Taide-, keräily- ja antiikkiesineiden arvonlisäverotus - vero.fi /> Verohallinnon nimissä on lähetetty huijausviestejä. Lue lisää huijauksista. Taide-, keräily- ja antiikkiesineiden arvonlisäverotus S

§:n 1 momentin kohdat 4 ja 5): tekijänoikeuslain (404/1961) 1, 4 tai 5 §:ssä tarkoitetun oikeuden luovuttamisesta tai oikeuden perusteella saadusta korvauksesta Tekijänoikeuslain 1, 4 ja 5 § määrittävät teoksen luojan tekijänoikeutta teokseen, sen muunnokseen (esim. käännös) ja kokoomateokseen. tekijänoikeuslakiin perustuvan oikeuden luovuttamisesta tai oikeuden perusteella saadusta korvauksesta tekijänoikeuslain 19 a, 26, 26 a, 26 i tai 47 a §:ssä tarkoitetuissa tilanteissa Tekijänoikeuslain 19 a, 26, 26 a, 26 i ja 47 §:t määrittävät korvauksista, joita saadaan tekijänoikeuslakiin perustuvan oikeuden luovuttamisesta tai oikeuden perusteella (mm. lainauskorvaus ja jälleenmyyntikorvaus). Arvonlisäverottomuus on rajoitettu yllä mainittuihin tekijänoikeuden luovutuksen perusteella saatuihin korvauksiin. Arvonlisäverottomuus ei kuitenkaan koske korvausta, joka saadaan (

§:n 2 momentti): valokuvaa koskevan oikeuden luovuttamisesta, mainosteosta koskevan oikeuden luovuttamisesta, tietokoneohjelmaa koskevan oikeuden luovuttamisesta eikä elokuvan, video-ohjelman tai muun sellaisen ohjelman esittämisoikeuden luovuttamisesta. Lisäksi verottomuus ei sovellu tekijänoikeuden haltijoita edustavan järjestön oikeuden luovuttamisesta tai oikeuden perusteella saamia korvauksia (

§:n 3 momentti). Taiteilijalla on tekijänoikeuslain 1 §:n perusteella taiteellisen teoksen luojana tekijänoikeus luomaansa kuvataiteen teokseen. Taiteilija ei suorita arvonlisäveroa tällaisen tekijänoikeuden luovutuksesta tai muutoin tekijänoikeuden perusteella saamastaan korvauksesta. Jos taiteilijan luoma teos on kuitenkin valokuvateos, taiteilijan on suoritettava valokuvan julkaisuoikeuden luovutuksesta saadusta korvauksesta arvonlisäveroa. KHO 28.5.2001 taltio 1256: A Oy harjoitti aikakauslehtien julkaisutoimintaa, jota varten se oli ostanut B Oy:ltä lehdissä julkaistavia artikkeleita ja niihin liittyviä valokuvia. Lehtiartikkelin kirjoituspalkkio on arvonlisäverolain 45 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan veroton ja valokuvan julkaisuoikeuden luovuttamisesta saatu korvaus lain 45 §:n 2 momentin mukaan verollinen. Kirjoitetusta tekstistä ja valokuvista muodostuvan lehtiartikkelin verokohtelu ei määräytynyt niin sanottua liittymisperiaatetta soveltaen yhtenäisesti vaan kummankin hyödykkeen osalta erikseen. Tämän vuoksi B Oy:n veloitus tuli jakaa siten, että kirjoituspalkkiot olivat verottomia ja valokuvien julkaisuoikeuksien luovutukset verollisia. A Oy:llä oli oikeus vähentää valokuvien julkaisuoikeuksien hankintahintaan sisältyvä vero arvonlisäverolain 102 §:n mukaisesti. Esimerkki 11: Taiteilija ottaa valokuvan ja luovuttaa tämän valokuvan julkaisuoikeuden. Arvonlisäverolaissa on erikseen säädetty, että tekijänoikeuden verottomuus ei ulotu valokuvaa koskevan oikeuden luovuttamiseen. Näin ollen taiteilijan on suoritettava arvonlisäveroa valokuvan julkaisuoikeuden luovuttamisesta saamastaan palkkiosta. Myyntiin soveltuu yleinen verokanta. Esimerkki 12: Taiteilija tekee kuvituksen lastenkirjaan ja myy kuvituksen julkaisuoikeuden kirjan kustantajalle. Kuvituksen julkaisuoikeuden myynnissä luovutetaan tekijänoikeutta. Näin ollen taiteilija ei suorita saamastaan palkkiosta arvonlisäveroa. Kysymys ei ole valokuvan julkaisuoikeuden myynnistä. Esimerkki 13: Tanssijan tanssiesitys tallennetaan ja tanssija myy tallenteen modernin taiteen museolle, jossa esitystä esitetään. Videotallennetta ei luovuteta fyysiselle välineelle tallennettuna vaan luovutaan vain linkki, jonka kautta tallenteen voi katsoa. Esityksen myynnissä ei ole kyse tavaran myynnistä, joten kyse ei ole alennetun verokannan alaisen taide-esineen myynnistä. Sen sijaan tanssijan katsotaan myyvän esityksensä esittämisoikeuden. Videotallennusta koskevan esittämisoikeuden myyntiin ei sovellu

§:n tekijänoikeuden verottomuus vaan tallenteen esittämisoikeus on suljettu verottomuuden ulkopuolelle (

§:n 2 momentti). Näin ollen tanssijan tallenteen esitysoikeuden myyntiin soveltuu yleinen verokanta. 3.3 Marginaaliverotusmenettely taide-, keräily- ja antiikkiesineiden myynnissä Marginaaliverotusmenettely on tapa laskea myynnistä suoritettava arvonlisävero. Marginaaliverotusmenettelyssä vero lasketaan voittomarginaalista eli tavaran myyntihinnan ja ostohinnan erotuksesta sen sijaan, että vero laskettaisiin myyntihinnan perusteella. Myyjä voi soveltaa marginaaliverotusmenettelyä, jos menettelylle säädetyt edellytykset täyttyvät. Edellytysten täyttyessä marginaaliverotusmenettelyn soveltaminen on siis vapaaehtoista, kun kyse on taide-, keräily tai antiikkiesineen myynnistä tai käytetyn tavaran myynnistä. Jälleenmyyjä voi jokaisen myyntitapahtuman osalta valita, soveltaako hän myyntiin arvonlisäverolain yleisiä säännöksiä vai edellytysten täyttyessä marginaaliverotusmenettelyä. Jos jälleenmyyjä valitsee sovellettavaksi marginaaliverotusmenettelyn, jälleenmyyjä voi soveltaa sitä joko myyntitapahtumittain (tavarakohtainen menettely) tai verokausittain (yksinkertaistettu menettely). Jos jälleenmyyjä ei sovella marginaaliverotusmenettelyä, hän soveltaa myyntiin arvonlisäverolain yleisiä säännöksiä. Tällöin vero lasketaan alla luvussa 5.1 veron laskemisesta kerrotulla tavalla. Taide-, keräily- ja antiikkiesineiden myyntiin voidaan soveltaa marginaaliverotusmenettelyä seuraavin edellytyksin: kaupan kohteena on taide-, keräily- tai antiikkiesine myyjä on verovelvollinen jälleenmyyjä tavaran ostohinta on ollut veroton tavara on ostettu verollista edelleenmyyntiä varten (jälleenmyyntitarkoitus). Alla on käyty tarkemmin läpi marginaaliverotusmenettelyn soveltamisedellytyksiä silloin, kun myytävä tavara on taide-, keräily- tai antiikkiesine. 3.3.1 Kaupan kohteena taide-, keräily- tai antiikkiesine Taide-, keräily- ja antiikkiesine on määritelty tämän ohjeen luvussa 2. Jos myytävä tuote on arvonlisäverolaissa tarkoitettu taide-, keräily- tai antiikkiesine, myyjä voi tietyin edellytyksin soveltaa myyntiin marginaaliverotusmenettelyä. Jos tuote ei täytä taide-, keräily- tai antiikkiesineen määritelmää, marginaaliverotusmenettely voi silti soveltua myyntiin. Marginaaliverotusmenettely voi nimittäin tietyin edellytyksin soveltua myös käytetyn tavaran kauppaan. Taide-, keräily- ja antiikkiesineiden myyntiin soveltuvan marginaaliverotusmenettelyn ja käytettyjen tavaroiden myyntiin soveltuvan marginaaliverotusmenettelyn soveltamisedellytykset poikkeavat toisistaan. Tästä syystä on tärkeää tunnistaa, milloin kysymys on taide-, keräily- ja antiikkiesineestä ja milloin kysymys on käytetystä tavarasta. Esimerkki 14: Verovelvollinen jälleenmyyjä ostaa yksityishenkilöltä 90 vuotta vanhan huonekalun. Ostohinta ei sisällä arvonlisäveroa. Koska huonekalu ei ole yli 100 vuotta vanha, se ei ole antiikkiesine. Kysymyksessä ei ole myöskään taide- tai keräilyesine. Koska huonekalu ei ole taide-, keräily- tai antiikkiesine, jälleenmyyjä ei voi soveltaa myyntiin taide-, keräily- ja antiikkiesineiden marginaaliverotusmenettelyä. Sen sijaan jälleenmyyjä voi soveltaa 90 vuotta vanhan verotta ostamansa huonekalun myyntiin käytettyjen tavaroiden marginaaliverotusmenettelyä. Lue lisää käytettyjen tavaroiden määritelmästä ja marginaaliverotusmenettelyn soveltamisedellytyksistä käytettyjen tavaroiden kaupassa Verohallinnon ohjeesta Käytettyjen tavaroiden arvonlisäverotus. 3.3.2 Verovelvollinen jälleenmyyjä Marginaaliverotusmenettelyssä jälleenmyyjällä tarkoitetaan ketä tahansa arvonlisäverovelvollista, joka liiketoiminnan muodossa ostaa Suomessa tai toisesta EU-maasta taide-, keräily- tai antiikkiesineitä verollista edelleenmyyntiä varten. Jälleenmyyjällä tarkoitetaan lisäksi sellaista verovelvollista, joka liiketoiminnan muodossa maahantuo taide-, keräily- ja antiikkiesineitä EU:n ulkopuolelta Suomeen täällä tapahtuvaa arvonlisäverollista edelleenmyyntiä varten. (AVL 79 a § ja AVL 79 g §) Esimerkki 15: Huutokaupanpitäjä myy julkisella huutokaupalla yksityishenkilöiden omistamia arvonlisäverotuksessa taide-esineinä pidettäviä tavaroita. Huutokaupanpitäjä myy taide-esineen loppuasiakkaalle omissa nimissään mutta sen omistajan lukuun. Taide-esineen omistajan katsotaan yllä mainituissa olosuhteissa myyvän taide-esineen huutokaupanpitäjälle, joka myy taide-esineen edelleen huutokaupan asiakkaalle. Taide-esineen omistajana oleva yksityishenkilö ei ole myynnistään arvonlisäverovelvollinen. Näin ollen huutokaupanpitäjän ostohinta ei sisällä arvonlisäveroa. Huutokaupanpitäjän myymä tuote on taide-esine. Huutokaupanpitäjä on verovelvollinen jälleenmyyjä ja on ostanut taide-esineen verollista edelleenmyyntiä varten. Huutokaupanpitäjän on suoritettava arvonlisäveron myynnistä. Huutokaupanpitäjä voi halutessaan soveltaa myyntinsä marginaaliverotusmenettelyä. Esimerkki 16: Antiikkikauppias ostaa vanhoja tavaroita EU:n ulkopuolelta myyntiä varten. Tavarat eivät ole taide- tai keräilyesineitä. Osa maahantuoduista tavaroista on yli 100 vuotta vanhoja. Siltä osin kuin ostetut tavarat ovat yli 100 vuotta vanhoja, tavaroita pidetään arvonlisäverotuksessa antiikkiesineinä. Antiikkikauppias voi soveltaa marginaaliverotusmenettelyä näiden maahantuomiensa antiikkiesineiden myyntiin. Siltä osin kuin tavarat ovat enintään 100 vuotta vanhoja, ne eivät ole arvonlisäverotuksessa antiikkiesineitä, mutta ne ovat käytettyjä tavaroita. Antiikkikauppias ei saa soveltaa näiden tavaroiden myyntiin marginaaliverotusmenettelyä, sillä käytettyjen tavaroiden osalta marginaaliverotusmenettely ei sovellu EU:n ulkopuolelta ostettuihin maahantuotuihin tavaroihin. 3.3.3 Tavaran ostolle asetetut edellytykset Taide-, keräily- ja antiikkiesineiden osalta marginaaliverotusmenettelyä voi soveltaa vain tietynlaisiin tavaroiden ostoihin. Näitä marginaaliverotusmenettelyn mahdollistavia taide-, keräily- ja antiikkiesineiden ostoja ovat seuraavat:

1. a)Osto ei-verovelvolliselta Verovelvollinen jälleenmyyjä voi soveltaa marginaaliverotusmenettelyä taide-, keräily- ja antiikkiesineeseen, jonka se on ostanut verotta yksityishenkilöltä tai oikeushenkilöltä, joka ei ole elinkeinonharjoittaja. Tällaisella oikeushenkilöllä tarkoitetaan esimerkiksi ei-verovelvollista yhdistystä, säätiötä tai kuolinpesää. Myös ei-verovelvolliselta vähäisen toiminnan harjoittajalta tehtyyn taide-, keräily- tai antiikkiesineen ostoon voi soveltaa marginaaliverotusmenettelyä. Myös ei-verovelvollinen konkurssipesä on tällainen oikeushenkilö, jota ei katsota elinkeinonharjoittajaksi, kun se ei jatka itsenäisesti konkurssiin menneen yrityksen liiketoimintaa eikä ole ilmoittautunut verovelvolliseksi konkurssivelallisen liikeomaisuuden realisoinnin ajalta. Näin ollen verovelvollinen jälleenmyyjä voi soveltaa marginaaliverotusmenettelyä ei-verovelvolliselta konkurssipesältä tehtyyn taide-, keräily- ja antiikkiesineen ostoon ja edelleenmyyntiin. Sen sijaan marginaaliverotusmenettelyä ei saa soveltaa, jos jälleenmyyjälle luovutettuihin taide-esineisiin on sovellettu alennettua verokantaa. Jos jälleenmyyjä saa siis ostolaskun, jonka perusteella liiketoimeen on sovellettu alennettua verokantaa, jälleenmyyjä ei saa soveltaa kyseisen tuotteen edelleenmyyntiin marginaaliverotusmenettelyä. Marginaaliverotusmenettely ei myöskään sovellu, jos taide-esineen ostoon toisesta EU-maasta yhteisöhankintana on sovellettu alennettua verokantaa. Tältä osin arvonlisäverokäsittelyssä tapahtui muutos 1.1.2025 alkaen. Taide-esineen myyntiin soveltuu alennettu 13,5 prosentin verokanta, kun myyjänä on tekijä tai tekijän oikeudenomistaja taikka satunnaisesti muu elinkeinonharjoittaja kuin verovelvollinen jälleenmyyjä. Myös EU-tavaraostoihin soveltuu alennettu verokanta, jos taide-esine ostetaan toisesta EU-maasta verovelvolliselta taiteilijalta tai hänen oikeudenomistajaltaan.
2. b)Osto elinkeinonharjoittajalta, jonka myynti on vapautettu verosta AVL:n mukaan (esimerkiksi AVL 61 § tai 223 §) tai vastaavan säännöksen perusteella toisessa jäsenvaltiossa Marginaaliverotusmenettely soveltuu tavarakauppaan myös, jos myyjän myynti on ollut arvonlisäverolain nojalla veroton. Vastaavassa tilanteessa marginaaliverotusmenettely soveltuu myös taide-, keräily- ja antiikkiesineiden myyntiin. Esimerkki 17: Jälleenmyyjä ostaa taide-esineen yritykseltä, jolla taide-esine on ollut käytössä edustustiloissa. Yritys ei ole voinut vähentää taide-esineen ostohinnan sisältämää veroa AVL 114 §:n perusteella. Kun yritys myy taide-esineen jälleenmyyjälle, myynti on veroton (AVL 61 §). Jälleenmyyjä voi halutessaan soveltaa marginaaliverotusmenettelyä kyseisen taide-esineen ostoon.
3. c)Osto Suomesta tai toisesta EU-maasta toiselta jälleenmyyjältä, joka on soveltanut myyntiin marginaaliverotusmenettelyä Yllä kuvattujen ostojen lisäksi marginaaliverotusmenettely soveltuu taide-, keräily- tai antiikkiesineen ostoon, joka tehdään toiselta näiden tavaroiden jälleenmyyjältä joko Suomesta tai toisesta EU-maasta, kun myyjä on soveltanut myyntiinsä marginaaliverotusmenettelyä.
4. d)Itse maahantuodut taide-, keräily- ja antiikkiesineet Verovelvollinen jälleenmyyjä, esimerkiksi taide- tai antiikkikauppias, saa soveltaa marginaaliverotusmenettelyä itse maahantuomiinsa taide-, keräily- tai antiikkiesineisiin. Jälleenmyyjä voi tässä tilanteessa aina valita, soveltaako hän taide-, keräily- tai antiikkiesineen verolliseen maahantuontiin ja niiden verolliseen edelleenmyyntiin marginaaliverotusmenettelyä vai arvonlisäverolain yleisiä säännöksiä. Riippumatta siitä, soveltaako jälleenmyyjä marginaaliverotusmenettelyä vai ei, jälleenmyyjä ilmoittaa maahantuonnin veron arvonlisäveroilmoituksellaan suoritettavana verona. Jos jälleenmyyjä soveltaa marginaaliverotusmenettelyä, hän ei ilmoita EU:n ulkopuolelta maahantuomistaan taide-, keräily- tai antiikkiesineistä suorittamaansa maahantuonnin arvonlisäveroa kuitenkaan vähennettävänä verona, vaan käsittelee marginaaliverotettavana ostona maahantuonnin veron perusteen lisättynä maahantuonnin arvonlisäverolla. Asiakkaalta veloitettava myyntihinta käsitellään tällöin marginaaliverotettavana myyntinä. Marginaaliverotusmenettelyn soveltaminen EU:n ulkopuolelta maahantuotuun taide-esineeseen saattaa olla jälleenmyyjän kannalta perusteltua esimerkiksi silloin, kun jälleenmyyjä jo soveltaa marginaaliverotusmenettelyä verotta ostamiensa tavaroiden edelleenmyyntiin. Jälleenmyyjä ei saa soveltaa marginaaliverotusmenettelyä maahantuomansa taide-esineen edelleenmyyntiin silloin, kun sen maahantuontiin on sovellettu alennettua verokantaa. 3.3.4 Jälleenmyyntitarkoitus Marginaaliverotusmenettelyn soveltaminen edellyttää lisäksi, että jälleenmyyjä on tehnyt oston jälleenmyydäkseen tuotteen. Esimerkiksi käytettyjen tavaroiden kauppias ostaa taide-, keräily- ja antiikkiesineitä ja myy niitä edelleen. Käytettyjen tavaroiden kauppias tekee tällöin kyseiset hankinnat jälleenmyyntitarkoituksessa. Jälleenmyyntitarkoitus voi täyttyä myös silloin, kun jälleenmyyjä myy tavaroita omissa nimissä mutta esimerkiksi tavaranomistajan lukuun. Esimerkiksi huutokaupanpitäjä voi myydä taide-esineinä pidettäviä tavaroita omissa nimissään mutta yksityishenkilön tai muun ei-verovelvollisen tavaranomistajan lukuun. Huutokaupanpitäjä toimii tällöin ns. komissionäärinä. Tässä tilanteessa huutokaupanpitäjän katsotaan ostavan tavarat jälleenmyyntitarkoituksessa ja hän voi soveltaa ostoon ja myyntiin marginaaliverotusmenettelyä edellytysten muutoin täyttyessä. Jos marginaaliverotusmenettely soveltuu, huutokaupanpitäjän myyntihinta on se hinta, jonka tavaran huutanut ostaja maksaa huutokaupanpitäjälle. Ostohinta taas on se hinta, jonka huutokaupanpitäjä tilittää toimeksiantajalle. Lue lisää komissiokaupasta ja välityksestä Verohallinnon ohjeesta Komissiokaupan ja välitystoiminnan arvonlisäverotus. Se, milloin verovelvollinen jälleenmyyjä on hankkinut käytetyn tavaran jälleenmyyntitarkoituksessa, on ollut ratkaistavana sekä Euroopan unionin tuomioistuimessa (EUT) että korkeimmassa hallinto-oikeudessa ja keskusverolautakunnassa. Näissä tapauksissa myytävänä oli käytetty auto ja tätä oli ennen jälleenmyyntiä käytetty vuokraustoiminnassa. Harkittavana oli se, katsottiinko käytetty auto tästä muusta käytöstä huolimatta hankitun jälleenmyyntitarkoituksessa. Voit lukea lisää oikeuskäytännöstä Verohallinnon ohjeesta Käytettyjen tavaroiden arvonlisäverotus. Muilla toimialoilla kuin käytettyjen autojen kaupassa ei toistaiseksi ole oikeuskäytäntöä marginaaliverotusmenettelyn soveltumisesta silloin, kun tavarat otetaan ensin jälleenmyyjän muuhun käyttöön ennen niiden edelleenmyyntiä tai kun käytetty tavara alun perin hankitaan muuhun tarkoitukseen kuin edelleenmyytäväksi. Jos toiminta kuitenkin tapahtuu käytettyjen autojen kauppaan verrattavissa olosuhteissa, vastaavia tulkintoja voi soveltaa myös muilla toimialoilla. Jos toiminta ei tapahdu vastaavanlaisissa olosuhteissa, asiasta on suositeltavaa pyytää ennakkoratkaisua Verohallinnolta tai Keskusverolautakunnalta. 3.3.5 Soveltaminen vapaaehtoista, esimerkkilaskelmat Kun edellytykset marginaaliverotusmenettelyn soveltamiselle täyttyvät jälleenmyyjä voi valita, soveltaako hän taide-, keräily- tai antiikkiesineen myyntiin marginaaliverotusmenettelyä vai noudattaako hän arvonlisäverolain yleisiä säännöksiä. Valittu veron perusteen laskemistapa voi vaikuttaa suoritettavan veron määrään. Seuraavat esimerkit kuvastavat tätä eroa. Esimerkki 18: Jälleenmyyjä ostaa yli 100 vuotta vanhan antiikkiesineen yksityishenkilöltä verotta. Ostohinta on 6 510 euroa. Jälleenmyyjä myy esineen 8 000 eurolla. Jälleenmyyjä menettelee AVL:n yleisten säännösten mukaan eikä sovella myyntiin marginaaliverotusmenettelyä: Jälleenmyyjä ei tee vähennystä, koska antiikkiesineen ostohinta ei sisällä arvonlisäveroa (6 510). Jälleenmyyjä suorittaa veron verollisesta myyntihinnasta eli 8 000 eurosta. Myyntiin soveltuu yleinen verokanta. Jälleenmyyjän suoritettavan veron määrä on 1 625,50 euroa ja myynnin veron peruste on 6 374,50 euroa. Myyntilaskulle on merkittävä muun muassa veron peruste 6 374,50 euroa ja myynnin veron määrä 1 625,50 euroa. Arvonlisäveroilmoituksella jälleenmyyjän suoritettavan veron määrä on 1 625,50 euroa. Esimerkki 19: Jälleenmyyjän yllä esimerkissä 18 ostamaa tavaraa pidetään arvonlisäverotuksessa antiikkiesineenä. Jälleenmyyjä päättää soveltaa myyntiinsä marginaaliverotusmenettelyä: Jälleenmyyjä lisää antiikkiesineen verottoman ostohinnan (6 510) marginaalivero-ostoihin. Jälleenmyyjä lisää koko asiakkaalta veloitetun myyntihinnan (8 000) Jälleenmyyjä suorittaa veron voittomarginaalista, joka lasketaan marginaaliverotettavien myyntien ja marginaaliverotettavien ostojen erotuksesta. Erotus on 1 490 euroa (= 8 000–6 510), josta veron peruste 1 187,25 euroa ja josta myynnin vero on 302,75 euroa. Arvonlisäveroilmoituksella jälleenmyyjä ilmoittaa suoritettavan veron määränä 302,75 euroa. 4 Taide-, keräily- ja antiikkiesineiden ulkomaankauppa 4.1 Taide-, keräily- ja antiikkiesineiden myynti ulkomaille Tavaroiden ulkomaankauppaa koskevat arvonlisäverolain säännökset soveltuvat lähtökohtaisesti sellaisenaan myös taide-, keräily- ja antiikkiesineiden ulkomaankauppaan. Voit lukea lisää kansainvälisestä tavarakaupasta Verohallinnon ohjeista Arvonlisäverotus EU-tavarakaupassa, Tavaroiden etämyynnin arvonlisäverotus ja Vientikaupan arvonlisäverotus. Seuraavassa on esimerkkejä myyntien arvonlisäverokäsittelyistä eri kansainvälisen kaupan tilanteissa, kun kyse on taide-esineestä. Esimerkki 20: Jälleenmyyjä myy taide-esineitä Ruotsiin sekä yksityishenkilöille että yrityksille. Jälleenmyyjä on kirjannut kyseisten verotta ostamiensa taide-esineiden hankinnat marginaalivero-ostoiksi. Koska jälleenmyyjä on kirjannut hankinnat marginaalivero-ostoiksi, jälleenmyyjä käsittelee myynnit Ruotsiin marginaaliverotettavana myyntinä. Sillä, onko asiakas yksityishenkilö vai yritys, ei ole asiassa merkitystä. Lisätietoja myynnin arvonlisäverokäsittelystä löytyy tämän ohjeen luvusta 3.3 Marginaaliverotusmenettely taide-, keräily- ja antiikkiesineiden myynnissä. Esimerkki 21: Jälleenmyyjä myy taide-esineen Ruotsiin. Jälleenmyyjä ei ole kirjannut kyseisen taide-esineen ostohintaa marginaalivero-ostoksi. Jälleenmyyjän asiakkaana on elinkeinonharjoittaja, joilla on Ruotsin alv-tunniste. Jälleenmyyjä järjestää taide-esineen kuljetuksen asiakkaalle Suomesta Ruotsiin. Kun jälleenmyyjä myy taide-esineen kuljetettuna Ruotsiin verovelvolliselle asiakkaalle, jälleenmyyjän myynti on Suomessa veroton tavaran yhteisömyynti. Myyjä merkitsee laskulle ”VAT 0 %, intra-Community supply” ja mainitsee laskulla oman Suomen alv-tunnisteensa sekä ostajan Ruotsin alv-tunnisteen. Kuljetusliikkeen lasku toimii näyttönä tavaran kuljettamisesta Suomesta Ruotsiin. Lisätietoja yhteisömyynnin arvonlisäverokäsittelystä löytyy Verohallinnon ohjeesta Arvonlisäverotus EU-tavarakaupassa. Esimerkki 22: Jälleenmyyjä myy taide-esineen yksityishenkilölle toiseen EU-maahan. Jälleenmyyjä ei ole käsitellyt kyseisen taide-esineen ostoa marginaalivero-ostona. Jälleenmyyjä järjestää taide-esineen kuljetuksen Suomesta asiakkaalle. Kun jälleenmyyjä myy taide-esineen kuljetettuna yksityishenkilölle, jälleenmyyjän myyntiä kutsutaan arvonlisäverotuksessa etämyynniksi. Verotusoikeus myyntiin on sillä EU-maalla, johon tavaran kuljetus päättyy. Jälleenmyyjä suorittaa veron kuljetuksen päättymismaahan. Jälleenmyyjän vaihtoehtoisista rekisteröitymistavoista voit lukea Verohallinnon ohjeesta Tavaroiden etämyynnin arvonlisäverotus. Esimerkki 23: Taiteilija osallistuu Berliinissä pidettävään taidenäyttelyyn. Näyttelyä varten taiteilija siirtää taideteoksiaan Suomesta Saksaan. Näyttelyn jälkeen taideteokset kuljetetaan takaisin Suomeen. Kun taiteilija palauttaa kyseiset taideteokset näyttelyn jälkeen takaisin Suomeen, taideteosten siirto Suomesta Saksaan ja Saksasta takaisin Suomeen ei aiheuta taiteilijalle raportointivelvoitteita eikä veronsuoritusvelvollisuutta arvonlisäverotuksessa Suomessa. Taiteilijan on kuitenkin pidettävä luetteloa niistä taideteoksista, jotka on kuljetettu Saksaan taidenäyttelyä varten ja jotka tuodaan takaisin Suomeen. Lisätietoja tavaran siirron arvonlisäverokäsittelystä löytyy Verohallinnon ohjeesta Arvonlisäverotus EU-tavarakaupassa. Esimerkki 24: Taiteilija osallistuu Berliinissä pidettävään taidenäyttelyyn. Näyttelyä varten taitelija siirtää taideteoksiaan Suomesta Saksaan. Taiteilija myy osan taideteoksista Saksassa näyttely aikana. Loput taideteoksista taiteilija tuo takaisin Suomeen. Siltä osin kuin taideteokset tuodaan takaisin Suomeen, taiteilijalle ei aiheudu tavaroiden siirrosta raportointi- tai veronsuoritusvelvollisuutta (ks. edellinen esimerkki). Sen sijaan siltä osin kuin taitelija myy taideteokset Saksassa, taitelijan on raportoitava taideteoksen siirto Suomesta Saksaan verottomana yhteisömyyntinä Suomessa ja todennäköisesti yhteisöhankintana Saksassa. Kyseinen siirto ja myynnit Saksassa aiheuttanevat siis taiteilijalle arvonlisäverovelvollisuuden Saksaan. Taitelijan on syytä selvittää verovelvoitteensa Saksan veroviranomaisilta. Esimerkki 25: Jälleenmyyjä myy taideteoksia Norjaan. Jälleenmyyjä käyttää huolintaliikettä apuna vientiasiakirjojen laadinnassa ja vientimenettelyssä. Huolintaliike tekee vientitullauksen jälleenmyyjän nimissä. Jälleenmyyjä saa laskun huolintaliikkeeltä myös tavaran kuljetuksesta Suomesta Norjaan. Koska taideteokset kuljetetaan jälleenmyyjän toimeksiannosta EU:n ulkopuolelle, jälleenmyyjän ei tarvitse suorittaa vientimyynneistä arvonlisäveroa. Jälleenmyyjä ilmoittaa kyseiset myynnit nollaverokannan alaisena myyntinä (vientimyynti). Kyseisten taide-esineiden ostoja jälleenmyyjä ei ole voinut käsitellä marginaalivero-ostona. Lisätietoja tavaran viennin arvonlisäverotuksesta löytyy Verohallinnon ohjeesta Vientikaupan arvonlisäverotus. 4.2 Taide-, keräily- ja antiikkiesineiden osto ulkomailta Suomeen Tavaran osto toisesta EU-maasta tai EU:n ulkopuolelta aiheuttaa yleensä ostajalle verovelvoitteita Suomessa. Kun tavara ostetaan toisesta EU-maasta, ostaja on yleensä velvollinen suorittamaan arvonlisäveroa tavaran yhteisöhankinnasta. Kun tavara taas ostetaan EU:n ulkopuolelta, ostaja on yleensä velvollinen suorittamaan maahantuonnista arvonlisäveroa. Ostoon soveltuvat lähtökohtaisesti arvonlisäverolain yleiset kansainvälistä kauppaa koskevat säännökset. Yleensä yhteisöhankintaan ja maahantuontiin soveltuva verokanta Suomessa määräytyy vastaavan tuotteen myyntiin täällä soveltuvan verokannan mukaan. Lähtökohtaisesti yhteisöhankinnan tai maahantuonnin arvonlisävero lasketaan yleisellä verokannalla. Arvonlisäverolaissa tarkoitetun taide-esineen (AVL 79 c §) osalta alennettu verokanta voi soveltua tietyin edellytyksin myös yhteisöhankintaan tai maahantuontiin. Arvonlisäverolaissa tarkoitetun taide-esineen ostoon toisesta EU-maasta (yhteisöhankintaan) soveltuu alennettu 13,5 prosentin verokanta, kun taide-esine ostetaan toisesta EU-maasta 1) suoraan verovelvolliselta tekijältä tai hänen oikeudenomistajaltaan (esim. kuolinpesältä) taikka 2) muulta verovelvolliselta elinkeinonharjoittajalta kuin verovelvolliselta jälleenmyyjältä. Jos ostoon on sovellettu alennettua verokantaa, ostoa ei saa käsitellä marginaalivero-ostona. Jos taas ostoon on jo sovellettu marginaaliverotusmenettelyä, myyntiin ei saa soveltaa alennettua verokantaa (AVL 85 §:n 4 momentti). Jos taide-esine taas ostetaan toisesta EU-maasta verovelvolliselta jälleenmyyjältä, taide-esineen ostoon soveltuu yleinen verokanta. Esimerkki 26: Arvonlisäverovelvollinen jälleenmyyjä ostaa Saksasta siellä arvonlisäverovelvolliselta taitelijalta tämän luoman taulun. Taide-esineeksi arvonlisäverotuksessa katsottava taulu kuljetetaan Saksasta Suomeen jälleenmyyjän toimeksiannosta. Taulu maksaa 1 000 euroa. Jälleenmyyjä antaa tilausvaiheessa taiteilijalle oman FI-alkuisen alv-tunnisteen. Jälleenmyyjä saa saksalaiselta taiteilijalta laskun, jolla on mainittu sekä taitelijan että jälleenmyyjän alv-tunniste sekä viittaus yhteisömyyntiin. Jälleenmyyjän katsotaan tekevän Suomessa ns. yhteisöhankinnan. Arvonlisäveroilmoituksella jälleenmyyjä ilmoittaa ostohinnan (1000 euroa) kohdassa Tavaraostot muista EU-maista. Lisäksi jälleenmyyjä ilmoittaa kohdassa Vero tavaraostoista muista EU-maista yhteisöhankinnasta suoritettavan veron (135 euroa = 1000 euroa x 13,5 %). Jälleenmyyjä ei saa soveltaa kyseisen taulun edelleenmyyntiin marginaaliverotusmenettelyä, koska jälleenmyyjä on soveltanut yhteisöhankintaan alennettua verokantaa. Jos toisesta EU-maasta oleva verovelvollinen myyjä on merkinnyt suomalaisen ostajan laskuun toisen EU-maan arvonlisäveron, suomalainen ostaja ei saa ilmoittaa kyseistä veron määrää Suomessa vähennettävänä verona. Kun arvonlisäverolaissa tarkoitettu taide-esine ostetaan EU:n ulkopuolelta, maahantuontiin soveltuu aina alennettu 13,5 prosentin verokanta. Alennettu verokanta soveltuu maahantuontiin riippumatta siitä, keneltä taide-esine ostetaan tai kuka on taide-esineen maahantuoja. Taide-esineen maahantuontiin soveltuu alennettu verokanta myös silloin, kun myyjänä taide-esineelle EU:n ulkopuolella on verovelvollinen jälleenmyyjä. Jos maahantuontiin on sovellettu alennettua verokantaa, kyseisten tuotteiden myyntiin ei saa soveltaa marginaaliverotusmenettelyä (AVL 85 §:n 4 momentti). Yhteisöhankinnasta tai maahantuonnista suoritettavan veron vähentämiseen soveltuvat yleiset arvonlisäveron vähennysoikeutta koskevat säännökset. Jos hankita tehdään arvonlisäverollista liiketoimintaa varten, ostosta suoritettu vero on hankinnan tekijälle vähennyskelpoinen. Jos osto kuitenkin käsitellään marginaalivero-ostona, ostosta suoritettua yleisen verokannan mukaista veroa ei ilmoiteta vähennettävänä verona vaan veron määrä lisätään ostohinnan lisäksi marginaalivero-ostoihin. Seuraavassa on esimerkkejä kansainvälisen kaupan tilanteista, kun hyödyke ostetaan ulkomailta Suomeen. Esimerkki 27: Arvonlisäverovelvollinen kuvataiteilija ostaa Saksasta elinkeinonharjoittajalta taiteilijamateriaalia työtään varten. Materiaalit kuljetetaan Saksasta Suomeen myyjän toimeksiannosta. Kuljetuksineen materiaalit maksavat 300 euroa. Kuvataiteilija antaa tilausvaiheessa saksalaiselle myyjälle oman FI-alkuisen alv-tunnisteensa. Kuvataiteilija saa saksalaiselta myyjältä laskun, jolla on mainittu sekä myyjän että ostajan alv-tunniste sekä viittaus yhteisömyyntiin. Kuvataiteilijan katsotaan tekevän Suomessa yhteisöhankinnan. Hän ilmoittaa arvonlisäveroilmoituksella ostohinnan (300 euroa) kohdassa Tavaraostot muista EU-maista. Yhteisöhankinnasta suoritettavan veron 76,50 euroa (= 300 euroa x 25,5 %) kuvataiteilija ilmoittaa kohdassa Vero tavaraostoista muista EU-maista. Tämän vastaavan veron määrään taiteilija voi ilmoittaa myös vähennettävänä verona kohdassa Verokauden vähennettävä vero, jos osto on tapahtunut kuvataiteilijan arvonlisäverollista toimintaa varten. Lisätietoja EU-tavaraostojen arvonlisäverokäsittelystä Suomessa löytyy Verohallinnon ohjeesta Arvonlisäverotus EU-tavarakaupassa. Esimerkki 28: Arvonlisäverovelvollinen taiteilija on ostanut tauluihin käyttämiänsä maaleja Yhdysvalloista. Maalit on kuljetettu Suomeen ja taiteilija on maalien maahantuoja. Maalien kauppahinta on ollut 800 euroa. Myyjä on maksanut rahti-, vakuutus- ja liitännäiskustannukset Helsingissä olevaan määräsatamaan asti. Myyjä on veloittanut nämä kustannukset taiteilijalta osana kauppahintaa. Maalit tullataan Suomessa vapaaseen liikkeeseen 15.9.2025. Tullauspäätöksellä kannettu tulli on 52 euroa. Maahantuonnin arvonlisäveron peruste on 852 euroa ja sen mukaan laskettu arvonlisävero on 852 e x 25,5 % = 217,26 euroa. Suoritettavan maahantuonnin arvonlisäveron taiteilija ilmoittaa arvonlisäveroilmoituksen kohdassa Vero tavaroiden maahantuonneista EU:n ulkopuolelta. Koska taiteilija ostaa maalit arvonlisäverollisia myyntejä varten, taiteilija saa vähentää maahantuonnin arvonlisäveron kohdassa Verokauden vähennettävä vero. Maahantuonnin arvonlisäverotuksesta ja menettelystä voit lukea lisää Verohallinnon ohjeista Maahantuonnin arvonlisäveron peruste ja Maahantuonnin arvonlisäverotusmenettelystä 1.1.2018 alkaen. 5 Veron laskeminen ja ilmoittaminen 5.1 Yleistä Arvonlisäveron laskemiseksi veron peruste kerrotaan verokannalla. Näin ollen myyjän on myyntiin soveltuvan verokannan lisäksi tiedettävä, miten muodostuu veron peruste, josta vero lasketaan. Arvonlisäveron määrä lasketaan veron perusteen eli verottoman myyntihinnan ja verokannan perusteella seuraavasti: Veron peruste muodostuu myynnistä saadusta vastikkeesta ilman veron osuutta. Vastike taas on myyjän ja ostajan sopima hinta, joka sisältää kaikki hinnanlisät. Veron perusteeseen lasketaan siis mukaan kaikki mahdolliset hinnanlisät, kuten esimerkiksi ne taide-esineen toimittamisesta aiheutuvat kustannukset, jotka myyjä veloittaa tilaajalta. Veron perusteeseen luetaan myös esimerkiksi laskutuslisät. Hinnanlisiin sovelletaan samaa verokantaa kuin myytyyn tuotteeseen. Esimerkki 29: Taiteilija myy maalaamiaan tauluja. Taiteilija valmistaa taululle myös kehykset ja myy taulut kehystettynä. Taide-esine on ostajan kannalta tarkasteltuna pääsuorite ja kehykset ovat epäitsenäinen sivusuorite. Tällöin katsotaan kyseessä olevan vain yksi myynti, jossa pääsuorite on taide-esine. Kun tekijä myy maalaamansa taulun kehystettynä, soveltuu myyntiin kokonaisuudessaan alennettu verokanta. Myynnin veron perusteeseen luetaan suoraan tavaran tai palvelun hintaan liittyvät tuet ja avustukset ilman veron osuutta (ALV 79 §). Jos taide-esineen ensimyyntiin soveltuu alennettu verokanta, myös kyseiseen myyntiin suoraan liittyvään tukeen soveltuu alennettu verokanta. Jos taas taitelija saa yleistukea tai avustusta, joka ei suoraan liity myyntiin/myynteihin, tuesta ei suoriteta arvonlisäveroa. Lue lisää Verohallinnon ohjeesta Tuet ja avustukset arvonlisäverotuksessa. Esimerkki 30: Taiteilija saa taide-esineen ensimyyntiin liittyen 4 005 euron apurahan taide-esineen ostavalta säätiöltä. Lisäksi säätiö maksaa taide-esineen ostosta 5 000 euron palkkion taiteilijalle. Koska apuraha liittyy tietyn taide-esineen myyntiin, apuraha otetaan huomioon taide-esineestä suoritettavan veron määrässä. Taiteilija saama kokonaisvastike on siten 9 005 euroa. Taiteilija suorittaa veroa kyseisen taide-esineen ensimyynnistä säätiölle 1 071,08 euroa. 5.2 Marginaaliverotus Vaihtoehtoinen tapa laskea myynnistä suoritettava arvonlisävero on marginaaliverotus. Voit lukea marginaaliverotusmenettelyn soveltamisedellytyksistä luvusta 3.3 Marginaaliverotusmenettely taide-, keräily- ja antiikkiesineiden myynnissä. Marginaaliverotusmenettelyä sovellettaessa vero lasketaan voittomarginaalista eli myyntihinnan ja ostohinnan erotuksesta. Voittomarginaali voidaan laskea joko tavarakohtaisesti tai ns. yksinkertaistettua menettelyä käyttäen. Verovelvollinen voi käyttää molempia menetelmiä myös rinnakkain, jos ostot ja myynnit pidetään kirjanpidossa erillään toisistaan. Marginaalivero-ostot ja -myynnit on pidettävä kirjanpidossa erillään myös arvonlisäverolain yleisten säännösten mukaisista ostoista ja myynneistä. 5.2.1 Tavarakohtainen menettely Tavarakohtaisessa menettelyssä voittomarginaali lasketaan kunkin esineen myynnin osalta erikseen. Veron peruste on esineen myynnistä saadun vastikkeen ja saman esineen ostohinnan erotus eli voittomarginaali veron osuudella vähennettynä. Voittomarginaali sisältää siis veron. (AVL 79 a ja 79 j §) Marginaaliverotusmenettelyssä verokanta on sama kuin yleisten säännösten mukaisessa myynnissä. Taide-esineiden osalta alennettua verokantaa ei kuitenkaan saa soveltaa, jos myyntiin sovelletaan marginaaliverotusmenettelyä. Voittomarginaalia laskettaessa taide-, keräily- tai antiikkiesineen myyntihintana pidetään tavaran myynnistä saatua vastiketta eli myyjän ja ostajan sopimaa verollista hintaa, joka sisältää kaikki ostajalta veloitettavat hinnanlisät, kuten myyjän ostajalta veloittamat pakkaus- ja kuljetuskustannukset. Voittomarginaalia laskettaessa taide-, keräily- tai antiikkiesineen ostohintana pidetään tavaran myyjälle tavarasta maksettua verotonta hintaa, joka sisältää kaikki myyjän veloittamat hinnanlisät, kuten myyjän ostajalta veloittamat pakkaus- ja kuljetuskustannukset. Ostohintoihin ei sen sijaan saa lisätä muita kustannuksia, kuten muiden kuin myyjän veloittamia tavaran kuljetuskustannuksia taikka korjaustöistä syntyneitä tai myyntiin liittyviä kustannuksia. Marginaaliverotusmenettelyssä olevan taide-, keräily- ja antiikkiesineen korjaustöissä käytettävät verotta ostetut käytetyt tavarat, kuten varaosat, voidaan kuitenkin käsitellä marginaalivero-ostoina. Jos jälleenmyyjä on maahantuonut taide-, keräily- tai antiikkiesineen Suomeen EU:n ulkopuolelta, marginaaliveromenettelyssä kyseisen esineen ostohintana pidetään maahantuonnissa sovellettua veron perustetta lisättynä maahantuonnin arvonlisäverolla (yleinen verokanta). Jos taide-esineen maahantuontiin on sovellettu alennettua verokantaa, ostoa ei kuitenkaan saa käsitellä lainkaan marginaalivero-ostona eikä tuotteen myyntiin soveltaa siten marginaaliverotusmenettelyä. (ks. alennetun verokannan soveltamisesta luku 3.2.2) Jos tavaran voittomarginaali on negatiivinen, myynnistä ei suoriteta arvonlisäveroa. Tavarakohtaista menettelyä sovellettaessa syntynyttä negatiivista marginaalia ei saa kirjata muiden marginaaliverotettavien taide-, keräily- ja antiikkiesineiden hyväksi eikä sitä saa myöskään vähentää muiden taide-, keräily- ja antiikkiesineiden myynnin veron perusteesta. Tavaran ostohinta vähennetään tavaran myyntihinnasta myyntikuukautena. Esimerkki 31: Jälleenmyyjä soveltaa keräilyesineiden myyntiin marginaaliverotusmenettelyä. Jälleenmyyjä on ostanut yhden keräilyesineen yksityishenkilöltä 1300 eurolla. Ostohinta ei ole sisältänyt arvonlisäveroa. Jälleenmyyjä myy esineen 1800 eurolla Keräilyesineen myyntihinta 1 800 euroaKeräilyesineen ostohinta - 1 300 euroaVoittomarginaali 500 euroa Jälleenmyyjä soveltaa myyntiin yleistä verokantaa. Veron peruste on voittomarginaali ilman veroa eli 398,41 euroa. Suoritettavan veron määrä on 101,59 euroa. 5.2.2 Yksinkertaistettu menettely Yksinkertaistetussa menettelyssä veron peruste on koko verokauden voittomarginaali ilman veron osuutta. Verokauden voittomarginaali lasketaan siten, että verokauden aikana myytyjen marginaaliverotettavien tavaroiden myyntihinnoista vähennetään verokauden aikana ostettujen marginaaliverotettavien ostojen ostohinnat. Näin saatu voittomarginaali sisältää arvonlisäveron. (AVL 79 k §) Yksinkertaistetun menettelyn soveltaminen ei vaikuta verokantaan, vaan verokanta on vastaava kuin yleisiä sääntöjä sovellettaessa. Taide-esineiden alennettua verokantaa ja marginaaliverotusmenettelyä ei kuitenkaan saa soveltaa samaan liiketoimeen. Jos jälleenmyyjä myy useamman eri verokannan alaisia tuotteita marginaaliverotusmenettelyllä, eri verokannan alaiset tuotteet on pidettävä kirjanpidossa erillään toisistaan. Yleensä verokausi on kalenterikuukausi. Kalenterikuukauden sijaan verokausi voi olla myös neljännesvuosi tai kalenterivuosi (Ks. ohje Arvonlisäveron verokausi ja sen muutokset). Esimerkki 32: Jälleenmyyjä myy marginaaliverotusmenettelyllä keräilyesineitä marraskuussa 15 000 eurolla. Hän on ostanut marraskuussa keräilyesineitä EU:n ulkopuolelta (ostohinta 5000 euroa ja maahantuonnin alv 1275 euroa), toisista EU-maista verovelvollisilta jälleenmyyjiltä (ostohinta 2000 euroa, jolloin yhteisöhankinnan vero on 510 euroa) ja kotimaasta verotta (ostohinta 1000 euroa). Jälleenmyyjän verokausi on kalenterikuukausi. Maahantuomansa keräilyesineet ja verotta ostamansa keräilyesineet jälleenmyyjä käsittelee marginaalivero-ostoina. Toisesta EU-maasta ostettuja keräilyesineitä jälleenmyyjä ei saa käsitellä marginaalivero-ostoina, vaan jälleenmyyjä käsittelee ne yhteisöhankintana ja myy soveltaen yleisiä sääntöjä. Jälleenmyyjä kirjaa marginaalivero-ostoihin ostohinnat seuraavasti: Ostot EU:n ulkopuolelta 6 275 (=5 000+1275)Ostot verotta kotimaasta 1 000Marginaaliverotettavat ostot yhteensä 7 275 Marginaaliverotettaviin myynteihin jälleenmyyjä kirjaa 15 000 euroa. Voittomarginaali lasketaan tällöin seuraavasti: Myyntihinnat 15 000Ostohinnat 7 275Voittomarginaali 7 725 Veron peruste on voittomarginaali ilman veroa eli 6 155,38 euroa. Suoritettava veron määrä on 1 569,62 euroa. Vero 1 569,62 euroa ilmoitetaan arvonlisäveroilmoituksen kohdassa Vero kotimaan myynnistä, 25,5 %:n vero. Yhteisöhankinnat 2 000 euroa ilmoitetaan kohdassa Tavaraostot muista EU-maista sekä niistä suoritettava vero 510 euroa ilmoitetaan kohdassa Vero tavaraostoista muista EU-maista. Lisäksi tavaroiden maahantuontien arvo 5000 euroa ilmoitetaan kohdassa Tavaroiden maahantuonnit EU:n ulkopuolelta ja niistä suoritettava vero 1275 euroa kohdassa Vero tavaroiden maahantuonneista EU:n ulkopuolelta. Arvonlisäveroilmoituksen kohdassa Verokauden vähennettävä vero ei ilmoiteta tavaroiden maahantuonneista suoritettuja veroja vastaavia veroja, koska ne otetaan huomioon jo marginaaliverolaskelmalla. Sen sijaan, koska jälleenmyyjiltä tehtyjä EU-ostoja ei saa käsitellä marginaaliverolaskelmalla, näiden hankintojen osalta tavaraostosta suoritettava vero voidaan ilmoittaa myös vähennettävänä verona edellyttäen, että hankinta liittyy arvonlisäverolliseen myyntiin. Kyseinen tavaran edelleenmyynti on yleisten säännösten perusteella verollinen. Myyntiin soveltuu yleinen verokanta. Yleensä voittomarginaalista tulee maksettavaksi veroa. Jos verokauden marginaali on kuitenkin negatiivinen, taide-, keräily- ja antiikkiesineiden myynnistä ei synny lainkaan suoritettavaa veroa ja arvonlisäveroilmoituksella myynnistä suoritettavissa veroissa ei ilmoiteta tältä osin mitään. Voittomarginaali on negatiivinen, jos verokauden (kalenterikuukausi, neljännesvuosi tai vuosi) ostohinnat ovat myyntihintoja suuremmat. Negatiivinen marginaali voidaan lisätä seuraavan verokauden marginaaliverotettaviin ostoihin. Tilikauden päätyttyä negatiivinen marginaali voidaan siirtää seuraavalle tilikaudelle. Negatiivista marginaalia ei saa käsitellä muulla tavoin. Siitä laskettua veroa ei saa esimerkiksi kirjata uusien tavaroiden myynnistä suoritettavan veron vähennykseksi tai vähennettävän veron lisäykseksi. Esimerkki 33: Keräilyesineiden jälleenmyyjän marginaaliverotettavat keräilyesineiden myynnit lokakuussa ovat 10 000 euroa ja marraskuussa 40 000 euroa. Vastaavasti jälleenmyyjän verottomat keräilyesineiden ostot ovat 20 000 euroa sekä loka- että marraskuussa. Jälleenmyyjän verokausi on kuukausi. helmikuu maaliskuu marginaaliverotettavat myynnit 10 000 40 000marginaaliverotettavat ostot - 20 000 - 20 000 helmikuun negatiivinen marginaali - 10 000maaliskuun voittomarginaali +10 000 Marraskuun marginaalivero-ostot saadaan lisäämällä lokakuun negatiivinen marginaali ostohintoihin, jolloin marraskuussa ostohinnat ovat yhteensä 30 000 (=20 000+10 000). Näin ollen marraskuun voittomarginaali saadaan vähentämällä myyntihinnoista ostohinnat. Voittomarginaali on siten 10 000 = 40 000-(20 000+10 000) = 40 000–30 000 euroa. Voittomarginaali ilman veroa on 7 968,13 ja veron määrä on 2 031,87 = (7 968,13 x 25,5 %) Marraskuussa jälleenmyyjä suorittaa veroa positiivisesta voittomarginaalista eli 10 000 eurosta. Suoritettava vero on yllä mainitun mukaisesti 2 031,87 euroa. Veron määrän jälleenmyyjä ilmoittaa marraskuun arvonlisäveroilmoituksella kohdassa Vero kotimaan myynnistä, 25,5 %:n vero. Sen sijaan jälleenmyyjä ei ilmoita negatiivista marginaalia lainkaan lokakuun arvonlisäveroilmoituksella. Kausikohtaisesta marginaaliverotus­menettelystä ei tule jälleenmyyjälle maksettavaa veroa lokakuussa. 5.2.3 Marginaaliverotusmenettelyn purkaminen Jos jälleenmyyjä myöhemmin päättää olla soveltamatta marginaaliverotusmenettelyä tekemäänsä ostoon, jonka hän on käsitellyt marginaalivero-ostona, jälleenmyyjän on purettava oston marginaalivero-ostokirjaus. Marginaalivero-ostokirjaus on purettava myös silloin, kun menettelyn soveltamisedellytykset eivät täyty. Purkamisen jälkeen myyntiin sovelletaan arvonlisäverolain yleisiä säännöksiä. Marginaaliverotusmenettelyn purkaminen tarkoittaa käytännössä sitä, että ostohinta poistetaan marginaalivero-ostoista. Jos keräily- tai antiikkiesineen ostohinnasta on suoritettu maahantuonnin vero (yleisellä verokannalla), voidaan suoritettu maahantuonnin vero samassa yhteydessä ilmoittaa vähennettävänä verona. Esimerkki 35: Jälleenmyyjä A Oy on ostanut antiikkiesineen Norjasta. A Oy:n on ollut tarkoitus soveltaa antiikkiesineen edelleenmyyntiin marginaaliverotusmenettelyä eikä A Oy ole tästä syystä vähentänyt maahantuonnista suorittamaansa 25,5 prosentin arvonlisäveroa. Vuosi vaihtuu eikä A Oy ole saanut antiikkiesinettä myytyä. Hän tarjoaa toiselle kotimaiselle jälleenmyyjälle kyseistä antiikkiesinettä. Tämä suostuu ostamaan antiikkiesineen, jos A Oy ei sovella myyntiin marginaaliverotusmenettelyä. A Oy päättää purkaa marginaalivero-ostokirjauksen. Purkamisen seurauksena A Oy poistaa marginaalivero-ostoista antiikkiesineen ostohinnan ja maahantuonnin arvonlisäveron sinä kuukautena, jolloin edelleenmyynti tapahtuu. Marginaaliverotusmenettelyn purkaminen kasvattaa kyseisen kuukauden voittomarginaalia. Tälle kuukaudelle kohdistetaan myös maahantuonnista suoritettu arvonlisävero vähennettäviin veroihin. Myynnistä suoritettavan arvonlisäveron (25,5 %) A Oy kohdistaa myös tälle suoriteperiaatteen mukaiselle kuukaudelle. Marginaaliverotusmenettelyn purkamisesta voit lukea lisää Verohallinnon ohjeesta Käytettyjen tavaroiden arvonlisäverotus. 6 Veron ajallinen kohdistaminen 6.1 Myynnin veron ajallinen kohdistaminen Tavaran myynnistä suoritettava vero kohdistetaan yleensä sille kuukaudelle, jona tavara on toimitettu asiakkaalle (suoriteperuste). Tilikauden aikana myynnit voidaan suoriteperusteesta poiketen kohdistaa vaihtoehtoisesti ostajalle annetun laskun päiväyksen mukaan (laskutusperuste). Poikkeuksena ovat tilanteet, joissa myyjä saa asiakkaalta ennakkomaksun ennen toimituskuukautta. Ennakkomaksun osalta myynnistä suoritettava vero on kohdistettava aina sille kuukaudelle, jona myyjä on saanut maksun (maksuperuste). Yllä mainitusta poiketen verovelvollinen saa tietyissä tilanteissa soveltaa myynnin veron kohdistamisessa aina yllä kuvattua maksuperustetta, vaikka kyse ei olisi ennakkomaksusta. Maksuperustetta voivat soveltaa ensinnäkin ne verovelvolliset, joiden tilikauden liikevaihto on enintään 500 000 euroa. Lisäksi maksuperustetta voivat soveltaa ne verovelvolliset, johon ei sovelleta kirjanpitolakia tai jolla on oikeus laatia maksuperusteinen tilinpäätös tai olla laatimatta tilinpäätöstä. Näiden tahojen noudattaessa maksuperustetta vero kohdistetaan viimeistään sille kuukaudelle, jonka aikana on kulunut 12 kuukautta myydyn tavaran toimittamisesta. 6.2 Ajallinen kohdistaminen marginaaliverotusmenettelyssä Kun jälleenmyyjä laskee myynnin veron marginaaliverotusmenettelyä käyttäen, veron ajalliseen kohdistamiseen vaikuttaa voittomarginaalin laskemistapa. Kun jälleenmyyjä käyttää tavarakohtaista voittomarginaalin laskentatapaa, tavaran ostohinta kirjataan tavarakohtaisten marginaaliverotettavien ostojen tilin lisäykseksi vasta myyntikuukautena ja vastaavana ajankohtana myyntihinta tavarakohtaisten marginaaliverotettavien myyntien tilille. Myynnit ja ostot kohdistetaan siis myydyn tavaran toimitusajankohdalle. Yksinkertaistetussa marginaaliverotusmenettelyn laskemistavassa verokauden (kalenterikuukausi, neljännesvuosi tai kalenterivuosi) voittomarginaali on verokauden aikana myydyistä marginaaliverotusmenettelyn piiriin kuuluvista tavaroista saatujen vastikkeiden yhteismäärän ja sen aikana hankittujen mainitun menettelyn piiriin kuuluvien tavaroiden ostohintojen yhteismäärän erotus. Verottomat ostot kirjataan marginaaliverotettavien ostojen tilille sinä kuukautena, kun tavara on vastaanotettu. Marginaaliverotettavien ostojen tilille kirjataan tullauspäätöksen antopäivälle myös yleisen verokannan alaisten taide-, keräily- ja antiikkiesineiden maahantuonnin veron peruste ja siitä ilmoitettu maahantuonnin arvonlisävero. Jos marginaaliverotusmenettely on purettava, verokauden voittomarginaaliin tehtävä lisäys kohdistetaan sille kalenterikuukaudelle, jona myynnistä on veloitettu ostajaa tai sinä kuukautena, kun tavara otetaan muuhun käyttöön (AVL 140.2 §). 6.3 Vähennysten ajallinen kohdistaminen Arvonlisäverovähennysten kohdistamisessa noudatetaan vastaavia periaatteita (suoriteperuste, laskutusperuste ja maksuperuste), joita sovelletaan myynneistä suoritettavien verojenkin ajallisessa kohdistamisessa. Alennetun verokannan alaisten taide-esineiden ostoja koskee kuitenkin poikkeussääntö ajallisessa kohdistamisessa. Vähennykseen oikeuttavaa arvonlisäverollista toimintaa varten hankittuihin ostoihin sisältyvä vero kohdistetaan pääsääntöisesti sille verokaudelle, jonka aikana ostettu tavara tai palvelu on vastaanotettu (suoriteperuste). Tilikauden aikana voidaan noudattaa laskutusperustetta eli käyttää laskutusajankohtaa ostojen ajallisessa kohdistamisessa. Tilikauden päättyessä siirrytään kuitenkin käyttämään suoriteperustetta. Lisäksi ennakkomaksujen osalta noudatetaan yllä mainituista huolimatta maksuperustetta eli ennakkomaksut kirjataan sille verokaudelle, jona ostohinta on maksettu. Jos verovelvollinen soveltaa maksuperustetta myyntien kirjaamiseen (ALV 137 §), hänen on noudatettava maksuperusteetta myös ostovähennysten ajalliseen kohdistamiseen. Näin ollen vähennykset kohdistetaan tällöin kuukaudelle, jona ostohinta on maksettu. Jos verovelvollinen ei ole kirjanpitovelvollinen tai jos verovelvollinen on oikeutettu laatimaan maksuperusteisen tilinpäätöksen tai olla laatimatta tilinpäätöstä, hän saa kohdistaa vähennyksen ostohinnan maksukuukaudelle. Tavaran yhteisöhankinnasta tehtävä vähennys on kohdistettava samalle kalenterikuukaudelle kuin yhteisöhankinnasta suoritettava vero. Taide-esineen osalta ostovähennys kohdistetaan poikkeuksellisesti. Kun verovelvollinen jälleenmyyjä ostaa taide-esineen kotimaasta ja ostohinta sisältää alennetun 13,5 prosentin verokannan mukaan lasketun arvonlisäveron, jälleenmyyjän on kohdistettava vähennys ostosta taide-esineen myyntikuukaudelle. Poikkeussääntöä ajalliseen kohdistamiseen sovelletaan myös toisesta EU-maasta (yhteisöhankinta) tai EU:n ulkopuolelta (maahantuonti) ostettuun taide-esineeseen, jonka osalta ostosta suoritettava vero lasketaan alennetulla verokannalla. Kun jälleenmyyjä soveltaa myyntiin arvonlisäverolain yleisiä säännöksiä, jälleenmyyjän on kohdistettava vähennys ostosta suoritetusta verosta taide-esineen myyntikuukaudelle. 7 Tositteet ja laskumerkinnät Myynti- ja ostotositteet ovat perusteena tilitettävän veron määrälle. Verovelvollisen on säilytettävä ne kirjanpitoaineistossaan. Tositteiden säilytysaika on vähintään kuusi vuotta sen vuoden lopusta, jonka aikana tilikausi on päättynyt. Myyntitositteilla tarkoitetaan myyntilaskuja, käteiskuitteja, kassakoneen kuitteja, kauppakirjoja tai muita asiakirjoja, joista ilmenee myyjän myymä tuote ostajalle. Arvonlisäverolain mukaan taide-, keräily- tai antiikkiesineen myyntitositteessa pitää olla eriteltynä muun muassa veroton myyntihinta, veron osuus verokannoittain sekä laskun loppusumma. Jos myynti on veroton, myyntitositteella on mainittava myynnin verottomuus ja sen peruste. Lisäksi myyntitositteessa pitää olla myyjän Y-tunnus. Myyntitositteessa on lisäksi yksilöitävä myyty tuote ja sen luovutusajankohta. Myyntitositteessa on viitattava marginaaliverotusmenettelyyn (”voittomarginaalijärjestelmä – taide-esineet” tai ”voittomarginaalijärjestelmä – keräily- ja antiikkiesineet”) silloin, kun myyjä on soveltanut myyntiin marginaaliverotusmenettelyä. Tällöin laskulle ei saa merkitä veron määrää. Kuluttajalle annettavassa myyntitositteessa ei arvonlisäverolain mukaan tarvitse eritellä veron määrää. Kuitinantovelvollisuudesta käteiskaupassa annetun lain (658/2013) mukaan asiakkaalle on kuitenkin pääsääntöisesti aina tarjottava kuitti. Kuitille on laissa asetettu määrätty tietosisältö ja sen mukaan kuitissa on muun ohessa oltava tavaroista tai palveluista suoritettu maksu ja suoritettavan arvonlisäveron määrä verokannoittain taikka arvonlisäveron peruste verokannoittain. Kirjanpitolaissa (1336/1997) on kirjanpitovelvollisia koskevat säännökset tositteista (kirjanpitolain 2 luku 5 §). Lue lisää Verohallinnon ohjeesta Laskutusvaatimukset arvonlisäverotuksessa. johtava veroasiantuntija Mika Jokinen johtava veroasiantuntija Anne Klemola Sivu on viimeksi päivitetty 1.1.2026