Työasuntovähennys - vero.fi /> Verohallinnon nimissä on lähetetty huijausviestejä. Lue lisää huijauksista. Työasuntovähennys Syventävä vero-ohje Antopäivä 8.12.2025 Versiohistoria Diaarinumero VH/5704/00.01.00/2025 Voimassaolo 1.1.2026 - Toistaiseksi Valtuutussäännös Laki Verohallinnosta (503/2010) 2 § 2 mom. Korvaa ohjeen VH/1715/00.01.00/2024 Tässä ohjeessa käsitellään niitä edellytyksiä, joiden perusteella verovelvollisella on oikeus työasuntovähennykseen, kun hän on varsinaisen työpaikkansa sijainnin vuoksi vuokrannut käyttöönsä asunnon toiselta paikkakunnalta. Ohjeen lukua 10 on päivitetty tulonhankkimiskulujen vähentämistä koskevan lainsäädäntömuutoksen vuoksi. 1 Johdanto Työasuntovähennyksestä säädetään tuloverolain (TVL, 1535/1992) 95 a §:ssä. Työasuntovähennys vähennetään verovelvollisen ansiotuloista tulonhankkimiskuluna ja sen määrä on enintään 450 euroa kuukaudelta. Työasuntovähennyksen tarkoituksena on kannustaa verovelvollisia hakemaan ja vastaanottamaan työtä pitkänkin matkan etäisyydeltä vakituisesta asunnostaan. Verovelvollisella on oikeus vähentää työasuntovähennyksenä varsinaisen työpaikkansa sijainnin vuoksi vuokraamansa toisen asunnon eli työasunnon vuokraa, vaikka asumisesta aiheutuneet kulut ovat lähtökohtaisesti verotuksessa vähennyskelvottomia elantomenoja (TVL 31 § 4 momentti). Vähennyksen saaminen edellyttää, että tietyt työpaikan ja asuntojen laatuun ja sijaintiin liittyvät edellytykset täyttyvät. Nämä edellytykset ovat osittain erilaiset perheellisellä ja perheettömällä henkilöllä. 2 Varsinainen työpaikka Työasuntovähennys voidaan myöntää ainoastaan silloin, kun kyse on työskentelystä varsinaisella työpaikalla. Varsinaisella työpaikalla tarkoitetaan TVL 72 b §:n mukaan paikkaa, jossa verovelvollinen vakituisesti työskentelee. Jos verovelvollisella työn liikkuvuuden vuoksi ei ole paikkaa, jossa hän vakituisesti työskentelee, pidetään varsinaisena työpaikkana paikkaa, josta hän hakee työmääräykset, säilyttää työssä käyttämiään asusteita, työvälineitä tai työaineita, taikka muuta työn tekemisen kannalta vastaavaa paikkaa. Varsinainen työpaikka voi olla esimerkiksi toimisto, myymälä, halli tai tehdas. Lyhytaikainenkin työskentelypaikka voi olla varsinainen työpaikka. Esimerkiksi, jos yritys palkkaa toimipaikkaansa ruuhka-apulaisen tai sairausloman sijaisen, tämän varsinainen työpaikka on kyseinen toimipaikka. Myös työntekijän asunto voi olla hänen varsinainen työpaikkansa. Esimerkiksi myyntiedustajan koti, josta hän lähtee päivittäin myyntipiirinsä esittelypaikoille ja jossa hän säilyttää edustamiaan työnantajan tuotteita, on hänen varsinainen työpaikkansa (KHO 18.11.2003 taltio 2882). 3 Erityinen työntekemispaikka tai toissijainen työpaikka Työasuntovähennystä ei voida myöntää silloin, kun kyse on työskentelystä erityisellä työntekemispaikalla tai toissijaisella työpaikalla. Erityisellä työntekemispaikalla tarkoitetaan paikkaa, jonne verovelvollinen tilapäisesti tekee työmatkan työhön kuuluvien tehtävien suorittamiseksi (TVL 72 §). Toissijaisen työpaikan käsite on määritelty TVL 71 §:ssä. Toissijaisella työpaikalla tarkoitetaan palkansaajan työnantajan tai tämän kanssa samaan intressipiiriin kuuluvan yhteisön vakituista toimipaikkaa, joka sijaitsee toisella paikkakunnalla tai toisessa valtiossa kuin palkansaajan ensisijaisena pidettävä varsinainen työpaikka. Toissijaisen työpaikan muodostuminen edellyttää siten, että palkansaajalla on saman työnantajan palveluksessa vähintään kaksi varsinaista työpaikkaa: ensisijainen ja toissijainen varsinainen työpaikka. Kun palkansaajalla on varsinainen työpaikka kahdessa eri kunnassa, ratkaistaan kokonaisarvioinnin perusteella, kumpaa työpaikkaa on pidettävä ensisijaisena ja mitä toissijaisena työpaikkana. Pääsääntöisesti ensisijaisena varsinaisena työpaikkana pidetään sitä työpaikkaa, jossa palkansaaja pääasiallisesti työskentelee ja jonka läheisyydessä on hänen vakituinen asuntonsa (HE 129/1998). Muissa kunnissa sijaitsevat varsinaiset työpaikat ovat palkansaajan toissijaisia työpaikkoja. Jos työntekijälle aiheutuu majoittumiskustannuksia erityiselle työntekemispaikalle tehdystä tilapäisestä työmatkasta tai toissijaiselle työpaikalle tehdystä matkasta, maksetut kulut voidaan vähentää tietyin edellytyksin työntekijän ansiotuloista tulonhankkimiskuluina. Toissijaiselle työpaikalle tehdystä matkasta aiheutuneiden kulujen vähentämisestä on kerrottu tarkemmin ohjeen luvussa 12. Erityiselle työntekemispaikalla tehdystä matkasta aiheutuneiden kulujen vähentämisestä kerrotaan tarkemmin ohjeissa Matkakustannusten vähentäminen palkansaajan verotuksessa ja Työmatkakustannusten korvaukset verotuksessa. 4 Vakituinen asunto ja työasunto Työasuntovähennyksen myöntäminen edellyttää, että henkilöllä on samanaikaisesti käytössään kaksi asuntoa: vakituinen asunto ja työasunto. Vakituisella asunnolla tarkoitetaan asuntoa, jota henkilö käyttää omana tai perheensä pääasiallisena asuntona eli kotina. Vakituinen asunto on yleensä se asunto, jonka osoitteen henkilö on ilmoittanut väestötietojärjestelmään vakinaiseksi osoitteekseen. Tosiasiallinen asuminen kuitenkin viime kädessä ratkaisee, mikä asunto katsotaan verotuksessa verovelvollisen vakituiseksi asunnoksi (KHO 2015:121). Vakituisen asunnon määräytymistä on käsitelty tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Kotikunnan merkitys verotuksessa. Vakituisen asunnon laadulla ja omistussuhteilla ei ole merkitystä työasuntovähennystä myönnettäessä. Vakituinen asunto voi siten olla esimerkiksi verovelvollisen tai hänen puolisonsa omistama asunto tai vuokra-asunto. Työasunto on verovelvollisen toinen asunto, jonka hän on vuokrannut varsinaisen työpaikkansa sijainnin vuoksi. Henkilön on itse asuttava sekä vakituisessa asunnossa että työasunnossa. Työasuntovähennys soveltuu tyypillisesti tilanteisiin, joissa henkilö asuu työskentelynsä ajan työasunnossa ja palaa esimerkiksi viikonlopuiksi vakituiseen asuntoonsa, jossa asuu puolisonsa tai alaikäisen lapsensa kanssa. Koska tilanteet vaihtelevat, on mahdotonta esittää mitään täsmällisiä vähimmäisaikoja, jotka henkilön olisi asuttava toisaalta vakituisessa asunnossa ja toisaalta työasunnossa. Jotta asunto voidaan katsoa vakituiseksi asunnoksi, siellä tulee kuitenkin asua säännöllisesti. Jos asunnossa käydään vain satunnaisesti, ei kyse ole vakituisesta asunnosta. Myös työasuntoa tulee tosiasiallisesti käyttää yöpymiseen. Työasuntovähennystä ei kuitenkaan menetä, vaikka välillä matkustaisi työpaikalle myös päivittäin vakituiselta asunnolta käsin. Työasuntovähennyksen voi saada vain vuokratusta asunnosta. Verovelvollisen on oltava vuokrasuhteessa joko päävuokralainen tai alivuokralainen. Vuokranantaja voi periaatteessa olla kuka tahansa. Vuokrasuhteen tulee kuitenkin olla aito. Aidon vuokrasuhteen keskeinen tunnusmerkki on se, että asunnosta maksetaan käypää vuokraa. Asunnon käypänä vuokrana voidaan pitää muun selvityksen puuttuessa vastaavan asunnon perusteella lasketun asuntoedun verotusarvoa. Työasuntovähennystä koskevassa hallituksen esityksessä (HE 57/2007) on todettu, että työasuntovähennyksen tarkoituksena ei olisi tukea suurten ja arvokkaiden asuntojen vuokraamista. Olennaista on, että asunto on vuokrattu varsinaisella työpaikalla työskentelyn vuoksi ja että se on kooltaan ja sijainniltaan tätä tarvetta palveleva. Työasuntovähennyksen voi saada myös, jos vuokraa pitkäaikaiseen asumiseen soveltuvan asunnon hotellista, huoneistohotellista tai muulta vastaavalta taholta. Jotta asunto soveltuu pitkäaikaiseen asumiseen, siinä pitää olla keittomahdollisuus, jääkaappi (muu kuin minibaari), wc- ja peseytymistilat. Pitkäaikaisesta asumisesta on tehtävä vuokrasopimus. Verovelvollisen maksama korvaus voi olla nimeltään vuokraa tai majoituspalvelusta maksettavaa korvausta. Työasuntovähennyksen voi saada myös siitä majoituspalvelun nimellä maksetun korvauksen osasta, joka on vuokraa. Tällöin edellytyksenä on, että asunnon vuokran osuus on majoittumispalvelua koskevassa sopimuksessa ja maksutositteessa eroteltu muista kokonaisuuteen liittyvistä palveluista (liinavaatehuolto, siivouspalvelu, aamiaiset, kuntosalipalvelut, saunan tai uima-altaan käyttö, yms.). Asumisesta perityn vuokran osuuden on näissäkin tilanteissa vastattava käypää vuokraa. Yllä mainittujen lisäksi työasuntovähennyksen voi saada myös työsuhdeasunnosta, asumisoikeusasunnosta ja osaomistusasunnosta. Osaomistusasunnosta vähennysoikeus on kuitenkin vain siihen saakka, kun verovelvollinen hallitsee osaomistusasuntoa vuokrasopimuksen perusteella. Vähennystä ei myönnetä enää sen jälkeen, kun osaomistusasunto on lunastettu kokonaan omaksi. Työasuntovähennykseen ei ole siis oikeutta omistusasunnon perusteella, koska omistusasumiseen liittyy muita verotukia, kuten oman asunnon myyntivoiton verovapaus. Työasuntovähennystä ei voi saada majoittautumisesta leirintäalueella olevaan asuntovaunuun, koska kyse ei ole asunnon vuokraamisesta. Koska työasuntovähennys voidaan myöntää vain täysien kuukausien perusteella, täytyy asunnon vuokrauksen perustua vähintään kuukauden mittaiseen vuokrasopimukseen tai majoittumispalvelua kokevaan sopimukseen. Asunnon vuokraaminen yksittäisiin kuukautta lyhyempiin yöpymisiin katsotaan aina majoittumiseksi, josta maksetun korvauksen perusteella verovelvollisella ei ole oikeutta työasuntovähennykseen. Oikeutta työasuntovähennykseen ei ole myöskään silloin, kun vuokrattu asunto on ollut käytettävissä ainoastaan varsinaisen työpaikan sijaintipaikkakunnalla tehtyjen työpäivien ajan, vaikka vuokrasopimus olisi tehty pitemmäksi aikaa. Työasunnon täytyy olla hankittu nimenomaan toisella paikkakunnalla työskentelyn vuoksi. Vähennysoikeuden ei katsota katkeavan tavanomaisten loma-aikojen, eikä erilaisten työsuhteen ajalle sijoittuvien vapaiden tai etätyön ajaksi. Tyypillisiä tällaisia muita vapaita ovat lomautukset ja vanhemmuudesta johtuvat vapaat. Vapaan tai etätyön alkaessa työsuhteen tulee kuitenkin olla voimassa ja asunnon on tänä aikana oltava verovelvollisen omassa käytössä. Jos asunnon hankinnan pääasiallisena syynä on jokin muu syy kuin työskentely toisella paikkakunnalla, esimerkiksi verovelvollisen tai hänen perheenjäsentensä opiskelu, loma-asuminen tai muu vapaa-ajan vietto, ei vähennykselle ole perustetta. Vähennykseen ei ole oikeutta myöskään silloin kun työntekijä tekee yksinomaan etätyötä, koska asuntoa toisella paikkakunnalla ei ole tällöin hankittu työskentelyn takia. Esimerkki 1: Vanginvartija asuu perheineen Lappeenrannassa ja käy vakituisesti työssä Mikkelissä. Hän vuokraa 1.6.–31.8. väliseksi ajaksi kesämökin Mäntyharjulta, jossa hän perheineen viettää loma-aikansa ja josta käsin hän käy töissä Mikkelissä. Mäntyharjun asunto on vuokrattu pääasiallisesti vanginvartijan ja hänen perheensä loma-asumista varten, eikä Mikkelissä työskentelyn takia, joten oikeutta työasuntovähennykseen ei ole. Esimerkki 2: Savonlinnassa perheineen asuva henkilö saa opiskelupaikan Joensuusta, josta hän vuokraa asunnon. Hän käy opiskelujensa ohessa työssä Joensuussa. Työasuntovähennykseen ei ole oikeutta, koska Joensuun asunto on hankittu ensisijaisesti opiskelun takia. 5 Vakituisen asunnon ja työasunnon välinen etäisyys Työasuntovähennyksen edellytyksenä on, että vakituinen asunto sijaitsee yli 100 kilometrin etäisyydellä työasunnosta ja siitä varsinaisesta työpaikasta, jonka sijainnin vuoksi työasunto on hankittu. Sekä työasunnon että varsinaisen työpaikan pitää siis olla yli 100 kilometrin päässä vakituisesta asunnosta. Etäisyys lasketaan lyhintä mahdollista reittiä yleistä tietä pitkin. Yleisenä tienä voidaan pitää yleisesti käytettävissä olevaa maantietä, mutta myös vesi- tai lentoreittiä. Esimerkki 3: Kirjanpitäjän vakituinen asunto on Haminassa ja hänen varsinainen työpaikkansa on Vantaalla. Hänellä on vuokra-asunto Porvoossa, jossa hän asuu työviikkojensa aikana. Vakituiselta asunnolta on matkaa vuokra-asunnolle 95 kilometriä ja varsinaiselle työpaikalle 140 kilometriä. Työasuntovähennykseen ei ole oikeutta, koska Porvoon asunto on alle 100 kilometrin päässä vakituisesta asunnosta. Esimerkki 4: Opettajan vakituinen asunto on Lahdessa ja hänen varsinainen työpaikkansa on Vantaalla. Hänellä on vuokra-asunto Helsingissä, jossa hän asuu työviikkojensa aikana. Vakituiselta asunnolta on matkaa vuokra-asunnolle 110 kilometriä ja varsinaiselle työpaikalle 90 kilometriä. Työasuntovähennykseen ei ole oikeutta, koska varsinainen työpaikka on alle 100 kilometrin päässä vakituisesta asunnosta. 6 Perhesuhteiden vaikutus vähennykseen 6.1 Perheellisen henkilön oikeus vähennykseen Perheellisellä henkilöllä, joka asuu vakituisessa asunnossa puolisonsa tai alaikäisen lapsensa kanssa, on oikeus työasuntovähennykseen, jos hän vuokraa käyttöönsä toisen asunnon varsinaisen työpaikkansa sijainnin vuoksi. Puolisoilla tarkoitetaan TVL 7 §:n mukaan henkilöitä, jotka ovat keskenään avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa. Heidät katsotaan puolisoiksi siitä verovuodesta alkaen, jonka aikana avioliitto on solmittu tai parisuhde rekisteröity. Vastaavasti, jos puolisot eroavat tai muuttavat pysyvästi erilleen verovuoden aikana, heitä ei enää pidetä säännöksen mukaan puolisoina kyseisenä verovuonna. Puolisoina pidetään TVL 7 §:n mukaan myös avoliitossa asuvia, jos heillä on tai on aikaisemmin ollut yhteinen lapsi tai he ovat aikaisemmin olleet keskenään avioliitossa. Alaikäisellä lapsella tarkoitetaan lasta, joka ei ennen verovuoden alkua ole täyttänyt 17 vuotta Työasuntovähennyksen myöntämisedellytykset ratkaistaan TVL 95 a §:n 1 momentin mukaan kuukausikohtaisesti, sillä vähennys myönnetään edellytysten täyttyessä jokaiselta täydeltä kalenterikuukaudelta. Tästä syystä kesken vuotta eronnut tai avioliiton solminut voi saada vähennyksen osalta vuotta. Henkilöitä voidaan siten pitää TVL 7 §:ssä säädetystä huolimatta puolisoina työasuntovähennystä myönnettäessä siitä päivästä alkaen, jolloin he ovat solmineet avioliiton tai rekisteröineet parisuhteen. Vastaavasti erotilanteissa tai toisen puolison kuollessa henkilöitä pidetään puolisoina siihen päivään saakka, jolloin he ovat eronneet tai muuttaneet pysyvästi erilleen tai toinen puoliso on kuollut. Esimerkki 5: Henkilöt A ja B ovat solmineet avioliiton 15.7. Heidän yhteinen kotinsa on Jyväskylässä. Henkilö A on työskennellyt koko vuoden varsinaisella työpaikalla Hyvinkäällä, josta hän on vuokrannut työasunnon. Jyväskylän ja Hyvinkään välinen etäisyys on 230 kilometriä. Henkilöllä A on oikeus työasuntovähennykseen elokuusta alkaen. Esimerkki 6: Henkilöt A ja B asuvat Vaasassa. He ovat avopuolisoita, joille syntyy yhteinen lapsi 10.4. Henkilö A työskentelee Porissa, jossa hänellä on työasunto. Vaasan ja Porin välinen etäisyys on 190 kilometriä. Henkilöllä A on oikeus työasuntovähennykseen toukokuusta alkaen. Esimerkki 7: Puolisot A ja B asuvat Rovaniemellä. He ovat muuttaneet 10.9. pysyvästi erilleen ennen varsinaista avioeroa. Heillä ei ole lapsia. Puoliso B on työskennellyt koko vuoden Oulussa, jossa hänellä on ollut työasunto. Rovaniemen ja Oulun välinen etäisyys on 200 kilometriä. Puolisolla B on oikeus työasuntovähennykseen tammi-elokuulta. Eron jälkeisissä lapsen vuoroasumistilanteissa työasuntovähennys voidaan myöntää eronneelle puolisolle, jos hänellä on yli 100 kilometrin päässä työasunnosta sijaitseva asunto, jossa hänen katsotaan eron jälkeen asuvan alaikäisen lapsensa kanssa. Jos alaikäiset lapset asuvat kummankin vanhemman luona esimerkiksi vuoroviikoin, on molemmilla vanhemmilla oikeus eron jälkeen työasuntovähennykseen muiden vähennyksen edellytysten täyttyessä. Esimerkki 8: Puolisot A ja B ovat asuneet Kajaanissa omakotitalossa. He ovat eronneet 11.11., jolloin puoliso B on muuttanut kerrostaloasuntoon Kajaanissa. Heillä on yhteisiä alaikäisiä lapsia, jotka ovat jääneet puolisoiden yhteishuoltajuuteen. Puolisolla B on varsinainen työpaikka Joensuussa, jossa hänellä on työasunto. Kajaanin ja Joensuun välinen etäisyys on 230 kilometriä. Puolisolla B on oikeus työasuntovähennykseen koko vuodelta, koska hänellä on ollut 11.11. saakka puolisonsa ja lastensa kanssa yhteinen koti omakotitalossa ja 11.11. jälkeen hänellä on ollut yhteinen koti lastensa kanssa kerrostaloasunnossa. 6.2 Perheettömän henkilön oikeus vähennykseen Perheettömällä henkilöllä tarkoitetaan henkilöä, jolla ei ole puolisoa tai alaikäistä lasta tai joka asuu heistä erillään välien rikkoutumisen vuoksi. Perheettömällä henkilöllä on TVL 95 a §:n mukaan oikeus työasuntovähennykseen vain silloin, kun hänellä on samanaikaisesti kaksi varsinaista työpaikkaa ja kaksi eri asuntoa kummankin varsinaisen työpaikan sijainnin vuoksi. Toinen asunnoista on tällöin hänen vakituinen asuntonsa ja toinen työasuntonsa. Tällaisessa tilanteessa vakituisena asuntona pidetään lähtökohtaisesti sitä asuntoa, jonka osoitteen henkilö on ilmoittanut väestötietojärjestelmään vakinaiseksi osoitteekseen. Esimerkki 9: Imatralla asuva perheetön veroasiantuntija käy työssä Lahdessa. Hän on vuokrannut Lahdesta asunnon, jossa asuu työviikkojensa ajan. Viikonloput ja loma-ajat hän viettää Imatran asunnossa. Matkaa Imatran asunnosta Lahteen (sekä varsinaiseen työpaikkaan että vuokra-asunnolle) on 190 kilometriä. Henkilöllä ei ole oikeutta työasuntovähennykseen, koska hänellä ei ole Imatralla toista varsinaista työpaikkaa. Esimerkki 10: Turussa asuva perheetön tarjoilija työskentelee kotikaupungissaan kolmena päivänä viikossa Yrityksen X palveluksessa. Hänellä on toinen työpaikka Helsingissä Yrityksessä Y, jossa hän työskentelee kahtena päivänä viikossa. Jos hän vuokraa asunnon Helsingistä, hänellä on oikeus työasuntovähennykseen, koska edellytys kahdesta samanaikaisesta varsinaisesta työpaikasta ja kahdesta varsinaisen työpaikan sijainnin vuoksi hankitusta asunnosta täyttyy. Esimerkki 11: Perheetön tutkija asuu Kuopiossa. Hän on sopinut työnantajan kanssa etätöiden tekemisestä kotonaan, jolloin hän työskentelee kaksi päivää viikossa kotonaan Kuopiossa ja kolme päivää viikossa 150 kilometrin päässä työnantajan tiloissa Jyväskylässä. Hänellä on Kuopiossa omistusasunto ja Jyväskylässä vuokra-asunto. Koska tutkija työskentelee työnantajan toimipaikassa säännöllisesti, on Jyväskylän toimipaikka hänen varsinainen työpaikkansa. Kotia ei tällöin pidetä hänen varsinaisena työpaikkanaan. Tutkijalla ei ole oikeutta työasuntovähennykseen, koska hänellä ei ole kahta varsinaista työpaikkaa. Vähennyksen voi saada myös, jos perheetön henkilö on virkavapaalla tai muulla vapaalla vakituisesta työstään niin, että virka- tai työsuhde vakituiseen työnantajaan säilyy ja henkilö työskentelee väliaikaisesti muualla. Tällöin edellytyksenä on lisäksi, että vakinaisen toimen sijaintipaikkakunnalla oleva asunto säilyy tänä aikana hänen omassa käytössään. Esimerkki 12: Jyväskylässä asuva perheetön professori jää lukuvuodeksi virkavapaalle Jyväskylän yliopiston vakituisesta virastaan hoitaakseen tänä aikana viransijaisena Oulun yliopiston professorin virkaa. Oulussa työskentelyä varten hän vuokraa sieltä asunnon. Professori säilyttää Jyväskylän asunnon omassa käytössään virkavapauden ajan. Hänellä on oikeus työasuntovähennykseen Oulun asunnon perusteella. 7 Työasuntovähennyksen määrä Työasuntovähennys on enintään 450 euroa jokaiselta täydeltä kalenterikuukaudelta, jona verovelvollisella on samanaikaisesti käytössään vakituinen asunto ja työasunto. Jos verovelvollisen työasunnosta maksaman vuokran määrä on vähemmän kuin 450 euroa kuukaudessa, työasuntovähennyksenä vähennetään maksetun vuokran määrä. Vähennystä ei saa vajailta kalenterikuukausilta. Työasuntovähennys myönnetään myös tavanomaisilta loma-ajoilta, jos työasunto ei ole tänä aikana muussa käytössä, esimerkiksi edelleen vuokrattuna toiselle. Esimerkki 13: Verovelvollisella on ollut vuokrattuna työasunto 10.3.–31.12. Hän on ollut vuosilomalla heinäkuun. Hän on maksanut työasunnosta vuokraa 400 euroa kuukaudessa 31.8. saakka ja sen jälkeiseltä ajalta 500 euroa kuukaudessa. Verovelvollinen ei saa vähennystä maaliskuulta, koska hänellä ei ole ollut työasuntoa koko kalenterikuukautta. Huhti–elokuulta (5
Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.