakentamistyön aloittamista. Kun kiinteistöä laajennetaan siten, että olemassa olevaan rakennukseen rakennetaan lisäkerros tai rakennetaan omille perustuksilleen lisäsiipi, kyse on uudisrakentamisesta. Näissä tilanteissa rakennuksen kokonaispinta-ala kasvaa. Uudisrakentamista on ollut 1.1.2017 alkaen myös kiinteistön osana pidettävän koneen, laitteen tai osan asentaminen silloin, kun nämä asennetaan uudisrakennukseen. Perusparantamisena pidetään yleensä kaikkia niitä muutos- tai parannustöitä, joista aiheutuvat kulut on tuloverotuksessa aktivoitava kiinteistön hankintamenoon. Perusparantamista ovat kiinteistön laajennus, muutos- ja uudistustyöt, joita ei pidetä uudisrakentamisena. Perusparantamisena pidetään yleensä sellaisia muutos- ja parannustöitä, joilla kiinteistön laatutaso muutetaan alkuperäistä tasoa paremmaksi. Kyse on perusparantamisesta esimerkiksi silloin, kun vanhaan rakennukseen asennetaan hissi taikka vanhaan rakennukseen asennetaan kiinteistönä pidettäviä koneita, laitteita tai osia. Perusparantamisesta on yleensä kyse myös, kun kiinteistössä tehdään muutos- ja parannustöitä, joiden tarkoituksena on kiinteistön käyttötarkoituksen muutos. Kyse on tällaisesta muutos- ja parannustyöstä esimerkiksi silloin, kun kerrostalon ullakkotila muutetaan asunnoiksi tai teollisuusrakennus muutetaan toimistotilaksi. Korjaustyöllä tarkoitetaan työtä, jolla palautetaan tai varmistetaan kiinteistön tai sen osana pidettävän koneen tai laitteen kunto ilman, että rakennuksen käyttöarvo kasvaa verrattuna siihen millainen se oli alun perin. Korjaustyöstä on kyse esimerkiksi silloin, kun vanhan talon porraskäytävä maalataan tai huoneistojen lattiamateriaalit uusitaan. Myös rakennuksen ilmastointilaitteen tai hissin uusiminen on korjaustyötä. 3.3.3 Ostajana asunto- tai kiinteistöosakeyhtiö Arvonlisäverolain 31 §:n 1 momentin 2 kohdan soveltamisen edellytyksenä on, että rakennusurakan ostaja on asunto- tai kiinteistöosakeyhtiö. Ostaja voi olla joko ei-keskinäinen kiinteistöosakeyhtiö tai keskinäinen kiinteistö- tai asunto-osakeyhtiö. Keskinäisellä kiinteistö- tai asunto-osakeyhtiöllä tarkoitetaan yhtiötä, jonka osakkeet oikeuttavat hallitsemaan huoneistoa tai rakennuksen osaa. Ei-keskinäinen kiinteistöosakeyhtiö hallitsee itse rakennusta tai sen osaa. Keskinäiset ja ei-keskinäiset kiinteistöyhtiöt eroavat toisistaan esimerkiksi vuokratulojen osalta. Vuokratulo on keskinäisen asunto- tai kiinteistöosakeyhtiön osakkeenomistajan tuloa. Ei-keskinäisen kiinteistöosakeyhtiön tilojen vuokrauksesta saatu vuokratulo on kiinteistöosakeyhtiön tuloa. Keskusverolautakunta on antanut ennakkoratkaisun KVL 23/2014, jossa rakentamispalvelun ostajana oli kommandiittiyhtiö eikä siis asunto- tai kiinteistöosakeyhtiö. Rakennusurakan myyntiin ei sovellettu perustajarakentamista vaan rakentamispalvelun myyntiä koskevia säännöksiä. KVL 23/2014 Rakennushankkeen toteuttamiseksi ja rahoittamiseksi A Oy perusti kommandiittiyhtiön, jossa A Oy:n perustama osakeyhtiö oli vastuunalainen yhtiömies ja A Oy sen äänetön yhtiömies. Kun A Oy teki kommandiittiyhtiön kanssa urakkasopimuksen rakentamistyöstä, myyntiin ei sovellettu arvonlisäverolain 31 §:n 1 momentin säännöksiä rakentamispalvelun omaan käyttöön ottamisesta, vaan kyseessä oli arvonlisäverolain 29 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu verollinen rakentamispalvelun myynti. Keskusverolautakunta on antanut ennakkoratkaisun KVL 56/2019, jossa on vahvistettu, että

§:n 1 momentin 2 kohdan soveltamisen kannalta ei ole merkitystä, onko kiinteistöyhtiö keskinäinen vai ei-keskinäinen. Ratkaistavassa tapauksessa kiinteistöyhtiö oli tavallinen (ei-keskinäinen kiinteistöyhtiö), joka omisti pysäköintilaitoksen ja harjoitti siinä arvonlisäverollista pysäköintitoimintaa. 3.3.4 Määräysvalta Arvonlisäverolain 31 §:n 1 momentin 2 kohdan soveltamisen edellytyksenä on, että elinkeinonharjoittajalla on määräysvalta asunto- tai kiinteistöosakeyhtiössä urakkasopimusta tehtäessä. Myöhemmillä muutoksilla omistussuhteissa ei ole merkitystä. Hallituksen esityksen (HE 88/1993) mukaan rakennusyrityksellä katsottaisiin olevan määräysvalta yleensä silloin, kun se omistaa kiinteistöyhtiön osake-enemmistön. Suora määräysvalta syntyy silloin, kun perustajarakentajalla on enemmän kuin puolet asunto- tai kiinteistöosakeyhtiön kaikkien osakkeiden tuottamasta äänimäärästä ja äänten enemmistö perustuu omistukseen, yhtiöjärjestykseen tai muuhun sopimukseen. Perustajarakentajalla katsotaan olevan määräysvalta asunto- tai kiinteistöosakeyhtiössä silloinkin, kun sillä on oikeus nimittää tai erottaa enemmistö jäsenistä kohdeyrityksen hallituksessa. Perustajarakentajalla voi olla myös välillinen määräysvalta. Välillinen määräysvalta syntyy muun muassa silloin, kun perustajarakentaja yhdessä tytäryhtiönsä kanssa omistaa asunto- tai kiinteistöosakeyhtiön osake-enemmistön. Perustajarakentajalla voi olla määräysvalta asunto- tai kiinteistöosakeyhtiössä, vaikka se ei itse omista näiden osakkeita, mutta sen tytäryhtiö tai -yhtiöt yhdessä omistavat asunto- tai kiinteistöosakeyhtiön osake-enemmistön. Jos rakennustyön suorittajan suoraan tai välillisesti omistamien osakkeiden tuottama äänimäärä kiinteistöyhtiössä on urakkasopimusta tehtäessä enintään 50 prosenttia koko äänimäärästä, rakennustyön suorittajalla ei ole riittävää määräysvaltaa osakeomistuksensa perusteella. Tällöin urakkaan sovelletaan normaalia arvonlisäveromenettelyä ja urakkahinta on arvonlisäverollinen. Määräysvallan olemassaolo arvioidaan urakkasopimuksen tekohetkellä. Kyseinen ajankohta voi olla urakkasopimuksen allekirjoituspäivä tai muu urakkasopimuksessa määritelty sopimuksen voimaantulopäivä. Joskus kirjallista urakkasopimusta ei ole tehty lainkaan. Jos muuta ei selvitetä, katsotaan, että kysymys on suullisesta urakkasopimuksesta. Sopimus on tällöin syntynyt, kun ensimmäisiin rakentamista koskeviin toimiin on ryhdytty ja viimeistään silloin, kun rakentaminen on aloitettu. Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisun KVL 16/1999 mukaan, kun AVL 13 §:ssä tarkoitetun yhtymän jäsenillä yhdessä oli määräysvalta työyhteenliittymässä, työyhteenliittymällä oli määräysvalta kiinteistöosakeyhtiössä urakkasopimusta tehtäessä. Työyhteenliittymä oli yhtymänä itsenäinen verovelvollinen arvonlisäverotuksessa. Näin ollen kyse oli perustajarakentamisesta, josta suoritetaan arvonlisäveroa rakentamispalvelun omana käyttönä. Lisäkerroksen rakentamista pidetään uudisrakentamisena. Rakentajalla ei kuitenkaan yleensä ole tällaisessa tilanteessa määräysvaltaa kiinteistöyhtiössä, jolloin rakentamiseen ei sovellu arvonlisäverolain perustajarakentamista koskeva sääntely. Esimerkki 10: Keskinäisellä kiinteistöosakeyhtiöllä on käyttämätöntä rakennusoikeutta ja se päättää rakennuttaa omistamaansa liikerakennukseen lisäkerroksen, johon tulee neljä huoneistoa. Rakennushanke toteutetaan siten, että rakennusliike merkitsee huoneistojen hallintaan oikeuttavat osakkeet, solmii urakkasopimuksen kiinteistöyhtiön kanssa ja rakentaa lisäkerroksen. Kyse on uudisrakentamisesta. Tapauskohtaisesti on ratkaistava, täyttyvätkö perustajarakentamista koskevat muut edellytykset. Sivusuuntaan rakennetun laajennuksen, jolla on omat perustukset, voidaan myös katsoa olevan uusi rakennus. Joissain olosuhteissa laajennuksen rakentajalla voi olla määräysvalta kiinteistöyhtiössä. Erillistä uutta rakennusta koskien korkein hallinto-oikeus on antanut päätöksen KHO 29.4.1998 T 727. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen KHO 29.4.1998 T 727 mukaan rakennusliikkeellä ei ollut määräysvaltaa koko asunto-osakeyhtiössä, mutta sillä oli määräysvalta rakennettavassa rakennuksessa osakeomistuksen perusteella. Rakennusliike oli päätöksessä kuvatuissa erityisissä olosuhteissa perustajarakentajaan verrattavassa asemassa urakkasopimusta tehtäessä. Arvonlisäveroa voitiin suorittaa rakentamispalvelun omaan käyttöön ottamista koskevien säännösten mukaan. KHO 29.4.1998 T 727 Asunto-osakeyhtiö omisti tontin, jolla sijaitsi vuonna 1963 rakennettu talo 1. Koska tontilla oli rakennusoikeutta jäljellä, asunto-osakeyhtiö teki rakennusyhtiön kanssa urakkasopimuksen talon 2 rakentamisesta tontille. Urakkasopimuksen mukaan rakennusyhtiö oli velvollinen suorittamaan ostamiensa talossa 2 olevien huoneistojen hallintaan oikeuttavien osakkeiden osalta rakennusrahasto-osuuden asunto-osakeyhtiölle. Asunto-osakeyhtiön yhtiöjärjestyksessä oli talojen 1 ja 2 huoneistojen hallintaan oikeuttavien osakkeiden oikeuksia ja vastuita eriytetty viiden vuoden ajaksi. Kun otettiin huomioon urakkasopimuksen määräykset sekä molempien talojen yhtiöjärjestysten erityiset määräykset ja se, että rakennusyhtiö omisti talon 2 huoneistojen hallintaan oikeuttavista osakkeista enemmistön ja sillä oli siten määräysvalta talon 2 osalta, yhtiö oli tosiasiassa perustajarakentajaan verrattavassa asemassa urakkasopimusta tehtäessä. Rakennusyhtiö voi suorittaa rakennusurakasta arvonlisäveron rakentamispalvelujen omaan käyttöön ottamista koskevien säännösten mukaan. Oikeuskäytännössä on katsottu, että rakennustyön suorittavalle yhtiölle ei synny määräysvaltaa, vaikka rakennustyön suorittavan yhtiön sekä perustetun asunto- tai kiinteistöosakeyhtiön osakkeet omistaa sama henkilö. Tässä tapauksessa rakennustyön suorittavalla yhtiöllä ei ole määräysvaltaa kiinteistöyhtiössä. 3.4 Omaan vähennykseen oikeuttamattomaan elinkeinotoimintaan rakentaminen Rakentamispalvelu katsotaan otetuksi omaan käyttöön myös silloin, kun elinkeinonharjoittaja, joka myy rakentamispalveluja ulkopuolisille tai harjoittaa 31 §:ssä tarkoitettua toimintaa, suorittaa palvelun muuhun kuin vähennykseen oikeuttavaan käyttöön (

a §). Neutraalisuuden ja menettelyn selkeyden vuoksi rakennusyrityksiin sovelletaan samoja sääntöjä kaikissa rakentamiseen liittyvissä oman käytön verotuksen tilanteissa. Tämän vuoksi rakennusliikkeet suorittavat oman käytön veroa euromääräisistä rajoista riippumatta myös silloin, kun ne suorittavat palveluja verotonta elinkeinotoimintaa varten. Rakentamispalvelun myyjiin ja arvonlisäverolain 31 §:ssä tarkoitettua toimintaa harjoittaviin elinkeinonharjoittajiin sovelletaan rakentamispalvelun oman käytön säännöksiä silloinkin, kun palvelun käyttötarkoitus ei ole AVL 22 §:n mukainen vastikkeeton yksityiskäyttö tai AVL 114 §:n mukainen vähennysrajoitusten alainen käyttö. Näin ollen rakentamispalvelujen oman käytön verotus on muiden palvelujen oman käytön verotusta laajempaa ja kattaa myös rakentamispalvelun ottamisen vähennykseen oikeuttamattoman vastikkeellisen toiminnan käyttöön. Arvonlisäverolain 31 a § koskee kaikkia elinkeinonharjoittajia, jotka myyvät rakentamispalveluja ulkopuolisille tai harjoittavat

§:ssä tarkoitettua toimintaa. Tässä ohjeessa tällaisesta elinkeinonharjoittajasta käytetään nimitystä rakennusliike. Rakentamispalvelu voidaan suorittaa omalla henkilökunnalla tai ostamalla rakentamispalvelut alihankintana ja laskuttamalla edelleen. Vähennykseen oikeuttamattomalla toiminnalla tarkoitetaan esimerkiksi rakentamista verottoman vuokraustoiminnan käyttöön tai muuhun erikseen verottomaksi säädettyyn toimintaan kuten rakentamista kiinteistön tai huoneiston hallintaan oikeuttavien osakkeiden myyntiä varten. Säännöksen soveltamistilanteita ovat esimerkiksi: kiinteistöä tai huoneistoa vuokrataan arvonlisäverottomasti uudisrakentamisen, perusparantamisen ja korjaustyön jälkeen kiinteistö myydään korjaustyön jälkeen osakehuoneiston osakkeet myydään perusparantamisen tai korjaustyön jälkeen. Esimerkki 11: Rakennusliike suorittaa omistamansa kiinteistön perusparantamisen ja vuokraa sen asuinkäyttöön rakennustyön valmistuttua. Koska rakennusliike vuokraa kiinteistön vähennykseen oikeuttamattomaan käyttöön, rakentamisessa on kyse

a §:n mukaisesta rakentamispalvelun omaan käyttöön ottamisesta. Esimerkki 12: Rakennusliike ostaa vanhan teollisuuskiinteistön, suorittaa siinä korjaustöitä ja myy kiinteistön ottamatta sitä omaan käyttöönsä. Kiinteistön myynnistä ei suoriteta arvonlisäveroa. Kyse on

a §:n mukaisesta rakentamispalvelun omaan käyttöön ottamisesta, koska suoritetut rakennustyöt olivat laajuudeltaan korjaustöitä. (katso myös ohjeen luku 3.6.) Esimerkki 13: Rakennusliike ostaa keskinäisen kiinteistöosakeyhtiön huoneiston hallintaan oikeuttavat osakkeet, tekee huoneistoon perusparannuksen ja myy osakkeet. Osakkeiden myynnistä ei suoriteta arvonlisäveroa. Kyse on

a §:n mukaisesta rakentamispalvelun omaan käyttöön ottamisesta. Esimerkki 14: Kiinteistökehitystoimintaa harjoittava yhtiö ostaa aiemmin teollisessa käytössä olleen kiinteistön omistavan keskinäisen kiinteistöyhtiön koko osakekannan. Yhtiön tarkoituksena on muuttaa kiinteistö asuinkäyttöön soveltuvaksi. Yhtiö ostaa kaikki rakentamispalvelut alihankintana. Yhtiöllä ei ole rakennusalan työntekijöitä. Rakennustyön valmistumisen jälkeen yhtiö myy huoneistojen hallintaan oikeuttavat osakkeet. Yhtiö ei harjoita muuta rakennustoimintaa, mutta yhtiö myy asuntojen ostajille lisä- ja muutostöitä. Yhtiön asuntojen ostajille myymät lisä- ja muutostyöt ovat rakentamispalveluja. Yhtiö myy siis arvonlisäverolain 31 a §:ssä tarkoitetulla tavalla rakentamispalveluja ulkopuolisille. Yhtiö on suorittanut rakentamispalvelun muuhun kuin vähennykseen oikeuttavaan käyttöön eli arvonlisäverottomaan huoneistojen hallintaan oikeuttavien osakkeiden myyntiin. Yhtiön on siten suoritettava arvonlisäveroa rakentamispalvelun omaan käyttöön ottamisesta

a §:n perusteella. Esimerkki 15: Kiinteistökehitystoimintaa harjoittava yhtiö ostaa aiemmin teollisessa käytössä olleen kiinteistön omistavan keskinäisen kiinteistöyhtiön koko osakekannan. Yhtiön tarkoituksena on muuttaa kiinteistö asuinkäyttöön soveltuvaksi. Yhtiö ostaa kaikki rakentamispalvelut alihankintana. Yhtiöllä ei ole rakennusalan työntekijöitä. Rakennustyön valmistumisen jälkeen yhtiö myy huoneistojen hallintaan oikeuttavat osakkeet. Yhtiö ei myy lainkaan rakentamispalveluja ulkopuolisille eikä harjoita omaan lukuun rakentamista (

§). Yhtiö ei suorita oman käytön veroa

a §:n perusteella, koska yhtiö ei ole säännöksessä tarkoitettu rakennusliike. Mikään muukaan oman käytön verotuksen säännös ei sovellu kysymyksessä olevassa tilanteessa. Yhtiöllä ei ole arvonlisäveron vähennysoikeutta tekemistään hankinnoista, koska hankinnat liittyvät arvonlisäverottomiin osakemyynteihin. Jos yhtiöllä ei ole muutakaan arvonlisäverollista toimintaa, yhtiö ei ole velvollinen rekisteröitymään arvonlisäverovelvolliseksi. Esimerkki 16: Rakennusliike ostaa asunto-osakeyhtiöltä käyttämättä olevaa rakennusoikeutta ja rakentaa asunto-osakeyhtiön omistamaan rakennukseen lisäkerroksen. Lisäkerroksessa on neljä huoneistoa, joiden hallintaan oikeuttavat osakkeet rakennusliike merkitsee ja myy myöhemmin, kun rakennustyö valmistuu. Rakennusliikkeen ja asunto-osakeyhtiön välillä ei ole urakkasopimusta. Rakennusliikkeelle ei synny määräysvaltaa asunto-osakeyhtiössä. Näissä olosuhteissa oman käytön veroa suoritetaan rakentamispalvelun omaan käyttöönotosta

a §:n perusteella. Yrityksellä voi olla rakennustoiminnan lisäksi myös muuta liiketoimintaa. Säännös koskee myös sellaisia muuta toimintaa harjoittavia elinkeinonharjoittajia, jotka myyvät rakentamispalveluja tai toimivat omaan lukuun rakentajina muutoin kuin satunnaisesti. Esimerkki 17: Yhtiön toimiala on arvonlisäveroton vanhusten hoivapalvelujen tuottaminen. Edellisellä tilikaudella yhtiö on rakentanut uudisrakennuksia myyntiä varten. Yhtiön tarkoitus on jatkaa tulevaisuudessa hoivapalvelujen lisäksi myös kiinteistöjen hankintaa, rakentamista ja niiden myyntiä. Yhtiö on hankkinut vanhan kiinteistön, johon se tekee perusparannuksen käyttämällä ulkopuolisia urakoitsijoita. Kiinteistöä on tarkoitus käyttää vanhusten hoivapalvelujen tuottamiseen. Yhtiö suorittaa kiinteistön perusparannuksen siten vähennykseen oikeuttamattoman toimintansa käyttöön. Koska yhtiö on harjoittanut ja harjoittaa jatkossa myös

§:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua omaan lukuun rakentamista, sen on suoritettava hoivapalvelukäyttöön tulevan rakennuksen perusparantamisesta oman käytön veroa

a §:n perusteella. 3.5 Kiinteistöhallintapalvelun oma käyttö Kiinteistöhallintapalvelu katsotaan otetuksi omaan käyttöön myös silloin, kun kiinteistön omistaja tai haltija suorittaa itse kiinteistöön kohdistuvan palvelun, jos kiinteistöä käytetään muuhun kuin vähennykseen oikeuttavaan tarkoitukseen (AVL 32 §). Oman käytön veroa ei suoriteta, jos kalenterivuoden aikana suoritettavien vähennykseen tai palautukseen oikeuttamattoman toiminnan käytössä oleviin tiloihin kohdistuvien kiinteistöhallintapalvelujen palkkakustannukset sosiaalikuluineen ovat enintään 50 000 euroa. Veron suorittamisvelvollisuutta koskevaa 50 000 euron suuruista alarajaa laskettaessa huomioon otetaan seuraavat kalenterivuoden aikana suoritettavista kiinteistöhallintapalveluista aiheutuneet kustannukset: ennakonpidätyksen alaiset palkat mukaan lukien kalenterivuodelle kohdistuvat lomapalkat ja lomapalkkavelka ennakonpidätyksen alaiset luontoisedut ennakonpidätysarvojen suuruisina sosiaalikulut, joilla tarkoitetaan palkkakustannuksiin perustuvia julkisoikeudellisia tai sopimukseen perustuvia maksuja, esimerkiksi työnantajan maksamia sairausvakuutusmaksua, työttömyysvakuutusmaksua, tapaturmamaksua, ryhmähenkivakuutusmaksua ja eläkevakuutusmaksua. Jos edellä mainittu 50 000 euron suuruinen verovelvollisuuden raja ylittyy, oman käytön veroa suoritetaan veron perusteeseen luettavista kustannuksista ilman alarajaa ohjeen luvussa 8.3 kerrotulla tavalla. Kiinteistöhallintapalveluja ovat rakentamispalvelut, kiinteistön puhtaanapito ja muut kiinteistönhoitopalvelut sekä talous- ja hallintopalvelut. Kiinteistöhallintapalveluja eivät ole kiinteistöllä harjoitettavaa erityistä toimintaa palveleviin koneisiin, laitteisiin tai kalusteisiin kohdistuvat palvelut. Omistajalla tarkoitetaan keskinäistä asunto- tai kiinteistöosakeyhtiötä, tavallista kiinteistöosakeyhtiötä ja muita kiinteistön omistajia. Haltijalla tarkoitetaan vuokralaista tai keskinäisen asunto- tai kiinteistöosakeyhtiön osakkeenomistajaa. Itse suoritetulla palvelulla tarkoitetaan omalla palkatulla henkilökunnalla suoritettuja palveluja. Kiinteistöhallintapalvelujen oman käytön verotus ei koske ostettuja palveluja. Jos kiinteistön omistajalla tai haltijalla on myös verollisessa, vähennykseen oikeuttavassa käytössä olevia kiinteistöjä, näihin suoritettaviin kiinteistöhallintapalveluihin kohdistuvia palkkakustannuksia ei oteta huomioon laskettaessa 50 000 euron rajaa eikä niistä suoriteta oman käytön veroa. Kiinteistöhallintapalvelun oman käytön veroa suoritetaan vain, jos kiinteistöllä harjoitetaan vastikkeellista toimintaa. Tästä seuraa, että veroa ei suoriteta, kun yksityishenkilö rakentaa palkatulla henkilökunnalla esimerkiksi omakotitalon itselleen vakituiseksi asunnoksi, vaikka palkat sosiaalikuluineen olisivat kalenterivuoden aikana enemmän kuin 50 000 euroa. Myöskään osakkaan tai vuokralaisen asuntona käytettävään huoneistoon osakkaan tai vuokralaisen omalla henkilökunnalla suoritetut kiinteistöhallintapalvelut eivät aiheuta velvollisuutta suorittaa arvonlisäveroa kiinteistöhallintapalveluista, vaikka 50 000 euron raja ylittyisi. Lue lisää Verohallinnon ohjeesta Kiinteistöhallintapalvelujen oman käytön arvonlisäverotus. 3.5.1 Muut kuin rakentamispalvelujen myyjät ja omaan lukuun rakentajat Rakentamispalvelujen osalta kiinteistöhallintopalvelujen oman käytön verotus tulee sovellettavaksi vain, kun kiinteistön omistaja tai haltija ei myy rakentamispalveluja ulkopuolisille eikä toimi omaan lukuun rakentajana. Säännöstä sovelletaan: vähennykseen oikeuttamattomassa toiminnassa käytettävän kiinteistön korjaustyöhön, perusparantamiseen tai uudisrakentamiseen vähennykseen oikeuttamattomassa toiminnassa käytettävän osakehuoneiston korjaustyöhön ja perusparantamiseen myytävän kiinteistön korjaustyöhön osakkeiden myyntiä varten tehtävään osakehuoneiston korjaustyöhön ja perusparantamiseen. Esimerkki 18: Arvonlisäverollista liiketoimintaa harjoittava yhtiö rakentaa omalla henkilökunnallaan kaksi rakennusta. Toista vuokrataan henkilökunnan asunnoksi ja toista ulkopuoliselle vakituisiksi asunnoiksi. Kalenterivuoden aikana suoritetuista rakentamispalveluista aiheutuneet palkat sosiaalikuluineen ovat yhteensä 51 000 euroa. Yhtiö ei myy rakentamispalveluja ulkopuolisille eikä suorita muita kiinteistöhallintapalveluja omistamiinsa kiinteistöihin. Yhtiö rakentaa rakennukset muuhun kuin vähennykseen oikeuttavaan tarkoitukseen. Kalenterivuoden aikana suoritettavista rakentamispalveluista aiheutuvat palkat sosiaalikuluineen ovat enemmän kuin 50 000 euroa. Näin ollen veron suorittamisvelvollisuutta koskeva alaraja ylittyy. Yhtiö suorittaa veroa kiinteistöhallintapalveluna pidettävän rakentamispalvelun omaan käyttöön ottamisesta kaikista kalenterivuoden aikana rakentamisesta aiheutuvista palkoista sosiaalikuluineen mukaan lukien lomapalkat ja lomapalkkavelka tai vaihtoehtoisesti kaikista tähän toimintaan kohdistuvista välittömistä ja välillisistä kustannuksista. Esimerkki 19: Keskinäinen kiinteistöosakeyhtiö teettää omalla henkilökunnallaan omistamaansa kiinteistöön kiinteistöhallintapalveluina pidettäviä kiinteistön korjausta ja puhtaanapitoa. Yhtiö ei myy näitä palveluja ulkopuolisille. Kalenterivuoden aikana suoritetusta rakentamisesta aiheutuneet palkat sosiaalikuluineen ovat 30 000 euroa ja puhtaanapidosta 15 000 euroa eli yhteensä vähemmän kuin 50 000 euroa. Kiinteistöyhtiö ei näin ollen suorita kiinteistöhallintapalveluista oman käytön veroa. 3.5.2 Rakentamispalvelun myyjät ja omaan lukuun rakentajat Kiinteistöhallintapalvelujen oman käytön verotus ei koske rakentamispalvelujen osalta rakentamispalveluja ulkopuolisille myyviä elinkeinonharjoittajia eikä omaan lukuun rakentajia tai perustajarakentamista harjoittavia elinkeinonharjoittajia. Näiden velvollisuus suorittaa rakentamispalvelujen oman käytön veroa määräytyy AVL 22, 31, 31 a tai 33 §:n perusteella. Tällöin ei sovelleta verovelvollisuutta koskevaa 50 000 euron suuruista alarajaa. Esimerkki 20: Rakennusliike ostaa vanhan kiinteistön, korjaa sen omalla henkilökunnallaan ja ottaa vähennykseen oikeuttamattomaan vuokrauskäyttöön. Korjaustyöstä aiheutuneet palkat sosiaalikuluineen ovat 35 000 euroa. Korjaustyöstä suoritetaan oman käytön veroa

a §:n perusteella, koska kyseessä on rakentamispalveluja ulkopuolisille myyvästä elinkeinonharjoittajasta. 3.6 Kiinteistön luovutus ennen sen käyttöönottoa Käyttöönottamattomana luovutettavan kiinteistön oman käytön verotuksesta säädetään AVL 33 §:ssä. Säännöksellä varmistetaan ennen tarkistuskauden alkamista luovutettujen kiinteistöjen neutraali verokohtelu. Säännöksen tarkoituksena on estää veron kertaantuminen silloin, kun kiinteistö myydään ennen tarkistuskauden alkamista, jolloin tarkistusoikeus ja -velvollisuus ei siirry ostajalle. Kiinteistön uudisrakentamiseen tai perusparantamiseen liittynyt rakentamispalvelu katsotaan otetuksi omaan käyttöön myös silloin, kun elinkeinonharjoittaja, valtio, hyvinvointialue tai kunta muissa kuin

§:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa luovuttaa kiinteistön ennen kuin se on otettu käyttöön rakentamispalvelun suorittamisen jälkeen. Veroa ei suoriteta itse suoritetun rakentamispalvelun omasta käytöstä palkkakustannusten ja niihin liittyvien sosiaalikulujen osalta jos: kalenterivuoden aikana suoritetuista kiinteistöhallintapalveluista aiheutuneet palkkakustannukset sosiaalikuluineen eivät ylitä 50 000 euroa ja elinkeinonharjoittaja ei ole myynyt rakentamispalveluja ulkopuolisille tai harjoittanut

§:n 1 momentissa tarkoitettua toimintaa rakentamispalvelun suorittamisen aikana. Kiinteistön uudisrakentamiseen tai perusparantamiseen liittyneestä rakentamispalvelusta on suoritettava veroa silloin, kun elinkeinonharjoittaja luovuttaa kiinteistön ja kiinteistöä ei ole rakentamispalvelun suorittamisen ja kiinteistön luovutuksen välisenä aikana otettu käyttöön. Säännös koskee myös kiinteistöjä, jotka luovutetaan rakennustöiden ollessa vielä kesken. Verotus toteutetaan rakentamispalvelun oman käytön verotuksena. Veron peruste määräytyy AVL 76 §:n perusteella. Luovutusten verollisuus koskee lähtökohtaisesti kaikkia tilanteita, joissa elinkeinonharjoittaja luovuttaa uudisrakentamisen tai perusparantamisen kohteena olleen kiinteistön, jota ei ole otettu käyttöön. Merkitystä ei ole sillä, harjoittaako luovuttaja muuta verollista toimintaa, onko kiinteistö alun perin tarkoitettu luovutettavaksi tai vähennykseen oikeuttavaan käyttöön taikka onko rakentamispalvelu ostettu rakennusliikkeeltä vai suoritettu itse. Säännöstä sovelletaan myös tilanteissa, joissa luovutuksensaaja luovuttaa kiinteistön edelleen ottamatta sitä omaan käyttöönsä. Koska säännös liittyy kiinteistöinvestointien tarkistusmenettelyyn, soveltamisen edellytyksenä on kiinteistön luovutus. Säännös koskee vain sellaisten kiinteistöjen luovutuksia, joilla on suoritettu uudisrakentamiseen tai perusparantamiseen liittyviä rakentamispalveluja. Se ei koske kiinteistöä, jolla on suoritettu vain korjaustyötä. Säännöstä ei sovelleta, kun myydään asunto- tai kiinteistöosakeyhtiön osakkeet. Lue lisää Verohallinnon ohjeesta Kiinteistöinvestointien arvonlisäverotus. Säännöstä sovelletaan kaikkiin tilanteisiin, joissa elinkeinonharjoittaja luovuttaa uudisrakentamisen tai perusparantamisen kohteena olleen kiinteistön, jota ei tämän jälkeen ole otettu käyttöön ja jota ei veroteta

§:n 1 momentin 1 kohdan perusteella. Kyseinen omaan lukuun rakentamista koskeva säännös on siten ensisijainen AVL 33 §:ään nähden. Tämä tarkoittaa sitä, että jos elinkeinonharjoittaja rakentaa tai rakennuttaa hallinnassaan olevalle maa-alueelle rakennuksen tai pysyvän rakennelman myyntiä varten, sovelletaan

§:n 1 momentin 1 kohdan, eikä 33 §:n oman käytön säännöstä. Esimerkki 21: Rakennusliike tekee sopimuksen arvonlisäverollista liiketoimintaa harjoittavan yhtiön kanssa rakennuksen rakentamisesta yhtiön hallitsemalle tontille. Yhtiön on tarkoitus käyttää rakennusta arvonlisäverollisessa liiketoiminnassaan. Rakennusliike suorittaa rakentamispalvelun myynnistä arvonlisäveroa yleisellä verokannalla. Yhtiö päättää rakentamispalvelun suorittamisen jälkeen, mutta ennen rakennuksen käyttöönottoa myydä rakennuksen. Yhtiö suorittaa arvonlisäveroa rakentamispalvelun ottamisesta omaan käyttöön AVL 33 §:n perusteella, koska yhtiö luovuttaa kiinteistön ennen sen käyttöönottoa. Esimerkki 22: Tavarankuljetustoimintaa harjoittava yritys ostaa vanhan huonokuntoisen kiinteistön, johon se tekee perusparannusremontin. Remonttia tehdään oman henkilöstön voimin ja alihankintana ostetuilla palveluilla. Rakentamiseen liittyvät palkkakustannukset ylittävät 50.000 euroa. Yrityksellä ei itsellään ole käyttöä kiinteistölle, joten kiinteistö myydään remontin valmistuttua. Kysymys ei ole uudisrakentamisesta, joten

§:n 1 momentin 1 kohta ei tule sovellettavaksi. Elinkeinonharjoittaja luovuttaa kiinteistön perusparantamisen jälkeen, mutta ennen kuin kiinteistö on otettu käyttöön. Yrityksen tulee suorittaa rakentamispalvelun omaan käyttöön ottamisesta arvonlisäveroa AVL 33 §:n perusteella. Veron peruste määräytyy AVL 76 §:n mukaan. Ostettujen rakentamispalvelujen osalta veron peruste on rakentamispalvelujen ostohinta ja itse suoritetusta rakentamispalvelusta veron peruste on palvelun suorittamisesta aiheutuneet välittömät ja välilliset kustannukset. Oman käytön veroa ei suoriteta itse suoritetun rakentamispalvelun palkkakustannusten ja niihin liittyvien sosiaalikulujen osalta, jos kalenterivuoden aikana suoritetuista kiinteistöhallintapalveluista aiheutuneet palkkakustannukset sosiaalikuluineen eivät ylitä 50 000 euron rajaa. Tällöin oman käytön veroa on suoritettava vain ostetuista rakentamispalveluista ja rakennusmateriaaleista. Rajaa ei sovelleta, jos kiinteistön luovuttaja on myynyt rakentamispalveluja tai harjoittanut omaan lukuun rakentamista luovutettavan kiinteistön uudisrakentamisen tai perusparantamisen suorittamisajankohtana. Esimerkki 23: Yritys aloittaa lomamökin rakentamisen oman arvonlisäverollisen liiketoimintansa käyttöön. Rakennustyöt teetetään kokonaan ulkopuolisilla rakennusalan yrityksillä. Rakentamisen aikana yrityksen suunnitelmat muuttuvat ja yritys myy keskeneräisen lomamökin. Yrityksen tulee suorittaa arvonlisäveroa rakentamispalvelun ottamisesta omaan käyttöön AVL 33 §:n perusteella. Yritykselle ei ole aiheutunut rakentamisesta palkkakustannuksia, koska rakennustyöt teetetään kokonaan ulkopuolisilla rakennusalan yrityksillä. Tällöin oman käytön veroa on suoritettava vain ostetuista rakentamispalveluista ja rakennusmateriaaleista. Säännöstä sovelletaan esimerkiksi kun: elinkeinonharjoittaja myy uudisrakennetun, käyttöönottamattoman kiinteistön ja elinkeinonharjoittaja ei ole rakentanut tai rakennuttanut kiinteistöä

§:n 1 momentin 1 kohdan mukaisesti hallinnassaan olevalle maa-alueelle myyntiä varten elinkeinonharjoittaja myy vanhan kiinteistön, jolla on suoritettu perusparantaminen joko omaan käyttöön tai myyntiä varten, eikä kiinteistöä ole otettu käyttöön ennen sen myyntiä elinkeinonharjoittaja myy edellä kuvatuissa olosuhteissa kiinteistön, jonka uudisrakentaminen tai perusparantaminen on kesken elinkeinonharjoittaja myy ostamansa uudisrakennetun tai perusparannetun käyttöönottamattoman kiinteistön edelleen ottamatta sitä omaan käyttöönsä elinkeinonharjoittaja tekee uudisrakennuksen tai suorittaa kiinteistössä perusparannuksen ja luovuttaa kiinteistön vastikkeetta käyttöönottamattomana valtio, hyvinvointialue tai kunta myy uudisrakennuksen tai perusparannetun käyttöönottamattoman kiinteistön. Suoritettavan oman käytön veron määrä tulee pystyä tarvittaessa selvittämään. Tämän vuoksi edellä tarkoitetuista rakentamispalveluiden kustannuksista on pidettävä kirjaa. Hankintaan sisältyvän arvonlisäveron määrä tulee olla selvillä myös kiinteistöinvestoinnin tarkistusmenettelyä varten. Lue lisää kiinteistöinvestoinnin hankintaan sisältyvästä verosta Verohallinnon ohjeesta Kiinteistöinvestointien arvonlisäverotus. Säännöstä ei sovelleta kun: luovutetaan käyttöönotettu kiinteistö elinkeinonharjoittaja luovuttaa kiinteistön, jonka on rakentanut tai rakennuttanut

§:n 1 momentin 1 kohdan mukaisesti hallinnassaan olevalle maa-alueelle myyntiä varten kiinteistö luovutetaan korjaustyön jälkeen luovutetaan osakehuoneiston osakkeet rakennustyön jälkeen Rakentamispalvelujen myyjät ja omaan lukuun rakentajat soveltavat

a §:ää myydessään huoneiston hallintaan oikeuttavat osakkeet korjaustyön tai perusparannuksen jälkeen. Muut kuin edellä tarkoitetut rakennusliikkeet soveltavat lähtökohtaisesti kiinteistöhallintapalvelun omaa käyttöä koskevaa AVL 32 §:ää. Esimerkki 24: Rakennusliike suorittaa perusparannuksen rakennukseen, jonka aikoo myydä käyttöönottamattomana rakennustyön valmistuttua. Palkkakustannukset sosiaalikuluineen ovat yhteensä 35 000 euroa. Vaikka palkat sosiaalikuluineen ovat vähemmän kuin 50 000 euroa, oman käytön veroa suoritetaan kaikista rakennushankkeesta syntyneistä välittömistä ja välillisistä kustannuksista mukaan lukien palkat sosiaalikuluineen, koska rakennusliike suorittaa samaan aikaan rakentamispalveluja myös ulkopuolisille. Esimerkki 25: Elinkeinonharjoittaja ostaa käyttöönottamattoman uudisrakennuksen ja myy sen edelleen käyttöönottamattomana. Elinkeinonharjoittaja saa vähentää sen veron, jonka ensimmäinen myyjä on suorittanut. Elinkeinonharjoittaja suorittaa AVL 33 §:n mukaisesti oman käytön veroa samasta veron perusteesta kuin rakennuksen ensimmäinen myyjä. 4 Rakennuttajatoiminta Rakennushanke voidaan toteuttaa myös niin, että sen hoitaa rakentamiseen erikoistunut rakennuttaja. Rakennuttaja hoitaa tilaajan puolesta rakennuttamiseen liittyviä tehtäviä. Tällaisia tehtäviä ovat esimerkiksi tontin hankinta, rakennuskohteen suunnitteluttaminen, kohteen rahoituksen hankinta, rakennuskohteen valvontatehtävät ja urakkakilpailun järjestäminen. Rakennuttajan toimintaa säätelevät samat arvonlisäverolain säännökset kuin muitakin rakentamispalvelujen myyjiä. Rakennuttajapalvelut ovat

§:n 3 momentin 2 kohdassa tarkoitettuja rakentamispalveluja. Rakennuttaja hankkii varsinaisen rakentamistyön usein ulkopuolisilta rakennusliikkeiltä ja myy sen sekä suorittamansa rakennuttajapalvelun rakennustyön tilaajalle. Jos tilaaja on asunto- tai kiinteistöosakeyhtiö, merkitystä on sillä, onko rakennuttajalla määräysvalta kiinteistöyhtiössä. Jos rakennuttajalla ei ole määräysvaltaa kiinteistöyhtiössä urakkasopimusta tehtäessä, kyse on normaalista rakentamispalvelun myynnistä. Rakennuttaja laskuttaa kiinteistöyhtiöltä urakkahinnan varsinaisesta rakentamistyöstä ja rakennuttajapalkkion suorittamastaan rakennuttamistyöstä arvonlisäverolla. Kiinteistöyhtiö voi vaihtoehtoisesti itse hankkia varsinaisen rakentamistyön ulkopuolisilta rakennusliikkeiltä ja rakennuttajalta pelkän rakennuttajapalvelun. Rakennuttajapalkkio laskutetaan tässäkin tapauksessa arvonlisäverolla. Jos rakennuttajalla on kiinteistöyhtiössä määräysvalta urakkasopimusta tehtäessä, kyse on perustajarakentamisesta. Perustajarakennuttajan myydessä kiinteistöyhtiölle sekä rakennusurakan että rakennuttajapalvelun myyntiin sovelletaan rakentamispalvelun oman käytön verotusta. Tällöin suoritettavan veron perusteeseen ei lueta urakkahintaa ja rakennuttajapalkkiota, vaan rakennushankkeeseen kohdistuvat välittömät ja välilliset kustannukset. Urakkahinta ja rakennuttajapalkkio laskutetaan tilaajalta ilman arvonlisäveroa. Kiinteistöyhtiö voi myös solmia urakkasopimuksen suoraan ulkopuolisen rakennusliikkeen kanssa. Perustajarakennuttaja myy kiinteistöyhtiölle vain rakennuttajapalvelun. Perustajarakennuttaja ei lue veron perusteeseen rakennuttajapalkkiota vaan laskuttaa sen kiinteistöyhtiöltä ilman arvonlisäveroa. Veron perusteeseen luetaan perustajarakennuttajalle syntyvät rakennushankkeeseen kohdistuvat välittömät ja välilliset kustannukset. 5 Työyhteenliittymä Työyhteenliittymällä tarkoitetaan sellaista yhtymää, jonka kaksi tai useampi on muodostanut liikkeen harjoittamista varten ja joka on tarkoitettu toimimaan osakkaiden yhteiseen lukuun (AVL 13 §). Työyhteenliittymä on osakkaistaan erillinen itsenäinen arvonlisäverovelvollinen ja merkitään arvonlisäverovelvolliseksi liiketoiminnan harjoittamisesta. Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisussa 16/1999 käsiteltiin tilannetta, jossa työyhteenliittymä oli tarkoitettu toimimaan osakkaiden yhteiseen lukuun. Työyhteenliittymän jäseninä oli kaksi rakennusalan osakeyhtiötä. Työyhteenliittymä oli solminut kiinteistöosakeyhtiön kanssa urakkasopimuksen asuintalon rakentamisesta kiinteistöosakeyhtiön omistamalle tontille. Työyhteenliittymän jäseninä olleet osakeyhtiöt omistivat kumpikin puolet kiinteistöosakeyhtiön osakkeista. Määräysvalta työyhteenliittymässä oli sen jäsenillä, jotka myös vastasivat työyhteenliittymän nimissä tehdyistä oikeustoimista. Vaikka kummallakaan työyhteenliittymän jäsenellä ei ollut yksin osake-enemmistöä kiinteistöosakeyhtiössä, jäsenet omistivat yhdessä koko kiinteistöosakeyhtiön osakekannan. Keskusverolautakunta katsoi, että työyhteenliittymällä oli urakkasopimusta tehtäessä sellainen määräysvalta kiinteistöosakeyhtiössä kuin arvonlisäverolain 31 §:n 1 momentin 2 kohdassa edellytetään ja työyhteenliittymän oli suoritettava arvonlisäveroa rakentamispalvelun omana käyttönä. Esimerkissä 26 on kuvattu tilannetta, jossa yhtiöt eivät toimi osakkaiden yhteiseen lukuun. Tilanteessa toinen yhtymän jäsen toimii suhteessa asiakkaisiin nähden omissa nimissään. Esimerkki 26: A Oy ja B Oy ovat rakennusalan yhtiöitä. A Oy omistaa koko rakennettavan uudisrakennuksen osakekannan ja toimii siinä perustajaosakkaana sekä perustajarakennuttajana. A Oy myy myös osakehuoneistojen hallintaan oikeuttavat osakkeet yksin omissa nimissään ja vastaa ostajiin nähden kohteiden mahdollisista virheistä. B Oy on kohteiden rakentaja ja vastaa rakentamiseen liittyvistä asioista A Oy:lle tämän kanssa tehtävän urakkasopimuksen perusteella. Koska B Oy on sopimussuhteessa A Oy:n kanssa ja vastuussa velvoitteistaan vain A Oy:lle, B Oy on ainoastaan A Oy:n alihankkija. Kun yhtiöt eivät tässä tilanteessa harjoita toimintaansa osakkeiden ostajiin nähden yhteiseen lukuun, kysymys ei ole arvonlisäverolain 13 §:ssä tarkoitetusta yhtymästä. Rakennusalalla on yleistä rakentaa suuremmat rakennuskohteet kahden tai useamman rakennusliikkeen muodostamana työyhteenliittymänä niiden yhteiseen lukuun. Menettelytavoista sovitaan yleensä osakkaiden välisellä yhteistoimintasopimuksella. Työyhteenliittymä solmii urakka- tms. sopimukset rakennustyön tilaajan kanssa. Työyhteenliittymällä on yleensä myös yhteinen projektinjohto. Kaikki työyhteenliittymän osakkaat osallistuvat kohteen rakentamiseen tai toimivat kohteen rakennuttajina. Koska työyhteenliittymä on osakkaistaan erillinen arvonlisäverovelvollinen, sen osakkaat sekä työyhteenliittymä ovat arvonlisäverovelvollisia vain omasta liiketoiminnan muodossa harjoittamastaan toiminnasta. Työyhteenliittymän verovelvollisuus koskee sitä toimintaa, jota varten se on perustettu. Osakkaiden ja työyhteenliittymän väliset myynnit ja ostot sekä osakkaiden väliset myynnit ja ostot käsitellään normaalien arvonlisäverolain säännösten mukaisesti. Sillä, että työyhteenliittymä ei ole yksityisoikeudellisesti osakkaistaan erillinen juridinen oikeushenkilö, ei ole asiassa merkitystä. Työyhteenliittymällä on arvonlisäveron vähennysoikeus, kun tavaran tai palvelun hankinta kohdistuu työyhteenliittymän yhteistyösopimuksen mukaiseen arvonlisäverolliseen liiketoimintaan. Vähennysoikeuden edellytyksenä on, että ostajalla on ostosta myyjän antama lasku tai muu tosite. Laskussa on oltava muun muassa myyjän ja ostajan nimi ja osoite sekä suoritettavan veron määrä (AVL 102 §:n 1 momentin 1 kohta, 102 a §). Ostolaskuihin merkitään käytännön syistä ostajaksi usein työyhteenliittymän osakas, vaikka hankinta tehdään työyhteenliittymän liiketoimintaan. Tällöin arvonlisäverolain vähennysoikeutta ja laskua koskevat vaatimukset eivät täyty. Verohallinto voi tapauskohtaisesti tarkastuksen tai veron palauttamisen taikka määräämisen yhteydessä hyväksyä tehdyn vähennyksen, vaikka työyhteenliittymällä ei ole lain vaatimusten mukaista laskua, selvitystä tai muuta tositetta, jos työyhteenliittymä pystyy osoittamaan olevansa oikeutettu vähennykseen (AVL 209 i § 1 momentti). Verohallinto suosittelee, että laskuun merkitään myös työyhteenliittymän nimi sekä toimitusosoite tai työmaan numero. Lue lisää Verohallinnon ohjeesta Laskutusvaatimukset arvonlisäverotuksessa. 6 Julkisyhteisöt rakentajina Valtio, hyvinvointialue ja kunta ovat verovelvollisia liiketoiminnan muodossa tapahtuvasta tavaroiden ja palvelujen myynneistä (AVL 6 §). Tässä ohjeessa hyvinvointialueeseen rinnastetaan hyvinvointiyhtymä. Vastaavasti kuntaan rinnastetaan tässä ohjeessa kuntayhtymä, Ahvenanmaan maakunta sekä Ahvenanmaan maakuntaan kuuluva kunta. (AVL 8 §.) Kunta ja hyvinvointialue voivat vähentää liiketoiminnan muodossa harjoitettavaan toimintaan liittyvien hankintojen arvonlisäveron arvonlisäverolain yleisten säännösten mukaan. Lisäksi kunnilla ja hyvinvointialueilla on muuta toimintaa varten vähennysjärjestelmää vastaava erityinen arvonlisäveron palautusjärjestelmä (AVL 130 §, 130 a §). Verohallinto on antanut ohjeen Kuntien ja hyvinvointialueiden arvonlisäverotusohje. Valtion, hyvinvointialueen ja kunnan suorittamaan rakentamiseen sovelletaan samoja säännöksiä kuin muihinkin rakentamispalvelujen suorittajiin. Kiinteistöhallintapalvelun oman käytön verotuksen säännökset eivät kuitenkaan koske valtiota. Valtion, hyvinvointialueen ja kunnan on suoritettava veroa rakentamispalvelun ottamisesta omaan käyttöön, kun ne rakentavat hallinnassaan olevalle maa-alueelle rakennuksen myyntiä varten tai myyvät uudisrakentamiseen liittyvän rakentamispalvelun määräysvallassaan olevalle asunto- tai kiinteistöosakeyhtiölle. Oman käytön veroa on suoritettava myös silloin, kun ne luovuttavat uudisrakennetun tai perusparannetun käyttöönottamattoman kiinteistön rakentamispalvelun suorittamisen jälkeen. Kunnan ja hyvinvointialueen on suoritettava kiinteistöhallintapalvelun omasta käytöstä veroa, jos kiinteistöä käytetään muussa kuin kunnan ja hyvinvointialueen vähennykseen tai palautukseen oikeuttavassa käytössä. Oman käytön veroa on suoritettava esimerkiksi henkilökunnan asuntoihin kohdistuvista kiinteistöhallintapalveluista. Kunnan ja hyvinvointialueen palautukseen oikeuttava toiminta rinnastetaan vähennykseen oikeuttavaan toimintaan myös rakentamispalveluiden myynnin ja oman käytön arvonlisäverotuksessa. 7 Ulkomaalainen rakentajana Suomessa Kiinteistöön liittyvänä palveluna pidetään muun muassa rakentamispalvelua. Suomessa sijaitsevaan kiinteistöön liittyvät rakentamispalvelut verotetaan Suomessa, vaikka palvelun myyjä olisi ulkomaalainen. Ulkomaalaisella tarkoitetaan elinkeinonharjoittajaa, jonka liiketoiminnan kotipaikka on ulkomailla (AVL 10 §). Jos ulkomaalaisella ei ole Suomessa myyntiin osallistuvaa kiinteää toimipaikkaa, eikä hän ole hakeutunut verovelvolliseksi täällä, verovelvollinen ulkomaalaisen täällä myymistä tavaroista ja palveluista on Suomessa arvonlisäverovelvollinen ostaja (AVL 9 §). Jos ostaja, esimerkiksi asunto-osakeyhtiö, ei ole arvonlisäverovelvollinen, sen on rekisteröidyttävä verovelvolliseksi ja ilmoitettava ulkomaalaisen myyjän puolesta suoritettava arvonlisävero. Verovelvollinen on kuitenkin aina ulkomaalainen myyjä, jos ostaja on yksityishenkilö tai toinen ulkomaalainen, jolla ei ole täällä kiinteää toimipaikkaa, ja jota ei ole merkitty arvonlisäverovelvollisten rekisteriin. Lue lisää Verohallinnon ohjeista Ulkomaalaisen rekisteröinti arvonlisäverovelvolliseksi Suomessa ja Rakennusalan käännetty arvonlisäverovelvollisuus. 8 Suoritettavan arvonlisäveron peruste Veron perusteella tarkoitetaan sitä arvoa, jonka perusteella lasketaan suoritettava arvonlisävero. Rakentamispalvelun myynnistä ja omaan käyttöönotosta suoritetaan arvonlisäveroa yleisen verokannan perusteella veron perusteesta. 8.1 Rakentamispalvelun myynnistä suoritettavan veron peruste Rakentamispalvelun myynnistä suoritettavan veron peruste on vastike ilman veron osuutta, ellei 73 c §:ssä toisin säädetä. Vastikkeella tarkoitetaan myyjän ja ostajan väliseen sopimukseen perustuvaa hintaa, joka sisältää kaikki hinnanlisät (AVL 73 § 1 momentti). Veron perusteeseen luetaan yleensä urakkahinnan sisältämä rakennustyö, työhön käytetyt tarvikkeet ja kate. Veron perusteeseen luetaan myös esimerkiksi ostajalta laskutetut päivärahat, kilometrikorvaukset ja laskutuslisät. Veron perusteeseen ei lueta rakennusliikkeen tilaajan puolesta maksamia tiettyjä luonteeltaan verottomia eriä. Näitä verottomia eriä ovat esimerkiksi: maan hankinta- ja kiinnityskustannukset tontin lohkomiskulut, tontin mittauskulut, lainhuudatuskulut rakennuslupakustannukset tilaajan nimiin otetun rakennuslainan korko- ja muut kulut palautuskelpoiset liittymismaksut. Veron perusteesta saadaan vähentää ostajalle annetut alennukset, hyvitykset ja muut oikaisuerät (AVL 78 § 1 momentti 1 kohta). Jos ostajaa tällä tavoin hyvitetään, ostajan on vastaavasti oikaistava vähentämäänsä arvonlisäveroa (AVL 118 §). Veron perusteesta saadaan vähentää ostajalle verollista myyntiä koskevan sopimuksen mitätöimisen, peruuttamisen tai purkamisen johdosta annettu oikaisuerä (AVL 78 § 1 momentti 2 kohta). Jos hankintaa koskevan vähennyksen tekemisen jälkeen sopimus on mitätöity, peruutettu tai purettu, ostajan on oikaistava vähennettyä arvonlisäveroa (AVL 118 §). 8.1.1 Luottotappio Veron perusteesta saadaan vähentää verollisena ilmoitettua myyntiä koskeva luottotappio (AVL 78 § 1 momentti 3 kohta). Luottotappio kohdistetaan sille kalenterikuukaudelle, jolle se on hyvän kirjanpitotavan mukaan kirjanpidossa kirjattava (AVL 139 §). Kirjanpitolautakunnan 31.10.2017 antaman yleisohjeen mukaan luottotappiokirjauksen perustana voi olla esimerkiksi velallisen konkurssi, hakeutuminen saneerausmenettelyyn, tulokseton perintä ja siihen liittyvä tieto velallisen maksukyvyttömyydestä tai velallisen osoitteen muuttuminen tuntemattomaksi. Luottotappiota kirjattaessa on arvioitava saamisesta todennäköisesti kertyvä määrä. Mikäli saamisesta on saatu vakuus tai kirjanpitovelvollisella on saamisen kanssa kuittauskelpoinen velka, on nämä seikat otettava huomioon luottotappion määrää arvioitaessa. Luottotappio kirjataan ja vähennetään veron perusteesta hyvän kirjanpitotavan mukaisesti silloin, kun on todennäköistä, että saamisesta ei saada enää suorituksia. Veron perusteesta vähennettävä luottotappio ei sisällä arvonlisäveron osuutta. Tästä seuraa, että verotonta myyntihintaa ei alenneta koko luottotappion määrällä vaan arvonlisäveron osuudella vähennetyllä määrällä. Esimerkki 27: Rakentamispalvelun arvonlisäverollinen myyntihinta on ollut 12 400 euroa (10 000 euroa + alv 2 400 euroa). Rakennusliike on suorittanut myynnistä arvonlisäveroa 2 400 euroa. Myöhemmin selviää, että ostaja on tullut maksukyvyttömäksi ja myyntihinta jää saamatta. Rakennusliike oikaisee veron perustetta 10 000 eurolla ja myynnistä suoritettavaa arvonlisäveroa 2 400 eurolla. Jos luottotappioksi kirjatusta myyntisaatavasta saadaan myöhemmin suoritus, siitä suoritetaan arvonlisävero lisäämällä veron perusteeseen suoritus ilman arvonlisäveroa. Myyntisaatavasta myöhemmin saatu suoritus ja siitä suoritettava vero kohdistetaan sille kalenterikuukaudelle, jolle se on hyvän kirjanpitotavan mukaan kirjanpidossa kirjattava. Veron perusteesta ei voida vähentää luototappiota, kun arvonlisäveroa on suoritettu rakentamispalvelun omasta käytöstä hankkeeseen kohdistuvien välittömien ja välillisten kustannusten perusteella. Arvonlisäveroa ei tällöin ole suoritettu verollisena ilmoitetusta rakentamispalvelun myynnistä. Veron perusteesta ei voida vähentää luottotappiota myöskään silloin, kun rakentamispalvelun myyntiin on sovellettu AVL 8 c §:n mukaista rakennusalan käännettyä arvonlisäverovelvollisuutta, koska veron perusteesta saadaan vähentää vain verollisena ilmoitettua myyntiä koskeva luottotappio. 8.1.2 Sopimussakko Velvollisuus suorittaa korvaus aiheutetusta vahingosta voi syntyä eri perusteilla. Kun kysymys on aiheutetun vahingon korvaamisesta, korvaus ei ole vastiketta tavaran luovuttamisesta tai palvelun suorittamisesta. Vahingonkorvauksesta ei siten suoriteta arvonlisäveroa eikä siihen sen vuoksi sisälly arvonlisäveroa, jonka voisi vähentää. Toimituksen mahdollisesta viivästymisestä maksettavan korvauksen määrä on rakennusalalla yleensä sovittu etukäteen. Kysymys on niin sanotusta sopimussakosta, jota pidetään arvonlisäverolain ulkopuolelle jäävänä vahingonkorvauksena. Vahingonkorvaus ei ole myynnin oikaisuerä, joka voitaisiin vähentää veron perusteesta. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä KHO 2014:192 oli kyse ennalta määritellyn ja kiinteämääräisen sopimussakon arvonlisäverokäsittelystä. Ostaja oli oikeutettu sopimussakkoon, jos toimitus viivästyi. Sopimussakon tarkoituksena oli ostajalle toimituksen viivästymisestä aiheutuneen haitan ja vahingon korvaaminen. Sopimussakko oli vahingonkorvauksen luonteinen erä. Myyjä ei saanut käsitellä sopimussakkoa myynnin oikaisueränä eli myyjä ei voinut vähentää sopimussakkoa arvonlisäverollisen myynnin veron perusteesta. KHO 2014:192 Työyhteenliittymä A ja osakeyhtiö B Oy olivat tehneet urakkaa koskevan toimitussopimuksen, jonka mukaan B Oy:llä urakan tilaajana oli toimituksen viivästyessä oikeus viivästyneen toimitusvaiheen hinnan perusteella laskettavaan viivästyskorvaukseen eli -sakkoon. Viivästyssakon määrä oli toimitussopimuksessa sovittu prosenttimääräinen osuus jokaiselta toimituksen viivästymispäivältä. B Oy oli pidättänyt A:lle maksettavasta urakan maksuerästä viivästyssakkoa A:n väitetyn toimitusviivästyksen vuoksi. Mainittua viivästyssakkoa oli pidettävä B Oy:lle urakan viivästymisestä aiheutuneista haitoista maksettavana arvonlisäverotuksen soveltamisalan ulkopuolelle jäävänä vahingonkorvauksen luonteisena eränä eikä alennukseen rinnastettavana myynnin oikaisueränä. A:n oli näin ollen suoritettava arvonlisäveroa koko B Oy:ltä veloitetusta maksuerästä, eikä B Oy:n maksuerästä pidättämää viivästyssakkoa voitu vähentää A:n myynnistä suoritettavan veron perusteesta. Lue lisää Verohallinnon ohjeesta Vahingonkorvaus ja vahingonkorvauksen luonteinen erä arvonlisäverotuksessa. 8.2 Rakentamispalvelun omasta käytöstä suoritettavan veron peruste Rakentamispalvelun omaan käyttöön ottamisesta suoritettavan veron perusteeseen luetaan itse suoritetusta rakentamispalvelusta aiheutuneet välittömät ja välilliset kustannukset ilman arvonlisäveron osuutta. Ostetusta rakentamispalvelusta veron peruste on ostohinta tai sitä alempi todennäköinen luovutushinta. Hankitusta kiinteistöstä sen veron perusteena on arvo, joka edeltävän luovuttajan on tullut luovutuksen johdosta suorittaa kiinteistöllä tehdyistä rakentamispalveluista (AVL 75, 76 ja 77 §). Rakentaminen voidaan toteuttaa osittain tai kokonaan omalla henkilökunnalla tai esimerkiksi kokonaan alihankintana ostamalla tavaraa ja palvelua. Rakentamispalvelun ottamisesta omaan käyttöön suoritettavaan veron perusteeseen luetaan rakentamispalvelusta aiheutuneet välittömät ja välilliset kustannukset. Rakentamista varten ostetut tavarat ja palvelut ovat rakentamisesta aiheutuneita kustannuksia. Veron perusteeseen ei lueta tilaajan puolesta maksettuja tavaroita tai palveluja, jotka tilaajan itsensä ostamina eivät sisältäisi arvonlisäveroa. Tämä johtuu siitä, että tilaaja voisi ostaa nämä hyödykkeet itse ilman arvonlisäveroa. Kyse on niin sanotuista läpikulkueristä. Esimerkkejä on ohjeen luvussa 8.2.3. Jos hankintahinnan sisältämä arvonlisävero ei ole vähennyskelpoinen, kuten edustuskulujen sisältämä vero, hankintahinta luetaan veron perusteeseen arvonlisäveroineen. Jos elinkeinonharjoittajan toiminta on pelkästään perustajaurakointia tai muuta omaan lukuun rakentamista, eikä se myy lainkaan rakentamispalveluja ulkopuolisille, lähes kaikki elinkeinonharjoittajalle syntyneet kustannukset johtuvat perustajaurakoinnista tai muusta omaan lukuun rakentamisesta. Tämän vuoksi nämä kustannukset on luettava oman käytön veron perusteeseen. Tässä tilanteessa elinkeinonharjoittajalla voi olla lisäksi vähäisessä määrin sellaisia kustannuksia, joita ei tule lukea oman käytön veron perusteeseen. Tällaisia kustannuksia ovat esimerkiksi asunto-osakkeiden myyntiin liittyvät kustannukset. Näitä kustannuksia ei lueta oman käytön veron perusteeseen, koska ne eivät aiheudu rakentamisesta, vaan arvonlisäverottomasta asunto-osakkeiden myynnistä. Itse suoritetun rakentamispalvelun oman käytön veron peruste on AVL 75 §:n 2 kohdan mukaan rakentamispalvelusta aiheutuneet välittömät ja välilliset kustannukset. Veron perusteen laskenta tulee perustua kirjanpidosta saatuihin lukuihin. Verohallinto suosittelee, että selvyyden vuoksi jokaiselle rakennusprojektille pidetään erillistä kustannusseurantaa. 8.2.1 Veron perusteeseen luettavat välittömät kustannukset Veron perusteeseen luettavilla välittömillä kustannuksilla tarkoitetaan rakennushankkeeseen suoraan kohdistuvia kustannuksia, joita ovat esimerkiksi: suunnittelu-, vartiointi- ja valvontakustannukset rakennusluvasta aiheutuva kustannus, kun se on rakentajan oma kustannus (ostajaa ei vielä tiedossa) maapohjaan ja rakennukseen kohdistuvien rakennustöiden kustannukset työntekijöille ja työnjohdolle maksetut palkat ja palkkiot henkilösivukuluineen ja vapaaehtoisine sosiaalikuluineen henkilösivukuluilla tarkoitetaan palkkoihin liittyviä lakisääteisiä eläkekuluja ja vapaaehtoisista eläkevakuutuksista suoritettuja maksuja muita henkilösivukuluja ovat palkkoihin liittyvät sosiaaliturvamaksut, tapaturmavakuutusmaksut, ryhmähenkivakuutusmaksut ja työttömyysvakuutusmaksut vapaaehtoisilla sosiaalikuluilla tarkoitetaan esimerkiksi ruokailu-, työvaate- ja työterveyskuluja sekä muuttuvia matka- ja muita korvauksia työntekijöille työkalukorvaukset ja päivärahat Pekkas-palkat henkilösivukuluineen ja vapaaehtoisine sosiaalikuluineen lomapalkat henkilösivukuluineen ja vapaaehtoisine sosiaalikuluineen irtisanomisajanpalkat henkilösivukuluineen ja vapaaehtoisine sosiaalikuluineen vuokratyövoiman kustannukset aliurakoiden ostohinnat (katso myös esimerkit 28 ja 40) Rakentamispalveluiden ostoista (AVL 8 c §) ja EU-palveluostoista tulee suorittaa arvonlisävero käännetyn verovelvollisuuden perusteella. Tämän lisäksi ostetun palvelun kustannus tulee lukea omaan lukuun rakentamisen veron perusteeseen rakennusmateriaalien ostohinnat EU-tavarahankinnoista tulee suorittaa arvonlisävero. Tämän lisäksi rakennusmateriaalin ostohinta tulee lukea omaan lukuun rakentamisen veron perusteeseen. rakennustyöhön käytettävät, käytettynä ostettujen tavaroiden ostohinnat asuinirtaimiston (liedet, kaapit, liesituulettimet) ostohinnat ulkopuolisille maksetut rahtien ja nostopalvelujen kustannukset rakennuskoneiden vuokrauskulut pihatöiden kustannukset rakennelmineen ja istutuksineen takuutöiden kustannukset (myös niin sanotun 10-vuotisvirhevastuun johdosta syntyneet kustannukset) edustuskulut, sisältäen myös arvonlisäveron palautuskelvottomien liittymismaksujen kustannukset edellyttäen, että liittymissopimus on tehty rakentamistyön suorittajan nimissä. Jos palautuskelvotonta liittymismaksua koskeva sopimus on tehty ostajan, esimerkiksi asunto- tai kiinteistöosakeyhtiön taikka rakennuksen tulevan ostajan nimissä, liittymismaksusta aiheutuvia kustannuksia ei lueta veron perusteeseen. rakennusaikaisen sähköliittymän kustannukset RS -takauksesta ja suorituskyvyttömyysvakuutuksesta aiheutuvat kustannukset (KHO 2004 T 208) tontilla olevien rakennusten purkutyöt, jos purkutyö liittyy kyseessä olevaan rakentamiseen (KHO 2018:67) rakennusvirheiden korjauskustannukset; Jos vahingon korjaamisesta saadaan vakuutuksen perusteella vakuutusyhtiön maksama korvaus, sitä ei voi vähentää oman käytön veron perusteesta. Saatu vakuutuskorvaus ei ole rakentamiskustannusten oikaisuerä, vaan kyse on arvonlisäverolain soveltamisalan ulkopuolisestä erästä. rakennustyömaalla sattuneesta palovahingosta aiheutuneet korjauskustannukset vakuutusyhtiölle maksettava rakennustyövakuutusmaksu luontoisetuautosta aiheutuvat kustannukset siltä osin kuin autoa käyttävän työntekijän palkka kohdennetaan rakentamiskohteeseen, (luontoisedun raha-arvoa ei lueta veron perusteeseen). Jos luontoisetuauto on henkilöauto, jonka kustannusten arvonlisäverot eivät ole vähennyskelpoisia, veron perusteeseen luetaan arvonlisäverollinen hinta. se osuus YEL-maksusta, jonka voidaan katsoa kohdistuvan rakentamispalvelun oman käytön verotuksen alaiseen työhön rakennusaikainen tai takuuaikainen takausprovisio. Jos laina, johon takaus on saatu, on myönnetty oman käytön verotuksen alaista rakentamispalvelua varten, luetaan myös takauksesta maksettu provisio veron perusteeseen. rakennuksen tai rakennelman sisään tai ulkopuolelle asennettujen kiinteistönä pidettävien osien, koneiden ja laitteiden hankintahinnat ja niihin kohdistuvien työsuoritusten kustannukset. harjannostajaiskulut Esimerkki 28: Yritys rakennuttaa hallinnassaan olevalle maa-alueelle omakotitaloja myyntiä varten. Yritys ostaa taloelementit Virosta ja talojen pystytystyön alihankintana suomalaiselta rakennusliikkeeltä. Yrityksen on suoritettava EU-tavarahankinnoista arvonlisävero, jonka se saa myös vähentää, kun elementit on hankittu arvonlisäverollista vähennykseen oikeuttavaa toimintaa varten. Taloelementtien ostohinta tulee lukea myös oman lukuun rakentamisen veron perusteeseen. Yrityksen on lisäksi suoritettava arvonlisäveroa käännetyn verovelvollisuuden perusteella ostamastaan rakentamispalvelusta (AVL 8 c §) taloelementtien pystytystyön osalta. Käännetyn verovelvollisuuden perusteella suoritetun arvonlisäveron yritys saa vähentää, kun hankinta on tehty vähennykseen oikeuttavaan toimintaan. Lisäksi yrityksen tulee lukea ostettu rakentamispalvelu omaan lukuun rakentamisen veron perusteeseen. Yrityksellä voi olla myös muita sellaisia kustannuksia, jotka tulee lukea omaan lukuun rakentamisen veron perusteeseen. Jos kokonaiskustannus kohdistuu vain osittain rakentamispalvelun omaan käyttöön, oman käytön veron peruste on arvioitava niin, että arvio vastaa mahdollisimman oikeaa kohdistumista. Veron perusteeseen luettavista kustannuksista on vähän oikeuskäytäntöä. Korkein hallinto-oikeus totesi päätöksessään KHO 5.2.2004 T 208, että RS-takauksesta ja suorituskyvyttömyysvakuutuksesta aiheutuvat kustannukset oli luettava veron perusteeseen. KHO 5.2.2004 T 208 A Oy:n toimiessa ennakkoratkaisuhakemuksessa tarkoitetulla tavalla omistusasuntokohteissa perustajarakennuttajana sen oli suoritettava arvonlisäveroa perustajarakennuttamispalveluista arvonlisäverolain 31 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaisesti rakentamispalvelun omaan käyttöön ottamisena. Perustajaosakkaana A Oy:n velvollisuutena oli huolehtia asuntokauppalain 2 luvussa tarkoitettujen vakuuksien asettamisesta, joita olivat vakuus rakentamista ja asunto-osakkeiden kauppaa koskevien sopimusten täyttämisestä (RS-takaus) ja vakuus perustajaosakkaan suorituskyvyttömyyden varalle (suorituskyvyttömyysvakuutus). A Oy:n velvollisuuden perustajaosakkaana asettaa vakuudet katsottiin liittyvän läheisemmin A Oy:n suorittamaan rakennuttamispalveluun kuin asunto-osakkeiden myyntiin. Tällaisista vakuuksista aiheutuvat kustannukset olivat näin ollen sellaisia arvonlisäverolain 75 §:n 2 kohdassa tarkoitettuja itse suoritetusta rakentamispalvelusta aiheutuneita kustannuksia, jotka oli luettava perustajarakennuttajan oman käytön veron perusteeseen ja joista oli suoritettava arvonlisäveroa. Korkeimman hallinto-oikeuden päätös KHO 2018:67 koski kiinteistöllä sijainneen vanhan rakennuksen purkukustannusten lukemista oman käytön veron perusteeseen. Päätöksen perustelujen mukaan kysymyksessä olevissa olosuhteissa vanhan rakennuksen purkukustannusten oli objektiivisesti ottaen katsottava liittyvän yhtiön harjoittamaan perustajarakentamistoimintaan. Rakennuksen purkamisen yksinomaisena syynä katsottiin tapauksen olosuhteissa olevan uudisrakennuksen rakentaminen. Purkukustannukset oli luettava oman käytön veron perusteeseen. KHO 2018:67 Perustajarakentamista harjoittava A Oy oli hankkinut vuokraoikeuden kiinteistöön, johon A Oy aikoi rakentaa asuintaloja myyden rakentamispalvelun itse perustamilleen ja omistamilleen asunto-osakeyhtiöille. Kiinteistöllä sijaitsi rakennus, jonka A Oy aikoi purkaa mutta jossa A Oy harjoitti arvonlisäverollista vuokraustoimintaa noin kolmen kuukauden ajan eli sen ajan, kunnes kiinteistön edellisen haltijan solmimien vuokrasopimusten irtisanomisaika päättyi. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että näissä olosuhteissa vanhan rakennuksen purkamiskustannukset eivät liittyneet A Oy:n kiinteistöllä harjoittamaan verolliseen vuokraustoimintaan vaan A Oy:n harjoittamaan perustajarakentamistoimintaan. Kysymyksessä ei katsottu olevan A Oy:n harjoittaman rakentamistoiminnan yleiskustannus vaan arvonlisäverolain 31 §:n 3 momentin 1 kohdassa tarkoitettu kiinteistöön kohdistuva rakennustyö, josta aiheutuvat kustannukset A Oy:n oli luettava arvonlisäverolain 75 §:ssä säädetyn mukaisesti oman käytön veron perusteeseen. 8.2.2 Veron perusteeseen luettavat välilliset kustannukset Rakentamisen välilliset kustannukset muodostuvat rakennushankkeelle suoraan kohdistuvista välillisistä kustannuksista sekä laskennallisesta osuudesta kiinteistä kuluista ja poistoista. Hallituksen esityksen (HE 88/1993) mukaan välilliset kustannukset voitaisiin käytännössä kohdistaa tiettyihin hankkeisiin laskemalla ne kaavamaisena osuutena hankkeen välittömien kustannusten määrästä. Oikeus- ja verotuskäytännössä on katsottu, että rakentamispalvelujen välillisten kustannusten kohdistamisessa tulee lähtökohtana olla välittömien kustannusten tavoin niiden suora kohdistettavuus. Mikäli välillisten kustannusten suora kohdistaminen ei käytännön syistä ole mahdollista, niiden osuus voidaan laskea edellä hallituksen esityksessä mainitulla tavalla osuutena hankkeen välittömien kustannusten määrästä. Myös muunlainen laskentamalli on mahdollinen. Tällainen voi olla esimerkiksi työajan käyttöön tai pinta-alaan perustuva laskentamalli. Olennaista on, että laskelma perustuu verovelvollisen kirjanpidosta saatuihin lukuihin, ja että laskelma vastaa mahdollisimman hyvin välillisten kustannusten aiheuttamisperustetta ja verovelvollisen harjoittaman rakentamistoiminnan kustannusrakennetta. Lisäksi edellytetään, että verovelvollisen käyttämää laskentatapaa voidaan käyttää ja käytetään tilikausittain jatkuvasti ja johdonmukaisesti. Näin ollen mitään rakentamisalalle yleistä prosenttilukua ei tule käyttää, jos se ei johda oikeaan lopputulokseen. Tilikauden aikana välillisten kustannusten laskennallisena osuutena voidaan käyttää esimerkiksi edellisen vuoden prosenttiosuutta, mutta tilinpäätöksen yhteydessä välillisistä kustannuksista suoritettava oman käytön arvonlisävero on oikaistava tilikauden todellisen tilanteen mukaiseksi. Korkein hallinto-oikeus antoi 4.9.2017 päätöksen KHO 2017:143, jonka mukaan perustajarakentajalla oli oikeus laskea välillisten kustannusten osuus perustajarakentamisen ja ulkopuolisille suoritettujen rakentamispalvelujen liikevaihtojen suhteen neljän vuoden liukuvana keskiarvona. Yhtiö oli soveltanut käyttämäänsä laskentatapaa johdonmukaisesti. KHO 2017:143 Rakennustoimintaa harjoittava A Oy myi rakentamispalveluja ulkopuolisten tahojen lisäksi perustamilleen asunto-osakeyhtiöille arvonlisäverolain 31 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla, jolloin veron perusteena arvonlisäverolain 75 §:n 2 kohdan mukaan oli rakentamispalvelusta aiheutunut välittömät ja välilliset kustannukset. A Oy oli tilikauden aikana kirjannut kuukausittain oman käytön veron perusteeseen arvion mukaisen määrän välillisiä kustannuksia ja tilikauden lopussa täsmentänyt tätä määrää. Tällöin A Oy oli laskenut perustajarakentamiseen kohdistettavat oman käytön arvonlisäveroon luettavat välilliset kustannukset osuutena yhtiön kaikista välillisistä kustannuksista ulkopuolisille suoritettujen rakentamispalvelujen ja perustajarakentamisen liikevaihtojen suhteessa. Kunakin tilikautena liikevaihtojen suhteena oli käytetty neljän vuoden liikevaihtojen suhteen liukuvaa keskiarvoa. A Oy perusteli tämän laskentatavan käyttämistä muun ohella Rakennusteollisuus RT ry:n arvonlisävero-oppaassa annetulla suosituksella. Verohallinto oli suoritettuun verotarkastukseen perustuen toimittanut A Oy:n arvonlisäveron maksuunpanot tilikausilta 2010–2012 tilikausikohtaisten liikevaihtojen suhteiden perusteella. Korkein hallinto-oikeus totesi, ettei arvonlisäverolaissa ole säännöksiä siitä, miten perustajarakentamiselle kohdistettavien välillisten kustannusten osuus on laskettava. A Oy:n käyttämä liikevaihtojen neljän vuoden liukuvaan keskiarvoon perustuva laskentatapa, jota A Oy oli käyttänyt johdonmukaisesti tilikaudesta toiseen, johti pidemmällä aikavälillä A Oy:n harjoittaman toiminnan kustannusrakennetta vastaavaan lopputulokseen. Verohallinto ei ollut näyttänyt, että A Oy käyttäessään mainittua laskentatapaa olisi ilmoittanut veroa liian vähän maksettavaksi arvonlisäverolain 176 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Kun lisäksi otettiin huomioon saman pykälän 3 momentin säännös, Verohallinnon toimittamille maksuunpanoille ei ollut perusteita. Välillisiä kustannuksia ovat esimerkiksi: hallinto-, projektinjohto- ja varastohenkilökunnalle maksetut palkat henkilösivukuluineen ja vapaaehtoisine sosiaalikuluineen tutkimus- ja tuotekehityskustannukset omalla kuljetuskalustolla suoritetuista kuljetuksista aiheutuneet kulut toimistokustannukset ja muut kiinteistökulut koneiden ja laitteiden poistot ja huoltokustannukset luontoisetuautojen poistot toimitilojen poistot toimitilojen vuokrat ostettujen työkalujen kustannukset rakennusaikaiset palo-, varkaus- ja vastuuvakuutukset toimitilojen sähkö- ja vesimaksut rakennusaikaisen isännöinnin kulut yrittäjän puolesta maksetut YEL-maksut siltä osin kuin yrittäjä on osallistunut kyseiseen rakennushankkeeseen yrityksen yleisen rahaliikenteen kulut kuten pankkien palvelumaksut (kyse ei ole rahoituksen kulusta, kun palvelumaksua ei peritä esimerkiksi rakennuslainan lainanhoitomaksun yhteydessä) Esimerkki 28: Yritys harjoittaa perustajarakentamista ja rakentamispalvelujen myyntiä. Yrittäjän työtehtävistä 30 prosenttia kohdistuu perustajarakentamiseen, 20 prosenttia rakentamispalveluihin ja 50 prosenttia toimitusjohtajan tehtäviin. Perustajaurakoinnin veron perusteeseen luetaan 30 prosenttia YEL-maksuista välittömänä kustannuksena. Välillisiin kustannuksiin luetaan lisäksi se osuus toimitusjohtajan tehtäviin kohdistuvasta YEL- maksuista, joka kohdistuu perustajaurakointiin. Välillisten kustannusten osuutta laskettaessa jakosuhteena käytetään kulujen todellista kohdistumista parhaiten kuvaavaa jakosuhdetta. 8.2.3 Erät, joita ei lueta oman käytön veron perusteeseen Veron perusteeseen ei lueta kustannuksia, jotka eivät aiheudu rakentamisesta. Tällaisia kustannuksia ovat esimerkiksi kiinteistön myyntiin sekä asunto- tai kiinteistöyhtiön osakkeiden myyntiin liittyvät kustannukset ja asunnon ostajalle järjestetyn tilapäisasunnon kustannukset, kun asunnon valmistuminen on viivästynyt. Omaan lukuun rakentamisen veron perusteeseen ei lueta myöskään kustannuksia, jotka eivät sisälly rakennusurakkaan. Tällaisia ovat esimerkiksi lisä- ja muutostöiden kustannukset, jotka laskutetaan erikseen arvonlisäverolla, tilaajalta perittävät viivästyskorot ja vahingonkorvaukset, tontin hankintahinta sekä siihen kirjanpidossa aktivoidut muut menot ja rakennusaikainen tontin vuokra ja rakennusaikainen kiinteistövero. Veron perusteeseen ei lueta myöskään tilaajan puolesta maksettuja kustannuksia, jotka tilaajan itsensä ostamina eivät sisältäisi arvonlisäveroa. Tällaisia ovat esimerkiksi lohkomiskulut, tontinmittauskulut, lainhuudatuskulut, rakennuslupakulut ja palautuskelpoiset liittymismaksut. Veron perusteeseen ei lueta rakennuslainasta aiheutuvia korkoja, toimitusmaksuja, järjestelypalkkioita ja tilaajan nimiin otetun rakennuslainan korko- ja muita kuluja, eikä rahoittajapankille suoritettuja RS-palkkioita (KVL 85/2002). Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisun KVL 85/2002 mukaan RS-palkkioita ei lueta veron perusteeseen, koska ne liittyvät läheisemmin osakkeiden myyntiin kuin rakentamiseen. KVL 85/2002 RS-takausprovisiot ja perustajaosakkaan suorituskyvyttömyysvakuutuksen kustannukset olivat arvonlisäverolain 75 §:ssä tarkoitettuja perustajarakennuttajan veron perusteeseen luettavia kustannuksia. RS-palkkiot, jotka liittyivät läheisemmin verottomaan osakkeiden myyntiin kuin rakentamiseen, eivät olleet veron perusteeseen luettavia kustannuksia. 8.2.4 Veron perusteen enimmäismäärä perustajarakentamisessa Perustajarakentaja suorittaa arvonlisäveroa oman käytön säännösten nojalla kuten ohjeen luvussa 3.3 on kerrottu. Veron peruste on rakentamisesta aiheutuneet välittömät ja välilliset kustannukset. Pääsääntöisesti tämä veron laskentatapa johtaa perustajarakentajan kannalta edullisempaan lopputulokseen kuin urakkahinnan perusteella laskettava arvonlisävero, koska perustajarakentajan katteesta ei tällöin suoriteta arvonlisäveroa. Tappiollisten rakennuskohteiden osalta näin ei kuitenkaan välttämättä ole. Veron perusteeseen luettavat välittömät ja välilliset kustannukset voivat joskus muodostua suuremmiksi kuin perustajarakentamispalvelun suorittamisesta saatu vastike eli urakkahinta. Tämä voi johtua esimerkiksi rakennusvirheistä ja rakennustöiden viivästymisestä. Tällöin veron peruste voidaan korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen KHO 2017:144 mukaisesti tietyin edellytyksin oikaista vastaamaan urakkahintaa ilman veron osuutta. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen mukaan välittömien ja välillisten kustannusten perusteella laskettu veron peruste ei saa muodostua suuremmaksi kuin palvelun myyntiä koskevien säännösten perusteella määräytyvä veron peruste. Palvelun myynnistä suoritettavan veron peruste määräytyy tällöin arvonlisäverolain 73 §:n 1 momentin perusteella. Palvelun myynnistä suoritettavan veron peruste on vastike ilman arvonlisäveron osuutta. Vastikkeella tarkoitetaan myyjän ja ostajan väliseen sopimukseen perustuvaa hintaa. KHO 2017:1 A Oy myi perustamilleen asunto-osakeyhtiöille rakennuttamis- ja rakentamispalveluja arvonlisäverolain 31 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Veron perusteena oli arvonlisäverolain 75 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaisesti suoritetusta palvelusta aiheutuneet välittömät ja välilliset kustannukset. Arvonlisäverolaissa ei veron perusteelle ollut säädetty enimmäismäärää. Korkein hallinto-oikeus katsoi toisin kuin hallinto-oikeus, ettei arvonlisäverodirektiivin 2006/112/EY 27 artiklan säännös verovelvollisen yrityksensä tarpeita varten suorittamien palvelujen rinnastamisesta vastikkeellisesti suoritettuihin palveluihin ollut sovellettavissa A Oy:n perustamilleen asunto-osakeyhtiöille suorittamiin palveluihin. Näin ollen A Oy:n suorittamien palvelujen veron perusteen enimmäismääränä ei voitu pitää arvonlisäverodirektiivin 77 artiklan säännöksen mukaista liiketoimien käypää markkina-arvoa. A Oy:n perustamia asunto-osakeyhtiöitä pidettiin myös ennen asunto-osakeyhtiöiden hallinnan luovuttamista osakkeet ostaneille tahoille A Oy:stä erillisenä oikeussubjektina ja A Oy:n asunto-osakeyhtiöille vastiketta vastaan suorittamia rakennuttamis- ja rakentamispalveluja oli arvonlisäverodirektiivin mukaisessa järjestelmässä kohdeltava palvelujen myyntinä. Kun otettiin huomioon arvonlisäverodirektiivin tulkintavaikutus, tilanteessa, jossa perustajarakentamiskohteelle kohdistettavat välittömät ja välilliset kustannukset ylittivät arvonlisäverodirektiivin mukaisesti määräytyvän palvelujen myynnistä suoritettavan vastikkeen määrän, veron perusteena oli pidettävä mainituin tavoin määriteltyä vastikkeen määrää. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä on myös todettu, että rakennusyhtiötä ja sen perustamaa asunto-osakeyhtiötä on pidettävä toisistaan erillisinä oikeushenkilöinä, jotka ovat etuyhteydessä toisiinsa. Jos urakkahinta rakennusyhtiön ja sen perustaman asunto-osakeyhtiön välisessä sopimuksessa ilman veron osuutta on huomattavasti alle käyvän markkina-arvon, voidaan veron perusteena pitää urakkahinnan sijaan käypää markkina-arvoa (AVL 73 c §). Käyvällä markkina-arvolla tarkoitetaan sitä täyttä määrää, jonka ostaja siinä vaihdannan vaiheessa, jossa tavara tai palvelu myydään, joutuisi kyseisen tavaran tai palvelun saadakseen samana ajankohtana maksamaan vapaan kilpailun vallitessa riippumattomalle myyjälle sen jäsenvaltion alueella, jossa myynti tai yhteisöhankinta on veronalainen (AVL 73 e §:n 1 momentti). Jos edellä tarkoitettua vertailukelpoista myyntiä ei voida määrittää, käypänä markkina-arvona pidetään sitä täyttä määrää, jolla tavaran tai palvelun myyjä tavanomaisesti myy vastaavia tavaroita tai palveluja, ja joka on vähintään itse suoritettujen palvelujen osalta välittömien ja välillisten kustannusten suuruinen. Käypänä markkina-arvona pidetään itse suoritettujen palvelujen osalta välittömien ja välillisten kustannusten määrää, jos sellaista määrää ei ole, jolla elinkeinonharjoittaja tavanomaisesti myy vastaavia palveluja (AVL 73 e § 2 mom. 1-2 kohdat). Jos yritys laskee veron perusteen urakkahinnan perusteella, eikä välittömien ja välillisten kustannusten perusteella, sen tulee esittää perusteeksi laskelma. Perustajarakentajan on selvitettävä, että rakennuskohteen arvonlisäveron veron perusteeseen luettavat kustannukset ovat olleet suuremmat kuin rakentamispalvelun suorittamisesta saatu vastike eli urakkahinta ilman arvonlisäveron osuutta. Rakennuskohteen veron perustetta verrataan siten urakkahintaan. Veron perusteen enimmäismäärää määriteltäessä rakennuskohteen kustannuksina ei voi käsitellä sellaisia eriä, jotka eivät ole rakentamisesta aiheutuneita välittömiä ja välillisiä kustannuksia. Esimerkiksi välittömien ja välillisten kustannusten perusteella suoritetut oman käytön arvonlisäverot eivät itsessään ole rakentamisen kustannuksia, kun verrataan toteutuneita rakennuskustannuksia urakkahintaan. Rakennuskohteen kustannuksia eivät oman käytön veron perusteen enimmäismäärää määriteltäessä myöskään ole esimerkiksi yrityksen perustamiskulut, läpikulkueränä käsiteltävät liittymismaksut, kiinteistöverot ja erillisenä arvonlisäverolla laskutettavien lisätöiden kustannukset. Jos perustajarakentaja vaatii veron perusteen määrittämistä muutoin kuin välittömien ja välillisten kustannusten perusteella, yrityksen on selvitettävä sen urakkahinnan määrä, joka on sovittu asunto- tai kiinteistöyhtiön kanssa tehdyssä urakkasopimuksessa. Urakkahinnan on vastattava käypää arvoa. Urakkahintaa ei voida pitää käypänä hintana esimerkiksi siinä tilanteessa, jos perustajarakentaja saa katteensa asunto- tai kiinteistöosakeyhtiön osakkeiden myyntihinnoissa. Kun urakkahinta ilman arvonlisäveron osuutta on huomattavasti alle käyvän markkina-arvon, voidaan veron perusteena pitää korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen KHO 2017:144 perusteella urakkahinnan sijaan käypää markkina-arvoa. Antamaansa selvitystä varten perustajarakentaja voi vähentää urakkahinnasta maapohjan arvon, jos perustajarakentaja omistaa maapohjan. Kiinteistön kauppa ei ole osa rakennusurakkaa. Kaupanvahvistajan vahvistama kauppakirja osoittaa yleensä maapohjan hinnan. Perustajarakentaja voi myös hankkia vuokraoikeuden tonttiin perustettavan kiinteistöosakeyhtiön lukuun ja maksaa tämän puolesta tontin vuokrat. Kun perustajarakentaja veloittaa vuokrat tässä tilanteessa kiinteistöosakeyhtiöltä, se voi selvityksessään vähentää vuokrat urakkahinnasta. 8.3 Kiinteistöhallintapalvelun omasta käytöstä suoritettavan veron peruste Myös kiinteistöhallintapalvelun omaan käyttöön ottamisesta suoritettavan veron perusteeseen luetaan itse suoritetusta palvelusta aiheutuneet välittömät ja välilliset kustannukset ilman arvonlisäveron osuutta. Veron perusteeseen ei lueta kiinteistönä pidettävien, kiinteistöllä harjoitettavaa erityistä toimintaa palveleviin koneisiin, laitteisiin tai kalusteisiin liittyviä kustannuksia. Veron perusteeksi voidaan vaihtoehtoisesti ottaa vain kalenterivuoden aikana suoritettuihin kiinteistöhallintapalveluihin kohdistuvat palkat sosiaalikuluineen sekä palvelun suorittamisesta aiheutuneet muut kulut, jotka eivät sisällä vähennettävää veroa tai joista ei ole vähennysoikeutta. Veron perusteeseen luetaan tässä tapauksessa: ennakonpidätyksen alaiset palkat mukaan lukien kalenterivuodelle kohdistuvat lomapalkat ja lomapalkkavelka ennakonpidätyksen alaiset luontoisedut ennakonpidätysarvojen suuruisina sosiaalikulut, joilla tarkoitetaan työnantajan maksamia palkan sivukuluja, esimerkiksi eläkemaksua, työttömyysvakuutusmaksua, tapaturma- ja ryhmähenkivakuutusmaksua ja sosiaaliturvamaksua työntekijöiden työterveyshuollosta aiheutuneet kustannukset vapaaehtoisista vakuutuksista aiheutuneet kustannukset työntekijöille maksetut päivärahat ja kulukorvaukset palvelun suorittamisesta aiheutuneet muut kulut, jotka eivät sisällä vähennettävää veroa tai joista ei ole vähennysoikeutta. Sosiaalikustannukset voidaan ottaa huomioon palkoista maksettavana prosenttilukuna, jos sellainen on käytettävissä. 9 Vähennettävä arvonlisävero 9.1 Rakentamispalvelun myyjän ja omaan käyttöönottajan vähennysoikeus Kun rakentamispalvelun myynnistä tai rakentamispalvelun ottamisesta omaan käyttöön suoritetaan arvonlisäveroa, tähän toimintaan hankittujen tavaroiden ja palvelujen ostohintojen sisältämistä arvonlisäveroista on AVL 102 §:n mukainen vähennysoikeus. Vähentää voidaan myös rakentamispalvelun ostosta käännetyn verovelvollisuuden perusteella suoritettava vero (katso myös esimerkki 40). Vähennysoikeus koskee myös kiinteistöhallintapalvelun omaa käyttöä, jos veron perusteeksi ei ole valittu palkkoja sosiaalikuluineen vaan veroa suoritetaan palvelusta aiheutuneista välittömistä ja välillisistä kustannuksista. Esimerkiksi kiinteistön myynti on arvonlisäverotonta, joten siihen kohdistuvista hankinnoista ei ole arvonlisäveron vähennysoikeutta. Myös perustajarakentajan harjoittama asunto-osakkeiden myynti on arvonlisäverotonta, eikä siihen kohdistuvista hankinnoista ole siten arvonlisäveron vähennysoikeutta. Perustajarakentajan on huomioitava arvonlisäveroton toiminta myös yleiskululaskelmissaan. Rakennuttajat voivat tarjota asuntokaupan vauhdittamiseksi asunnon ostajille erilaisia kylkiäisiä kuten siivouspalveluja tai muuta arvonlisäverollista tavaraa tai palvelua. Rakennuttajat voivat myös tarjoutua maksamaan asunnon ostajan vastikkeet tietyksi ajaksi. Rakennusliikkeellä ei ole arvonlisäveron vähennysoikeutta ostajan puolesta maksetusta siivouksesta tai muusta tässä yhteydessä ostetusta tavarasta tai palvelusta, koska kyse on asunnon verottomaan myyntiin liittyvästä kulusta. Myös asunnon ostajan vastikkeen maksaminen liittyy asunnon verottomaan myyntiin, eikä rakennusliikkeellä ole vähennysoikeutta siltä osin kuin vastikkeet mahdollisesti sisältävät arvonlisäveroa. Esimerkki 29: Rakennusliike perustaa asunto-osakeyhtiön ja merkitsee kaikki sen osakkeet. Rakennusliike tekee asunto-osakeyhtiön kanssa urakkasopimuksen kerrostalon rakentamisesta. Rakennusliike harjoittaa siten

§:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua perustajarakentamista. Rakennusliike markkinoi rakentamansa talon huoneistoja ja käyttää huoneistojen myynnissä kiinteistönvälittäjän palveluja. Huoneistojen hallintaan oikeuttavien osakkeiden myynnistä ei suoriteta arvonlisäveroa. Tämän vuoksi osakkeiden myyntiin liittyvistä hankinnoista ei ole arvonlisäveron vähennysoikeutta. Huoneistojen markkinoinnista ja kiinteistönvälittäjän palvelusta aiheutuvat kulut liittyvät suoraan ja välittömästi huoneistojen hallintaan oikeuttavien osakkeiden myyntiin, eikä näiden hankintojen sisältämistä arvonlisäveroista ole vähennysoikeutta (AVL 102 §). Esimerkki 30: Yritys rakentaa pientaloja hallinnassaan olevalle maa-alueelle myyntiä varten. Yritys suorittaa arvonlisäveroa rakentamispalvelun ottamisesta omaan käyttöön

§:n 1 momentin 1 kohdan mukaan. Yksi taloista on esittelykäytössä ja yritys kalustaa talon tätä tarkoitusta varten. Kiinteistön myynnistä ei suoriteta arvonlisäveroa. Tämän vuoksi kiinteistön myyntiin liittyvistä hankinnoista ei ole arvonlisäveron vähennysoikeutta. Talon esittelystä mukaan lukien kalustamisesta aiheutuneet kustannukset liittyvät kiinteistön myyntiin, eikä näiden kustannusten sisältämistä arvonlisäveroista ole tämän vuoksi vähennysoikeutta. Esimerkki 31: Rakentamispalveluja ulkopuolisille myyvä yritys ostaa keskinäisen kiinteistöosakeyhtiön huoneistojen hallintaan oikeuttavat osakkeet ja tekee huoneistoihin remonttia. Yritys vuokraa huoneistot asuinkäyttöön. Kyse on

a §:n mukaisesta rakentamispalvelun omaan käyttöön ottamisesta, koska yritys suorittaa palvelun muuhun kuin vähennykseen oikeuttavaan käyttöön. Yritys suorittaa arvonlisäveroa rakentamisesta aiheutuvien välittömien ja välillisten kustannusten perusteella ja sillä on remonttiin liittyen arvonlisäveron vähennysoikeus. Arvonlisäverottomaan asuinhuoneistojen vuokraustoimintaan liittyviin hankintoihin yrityksellä ei ole arvonlisäveron vähennysoikeutta. Jos kustannukset kohdistuvat vähennykseen oikeuttavaan ja vähennykseen oikeuttamattomaan toimintaan, vähennys tehdään vain vähennykseen oikeuttavaan toimintaan kohdistuvasta osuudesta (AVL 117 §). Lue lisää Verohallinnon ohjeesta Arvonlisäveron vähennysoikeudesta. 9.2 Rakentamispalvelun tai kiinteistön ostajan vähennysoikeus Rakentamispalvelun ostaja saa vähentää palvelun ostohinnan sisältämän veron, jos hankinta kohdistuu ostajan vähennykseen oikeuttavaan toimintaan (AVL 102 §). Ostaja saa vähentää myös verollista liiketoimintaa varten hankkimastaan kiinteistöstä tai rakentamispalvelusta sen oman käytön veron, joka luovuttajan on kiinteistöllä suoritetuista rakentamispalveluista 31, 31 a tai 33 §:n mukaan suoritettava, jos kiinteistöä ei ennen luovutusta ollut otettu luovuttajan käyttöön. Vähennysoikeuden edellytyksenä on luovuttajan luovutuksensaajalle antama selvitys luovuttajan suoritettavan veron määrästä. Selvitykseen on merkittävä selvityksen antamispäivä, myyjän ja ostajan nimet, osoitteet, y-tunnukset, luovutuksen luonne ja se oman käytön veron määrä, joka myyjän on suoritettava (AVL 103 § ja 209 h § 1 momentti). Esimerkki 32: Rakennusliike perustaa keskinäisen kiinteistöosakeyhtiön, jossa sillä on määräysvalta urakkasopimusta tehtäessä. Kiinteistöosakeyhtiö hakeutuu arvonlisäverovelvolliseksi kiinteistön käyttöoikeuden luovutuksesta. Kiinteistöosakeyhtiön osakkaat ovat myös hakeutuneet arvonlisäverovelvollisiksi kiinteistön käyttöoikeuden luovutuksesta ja vuokraavat hallinnassaan olevia tiloja arvonlisäverollisille vuokralaisille, jotka käyttävät tiloja arvonlisäveron vähennykseen oikeuttavassa liiketoiminnassaan. Kiinteistöosakeyhtiö saa vähentää sen oman käytön arvonlisäveron, jonka rakennusliikkeen on

§:n mukaan suoritettava. Kiinteistöosakeyhtiö saa tehdä vähennyksen vain siltä osin kuin se on tehnyt hankinnan vähennykseen oikeuttavaa toimintaa varten. Vähennysoikeuden edellytyksenä on rakennusliikkeen kiinteistöosakeyhtiölle antama selvitys suoritettavan veron määrästä, ja että kiinteistöä ei ole otettu ennen luovutusta rakennusliikkeen käyttöön. Kiinteistöosakeyhtiön osakkaalla ei ole tästä kiinteistöosakeyhtiön tekemästä uudisrakentamiseen liittyvästä hankinnasta arvonlisäveron vähennysoikeutta. Katso myös Verohallinnon ohje Kiinteistöinvestointien arvonlisäverotus, luku 12.1. Jos rakentamispalvelun oman käytön veron suoritusvelvollisuus perustuu kiinteistöhallintapalvelun omaan käyttöön (AVL 32 §), kiinteistön ostajalla ei ole vähennysoikeutta myyjän suorittamasta verosta. Syynä on se, että ostaja voi vähentää vain

, 31 a tai 33 §:n perusteella suoritetun oman käytön veron. Ostajan vähennysoikeus ei siis koske luovuttajan kiinteistöhallintapalvelun oman käytön perusteella (AVL 32 §) suorittamaa veroa. Esimerkki 33: Työntekijät suorittavat korjaustöitä kiinteistösijoittajan omistamassa teollisuuskiinteistössä. Kiinteistö myydään ennen sen käyttöönottoa. Kalenterivuoden aikana suoritetuista korjaustöistä aiheutuneet palkat sosiaalikuluineen ovat enemmän kuin 50 000 euroa. Kiinteistön omistaja ei myy rakentamispalveluja ulkopuolisille eikä toimi

§:ssä tarkoitettuna elinkeinonharjoittajana. Kiinteistösijoittaja suorittaa kiinteistöhallintapalvelun oman käytön veroa korjaustöistä AVL 32 §:n perusteella. Ostaja ottaa kiinteistön verollisen toiminnan käyttöön. Ostaja ei voi tehdä AVL 103 §:ssä tarkoitettua vähennystä myyjän suorittamasta oman käytön verosta. Esimerkki 34: Korjaamoyritys tekee perusparannuksen loma-asuntoon, joka on tarkoitettu henkilökunnan virkistyskäyttöön. Korjaamoyritys suorittaa oman käytön veroa AVL 32 §:n mukaisesti, koska työntekijöiden palkat sosiaalikuluineen ovat enemmän kuin 50 000 euroa. Veron perusteena on tässä tapauksessa käytetty välittömiä ja välillisiä kustannuksia. Kiinteistö kuitenkin myydään majoitustoiminnan harjoittajalle ennen kuin se otetaan käyttöön. Ostaja ottaa kiinteistön verollisen liiketoimintansa käyttöön. Näissä muuttuneissa olosuhteissa katsotaan, että oman käytön veroa suoritettiinkin jo alun alkaen AVL 33 §:n perusteella eli kiinteistön perusparannus tehtiin myyntiä varten. Tästä seuraa, että ostaja saa vähentää myyjän suorittaman oman käytön veron edellyttäen, että myyjä antaa ostajalle selvityksen suoritettavan veron määrästä. 9.3 Toteuttamatta jäävä rakennushanke Rakennusliike voi tehdä hankintoja, jotka on tarkoitus käyttää tulevaisuudessa tehtäviin rakentamispalvelujen myynteihin tai rakentamispalvelun oman käytön mukaisiin rakennuskohteisiin. Hankinnoista on arvonlisäveron vähennysoikeus, vaikka aiottu rakennushanke ei koskaan toteutuisi ja suoritettavaa veroa ei näin ollen syntyisi. Asiasta on korkeimman hallinto-oikeuden päätös KHO 21.3.1997 T

1. Yhtiö sai vähentää sellaisten palvelujen sisältämät arvonlisäverot, jotka oli hankittu käytettäväksi yhtiön verollisessa liiketoiminnassa, vaikka osa kohteista jäi mahdollisesti toteutumatta tai myymättä. KHO 21.3.1997 T 673 Yhtiö oli rakennustoimintaa ja kiinteistöliiketoimintaa harjoittavan konsernin emoyhtiö. Rakennustoiminta oli konsernissa keskitetty tytäryhtiöön ja kiinteistöliiketoiminta emoyhtiöön. Emoyhtiön kiinteistöliiketoiminta muodostui kiinteistöjen ja tonttien omistamisesta, rakennuttamisesta ja kehittämisestä sekä valmiiksi rakennettujen kiinteistöjen vuokraamisesta. Uudisrakentamiseen liittyvät rakennushankkeet yhtiö toteutti perustajarakennuttajana ja se oli arvonlisäverovelvollinen muun ohella rakennuttajapalvelujen myynnistä ja rakentamispalvelujen omaan käyttöön ottamisesta. Yhtiö hankki rakennusmaahan ja rakennettavaan rakennukseen liittyviä kaavoitus-, suunnittelu- ja muita palveluja. Palveluja hankittaessa ei aina tiedetty, miten ja millaisen liiketoiminnan yhteydessä ne myydään edelleen. Koska palvelut oli kuitenkin hankittu käytettäväksi yhtiön verollisessa liiketoiminnassa, yhtiö sai vähentää niihin sisältyvän veron arvonlisäverolain 102 §:n nojalla siitä riippumatta, käytettiinkö palvelut hyödyksi myytävien rakennuttajapalvelujen yhteydessä vai perustajarakennuttamiseen liittyvänä rakentamispalvelujen omana käyttönä. Vähennysoikeuden suhteen ei merkitystä ollut myöskään sillä, että osa kohteista, joita varten palvelut oli hankittu, jäi mahdollisesti toteuttamatta ja myymättä. 10 Suoritettavan arvonlisäveron ajallinen kohdistaminen Veron suorittamisvelvollisuuden syntymisajankohdasta säädetään AVL 15 ja 16 §:ssä. Säännökset osoittavat sen ajankohdan, jolloin valtion saatava verovelvolliselta syntyy. Suoritettavan veron ajallista kohdistamista koskevat säännökset arvonlisäverolain 13 luvussa puolestaan osoittavat sen, mille verokaudelle valtiolle ilmoitettava ja maksettava vero kohdennetaan. 10.1 Rakentamispalvelusta suoritettavan veron ajallinen kohdistaminen Velvollisuus suorittaa vero rakentamispalvelun myynnistä syntyy, kun: palvelu on suoritettu vastike tai sen osa on kertynyt ennen kuin palvelu on suoritettu suoraan palvelun hintaan liittyvät tuet ja avustukset on saatu palvelu on otettu omaan käyttöön (AVL 15 § 1 momentti). Rakennusalalla urakkahinnat veloitetaan tyypillisesti useassa erässä. Maksuposteiksi kutsutut erät veloitetaan rakentamispalvelun valmiusasteen mukaan urakkasopimuksessa sovitussa aikataulussa. Ennen rakentamispalvelun lopullista valmistumista ja hyväksyttyä vastaanottoa maksettavat maksupostit ovat arvonlisäverotuksessa ennakkomaksuja. Myyjä kohdistaa ennakkomaksuista suoritettavan veron sille kalenterikuukaudelle, jonka aikana ennakkomaksu on saatu. Rakentamispalvelun myynnistä suoritettava vero kohdistetaan saatuja ennakkomaksuja lukuun ottamatta sille kuukaudelle, jonka aikana palvelu on suoritettu (AVL 15 §:n 1 mom. 1 kohta). Rakentamispalvelu on suoritettu, kun se on tilaajan puolesta esimerkiksi vastaanottotarkastuksessa tai käyttöönottokatselmuksessa hyväksytty ja vastaanotettu. Jos rakentamispalvelu ei ole valmis myyjän tilikauden päättyessä, veroa tilitetään päättyvällä tilikaudella vain saaduista ennakkomaksuista. Tilikaudella, jonka aikana rakentamispalvelu on suoritettu, myynnistä suoritettava vero saadaan kohdistaa laskutusperusteisesti. Jos veloitusta ei käytetä, vero saadaan kohdistaa sille kalenterikuukaudelle, jonka aikana myyntihinta tai sen osa on kertynyt. Tilikauden päättyessä tilikaudella suoritetusta eli valmistuneesta rakentamispalvelusta kertymättä tai laskuttamatta olevien suoritusten arvonlisäverot kohdistetaan tilikauden viimeiselle kuukaudelle (AVL 136 §). Esimerkki 35: Rakennusliike, joka soveltaa suoriteperustetta, myy rakentamispalvelun teollisuuslaitokselle. Urakkasopimuksen mukaan rakennusliike rakentaa tilaajan omistamalle maa-alueelle varastorakennuksen. Rakennusliike laskuttaa urakkahinnan kolmessa erässä niin, että tilaaja maksaa ensimmäisen erän toukokuussa 2024, toisen erän joulukuussa 2024 ja kolmannen erän heti, kun rakentamispalvelu on suoritettu kesäkuussa
2. Rakennusliikkeen tilikausi on kalenterivuosi ja verokausi kalenterikuukausi. Rakennusliike kohdistaa ensimmäisestä erästä suoritettavan veron toukokuulle 2024, jolloin saa suorituksen. Toisen erän suoritettavan veron rakennusliike kohdistaa joulukuulle 2024 rahasuorituksen mukaisesti. Rakentamispalvelu on suoritettu kesäkuussa 2025, joten rakennusliike kohdistaa urakkahinnan loppuerästä suoritettavan veron kesäkuulle
3. Esimerkki 36: Suoriteperustetta soveltava rakennusliike myy rakentamispalvelun teollisuuslaitokselle. Rakennusliike rakentaa urakkasopimuksen mukaan tilaajan omistamalle maa-alueelle varastorakennuksen. Tilaaja maksaa urakkahinnan yhdellä kertaa heti rakentamispalvelun valmistuttua kesäkuussa
4. Rakennusliike kohdistaa rakentamispalvelusta suoritettavan veron kokonaan kesäkuulle
5. Esimerkki 37: Suoriteperustetta soveltava rakennusliike myy rakentamispalvelun teollisuuslaitokselle. Rakennusliike rakentaa urakkasopimuksen mukaan tilaajan omistamalle maa-alueelle varastorakennuksen. Rakennusliikkeen tilikausi on kalenterivuosi ja verokausi kalenterikuukausi. Rakennusliike saa ennakkomaksun helmikuussa
6. Rakentamispalvelu valmistuu kesäkuussa
7. Tilaaja maksaa urakkahinnan loppuerän tammikuussa
8. Rakennusliike kohdistaa ennakkomaksusta suoritettavan veron helmikuulle
9. Koska rakentamispalvelu valmistuu kesäkuussa 2024, rakennusliike kohdistaa loppuerästä suoritettavan veron viimeistään tilikauden viimeiselle kuukaudelle eli joulukuulle
10. Pienyrityksillä on oikeus tilittää myyntien ja ostojen arvonlisävero maksuperusteisesti. Muun muassa rakennusyritykset, joiden tilikauden liikevaihto on enintään 500 000 euroa, voivat tilittää rakentamispalvelun myynneistä suoritettavan veron ja ostoista vähennettävän veron maksuperusteisesti. Rakentamispalvelun myynnistä suoritettava vero kohdistetaan sille kalenterikuukaudelle, jonka aikana myyntihinta tai sen osa on kertynyt. Väärinkäytöstilanteiden eliminoimiseksi myynnistä suoritettava vero on kohdistettava viimeistään sille kalenterikuukaudelle, jonka aikana on kulunut 12 kuukautta tavaran toimittamisesta tai palvelun suorittamisesta. Tällaista velvollisuutta ei kuitenkaan verovelvollisella ole, jos myynnistä on aiheutunut arvonlisäverolain 78 §:n 1 momentin 3 kohdan mukainen luottotappio. Lue lisää Verohallinnon ohjeesta Pienyritykset voivat tilittää arvonlisäveron maksuperusteisesti. Esimerkki 38: Rakennusliike, joka soveltaa maksuperustetta, myy rakennusurakan teollisuuslaitokselle. Urakkasopimuksen mukaan rakennusliike rakentaa tilaajan omistamalle maa-alueelle varastorakennuksen. Rakennusliike saa ennakkomaksun helmikuussa
11. Rakennushanke valmistuu kesäkuussa
12. Tilaaja maksaa urakkahinnan loppuerän tammikuussa
13. Rakennusliike kohdistaa ennakkomaksusta suoritettavan veron helmikuulle 2024 ja loppuerästä suoritettavan veron tammikuulle
14. Esimerkki 39: Maksuperustetta soveltava rakennusliike solmii urakkasopimuksen toimistorakennuksen korjaustyöstä. Sopimuksen mukaan tilaaja maksaa urakkahinnan yhdellä kertaa heti sen jälkeen, kun rakennus on valmistunut heinäkuussa
15. Tilaajan maksuvaikeuksien vuoksi puolet urakkahinnasta saadaan syyskuussa
16. Urakkahinnan loppuosa jää lopullisesti saamatta, joten saamatta jääneestä urakkahinnan osuudesta rakennusliikkeelle syntyy luottotappio. Rakennusliike kohdistaa puolesta urakkahinnasta suoritettavan veron viimeistään heinäkuulle 2025 (12 kk valmistumisesta). Koska tilaaja on todettu maksukyvyttömäksi ja urakkahinnan loppuosa jää saamatta, siitä suoritettavaa veroa ei ilmoiteta lainkaan arvonlisäveroilmoituksella. 10.2 Rakentamispalvelun omasta käytöstä suoritettavan veron ajallinen kohdistaminen Velvollisuus suorittaa veroa rakentamispalvelun ottamisesta omaan käyttöön syntyy: sitä mukaa kuin itse suoritettu rakentamispalvelu valmistuu, kun ostettu rakentamispalvelu on vastaanotettu, taikka kun vastike tai sen osa on maksettu ennen rakentamispalvelun vastaanottoajankohtaa, kun 33 §:ssä tarkoitettu käyttöönottamaton kiinteistö, jonka aikaisempi luovuttaja oli ostanut tai itse suorittanut rakentamispalvelun, on luovutettu (AVL 16 §). Itse suoritetun rakentamispalvelun oman käytön vero kohdistetaan sille kalenterikuukaudelle, jonka aikana työtä on tehty ja tavaroita asennettu. Vero suoritetaan siten kuukausittain rakentamistyön edistymisen mukaan seuraavasti: työntekijöiden palkoista vero suoritetaan palkanmaksun kohdekuukaudelta alihankinnoista sitä mukaa kun ne on hyväksytty vastaanotetuksi tai niistä on ennen sitä maksettu ennakkomaksuja rakennusmateriaaleista sitä mukaa kun ne otetaan rakennustyössä käytettäväksi takuuaikana veloituksetta tehtävistä takuutöiden kustannuksista vero suoritetaan siltä kuukaudelta, jonka aikana takuutyöt tehdään prosenttiosuutena välittömistä kustannuksista laskettavat välilliset kustannukset kohdennetaan samoin kuin niitä vastaavat välittömät kustannukset Oman käytön veron suorittamisvelvollisuus AVL 33 §:ssä tarkoitetun käyttöönottamattoman kiinteistön uudisrakentamisesta tai perusparantamisesta syntyy lähtökohtaisesti samoin kuin muissakin rakentamispalvelun oman käytön tilanteissa (AVL 16 § 1-2 kohdat). Esimerkiksi tilanteessa, jossa elinkeinonharjoittaja peruskorjaa kiinteistön ja myy sen ennen käyttöönottoa tai rakentaa rakennuksen luovuttaakseen kiinteistön vastikkeetta ennen sen käyttöönottoa, suoritetaan oman käytön veroa jo rakentamisvaiheessa. Verotuskäytännössä on katsottu, että kun elinkeinonharjoittaja rakentaa rakennusta arvonlisäverollista liiketoimintaansa varten, mutta kiinteistö myydään ennen sen käyttöönottoa esimerkiksi suunnitelmien muutosten vuoksi, oman käytön vero voidaan kohdistaa kiinteistön myyntikuukaudelle. Myytäessä edelleen AVL 33 §:ssä tarkoitettu käyttöönottamaton kiinteistö velvollisuus suorittaa oman käytön vero syntyy, kun kiinteistö myydään (AVL 16 § 3 kohta). Oman käytön veroa suoritetaan ensimmäisen kerran siltä kuukaudelta, jonka aikana varsinaiset rakentamistyöt alkavat. Tällä tarkoitetaan ajankohtaa, jolloin perustuksia aletaan rakentaa. Tässä vaiheessa suoritetaan oman käytön veroa myös niistä kustannuksista, jotka ovat syntyneet ennen tätä ajankohtaa. Tällaisia kustannuksia ovat esimerkiksi suunnittelukustannukset ja vanhan rakennuksen purkukustannukset. 10.3 Kiinteistöhallintapalvelun omasta käytöstä suoritettavan veron ajallinen kohdistaminen Palvelun omasta käytöstä veron suorittamisvelvollisuus syntyy, kun palvelu on otettu omaan käyttöön (AVL 15 §:n 1 momentin 4 kohta). Vero saadaan kohdistaa tilikauden aikana maksuperusteisesti. Palkkakustannuksista vero voidaan kohdistaa palkkojen maksukuukausille. Tilikauden päättyessä tilikaudelle kuuluva vero kohdistetaan ja suoritetaan suoriteperusteisesti myös maksamatta olevista palkoista sosiaalikuluineen sekä muista veron perusteeseen luettavista eristä. Vero suoritetaan tässä vaiheessa myös kertyneestä lomapalkkavelasta. Edelliselle tilikaudelle kuuluvaa lomapalkkaa, joka on maksettu kuluvalla tilikaudella, ei lueta kuluvan tilikauden veron perusteeseen. Jos kiinteistöhallintapalveluihin kohdistuvista hankinnoista on tehty vähennys, ostohinta ilman arvonlisäveroa kohdistetaan sen kalenterikuukauden veron perusteeseen, jona hankinnat kirjataan kirjanpidossa kuluiksi tai niiden hankintahinnasta tehdään poisto. 11 Vähennettävän arvonlisäveron ajallinen kohdistaminen 11.1 Rakentamispalvelun myyjä ja rakentamispalvelun omaan käyttöönottaja Vähennys kohdistetaan AVL 141 §:n mukaan sille kalenterikuukaudelle, jonka aikana ostettu tavara tai palvelu on vastaanotettu ostohinta tai sen osa on maksettu ennen vastaanottoa tavara tai palvelu on otettu vähennykseen oikeuttavaan käyttöön maahan tuotua tavaraa koskeva tullauspäätös on annettu Jos rakentamispalvelujen myyjä ilmoittaa myynnistä suoritettavan veron maksuperusteisesti (AVL 137 §), myös vähennettävät verot kohdistetaan maksuperusteisesti (AVL 143 §). 11.2 Kiinteistön tai rakentamispalvelun ostaja Vähennys ostetusta kiinteistöstä tai rakentamispalvelusta kohdistetaan sille kuukaudelle, jonka aikana kiinteistö on vastaanotettu tai rakentamispalvelu on valmistunut ja vastaanotettu. Vähennys voidaan vaihtoehtoisesti kohdistaa sille kuukaudelle, jonka aikana myyjän on suoritettava vero rakentamispalvelun ottamisesta omaan käyttöön (AVL 103 ja 144 §). Vähennysoikeuden edellytyksenä on se, että ostajalla on myyjän antama selvitys suoritettavan oman käytön veron määrästä. 12 Ilmoittaminen Arvonlisäverotiedot ilmoitetaan oma-aloitteisten verojen veroilmoituksella. Ilmoittamista koskevat tarkemmat tiedot löytyvät Verohallinnon ohjeesta Arvonlisäveroilmoituksen täyttöohje. 12.1 Rakentamispalvelun myynnistä suoritettavan veron ja vähennettävän veron ilmoittaminen Rakentamispalvelujen myyjä ilmoittaa rakentamispalvelun myynnistä suoritettavan veron oma-aloitteisten verojen veroilmoituksen kohdassa Vero kotimaan myynnistä verokannoittain. Vähennyskelpoinen vero ilmoitetaan kohdassa ”Verokauden vähennettävä vero”. Jos myyntiin sovelletaan AVL 8 c §:ssä tarkoitettua rakennusalan käännettyä arvonlisäverovelvollisuutta, rakentamispalvelun myyjä ilmoittaa myyntitulon ilman arvonlisäveroa arvonlisäveroilmoituksen kohdassa ”Rakentamispalvelun ja metalliromun myynnit”. Rakentamispalvelun ostaja ilmoittaa rakentamispalvelun oston ilman arvonlisäveroa kohdassa ”Rakentamispalvelun ja metalliromun ostot” ja veron rakentamispalvelujen ostosta kohdassa ”Vero rakentamispalvelun ja metalliromun ostoista”. Vähennyskelpoisen oston vero ilmoitetaan kohdassa ”Verokauden vähennettävä vero”. 12.2 Rakentamispalvelun ja kiinteistöhallintapalvelun omasta käytöstä suoritettavan ja vähennettävän veron ilmoittaminen Verotuskäytännössä on aikaisemmin hyväksytty rakentamispalvelun oman käytön tilanteissa mahdollisuus soveltaa niin sanottua ”hiljaista kuittausta”. Tällä tarkoitetaan sitä, että rakennuskustannusten sisältämät arvonlisäverot jätetään vähentämättä, jolloin näitä kustannuksia ei lueta myöskään suoritettavan veron perusteeseen. Tästä seuraa, että oman käytön veroa suoritetaan vain arvonlisäverottomista kustannuksista. Hiljaista kuittausta ei voi enää soveltaa, koska veron perusteeseen on arvonlisäverolain mukaan luettava välittömät ja välilliset kustannukset. Ostaja saa vähentää kiinteistöstä tai rakentamispalvelusta sen veron, joka myyjän on oman käytön perusteella suoritettava, jos hankinta kohdistuu ostajan vähennykseen oikeuttavaan toimintaan. Jos myyjä soveltaa hiljaista kuittausta, on ostajan vähennysoikeus vastaavasti pienempi kuin siinä tapauksessa, että myyjä suorittaa veroa kaikista veron perusteeseen luettavista välittömistä ja välillisistä kustannuksista. Edellinen ei koske kiinteistöhallintapalvelujen suorittajaa, joka voi halutessaan jättää arvonlisäveron vähennyksen tekemättä ja suorittaa oman käytön veroa vain palkoista sosiaalikuluineen sekä muista vähennyskelvottomista kuluista. Tästä on kerrottu tarkemmin ohjeen luvussa 8.
17. Omaan käyttöön ottamisesta suoritettava vero ilmoitetaan oma-aloitteisten verojen veroilmoituksella kohdassa Vero kotimaan myynnistä verokannoittain. Esimerkki 40: Yr