Obsah (6)

§ 1§ 2§ 3§ 4§ 5§ 6

Seuraamusmaksut oma-aloitteisessa verotuksessa - vero.fi /> Verohallinnon nimissä on lähetetty huijausviestejä. Lue lisää huijauksista. Seuraamusmaksut oma-aloitteisessa verotuksessa Syventävä vero-oh

§ 1momentti).

Veronkorotus määrätään 10 prosentin suuruisena, jos kysymyksessä ei ole mikään

§:ssä säädetyistä erityistilanteista, joita käsitellään jäljempänä. Esimerkki 12: Verovelvollinen on jättänyt oma-aloitteisten verojen veroilmoituksella ilmoittamatta maksettavaa arvonlisäveroa 10 000 euroa, ennakonpidätyksiä 10 000 euroa ja työnantajan sairausvakuutusmaksua 700 euroa. Verohallinto määrää veron verolajikohtaisesti verovelvollisen maksettavaksi. Veronkorotusta määrätään kymmenen prosenttia jokaiselle laiminlyönnille, eli yhteensä 2 070 euroa. Esimerkki 13: Verovelvollinen ilmoittaa vähennettävänä verona 3 000 euroa vähennysrajoituksen piiriin kuuluvaa arvonlisäveroa. Lisäksi Verohallinto havaitsee verovalvonnassa, että suoritettavaa arvonlisäveroa puuttuu 5 000 euroa. Verohallinto määrää verovelvollisen maksettavaksi veroa 8 000 euroa ja veronkorotusta kymmenen prosenttia eli 800 euroa. Esimerkki 14: Verohallinto pyytää verovelvolliselta lisäselvityksen veroilmoituksella ilmoitetuista vähennettävistä arvonlisäveroista. Verovelvollisen antaman lisäselvityksen perusteella 3 000 euroa on vähennyskelvottomia edustusmenoja. Verohallinto määrää verovelvollisen maksettavaksi veroa 3 000 euroa ja veronkorotusta kymmenen prosenttia eli 300 euroa. Esimerkki 15: Verovelvollinen on jättänyt toimittamatta ennakonpidätyksen 20 000 euron suuruisesta työkorvauksesta, jonka verovelvollinen on maksanut yritykselle, jota ei ole merkitty ennakkoperintärekisteriin. Verohallinto määrää verovelvollisen maksettavaksi veroa 4 000 euroa ja veronkorotusta kymmenen prosenttia eli 400 euroa. Veronkorotus lasketaan toimittamattoman ennakonpidätyksen tai perimättä jätetyn lähdeveron määrästä, vaikka ennakonpidätystä tai lähdeveroa ei määrättäisi suorituksen maksajalle. Esimerkki 16: Työnantaja on jättänyt toimittamatta ennakonpidätyksen 80 000 euron suuruisesta palkasta. Työnantaja ei ole myöskään maksanut palkan perusteella työnantajan sairausvakuutusmaksua. Palkka on verotettu työntekijän veronalaisena ansiotulona hänen tuloverotuksessaan. Kun otetaan huomioon työntekijän vuotuisten ansiotulojen määrä ja hänen tuloveroprosenttinsa, työnantajalle määrättävän toimittamatta jääneen ennakonpidätyksen määrä olisi 40 prosenttia suorituksen määrästä eli 32 000 euroa. Veronkorotuksen määrä on 10 prosenttia tästä määrästä eli 3 200 euroa. Toimittamatta jätettyä ennakonpidätystä ei kuitenkaan tässä tapauksessa määrätä työnantajalle, koska palkka on verotettu työntekijän ansiotulona. Työnantajan maksettavaksi määrätään siten ainoastaan 3 200 euron suuruinen veronkorotus ja viivästyskorko. Työnantajalle määrätään lisäksi maksettavaksi työnantajan sairausvakuutusmaksu ja sen perusteella määräytyvä kymmenen prosentin suuruinen veronkorotus. 4.2.3 Toistuva laiminlyönti tai ilmeinen piittaamattomuus Veronkorotus on vähintään 15 prosenttia ja enintään 50 prosenttia, jos ilmoittamisvelvollisuuden laiminlyönti on toistuvaa; tai verovelvollisen toiminta osoittaa ilmeistä piittaamattomuutta verotusta koskevista velvoitteista (

§ 2momentti).

Verohallinto harkitsee veronkorotuksen määrän tapauskohtaisten olosuhteiden perusteella. Korotetun veronkorotuksen perusteena olevana toistuvana laiminlyöntinä pidetään lähtökohtaisesti sellaista laiminlyöntiä, johon Verohallinto on aiemmin puuttunut. Harkinta tehdään tapauskohtaisesti ottaen huomioon muutokset verovelvollisen asemassa. Toistuvuuden arvioinnissa otetaan huomioon esimerkiksi yrityksen vastuuhenkilöiden vaihtuminen laiminlyöntien välillä sekä muutokset vallitsevassa oikeustilassa. Jos verovelvollinen esimerkiksi ilmoittaa veroilmoituksessa vähennysrajoituksen piiriin kuuluvaa arvonlisäveroa vähennyskelpoisena ja tekee Verohallinnon ohjauksesta huolimatta samanlaisen perusteettoman vähennysvaatimuksen myöhemmällä veroilmoituksella, kyse on toistuvasta laiminlyönnistä. Yhdessä verolajissa tehty laiminlyönti ei ole peruste pitää laiminlyöntiä toistuvana laiminlyöntinä toisessa verolajissa. Ilmeistä piittaamattomuutta verotusta koskevista velvoitteista osoittaa esimerkiksi se, että verovelvollinen harjoittaa verollista liiketoimintaa ja laiminlyö verotusta koskevat velvollisuutensa kokonaan. Tällöin verovelvollisen toiminnan voidaan katsoa olevan moitittavampaa kuin yksittäisen laiminlyönnin tekeminen. Ilmeistä piittaamattomuutta voi osoittaa myös se, että verovelvollinen ilmoittaa veron vain osittain tai ilmoittaa veroilmoituksessa ilmeisen harhaanjohtavia tai virheellisiä tietoja. Myös veron kiertämistä voidaan tapauskohtaisen arvioinnin perusteella pitää sen luonteisena toimena, jonka perusteella veronkorotus voidaan määrätä korotettuna. Pelkästään veron kiertämistä koskevan säännöksen soveltaminen ei kuitenkaan olisi peruste määrätä korotettua veronkorotusta. 4.2.4 Arvioverotukseen liittyvä veronkorotus Ilmoituspuutteista johtuvat arvioverotuspäätökset Jos vero on määrätty arvioimalla, veronkorotus on 25 prosenttia arvioidun veron määrästä (

§ 3momentti).

Verovelvollisen laiminlyödessä ilmoittamisvelvollisuutensa Verohallinto lähettää verovelvolliselle kehotuksen ilmoituksen antamiseksi. Jos verovelvollinen ei anna ilmoitusta kehotuskirjeessä ilmoitettuun määräaikaan mennessä, Verohallinto määrää veron arvioimalla. Verohallinto voi poistaa arvioimalla määrättyä veroa koskevan päätöksen, jos verovelvollinen antaa veroilmoituksen tai tulorekisteri-ilmoituksen sen jälkeen, kun vero on määrätty arvioimalla. Jos arvioimalla määrätty vero poistetaan, pidetään verovelvollisen antamaa ilmoitusta myöhässä annettuna veroilmoituksena. Koska arvioimalla määrättyä veroa koskeva päätös poistetaan, myös verolle määrätty veronkorotus pääsääntöisesti poistetaan. Esimerkki 17: Verovelvollinen laiminlyö veroilmoituksen antamisen kokonaan ja Verohallinto määrää arvioimalla veroa maksettavaksi 1 000 euroa. Veronkorotusta määrätään 250 euroa. Jos verovelvollinen myöhemmin antaa puuttuvan ilmoituksen, jota voidaan pitää luotettavana, Verohallinto poistaa arvioverotuksen ja sen yhteydessä määrätyn veronkorotuksen. Puuttuva ilmoitus on annettu 50 päivää myöhässä. Jos arvioverotuksen jälkeen annetulla ilmoituksella veron määrä on 5 000 euroa, määrätään myöhässä annetulle ilmoitukselle päiväkohtaista myöhästymismaksua 45 päivältä 135 euroa, lisättynä 2 prosenttia myöhässä ilmoitetun maksettavan veron määrästä eli 100 euroa. Jos ilmoituksella ei ilmoiteta maksettavaa veroa, määrätään ainoastaan päiväkohtainen myöhästymismaksu 135 euroa. Verovalvonnassa tehtävät arvioverotuspäätökset Verovalvonnassa tehtyjen havaintojen perusteella asiakkaan antamista tiedoista tai verokaudella muutoin voimassa olevista tiedoista voidaan poiketa ja tarvittaessa määrätä vero arvioimalla. Tällöinkin veronkorotus on 25 prosenttia arvioidun veron määrästä. Verovalvonnassa tehtyyn arvioverotuspäätökseen tulee hakea muutosta oikaisuvaatimuksella. Jos verovelvollinen esittää selvityksen vasta oikaisuvaatimuksellaan, hänen ilmoittamisvelvollisuuden laiminlyöntiään ei pidetä vähäisenä. Tämän vuoksi verovelvolliselle määrättyä veronkorotusta ei voida poistaa kokonaan, vaikka arvioitu vero poistuisi kokonaan. Veronkorotus alennetaan tällöin

§:n 6 momentin mukaisesti enintään 200 euroon. Jos verovelvollisen selvitys saapuu pian veron määräämispäätöksen tekemisen jälkeen tai verovelvollinen esittää muun hyväksyttävän syyn sille, miksi selvitystä ei ole annettu ajoissa, voidaan laiminlyöntiä pitää vähäisenä ja verovelvolliselle määrätty veronkorotus poistaa oikaisuvaatimuksen johdosta kokonaan. 4.2.5 Tulkinnanvarainen tai epäselvä asia Veronkorotus on kolme prosenttia, jos kysymyksessä oleva asia on tulkinnanvarainen tai epäselvä (

§ 4momentti).

Tulkinnanvaraisella tai epäselvällä asialla tarkoitetaan samaa kuin luottamuksensuojaa koskevassa sääntelyssä. Säännöksen soveltaminen ei kuitenkaan edellytä sitä, että luottamuksensuojan edellytykset täyttyvät, vaikka käsitettä tulkitaan samalla tavoin kuin luottamuksensuojasäännöstä. Tulkinnanvaraisesta asiasta on kysymys silloin, kun asia on oikeudellisesti tulkinnanvarainen. Asia ei ole tulkinnanvarainen, jos siihen soveltuu säännös suoraan. Epäselvällä asialla tarkoitetaan tosiasioiltaan selvittämätöntä asiaa. Tällöin ei ole saatavilla yksiselitteistä näyttöä asian selvittämiseksi tai sitä ei ole olemassa. Asian tulee olla oikeudellisesti tulkinnanvarainen tai tosiseikoiltaan epäselvä. Asiaa ei voida pitää tulkinnanvaraisena tai epäselvänä tilanteissa, joissa asiasta on nimenomainen säännös tai vakiintunut oikeus- tai verotuskäytäntö. Veronkorotuksen määräämisen kannalta merkitsevää on yksinomaan asian laatu eli sen tulkinnanvaraisuus tai epäselvyys. Kolmen prosentin suuruinen veronkorotus voi siten tulla määrättäväksi silloin, kun asia on tulkinnanvarainen tai epäselvä, mutta verovelvollinen ei ole toiminut vilpittömässä mielessä viranomaisen noudattaman käytännön tai ohjeiden mukaisesti. Esimerkki 18: Verovelvollisen toiminta on osittain arvonlisäverollista ja osittain arvonlisäverolain soveltamisalan ulkopuolista toimintaa. Verovelvollinen ostaa palvelua toimintaansa varten ja katsoo palvelun kohdistuvan yksinomaan verolliseen toimintaansa. Verovelvollinen vähentää ostoihin sisältyneen arvonlisäveron kokonaisuudessaan. Verohallinto tulkitsee palvelujen kohdistuvan sekä arvonlisäverolliseen että arvonlisäverolain soveltamisalan ulkopuoliseen toimintaan. Verohallinto maksuunpanee sen osuuden vähennetystä arvonlisäverosta, jonka katsoo kohdistuneen soveltamisalan ulkopuoliseen toimintaan. Lisäksi, koska asia on ollut tulkinnanvarainen, Verohallinto määrää verolle kolme prosenttia veronkorotusta. Veronkorotus on kolme prosenttia myös silloin, kun pääsäännön mukainen 10 prosentin veronkorotus on muusta erityisestä syystä kohtuuton. Pääsäännön mukainen veronkorotus voi olla kohtuuton esimerkiksi, kun kyseessä olisi tahaton virhe veron jaksottamisessa tai muu tahaton ja olosuhteisiin nähden vähäinen virhe. 4.2.6 Veronkorotus myöhästymismaksun sijasta Jos verovelvollinen antaa veroilmoituksen tai oikaisee veron määrää ilmeisesti siinä tarkoituksessa, että myöhästymismaksusta tai veronkorotuksesta vapauduttaisiin, verovelvolliselle määrätään myöhästymismaksun sijaan veronkorotus. Myöhästymismaksun sijaan määrätty veronkorotus lasketaan myöhässä ilmoitetun maksettavan veron määrästä. OVML 36 §:n 5 momentin mukaan liikaa ilmoitettuun palautukseen oikeuttavaan arvonlisäveroon sovelletaan, mitä tässä momentissa säädetään maksettavasta verosta. Myöhästymismaksun sijaan määrättävä veronkorotus lasketaan tällöin liikaa ilmoitetun palautettavan arvonlisäveron määrästä. Kun verovelvolliselle määrätään veronkorotus myöhästymismaksun sijasta, veronkorotus on perustilanteessa 10 prosenttia. Jos menettely on toistuvaa tai verovelvollisen toiminta osoittaa ilmeistä piittaamattomuutta verotusta koskevista velvoitteista, veronkorotusta määrätään vähintään 15 prosenttia ja enintään 50 prosenttia. (

§ 5

momentti) 4.2.7 Ei määrättävää veroa Veronkorotus on enintään 200 euroa silloin, kun verovelvollinen on laiminlyönyt ilmoittamisvelvollisuutensa, mutta Verohallinto ei määrää verovelvollisen maksettavaksi veroa. Veronkorotus määrätään muun muassa silloin, kun verovelvollinen jättää veroilmoituksella ilmoittamatta veron määrään vaikuttamattoman tiedon tai jättää vastaamatta hänelle lähetettyyn selvityspyyntöön eikä tilanteessa ole perusteita arvioverotukselle. (

§ 6

momentti) 4.2.8 Veronkorotus ja hakemuksesta palautettava vero Veroa voidaan palauttaa hakemuksesta myös muille kuin verovelvollisille, jos siitä on verolajikohtaisessa laissa erikseen säädetty. Tällaisia palautuksen hakijoita ovat esimerkiksi arvonlisäveron palautusta hakevat ulkomaalaiset elinkeinonharjoittajat ja valmisteverotuksessa veronpalautusta verottoman käytön perusteella hakevat. Verohallinto voi palautushakemusta käsitellessään havaita, että hakija on ilmoittanut hakemuksen yhteydessä puutteellisia tai virheellisiä tietoja. Aiheettomasti myönnetty ja maksettu palautus peritään puolestaan takaisin oikaisemalla palautuspäätöstä ja määrätään palautuksen hakijan vahingoksi liikaa maksettu vero. Verohallinto määrää näissä tilanteissa palautuksen hakijalle OVML:ssa säädetyn veronkorotuksen. Veronkorotusta ei kuitenkaan määrätä, jos virhe on vähäinen, sille on pätevä syy tai sen määrääminen olisi tilanteessa, jossa määrättäisiin 3 prosentin veronkorotus, olosuhteet huomioon ottaen kohtuutonta. Edellä mainittuja palautushakemuksia koskevia veronkorotussäännöksiä sovelletaan 1.1.2021 alkaen. Veronkorotuksen määrää laskettaessa verovelvollisen vahingoksi määrätyllä verolla tarkoitetaan perusteetta haetun tai maksetun palautuksen määrää. Esimerkki 19: Verohallinto on hyväksynyt ulkomaalaisen elinkeinonharjoittajan arvonlisäveron palautushakemuksen ja hakijalle on palautettu 5 000 euroa. Myöhemmin käy ilmi, että verovelvollinen on hakenut liikaa palautusta ja palautuksen oikea määrä olisi ollut 4 000 euroa. Verohallinto perii liikaa palautetun veron takaisin oikaisemalla palautuspäätöstä siten, että palautuksen saajan maksettavaksi määrätään aiheettomasti palautettu määrä eli 1 000 euroa. Verohallinto määrää 1 000 eurolle 10 prosenttia veronkorotusta. 4.2.9 Veronkorotuksen määräämättä jättäminen Veronkorotusta ei määrätä, jos laiminlyönti on vähäinen tai laiminlyönnille on pätevä syy (OVML 37 § 2 momentti). Laiminlyönnin vähäisyyttä arvioidaan euromääräisesti. Pätevänä syynä pidetään muun muassa sairastumista tai ylivoimaista estettä. Verovelvollisen tulee esittää Verohallinnolle selvitys siitä, ettei hän ole kyennyt täyttämään ilmoittamisvelvollisuuttaan. Jotta veronkorotus voidaan jättää määräämättä, ilmoittamisvelvollisuus tulee täyttää mahdollisimman nopeasti esteen lakattua. Veronkorotus jätetään määräämättä myös tilanteessa, jossa määrättäisiin 3 prosentin veronkorotus, mutta sen määrääminen on olosuhteet huomioon ottaen kohtuutonta (OVML 37 § 2 momentti). Veronkorotuksen määrääminen voi olla kohtuutonta tilanteessa, jossa sovellettavat säännökset ovat huomattavan tulkinnanvaraisia tai epäselviä. Veronkorotuksen määrääminen voi olla kohtuutonta myös esimerkiksi tilanteessa, jossa verovelvollinen on aidosti erehtynyt verosäännösten sisällöstä tai verotusta koskevasta velvollisuudesta ja tätä erehdystä voidaan pitää olosuhteet huomioon ottaen anteeksi annettavana. 4.3 Muutoksenhaku Veronkorotukseen haetaan muutosta tekemällä verotuksen oikaisulautakunnalle kirjallinen oikaisuvaatimus (OVML 60 §). Veronkorotusta koskevan päätöksen muutoksenhakuaika määräytyy sen verokauden mukaan, jolta suoritettavalle verolle veronkorotus määrätään. Veronkorotusta koskeva muutoksenhakuaika lasketaan vastaavasti kuin asianomaiselle verokaudelle määrätyn veron muutoksenhakuaika. Oikaisuvaatimus on tehtävä kolmen vuoden kuluessa sitä kalenterivuotta seuraavan vuoden alusta, johon kuuluvalta asianomaisen veron verokaudelta vero olisi tullut ilmoittaa ja maksaa (OVML 61 §). Jos verovelvollisen tilikausi ei ole kalenterivuosi ja asianomaisen veron verokausi on kalenterikuukausi, kolmen vuoden määräaika lasketaan sen tilikauden päättymistä seuraavan vuoden alusta, johon kuuluvalta verokaudelta vero olisi tullut ilmoittaa ja maksaa. Paliskuntaryhmän arvonlisäverotuksessa määräaika lasketaan poronhoitovuoden päättymistä seuraavan vuoden alusta. Esimerkki 20: Verovelvollisen tilikausi on 1.4.2021­-31.3.2022 ja verokausi kalenterikuukausi. Verovelvollinen on jättänyt syyskuun 2021 oma-aloitteisten verojen veroilmoituksella ilmoittamatta maksettavia ennakonpidätyksiä 8 000 euroa ja työnantajan sairausvakuutusmaksua 800 euroa. Verohallinto määrää veron verolajikohtaisesti verovelvollisen maksettavaksi. Veronkorotusta määrätään kymmenen prosenttia kummallekin laiminlyönnille. Verovelvollinen hakee muutosta veronkorotukseen verotuksen oikaisulautakunnalle osoitetulla oikaisuvaatimuksella. Koska kolmen vuoden määräaika lasketaan tilikauden päättymistä seuraavan vuoden alusta, oikaisuvaatimus on tehtävä viimeistään 31.12.

1. Jos kyseessä on hakemuksesta palautettava vero, oikaisuvaatimuksen määräaika lasketaan sen kalenterivuoden päättymisestä, johon kuuluvaa ajanjaksoa palautuspäätös koskee. Esimerkki 21: Verohallinto on hyväksynyt valmisteveron palautushakemuksen ajalta 1.
2. - 30.6.
3. Verohallinto perii aiheettomasti maksetun palautuksen takaisin oikaisemalla palautuspäätöstä ja määräämällä hakijalle veroa ja veronkorotusta. Verovelvollinen hakee muutosta veronkorotukseen verotuksen oikaisulautakunnalle osoitetulla oikaisuvaatimuksella. Kolmen vuoden määräaika päättyy 31.12.
4. 5 OVML 39 §:n mukainen laiminlyöntimaksu Oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetun lain 39 §:n mukaan määrättävä laiminlyöntimaksu kohdistuu sellaisiin laiminlyönteihin, joihin ei liity verokaudelta suoritettavan veron ilmoittamista. Edellytyksenä maksun määräämiselle on, että verovelvollinen jättää asianmukaisesti ja oikea-aikaisesti täyttämättä joko osittain tai kokonaan laissa säädetyn velvollisuuden. Seuraavista laiminlyönneistä määrätään enintään 5 000 euron laiminlyöntimaksu, jos verovelvollinen, tiedonantovelvollinen tai ilmoittamisvelvollinen ei Verohallinnon kehotuksesta huolimatta täytä tiedonanto- tai ilmoittamisvelvollisuuttaan: hyvinvointialue tai kunta laiminlyö velvollisuuden ilmoittaa palautuksena saatujen verojen ja laskennallisten verojen määrät (AVL 130 § 3 momentti ja 130 a § 6 momentti); verovelvollinen laiminlyö rekisteröintiä koskevan ilmoittamisvelvollisuuden (EPL 31 § sekä AVL 133 f § 1 momentti, 133 m § 1 momentti, 133 t § 1 momentti,134 a § 1 momentti ja 2 momentin nojalla annettu päätös;161 §:n 1 ja 2 momentti sekä valmisteverotuslain 31 §); verovelvollinen laiminlyö verotuksen muistiinpano- tai kirjanpitovelvollisuuden ja/tai säilytysvelvollisuuden (AVL 134 e § 1 ja 3 momentti sekä 2 momentin nojalla annettu päätös sekä OVML 26 § ja 27 §); verovelvollinen laiminlyö velvollisuuden antaa tosite (AVL 209 b § ja EPL 35 §); verovelvollinen laiminlyö velvollisuuden tehdä arvonlisäveroa ja valmisteveroa koskevat laskumerkinnät (AVL 209 e § ja valmisteverotuslain 20 a §); verovelvollinen laiminlyö valmisteverolupaan liittyvän velvollisuuden tai lupapäätöksessä vahvistetun lupaehdon (valmisteverotuslain 22 tai 27 §); tiedonantovelvollinen laiminlyö muonitusta ja näytteitä koskevan tiedonantovelvollisuuden (valmisteverotuslain 98 §); tuensaaja laiminlyö sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta annetussa laissa ja nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta annetussa laissa säädettyjä tukia koskevan ilmoittamisvelvollisuuden (valmisteverotuslain 98 a §); sähköverkonhaltija, sähköntuottaja, verottoman sähkövaraston pitäjä, maakaasusiirtoverkonhaltija, rekisteröidyn jakeluverkonhaltija, valtuutettu varastonpitäjä, rekisteröity käyttäjä tai biokaasun tuottaja tai mainittua sähköä tai kaasua edelleen luovuttava laiminlyö velvollisuutensa antaa Verohallinnolle tiedot veroluokan II sähkön tai biokaasun luovutuksista (sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta annetun lain 26 b § 1 momentti); verovelvollinen laiminlyö ilmoittaa kaatopaikalle toimitetut, jäteluettelon mukaisesti jaoteltavat jätteet, joita ei ole mainittu jäteverolain liitteenä olevassa verotaulukossa (jäteverolain 10 § 1 momentti) ja verovelvollinen laiminlyö toimittaa Verohallinnolle tiedot kulutukseen luovutettujen tupakkatuotteiden määristä ja hintaluokista vähittäismyyntihinnan painotetun keskiarvon vahvistamista sekä tiedot Euroopan komissiolle toimitettavia tupakkatuotteiden tilastotietoja varten (tupakkaverosta annetun lain 13 § 1 momentti ja sen nojalla annettu määräys). Seuraavista laiminlyönneistä määrätään enintään 2 000 euron laiminlyöntimaksu. Laiminlyöntimaksun määrääminen ei näissä tilanteissa edellytä, että velvollisuus olisi jätetty täyttämättä Verohallinnon antamasta kehotuksesta huolimatta: valmisteveron alaisten tuotteiden lähettäjä tai vastaanottaja laiminlyö valmisteverotuslain 8 ja 9 luvussa tarkoitetun siirtomenettelyä koskevan velvollisuutensa kuten väliaikaisen verottomuuden järjestelmässä siirrettävien tuotteiden vastaanottoraportin antamista koskevan velvollisuuden tai velvollisuuden ilmoittaa Verohallinnolle kulutukseen luovutettujen tuotteiden vastaanottamisesta ja asettaa kertaluonteinen vakuus valmisteverojen suorittamisesta. (valmisteverotuslain 54, 58, 59, 61—64, 66—68, 71, 72, 74, 78, 78 a – 78 c, 78 e tai 80 §) ja verovelvollinen laiminlyö tupakkatuotteiden hintalipukkeita tai painettua vähittäismyyntihintaa koskevan velvollisuuden (tupakkaverosta annetun lain 11 §) Laiminlyöntimaksua määrättäessä otetaan huomioon laiminlyönnin vakavuus ja mahdollinen vaikutus muihin verovelvollisiin. Laiminlyöntimaksu jätetään määräämättä, jos laiminlyönti on vähäinen tai laiminlyönnille on pätevä syy tai muu erityinen syy. Laiminlyönnin vähäisyyttä arvioidaan tapauskohtaisesti olosuhteiden perusteella. Päteviä syitä ovat esimerkiksi sairastuminen tai ylivoimainen este. Laiminlyöntimaksun määräämistä koskevaan päätökseen haetaan muutosta verotuksen oikaisulautakunnalle tehtävällä kirjallisella oikaisuvaatimuksella. Oikaisuvaatimus on tehtävä 60 päivän kuluessa siitä, kun verovelvollinen on saanut tiedon päätöksestä. Päätös katsotaan saadun tiedoksi seitsemäntenä päivänä sen lähettämisestä, jollei muuta näytetä. 6 Yhteenvetoilmoituksen myöhästymisen laiminlyöntimaksu Arvonlisäverolain mukaan sen, joka on laiminlyönyt yhteenvetoilmoituksen antamisen säädetyssä ajassa tai antanut ilmoituksen puutteellisena, tulee Verohallinnon kehotuksesta täyttää velvollisuutensa. Myöhässä annetulle yhteenvetoilmoitukselle määrätään laiminlyöntimaksu (AVL 162 §, 168 § ja 168 a §, sekä verotusmenettelylain 22 a §). Muissa yhteenvetoilmoituksen puute- ja virhetapauksissa katsotaan lähtökohtaisesti, että laiminlyönti koskee yhteenvetoilmoituksen sijaan oma-aloitteisten verojen veroilmoitusta ja kyse on virheellisesti ilmoitetusta EU-myynnistä veroilmoituksella. Myöhässä annetulle EU-kaupan yhteenvetoilmoitukselle määrättävä laiminlyöntimaksu on 100–200 euroa. Laiminlyöntimaksu on 100 euroa, kun ilmoitus on myöhässä enintään 45 päivää. Jos ilmoitus on myöhässä yli 45 päivää, on laiminlyöntimaksu 200 euroa. Laiminlyöntimaksua ei määrätä, kun yhteenvetoilmoituksella annettuja tietoja korjataan korvaavalla ilmoituksella. Yhteenvetoilmoituksen laiminlyöntimaksun määräämistä koskevaan päätökseen haetaan muutosta verotuksen oikaisulautakunnalle tehtävällä kirjallisella oikaisuvaatimuksella. Oikaisuvaatimus on tehtävä 60 päivän kuluessa siitä, kun verovelvollinen on saanut tiedon päätöksestä. 7 Ohjeen soveltaminen Valmisteveroja koskevat voimaantulosäännökset: Myöhästymismaksua koskevia säännöksiä sovelletaan, kun ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönti koskee 1.1.2021 tai sen jälkeen alkavaa verokautta. Veronkorotusta koskevia säännöksiä sovelletaan, kun ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönti koskee 1.1.2021 tai sen jälkeen alkavaa verokautta. OVML 39 §:ssä säädettyä laiminlyöntimaksua koskevia säännöksiä sovelletaan, kun laiminlyönti on tapahtunut 1.1.2021 tai sen jälkeen. Automaatiosääntelystä johtuvien muutosten voimaantulosäännökset: OVML:n myöhästymismaksua koskevia 35 §:n 4 ja 5 momenttia sekä veronkantolain perimättä jättämistä koskevaa 68 §:ää sovelletaan ensimmäisen kerran verokauden verotusmenettelyyn, joka on alkanut 1.1.2024 tai sen jälkeen. OVML 11 § 3 momentissa tarkoitetun paliskuntaryhmän arvonlisäverotuksessa sovellettavan verokauden osalta säännöksiä sovelletaan ensimmäisen kerran 1.1.2024 jälkeen päättyvältä verokaudelta määrättävään myöhästymismaksuun. Paliskuntaryhmän arvonlisäverotuksessa sovellettava verokausi on poronhoitovuosi eli 1.6.–31.
5. pääjohtaja Markku Heikura ylitarkastaja Päivi Saarnivainio Sivu on viimeksi päivitetty 13.3.2025